Tämä viesti on kirjoitettu 6.9.2009:
"Rumakin nainen on yleensä ainakin kerran elämässään harrastanut seksiä komean miehen kanssa. Itse olen valmis kelpuuttamaan tasoiseni naisen vasta sitten kun olen päässyt painamaan nättiä nuorta tyttöä." (ATMi)
Vain nimimerkki vähän vaihtuu mutta muutoin sama viesti on melkein sanatarkalleen luettavana täällä päivittäin.
Vieläkö ihmetyttää, jos uudet kirjoittajat aikansa täällä oltuaan häviävät?
Ja ATMi:lle (tai mikä hän nyt tänään nimimerkiltään onkin): Haloo, onko tilanteesi viimeisten yhdeksän kuukauden aikana muuttunut jotenkin parempaan suuntaan? Jos ei, niin kannattaisiko miettiä eteneekö se seuraavienkaan yhdeksän kuukauden aikana noilla samoilla toimenpiteillä? Eräs sanonta kuuluu, että "jos tekee aina samaa, saa tulokseksi aina samaa"
"Rumakin nainen on yleensä ainakin kerran elämässään harrastanut seksiä komean miehen kanssa. Itse olen valmis kelpuuttamaan tasoiseni naisen vasta sitten kun olen päässyt painamaan nättiä nuorta tyttöä." (ATMi)
Vain nimimerkki vähän vaihtuu mutta muutoin sama viesti on melkein sanatarkalleen luettavana täällä päivittäin.
Vieläkö ihmetyttää, jos uudet kirjoittajat aikansa täällä oltuaan häviävät?
Ja ATMi:lle (tai mikä hän nyt tänään nimimerkiltään onkin): Haloo, onko tilanteesi viimeisten yhdeksän kuukauden aikana muuttunut jotenkin parempaan suuntaan? Jos ei, niin kannattaisiko miettiä eteneekö se seuraavienkaan yhdeksän kuukauden aikana noilla samoilla toimenpiteillä? Eräs sanonta kuuluu, että "jos tekee aina samaa, saa tulokseksi aina samaa"
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mitäs mun sitten pitäisi tehdä?
tietokone kiinni pariksi kuukaudeksi ja opettele elämään ilman nettiä. Hakeudu ihmisten pariin. Hae apua nettiriippuvuuteesi. Siinä alkajaisiksi.
Voithan käyttää sitä päivitettyä nimimerkkiä, junapoika. Ei se naisettomuuteen auta mutta eihän sulla muutenkaan ole toiveita.
Pystyn olemaan ilman nettiä ihan hyvin jos haluaisin. Ongelma on se ettei minulla ole sen tilalle mitään mielekästä.
on mielekästä?
Uskotko ihan aikuisten oikeasti, että jonakin päivänä ruudun läpi tupsahtaa luoksesi kaunis nainen? Vai mitä kautta kuvittelet jonkun tapaavasi, jos istut kotona dataamassa yötä-päivää? Saatat tuntea itsesi niin nuoreksi, ettei 9 kk sinne tai tänne mitään vaikuta, mutta niistä kuukausista kertyy vuosia. Paras ikäsi menee vaatekaapissa istumiseen! Näitä vuosia et myöhemmin saa takaisin.
Olet oikeassa että elämätöntä elämää on takan ja luultavasti myös edessä, ikävä kyllä. Vaan mitä voisin tehdä. Käytännön ehdotuksia kiitos.
Ilman nettiä kuukausia. Ei onnistu. Tuskin selviäsin päivääkään ilman nettiä.
jokos Lycklig itse on laittanut töpinäksi sen miehen kanssa?
Tulee mieleen muuan sosiaalipsykologinen tietyn ryhmän (ei ATMien) tutkimus, jossa havaittiin heidän käyttävän ulkoista vastuullisuuden selitysmallia. Ihan sama tuntuu pätevän sinuun. Eli vastuu elämäsi järjestämisestä on yhteiskunnalla, naisilla ja ties kenellä - mutta ei itselläsi.
