Joopati joo, en oikein tiennyt minne tämä asia olisi pitänyt pistää, mutta pistetään nyt vaikka tänne koska olen kaivannut topiceja näistä tilanteista mutta aika vähissä ne ovat olleet. Noh, kerronpa mikä on homman nimi.
Muutama kuukausi sitten tapasin yhen tyttösen, jonka kanssa synkkasi heti välittömästi. Olimme erittäin avoimia alusta alkaen, ja kaikki näytti oikein hyvältä. Hän painotti entisen suhteensa olevan ohi, mutta myöhemmin kävi ilmi, että asia ei ollut ihan näin selvä.
Aika paljon ollut riitelyä asiasta. Olen ollut erittäin vihainen siitä että hän ei ollut rehellinen minua kohtaan. Viesti on mennyt myös tehokkaasti perille. Paljon ollut hyvää keskustelua, ja sikäli olen onnellinen tilanteesta että asialinjalla on pysyttä, eikä mitään "haista vittu!" -meininkiä ole ollut näköpiirissä. Hieman, mutta ei täysin yllättäen myös hän kertoi tuntevansa jotain minua kohtaan. Toki minullakin on tätä naista kohtaan voimakkaita tunteita, mutta jokin hänessä kertoo minulle, että parempi pysyä kaukana. Koska olen herkkä ihminen ja intuitioni on osuu riittävän usein oikeaan, minusta tuntuu että minun on kuunneltava itseäni, ja tehtävä se mikä on minun kannaltani oikein. En hyväksy mitään exien pyörittelyä taustalla, ja pelkkänä kaverina olo ei selvästikään ole hyvä idea, sillä se ei oikein ole toiminut. Hän itse asiassa päätyi yökseni jokin aika sitten mikä oli kyllä aivan loistava juttu, sillä saimme viimeinkin puhuttua asiat selviksi. Hän halusi minun odottavan, että asiat entisen ukon kanssa selviävät.
Tämähän ei käy laatuun, ei sitten ollenkaan. Miksi sitoutuisin ilman, että toinen ihminen on valmis samaan? Tuntuu täysin järjettömältä. En myöskään ole sellainen tyyppi joka ryhtyy kilpasille naisesta, minä joko vien naiselta ns. jalat alta ja se on silloin menoa, tai sitten en. Tämmöinen vekslaaminen ei kuulu minun elämääni ollenkaan, ja tänään ilmoitinkin ihmiselle etten halua enää pitää mitään yhteyttä häneen.
Mitä ajatuksia tämä kaikki teissä herättää?
Muutama kuukausi sitten tapasin yhen tyttösen, jonka kanssa synkkasi heti välittömästi. Olimme erittäin avoimia alusta alkaen, ja kaikki näytti oikein hyvältä. Hän painotti entisen suhteensa olevan ohi, mutta myöhemmin kävi ilmi, että asia ei ollut ihan näin selvä.
Aika paljon ollut riitelyä asiasta. Olen ollut erittäin vihainen siitä että hän ei ollut rehellinen minua kohtaan. Viesti on mennyt myös tehokkaasti perille. Paljon ollut hyvää keskustelua, ja sikäli olen onnellinen tilanteesta että asialinjalla on pysyttä, eikä mitään "haista vittu!" -meininkiä ole ollut näköpiirissä. Hieman, mutta ei täysin yllättäen myös hän kertoi tuntevansa jotain minua kohtaan. Toki minullakin on tätä naista kohtaan voimakkaita tunteita, mutta jokin hänessä kertoo minulle, että parempi pysyä kaukana. Koska olen herkkä ihminen ja intuitioni on osuu riittävän usein oikeaan, minusta tuntuu että minun on kuunneltava itseäni, ja tehtävä se mikä on minun kannaltani oikein. En hyväksy mitään exien pyörittelyä taustalla, ja pelkkänä kaverina olo ei selvästikään ole hyvä idea, sillä se ei oikein ole toiminut. Hän itse asiassa päätyi yökseni jokin aika sitten mikä oli kyllä aivan loistava juttu, sillä saimme viimeinkin puhuttua asiat selviksi. Hän halusi minun odottavan, että asiat entisen ukon kanssa selviävät.
