Kärsimyksen määrä vakio?

Jos kärsimyksen määrä olisi vakio, jonkin/jonkun olisi pitänyt asettaa se vakio. Ja totta kai sen säätäjän sitten pitäisi ottaa kärsimykset itselleen, mokoman rääkkääjän.

Tämä ei liene toivomasi kaltainen vastaus puoleen tai toiseen, mutta eipä tuollaisella asialla voi muuta tehdä kuin jossitella. Vai voisiko ottaa tosissaan ihmistä, joka ilmoittaa kirkkain otsin ja hyveellisesti toki ottavansa toisilta lastia pois?

en tod.

En koe että toivoisin kenenkään muun kärsivän, - vaikka itse olenkin kärsinyt paljon ja monet ihmiset tuntuvat joskus todella lapsellisilta käsityksineen elämästä... Toisaalta, jotkut kärsineet vain katkeroituvat ja jäävät kehäänsä. En ottaisi kenenkään toisen kärsimyksiä, enkä haluaisi antaa omiani kenellekään. Siitä lapsestakin kasvaa aikuinen ja vaikka paljon on herran hallussa, minne elämä vie ja millaiset voimat on kukin saanut vastoinkäymisten voittoon, olen ainakin itse mielestäni monesti empaattisempi ja suvaitsevaisempi, koska tiedän mitä kipu on. Ehkä siis olisi tervettä useamman kärsiä vähän ainakin... En usko, että ihminen kasvaa mukavuudessa. Yleensä vain ja vasta kipu pakottaa meidät muuttumaan. Olen joutunut uhraamaan paljon, ja seuraukset voivat olla pitkäkestoiset, mutta mikäs minä olen langettamaan sitä tuomiota muille? Tai ottamaan muilta pois?

Mitä tulee kidutuksiin, joukkoteurastuksiin ja muihin, en edes kuvittele osaavani ottaa kantaa. Koska kukaanhan ei vilpittömästi toivoisi vaihtavansa paikkaa niitten kanssa, jotka silvotaan ja nyljetään elävältä, on kohde ihminen tai eläin. Ehkä sitten maailmassa pitäisi tapahtua myös jotain joukkokasvua ja ihmiskunnan kokonaista vääntelehtimistä: moni väittää olevansa empaattinen ja silti vain on empaattinen korkeintaan helpolla päästessään ja rahaa keräykseen lykätessään. Kun ihminen tai eläin tulee kohdalle ja konkreettiseksi, käännetään pää pois. Suuntanahan ei ole nytkään tasapuolinen hyvinvointi ja jakaminen, vaan ahneus ja itsekkyys.

Hmm... Sinänsä ihan hyvä kysymys ja hyvä asia mietittäväksi. Kärsimystä, sen syitä ja seurauksia on joskus hyvä pohtia, -vaikkei itse kärsisikään. Tai jos luulee kärsivänsä enemmän kuin kaikki muut yhteensä, mihin ihmisellä on myös taipumus ;)

Otetaan se remmi ja hirtetään kärsimyksen aiheuttaja omaan remmiinsä. Parempi kertarytinä kuin ikuinen kitinä.

Jos se määrä olis kaikille vakio,niin silloinhan ei pystys toisen puolesta kärsimään.
Mut jos nyt haluut kuitenkin vastauksen niin ottasin sen hakkauksen mielummin itelleni kun et joku mun läheinen sen kärsis.

By to way olis aivan mahtavaa jos kärsimyksenmäärä olis kaikille vakio!, vittu et esim rankan lapsuuden kokeneilla olis helppo loppuelämä, ja jokaisen vastoinkäymisen vois aina vähentää listasta.