En minä voi tietää millaiset asiat tuottaisivat sinulle mielihyvää. Laittamalla sen koneen kiinni joutuisit kuitenkin itse niitä hakemaan. Liikunta, lukeminen, elokuvat, luonto, postimerkkeily, nikkarointi...? Mutta kun löytää asioita jotka tuottavat mielihyvää ja joista saa onnistumisen kokemuksia, niin itsetuntokin nousee. Täällä se ei tule nousemaan, päinvastoin.
mutta arkisin on muutakin tekemistä kuin täpinöiminen. Enkä ole valmis muutenkaan luopumaan lähes kaikesta omasta ajastani, mikä aiheuttaa vähän kitkaa...
Käynähn mä nyt joskus sentään lenkillä.
Mikä se sosiaalipsykologinen ryhmä josta puhut muuten on?
ole merkitystä.
"Joskus lenkillä" - no onhan sekin alku. Mitä jos ottaisit sen lenkkeilyn tosissaan ja alkaisit treenata johonkin tiettyyn suoritukseen? Ei sen tarvitse olla mikään massatapahtuma vaan ihan itselle asetettu tavoite. Tekisit siitä jotain sisältöä elämään; pitäisit harjoittelupäiväkirjaa, lukisit treenausvinkkejä, opettelisit ravitsemusasioita jne.
Entä työ/opiskelu? Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
"Entä työ/opiskelu? Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?"
Olen joutunut lopettamaan opiskeluni itsestäni riippumattomista syistä. Siispä luultavasti teen yhä satunnaisia paskaduuneja tai olen työttömänä.
Vaikka olisi joskus lopettanut opinnot, niin ne voi aina aloittaa uudelleen. Vaikka jollain toisella alalla, jos edellinen ei ollut oikean tuntuinen.
Ihmiset opiskelevat vielä keski-ikäisinäkin uusia ammatteja, joten tekosyysi ei ole kovin hyvä. Itse olin 28v kun lähdin uudelleen yliopiston penkille.
"En minä voi tietää millaiset asiat tuottaisivat sinulle mielihyvää. Laittamalla sen koneen kiinni joutuisit kuitenkin itse niitä hakemaan. Liikunta, lukeminen, elokuvat, luonto, postimerkkeily, nikkarointi...? Mutta kun löytää asioita jotka tuottavat mielihyvää ja joista saa onnistumisen kokemuksia, niin itsetuntokin nousee. Täällä se ei tule nousemaan, päinvastoin."
"Mitä jos ottaisit sen lenkkeilyn tosissaan ja alkaisit treenata johonkin tiettyyn suoritukseen? Ei sen tarvitse olla mikään massatapahtuma vaan ihan itselle asetettu tavoite. Tekisit siitä jotain sisältöä elämään; pitäisit harjoittelupäiväkirjaa, lukisit treenausvinkkejä, opettelisit ravitsemusasioita jne."
Nämä ovat sinänsä aivan hyviä pointteja, en käy väittämään vastaan. Itse olen vastaavia pyrkinyt toteuttamaan musiikin saralla oikeastaan koko ikäni: nautin soittamisesta ja äänen tuottamisesta suunnilleen millä välineellä tahansa (tuskin kuitenkaan vuvuzela-torvella), ja siitä tunteesta, kun saa lopulta "kesytettyä" vieraan instrumentin. Lenkkeilyäkin toki harrastan, mutta toistaiseksi en ole siihen viitsinyt syventyä niin, että lähtisin tavoitteita asettamaan. Ennemminkin se on sellainen säännöllinen rutiininomainen reipas hikoiluhetki kunnon ylläpitämiseksi ja hyvän olon synnyttämiseksi.
Sitä "mutta"-osaahan tässä tietysti kaikki jo odottavat, joten mennään nyt siihen. Ensimmäinen kysymys kuuluu, miksi oletat ettei ATM:llä ole elämässään hänelle itselleen merkityksellisiä asioita? Oleellisempi kysymys on kuitenkin seuraava: Jos ihminen on aivan yksinäinen, mitä ihmettä hän voi tällä itsensä kehittämisellä saavuttaa? Robinson Crusoe tietysti piti saarellaan vuosia yllä yhteiskuntaa ihan yksinään ennen Perjantain tapaamista, mutta oikeat ihmiset luultavasti kaipaavat funktionaalisuutensa säilyttämiseen jonkinlaista kontaktia muihin ihmisiin. Tietenkin aina voi puuhastella jotakin, mutta jos itselleen tärkeistä asioista ei pääse puhumaan kenellekään koskaan, mielenkiinto pitää sivilisaatiota yllä lopahtaa melko nopeasti.