Tämähän ei käy laatuun, ei sitten ollenkaan. Miksi sitoutuisin ilman, että toinen ihminen on valmis samaan? Tuntuu täysin järjettömältä. En myöskään ole sellainen tyyppi joka ryhtyy kilpasille naisesta, minä joko vien naiselta ns. jalat alta ja se on silloin menoa, tai sitten en. Tämmöinen vekslaaminen ei kuulu minun elämääni ollenkaan, ja tänään ilmoitinkin ihmiselle etten halua enää pitää mitään yhteyttä häneen.
Mitä ajatuksia tämä kaikki teissä herättää?
Vastaukset 31
Vanhimmat
on hyvä, että sä itse tiedät mitä haluat ja mitä et.
Lisäksi haluaisin kuulla millaisia kokemuksia muilla on vastaavista tilanteista.
oli muka ihan ero selvä.
vitun posket, exä pyöri kokoajan taustalla ja sitten kun siitä lopulta päästiin eroon, alkoi pyörimään muita kilpakosijoita.
lopulta kyllästyin ja katkaisin suhteen, nainen jäi ihmettelemään huuli pyöreänä että mikäs tässä nyt muka tuli.
varoitus: tuollainen ihminen on ulkokultainen, voi näytellä herttaista mutta on todellisuudessa todellinen noita-akka. Nimittäin oikeasti mukava ihminen ei tee tuollaisia paskatemppuja.
onki pysytellä sinunkin kolossasi ettei vaan tuu lättyyn...
Jos nainen vielä tässä vaiheessa arpoo teidän kahden välillä, niin erotyö exän kanssa on varmasti vielä tekemättä. Hän on todennäköisesti valmis uuteen suhteeseen kunnolla vasta 6-24 kuukauden kuluttua (hieman riippuen siitä miten pitkä suhde hänellä on exänsä kanssa ollut). Sun kannattaa olla nyt tosi tarkkana ja varoa, ettet kiinnity liikaa tähän naiseen liian nopeasti eikä varsinkaan mitään yksipuolisia lupauksia sitoutumisesta kannata antaa, suosittelisin jopa että annat hänen olla ihan omillaan ainakin sen aikaa että saa päänsä selvitettyä entisen jäljiltä.
Hapahapa: Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi, ja siksi päätinkin ottaa selvän pesäeron tähän ihmiseen, koska aloin kiintyä häneen todella vahvasti, ja tätä en todellakaan halunnut koska tulevaisuus oli niin epävarma. Samalla haluan lähettää hänelle selvän viestin: en odottele loputtomiin, vaan joskus hänen on tämä valinta tehtävä. Heidän suhteensa kesti vuoden, ja vuosi sen jälkeen tätä vekslaamista heidän välillään on tapahtunut. Itse ajattelen asiasta nyt niin, että he ovat yhdessä, ja jatkan elämääni tästä lähtökohdasta käsin, ja teen kaikkeni jotta välttäisimme samoihin paikkoihin eksymistä.
Sellaista se on. Mikään ei ole toiselle selkeämpi ja vahvempi viesti, että unohda, älä ota yhteyttä äläkä yritä tosissasi saada asiaanne omalla panoksella järjestymään kuin se, että seurustelee jonkun toisen kanssa. Tehokkain keino saada ihminen vähentämään yhteyksiä, luovuttamaan ja siirtymään eteenpäin on olla varattu. Todettu juttu. Ihan oikeassa olet.
Niin, vaikka tämä ihminen kyllä itse pyysi pitämään yhteyttä jatkossakin, ja välillä sanoo että heidän välillään kaikki on auki, välillä taas ei. Tokkopa tuo itsekään täysin tietää mitä haluaa. Niin tai näin, teen nyt niin kuin itsestäni hyvältä tuntuu ja annan asian olla. En pidä tällaisesta pallottelusta. On erittäin luultavaa että pystyn tarjoamaan hänelle jotain, mitä hänen ex/nykyinen ei pysty, koska hän kuitenkin toivoo meidän olevan yhteyksissä myös jatkossa. Valitettavasti hän vaikuttaa ihmiseltä, joka on valmis vaatimaan kaiken antamatta kuitenkaan mitään takaisin, eli parempi pysyä kaukana.
Olipa jännä lukea tämä, mietin että sinä voisit olla se rakastamani mies ja minä tämä nainen...
Minulla siis tilanne oli toisin päin. Olen naimisissa ja rakastuin toiseen mieheen. Rakastuin siis oikeasti, mutta en halunnut hänelle antaa turhaa uskoa, että pettyisi sitten. Sanoin suoraan tilanteeni ja että en tiedä mitä tulen tekemään. En vaatinut hänen minua odottavan, kysyin mitä haluaa. Kerroin avoimesti kuukausien aikana missä mennään, hän tuki minua, mutta ei halunnut nähdä minua. Jouduin jotenkin välitilaan: tiesin, että juttu aviomieheni kanssa on ohi ja haluan olla tämän toisen miehen kanssa, mutta tämän toisen miehen vähitellen kylmenevä asenne sai minut miettimään haluaako hän minua oikeasti ollenkaan. Mietin heitänkö sittenkään 10 vuotista avioliittoani puolen vuoden tuttavuuden takia, vaikka rakastin miestä järjettömästi.
Lopulta kun kerroin tehneeni päätökseni (eroan), mies alkoikin vetääntyä. Kerroin hänelle haluavani olla hänen kanssaan. Ei mitään vastausta enää. Sitten hän ilmoitti, ettei halua olla enää kanssani tekemisissä edes, että minun pitäisi jättää hänet rauhaan. Juuri kun olisin ollut valmis häneen täysillä panostamaan :(
Ehkä tässä meni hänen mielestään liian kauan, mutta näin tämä oli pakko hoitaa. Koita jutella se naisen kanssa avoimesti ja kerro miltä sinusta tuntuu tämä odottelu.
Noh, kerroin hänelle että haluan antaa itselleni tilaisuuden kiintyä ihmiseen, jolta saan kipeästi kaipaamaani vastakaikua ja edes jonkinlaista sitoutumista, eli yhteinen päämäärä siitä mihin pyritään, vaikka HITAASTI ystävystymisen kautta eteneminen sopii enemmän kuin hyvin omiin kuvioihini. Sen verran yhden naisen mies olen, ettei mitkään säädöt tule edes kysymykseen mikäli minulla on tunteita jotakin toista kohtaan, minä en suostu käyttämään ihmisiä laastarina! Olen miettinyt tuota mitä edellinen kirjoittaja sanoi, mutta en uskalla kiintyä ihmiseen enää enempää, sillä olen käynyt vastaavan läpi kerran aikaisemmin ja vei vuosia ennen kuin pääsin siitä jaloilleni (hänen kanssaan tätä peliä jatkui parisen vuotta). Sitä paitsi, se, että nainen tulee minun sänkyyni yöksi vaikka "seurustelee" entisensä kanssa ei todellakaan lupaa hyvää. Mistä tiedän ettei sama toistuisi minun kanssani, varsinkin kun tiedän että hän on pettänyt siippaansa ennenkin? Olen ollut hänen suhteensa erittäin kärsivällinen ja ymmärtäväinen, mutta jossakin menee raja. En jaksa nähdä vaivaa ihmisen eteen joka ei anna yhtään mitään takaisin, ja joka saa minut tuntemaan oloni turvattomaksi ja epävarmaksi. Toki siellä taustalla on myös ihana ihminen, mutta kuitenkin vain yksi ihana nainen useiden muiden ihanien naisten joukossa.
Eli olet sanonut tämän naiselle suoraan? Että et kestä tilannetta ja jos et saa jotain vastausta nyt niin se oli siinä?
Mietin, että omassa tilanteessani kävi niin, että mies alussa kyseli mitä olen tekemässä tilanteeni kanssa, mutta mitä enemmän kerroin eron olevan edessä, sitä enemmän hän jotenkin lopulta vetääntyi. Ethän sinä tee samaa? Pahin oli kun lopulta ilmoitti, ettei halua enää olla missään tekemisissä kanssani. Olin nimittäin jo siinä kohtaa saanut kerrottua aviomiehelleni, että rakastan toista ja haluan hänestä erota. Mutta se vei oman aikansa...
Ja tuosta sängystä toiseen hyppimiseen... minä ainakin olin niin sekaisin silloin, että en pystynyt ollenkaan järjellä mitään ajattelemaan. Siinä tilanteessa jotenkin tunnemaailma niin sekaisin, että elää vain hetkessä. Väärinhän se on, mutta en ole elämäni aikana koskaan aiemmin pettänyt, enkä ikinä halua 2 miehen loukkuun enää uudestaan! Hirveintä mitä tiedän. Uskon, että yhtä kuluttavaa ja kamalaa myös tälle naiselle, josta puhut.