Annat ymmärtää palstan ja Internetin laajemminkin olevan tapauksessamme jotenkin negatiivinen ilmiö, ja näistä luopumisen olevan avain johonkin. Mihin? Mikäli jättäisin netin, kukaan ei koskaan kuulisi musiikkiani, ei lukisi kyynisiä tekstin muotoon ajatuksiani; oikeastaan minua ei enää olisi olemassa. Olisi vain se kiltti, kunnollinen ja persoonaton roolini, jota ikäni olen sukulaisilleni esittänyt. (Vaikka pedofiliasta lauluja tekevä ja satunnaiseen väkivaltaan rivien välissä kannustava nettiminäni on rooli sekin, se olisi silti huomattavasti lähempänä "todellista minää", jos sellainen mukamas jossakin rooliemme takana olisi, mitä en usko.)
Ymmärrän, että teillä normaaleilla ja menestyvillä olisi paljon mukavampaa, jos kurjalisto ei olisi piikkinä lihassanne. Mitään muuta syytä en näe sille, miksi meitä yritetään ajaa pois netistä; kehottajat tietävät varsin hyvin, ettei kaltaisillemme ole "todellisessa elämässä" tarjolla mitään tilalle. Ilmeisesti tämä sosiaalisuuden korvikekin sitten on liikaa meille, joiden tulisi vain hävittää itsemme vähin äänin aiheuttamasta kuluja kansantaloudelle ja pilaamasta muutenkin ilmapiiriä.
Jos ihminen on onnellinen (vahingoittamatta muita) niin silloinhan kaikki on loistavasti.
Minulla on vain sellainen tunne, että nimimerkki, jolle vastasin, ei ole onnellinen tai edes tyytyväinen elämäänsä tällä hetkellä. Silloin kannattaisi kokeilla jotain muuta toimintamallia.
ei voi ymmärtää näitä atm-hyypiöitä yhtään :/
Ei kukaan ole ajamassa teitä ATM:iä pois netistä. Jos netin uumenista voisitte löytää onnenne, niin kyllä varmaan asiaa teille mainostettaisiin. Vaan kun osa teistä tyypeistä on pyörinyt jo vuosia neitissä ja silti mainostaa yksinäisyyttään, mistä taas oletamme teidän olevan onnettomia. Jos ihminen käyttää 10 tuntia ja risat netissä päivittäin ja tuntuu olevan onneton, eikö tällöin ole luonnollista kehottaa kyseistä ihmistä pitämään taukoa netistä ja kokeilemaan jotain muuta välillä?
"Kurjalisto" ei todellakaan ole piikki lihassani. Tokihan osa ATM:istä nostaa yhteiskunnan tukia, mutta olen minäkin ollut työkkärin asiakkaana. ATM ei myöskään vie naistani.
Vaikea sanoa, miten teihin tulisi suhtautua... Toisaalta toivoo ihmiselle hyvää, toisaalta tuotatte hubaa noilla jutuillanne, toisaalta ATM on ihan kiinnostava ilmiö.
Pointtini oli, etteivät nämä ehdotuksesi poista varsinaista ongelmaa eli yksinäisyyttä. Ei siinä paljoa postimerkkeilylle tai maratonille omistautumiset auta, jos ihminen on senkin jälkeen kaiken keskellä yksin.
Tietenkin nykymaailman lakeihin kuuluu se, että rakkaus ja jopa ystävyys on ansaittava, "voitettava", joten menestymällä riittävän hyvin omassa jutussaan yksinäisyyden kahleet voi onnistuakin murtamaan, mutta tämän strategian varaan ei voi laskea. Voittajien paikkoja riittää vain murto-osalle.
Ainakin omaa onnellisuuttani anonyyminä netissä saatu huomio lisää; onhan se ainoa huomio, jota kaltaisilleni edes voi olla tarjolla. En yhtään epäile, etteikö asia voisi olla samoin muillakin kirjoittajilla.
Aiot siis jatkaa elämääsi samaan malliin... Ok. Ei kai siinä mitään.