Hän sanoi tietävänsä etten jää odottelemaan, ja on siinä tietysti ihan oikeassa. Olen nyt puoli vuotta seuraillut tätä touhua, ja jatkuvasti on ollut sellainen olo että olen vain se varavaihtoehto. Hän ei ole puhunut tunteistaan juuri mitään. Kaipaisin vain jotain pientä elettä että hän todella välittää, mutta kaiken kaikkiaan näyttää siltä että näin ei sitten kuitenkaan ole, vaikka jotain ihastumista kuulemma onkin. Sanoin hänelle (tosin facebookin kautta, koska aikaisemmin kun yritin selvittää asioita hänen kanssaan kasvokkain hän käänsi minulle vain selkänsä) etten jaksa enää nähdä hänen eteensä yhtään vaivaa, ja että siltä osin olen nyt lopussa. Sanoin myös, että haluan eroon näistä tunteista ja tästä ikävästä, koska haluan antaa sellaisille ihmisille tilaisuuden joilta saan oikeasti vastakaikua. Sanoin myös että haluan siirtyä eteenpäin. On ihme jos ihminen ei ymmärrä että koen tämän tilanteen liian raskaaksi itselleni. Muuta kommenttia ei oikeastaan tullut kuin että hän haluaa nyt yksin miettiä asioita, ja että entisessä ukossa on kyllä paljon potentiaalia ja että mies aikoo jatkossa yrittää panostaa suhteeseen enemmän. En yksinkertaisesti kestä sitä vaihtoehtoa että odottelen mahdollisesti kuukausia, jopa vuosia, ja sitten kaikki päättyykin siihen että hän jatkaa entisensä kanssa. Se olisi minulle liikaa, koska niin on käynyt ennenkin, enkä halua että niin käy koskaan enää...
Olet kyllä parhaasi yrittänyt. Voisin sanoa, että nyt sanot naiselle, että et aio tätä enää jatkaa yhtään päivää ja että haluat oman elämäsi takaisin. Tuo on liian julmaa mitä tekee nimittäin.
Voit vaikka sanoa hänelle, että hän on liian sekaisin ja sinä haluat nyt kunnolla eroon tilanteesta. Ei tosta mitään tule tuolla tavalla.
Noh, kerroin hänelle että rakastan häntä, ja että rakkaus ilman vastakaikua syö ihmisen sisältä päin. Sanoin myös että olen antanut hänelle kaiken mitä minulla on, saamatta mitään takaisin. Hän vastasi siihen että suuria sanoja, eikä hän osaa nyt vastata tuohon mitään, että hän on sekaisin kaikesta, ja ettei nykyisessä tilanteessa muuhunkaan pysty. Kertoi myös ettei halua loukata ihmisiä joista hän välittää, ja että jos tilanne olisi eri ja hän olisi oma itsensä ja yksin niin...loput arvaatkin. Kertoi myös että on vaikea unohtaa ihmistä joka on KASVATTANUT häntä.
Tuo viimeinen lause oli kyllä se vihonviimeinen naula arkkuun. Olemme molemmat alkisperheistä lähtöisin ja pelkäsin alusta alkaen että hän kaipaa minulta "VANHEMMUUTTA", eli sitä että hän voi vaatia minulta mitä vaan eikä hänen tarvitse itse antaa mitään takaisin. Kerroin hänelle tämän, ja hän asettui aika vahvasti puolustuskannalle toteamalla ettei ole hänen vikansa että yritän auttaa ja opastaa, ja siinä hän on tietysti aivan oikeassa, ei ole hänen vikansa että vuodatan itseni kuiviin. Tässä roolissa olen ollut ennenkin, ja tiedän miten nämä jutut päättyvät kun toinen ei yksinkertaisesti kykene tai edes halua kyetä vastavuoroisuuteen. Siinä mielessä juttu sai onnellisen päätöksen, että kaikki on nyt selvää, ja kun tiedän mikä on homman nimi mun omat tunteetki on alkanu viiletä varsin nopeasti.
Nostan hattua, että selvitit asian hänen kanssaan näin suoraan! Omassa tapauksessani mies teki vissiin jotain hulluja johtopäätöksiä tai muuten vaan iski paniikki kun olinkin oikeasti eroamassa. Ilmoitti sitten, että ei halua, että sanon eronneeni syyllisyyden tunteen takia (WHATTT???) ja että toivoo minun jättävän hänet rauhaan. No eipä siinä muuta enää voi tehdä kun kunnioittaa toisen tahtoa vissiin. Mitä olet tästä itse muuten mieltä? Mitä ihmettä tässä tapahtui, niin kun ns. sen toisen miehen näkökulmasta?
"Hän vastasi siihen että suuria sanoja, eikä hän osaa nyt vastata tuohon mitään, että hän on sekaisin kaikesta, ja ettei nykyisessä tilanteessa muuhunkaan pysty."
--> Tämä kertoo ihan kaiken. Tiedän juuri mitä hän tarkoittaa. Siinä on niin totaalisen pihalla, ettei edes tajua miten sekaisin on. Luulee pystyvänsä ajattelemaan järjellä, mutta ehei, on IHAN PIHALLA.
Hän tulee siitä tolkkuihinsa kun tajuaa, että sua ei enää oikeasti ole. Se onkin ihan eri juttu haluatko häntä enää, kuulostaa ainakin nyt, että et.
Mukava ollut keskustella hankalasta asiasta kanssasi. Tulevaisuushan on sikäli avoin, että mulla ei ole kristallipalloa joka näyttäisi mitä tapahtuu. Molemmat käymme juttelemassa näistä ongelmistamme asiantuntijan pakeilla (minä hänet sinne itse asiassa rohkaisin lopulta menemään). Minä elän kuitenkin vain tätä hetkeä, ja tällä hetkellä tunne on tämä.
Kysyit omaan ongelmaasi miehen näkökulmaa. Ymmärrän tätä miestä, tavallaan. Kuulostaa siltä, että hän oli lopulta liian pelokas saamaan sitä mitä olisi todella halunnut. Olen itsekin miettinyt nimittäin sitä, että jänistäisinkö jos tämä nainen yhtäkkiä päättäisikin jättää miehensä ja tutustella minuun paremmin. Luulen että en, mutta täysin varma en voi asiasta olla. Kun pelottaa jokin asia, on helppo tehdä vääriä johtopäätöksiä "tahallaan", eli alitajuisesti, jotta ei tarvitsi kohdata pelottavaa, mutta paradoksaalista kyllä, asiaa, jota eniten haluaa. Ehkä mies pelkäsi että saatat palata vielä vanhan miehesi kainaloon. Tämän minä ainakin ymmärrän, jos tämä nainen yhtäkkiä päättäisi erota miehestään hänellä olisi aika helvetisti todisteltavaa, että näin todellakin on asian laita eikä mun selän takana tapahdu mitään.
Joo, samoin! On ollut terapeuttista tämä keskustelu mullekin.
En oikein tiedä miksi mies tätä pelkäisi (että palaan exäni luo), sillä pidin hänet täysin ajantasalla miten meillä menee. Kävimme exäni kanssa muutaman kerran pariterapiassa. Tämä mies minua oikein kannusti menemään exäni kanssa, että saan selvitettyä tilanteen oikeasti. Kerroin sitten suoraan hänelle minkälaisia tunteita terapiakäynnit herättivät, eli että haluan erota ja ihan uuden elämän ja hän tuntui olevan tyytyväinen tähän.
Mutta nyt sitten sanoo, että sinulla nyt oma elämä ja hänellä oma elämä ja jätä rauhaan. Miksi näin voimakas reaktio yhtäkkiä? Mietin halusiko oikeasti olla kanssani kuitenkaan? Onkohan jo löytänyt jonkun toisen ja ei halua enää minua häiritsemään uutta kuviotaan? En tiedä, olisi reilumpaa sanoa jotain. Olimme yhteyksissä koko tämän ajan jatkuvasti todella tiiviisti, nyt on niin tyhjää kun häntä ikään kun enää ei ole kun en saa ottaa enää häneen yhteyttä... Mitä ihmettä hänen päässään liikkuu...
Mietin välillä, että ehkä joskus hän ottaa yhteyttä, mutta siihen toivoon en voi tuudittautua. Ikävä on aivan käsittämätön ja mietin, että minun olisi ehkä pitänyt tehdä lopullinen eropäätökseni aviomiehestäni aikaisemmin. Mutta en halunnut kiirehtiä ja katua sitten...