Eivätkö uudet kivat asiat kuitenkin piristäisi? Yksinäisyys ei niin vaivaisi. Ainakin selvää on, ettei nykyisillä metodeilla sitä naista tule. Ehkäpä tosiaan mikään lääke ei auta siihen hommaan. Siispä elämä kannattaa rakentaa sen varaan, että yksin mennään loppuun saakka.
En tiedä, onko kuitenkaan järkevää leimata itsensä luuseriksi. Sitten sitä ainakin on se "häviäjä". Miten muuten määrittelet sen voittajan? Onko rikas naistenmies sinun mittapuullasi mitaten voittaja?
Tapansa kullakin, mutta kuulostaa aika pöljältä, että joku luuhaa kotona ja netissä koko elämänsä.
Tuota yritin selittää.
Toinen ihminen ei voi olla onnen edellytys, itse pitää löytää ne asiat, jotka tuottavat onnea. Mutta jos siitä toisesta ihmisestä kuitenkin haaveilee, niin jotainhan senkin eteen pitää tehdä. Tai sitten vaihtoehtoisesti hyväksyä elämä yksin. Mutta sanoo sen nyt maalaisjärkikin, ettei päivistä, viikoista, kuukausista ja vuosista toiseen Sinkut-palstalle 24/7 -kirjoittelu voi olla ratkaisu.
Sanoinhan, että teen noita uusia asioita koko ajan ainakin musiikin saralla. Viime syksynä ostin uuden puhallinsoittimen, tänä keväänä aloin kirjoittaa ja äänittää laulettua musiikkia... On siis ainakin yksi harrastus, jossa kehitän itseäni jatkuvasti ja laajennan repertuaariani.
Tällainen ei kuitenkaan mitenkään poistaisi yksinäisyyttäni, jos tekisin sitä vain yksin peräkammarissa. Vasta laittamalla biisejäni nettiin jakoon saan edes jonkinlaista tunnustusta olemassaolostani. Ehkä on jokin teoreettinen superihminen, joka pystyy täysin itseriittoisesti kehittämään itseään ja nauttimaan siitä, mutta itselleni nämä ponnistelut olisivat vain protestanttisen etiikan velvollisuudentuntoa (jotakin "hyödyllistä" pitää tehdä, vaikka kukaan ei siitä piittaisikaan; puu on istutettava ennen maailmanloppuakin). Varsinainen nautinto on sosiaalisuuden tulosta, ja meille joille ei ole suotu live-elämässä karismaa, anonyymi sosiaalisuus on se paras ja ehkä ainoakin vaihtoehto.
Miksi en luuhaisi kotona? Ei minunlaiselleni ole kodin ja netin ulkopuolella mitään. Luuserin ja voittajan määritelmä ovat sosiaalisia konstruktioita: voisinhan toki leikkiä oman elämänsä sankaria ja määritellä itseni voittajaksi, mutta luultavasti muu maailma ei yhdy näkemykseen yli 25-vuotiaan päivääkään töitä tekemättömän, seksuaalisesti kokemattoman ja ystävättömän peräkammarinpojan kohdalla. Netti ei ehkä vastaa oikeaa "kenttää", mutta tarjolla olevista vaihtoehdoista valitsen mieluummin leikkikentän kingin roolin.
tämä vastausintosi, että olet ATMi?
Vastaan Hämärän rajamailla puolesta että olemme kaksi eri henkilöä.
vastauksesi olikin Faktojakolle.
Olet ihan oikeassa. Toinen ihminen ei voi olla onnen edellytys, jos kukaan sadasta kiljoonasta ehdokkaasta ei kelpaa. Mutta siinä puhutaan tosiaan niistä, joilla on sata kiljoonaa kelpaamatonta ehdokasta.
Sinä puhut toisesta maailmasta. Sinä olet esimerkki siitä, kuinka naisen on mahdollista pudottaa osa miehistä kokonaan pois maailmastaan ja maailmankuvastaan, ja elää kuin näiden miesten kohtalot olisivat vain fiktiota.
Kyllä nätti teininainen pystyisi korvaamaan paljon masennusta ahdistusta ja häpeää.
SINÄ saarnaat suvaitsemattomuudesta?!
Jätkä haukkuu kaikki naiset, varsinkin seksuaalisesti kokeneet ja aktiiviset ja saarnaa suvaitsemattomuudesta kun häntä arvostellaan.