Vaikeita kysymyksia. Mikä on liian kauan? Ymmärrän täysin että tuollainen epävarmuudessa odottaminen on todella, todella raastavaa ja voi rikkoa ihmisen palasiksi. Ehkä tämä mies oli vähän samanlainen kuin minä, eli liian kiltti ja ymmärtäväinen (eli toisin sanoen epärehellinen itseään ja samalla sinua kohtaan), vaikka todellisuudessa hän olisi ollut täysin palasina tuon epävarmuuden takia. Tuo kyllä on oikeasti todella raukkamaista ettei mitään selityksiä anna, sellaista käytöstä ei mielestäni pidä missään nimessä hyväksyä. Ehkä yrittäisin itse sinun tilanteessasi sitkeästi kysellä mahdollisimman pehmeästi mutta riittävän jämäkästi, ja jopa ihmisen selvästi myötätuntoiseen sydämeen vedoten että kaiken sen jälkeen mitä hänen vuokseen lopulta teit ansaitset vähintäänkin selityksen hänen käytökselleen. Mun mielestä sulla on täysi oikeus sellaiseen. Jos selitystä ei heru niin siinä tapauksessa, pyydän anteeksi suorasukaisuuttani, hän ei sinua ansaitsekaan vaan voi juosta häntä koipien välissä helvettiin. Raukkamaisia ihmisiä riittää, ja aina niitä ei tunnista ennen kuin heidän todellinen luonteensa paljastuu.
Aika näyttää mitä tapahtuu, meidän molempien kohdalla. En laske itsekään yhtään mitään tämän naisen varaan. Siinäpähän jatkakoot entisen ukkonsa rinnalla elämistä, jos se kerran tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta, ei se multa oo siinä mielessä pois että mulla on nyt loistava mahdollisuus tutustua itteeni uudestaan, tässä puolen vuoden (tai oikeastaan viimeisen 8kk) aikana on sattunut todella paljon kaikkea, mm. kahden parhaan ystäväni itsemurha. Kun soitin tälle naiselle ja kerroin tuosta jälkimmäisestä tapauksesta ja että haluaisin tulla käymään ja kertomaan mitä on tapahtunut, hänelle tietokoneen kovalevy oli mua tärkeämpi ja hän lähti hakemaan sellaista kaveriltaan. Sitten illalla soitti vaan että anteeksi, meni ilta pitkäksi kun rupesin juomaan viiniä jne. Näin kyllä hänet baarissa tuona iltana mutta ei mua enää siinä vaiheessa kiinnostanu ihmiselle puhua asiasta mitään kun kerran joku vitun kovalevy oli mua tärkeämpi. Sama juttu se on ollut aina, kaikki muu menee mun edelle. Oon liian väsyny olemaan AINA se joka vuodattaa itsensä kuiviin muiden takia saamatta mitään vastineeksi, en kuitenkaan ole mikään hyväntekijä. Mun on aika vissiin lopettaa tää sadussa eläminen...
jättämään todellakin rauhaan. Kyllä hän yhteyttä ottaa, jos olet riittävän tärkeä.
Niih, näissäkin tilanteissa tietysti on tärkeää tehdä ero itse henkilön ja olosuhteiden välillä. Toisaalta, ihmiset itse ovat täysin vastuussa siitä millaiseksi olosuhteet muodostuvat, joten olosuhteita on siinä mielessä turha syyttää, mun mielestä. Pointtini tässä on kuitenkin se, että jos olosuhteet ovat perseestä, se ei automaattisesti tarkoita että ihminen olisi paska.
Mietin tosiaan itsekin ensin, että vaatisin selitystä, mutta tuon "jätä minut rauhaan" viestin jälkeen päätin antaa olla. Ei noin sanota jos halutaan olla yhteyksissä vielä. Tai jos suutuspäissään sanotaan, sitten otetaan itse yhteyttä. Hirveän surullista kyllä... Epätietoisuus pahinta. Olisi sanonut suoraan, että ei kestä tätä...
Tuo naisen käytös, kun olit kertonut hänelle kaverisi itsemurhasta on hyvin kummallista... Jos nyt unohdetaan vaihtoehto, että hän olisi täysin vailla normaalia empatiakykyä (tuollaisessa tilanteessa jos joku kertoo tarvitsevansa apua, kun ystävä tehnyt itsemurhan, kyllä pitäisi terveen ihmisen reagoida ja tarjota apua), tulee mieleen, että hän haluaa sinut sulkea täysin tunteidensa ulkopuolelle. Sinä tarvitset apua ja hän torjuu sinut kun miettii, että ei kestä nähdä sinua huonossa kunnossa, koska itsekin aiheuttaa sinulle tätä pahaa oloa eikä pysty sinua auttamaan.
Myös kun kerroit aiemmin, että kun olit kertonut rakastavasi häntä ja hän oli sanonut jotain että paljon puhetta tms, tämäkin minusta kertoo tästä ns. tunteiden kovettamisesta sinua kohtaan. Ehkä ei halua antaa itsensä tuntea mitään sinua kohtaan, tuntee syyllisyttä liikaa. Tunnistan tästäkin itseni nimittäin hieman...
Mutta tosiaan, sinun kannalta kuulostaa ehdottomasti siltä, että tarvitset tästä naisesta täyden pesäeron. Hän on itse liian sekaisin/ tunnevammautunut ja selvästi ei ole kykenevä (ainakaan tällä hetkellä) minkäänlaiseen ihmissuhteeseen kanssasi. Tuo ei ole enää nimittäin edes ystävyyttä, saati rakkautta.
Kiitos! Kiitos todella paljon! Olen nimittäin miettinyt tätä asiaa paljon ja tuntenut itsekin kovasti syyllisyyttä ja miettinyt paljon sitä olenko joku säälittävä, läheisriippuvainen takertuja. Nyt minun on vieläkin helpompi seistä tekojeni ja sanojeni takana, vaikka olen koko ajan tiennyt olevani "oikeassa". Jääkööt ihminen kasvamaan omassa rauhassaan.
"Ja tuosta sängystä toiseen hyppimiseen... minä ainakin olin niin sekaisin silloin, että en pystynyt ollenkaan järjellä mitään ajattelemaan"
no siksipä kaltaisistasi naisista kannattaakin pysyä erossa.
" Siinä tilanteessa jotenkin tunnemaailma niin sekaisin, että elää vain hetkessä"
...ja näitä hetkiä on taatusti luvassa myös jatkossa, toki eri miesten kanssa sitten myöhemmin.
" Kertoi myös ettei halua loukata ihmisiä joista hän välittää"
en halua loukata ihmisiä joista välitän, mutta nussin kahden miehen kanssa.
joo, tuolla asenteella kyllä velatkin muuttuu varoiksi ja musta valkoiseksi.
jos sulla on kerran aikaisemmin tämmöisestä kokemusta, niin miten ihmeessä olet mennyt TAAS samaan vipuun? kyllähän sun pitäs tietää ettei noihin lutkiin ole luottamista.
"Mitä ihmettä tässä tapahtui, niin kun ns. sen toisen miehen näkökulmasta? "
Miehelle alapäähän pakkautunut veri pääsi kiertämään myös yläpäässä?
Se päivänselvästi arvioi sinut kelpaamattomaksi parisuhteeseen. Petturi on petturi, semmoisen kanssa ei kannata mennä yhteen.
Minäkin kerran olin samassa tilanteessa, mutta päätin hyvissä ajoin ettei tästä naisesta ole minulle kuin hetken huviksi ja näin myös toimin. Vaikka nainen erosi avomiehestään, pistin pisteen parin kk seurustelun jälkeen.
Juu, arvelinkin että jossain vaiheessa alkaa tulla näitä "älä luota noihin lutkiin" -kommentteja. Juttu on vaan niin että osaan erottaa ihmisen persoonan ja hänen tekonsa toisistaan. Persoona on koskematonta aluetta, sitä vastaan ei kenelläkään ole oikeutta hyökätä. Teot voi, ja joskus pitääkin, tuomita ankarasti mikäli aihetta on, ja näin olen tehnytkin. En myöskään siedä mitä tahansa kohtelua, ja siksi sanoinkin tälle ihmiselle että haluan ettemme pidä enää mitään yhteyttä.
Semmoinen haistattelu ym. on lapsellista ja täysin ala-arvoista, sitä paitsi olen huomannut että asialinjalla pysymyllä saa paljon paremmin aikaan saman tuloksen kuin jollain turhalla "painu vittuun" -kommentilla.
On totta että olen helvetin sinisilmäinen ihminen, ja eiköhän sitä opi kun tarpeeksi kauan hakkaa päätään seinään ja se sattuu ettei ehkä kannata sitä päätään betonivalliin mätkiä.
saanko kysyä missäpäin suomea löytyy tuollainen nainen. Itsellä on vähän vastaavia kokemuksia oulun seudulla. Tosin tapahtumat tottakai eriä, omat tuntemukset ja pohdiskelut samoja kun sulla psyclon9.
Joo, helppo on puhua kun ei ole itse ollut samassa tilanteessa... Sitten joku päivä kun on itse tilanteessa vasta tajuaa.
No mutta, toivotan sinulle psyclon9 kaikkea hyvää jatkossa! Kiitos myös itsellesi tästä hyvin terapeuttisesta keskustelusta. Onneksi satuin eksymään tänne palstalle.
Vois kai sanoa ettet sinä ole edes laastari vaan pyörätuoli tuolle naiselle. Yrität rullata häntä eteenpäin ja hän on edelleen tossa miehessään kiinni.
Rehellisesti niin en olisi missään tekemisessä moisen naisen kanssa. En nyt enkä todennäköisesti tulevaisuudessa.
Et halunnut että hänen persoona kohtaan hyökätään? Teot kertovat ja rakentavat personaa. Juttujesi perusteella kovinkaan erikoinen kuva tuosta persoonasta ei tule. Lähinnä vastenmielinen ja epäilen ettei se johdu pelkästään tuosta tilanteesta vaan siitä että kyseinen nainen ottaa sen minkä irti saa keneltä tahansa millä tavoin hyvänsä.
Todellisuudessa hän sinuakin käytti tässä tietyllä tavalla hyväkseen selvitäkseen omasta tunnesekamelskastaan ja todennäköisesti ajoi tilanteen siihen pisteeseen että jäisi portit auki sinun suuntaan tai jopa että sinä sanoisit suhteenne poikki.
Sinun kannattaa vakavasti miettiä että miksi puuhaat moisen naisen kanssa yhtään mitään. On pettänytkin siippaansa aikaisemmin?
Huolestuttavaa jos olet kokenut samaa ennenkin. Varo ettei tule tavaksi sinulle luottaa tällaisiin hepsankeikkoihin.
Kyllä, juurikin näin. Mikäli henkilö kärsii läheisriippuvuudesta (kuten vahvasti epäilen hänen taustansa tuntien) ei asia ole niin yksinkertainen kuin sanot. Ihminen on kuitenkin vastuullinen teoistaan ja tuommoinen sairauden kaltainen tila on ainoastaan LIEVENTÄVÄ asianhaara. Vastuu kuuluu joka tapauksessa tälle naiselle itselleen.
Toisaalta, olen myös itsekin läheisriippuvainen, ja se lienee suurin syy miksi retkahdan niihin ihmisiin joihin ei pitäisi, enkä kiinnostu lainkaan niistä ihmisistä joihin kannattaisi. Sanotaan että miehet rakastuvat äitinsä kaltaisiin naisiin, ja naiset isänsä kaltaisiin miehiin. Jos tämä on totta, en ihmettele yhtään että naismakuni on perin juurin kieroutunut. Kun itseluottamukseni tästä vielä vahvistuu, tiedän että tulen tykästymään aivan erilaisiin ihmisiin, ja ongelma korjaantuu itsestään. Hyvä näin, saa tämä nainen jatkossa pitää itse huolen itsestään, ja jatkossa otan kyllä selvää näistä ex-jutuista ennen kuin vien asioita pidemmälle.
On mulla kyllä itsellänikin ollut tapana kohdella naisia vastaavalla tavalla, tosin, nyt kun tiedän miltä moinen kohtelu tuntuu ei paljon tee mieli enää hyväksikäyttää ketään. Siinäkin mielessä erittäin tärkeä ja opettavainen kokemus, vaikkakin pirun kivulias sellainen.
Niin ja kiitoksia edelleen kaikille omista näkökulmistanne (muutamaa keskenkasvuisen idioottimaista lausahdusta lukuunottamatta), mukavaa kun joku viitsii jakaa ajatuksiaan kanssani!