Jos nainen laittaa deitti-ilmon, vaikka vähän ronskimmallekin saitille (ei siis välttämättä mitään kuolemanvakavaa haussa ja kirkonkellojen kilkutusta), niin kun väistämättä tulee useampia vastauksia niin miten hemmetissä oikein pitäisi toimia? Pitääkö jokaisen miehen jolle vastaa kaivaten lisäinfoa siitä millaista miestä on tarjolla jättää sellaiseen ymmärrykseen että heikäläinen on mukamas ainoa todella kiinnostava yksilö ja jättää sellainen mahdollisuus (olematonkin) ilmaan roikkumaan että juuri hänen kanssaan koittaa se autuus ja onni?
Avoimena ja mielestäni rehtinä ihmisenä menin eräälle miesvalikoimalle aika suoraan sanomaan että ensten laitan kuvani ja JOS kiinnostan niin sinä laitat omasi ja JOS kiinnostat niin otan yhteyttä, muuten en. Ja joillekin erityisesti intouduin hölöttämään siitä kuinka on paljon tullut vastauksia mutta ei oikein mikään eikä kukaan nappaa. Taisin kai tehdä itsestäni pellen ronkeliudessani... Kun tuloksena oli että kyllästyttiin että tällaiseen kisaan ei huvita lähteä.
Eräs puolestaan haukkui ulkonäköni pataluhaksi, vaikken mihinkään "arvostele miltä näytän" -sessioon ollut käsittääkseni ketään usuttamassa, vaan tarkoitushan oli että mies EI enää ota yhteyttä jos ei naamani nappaa! Selvä peli, eikö? Olisikohan siinäkin haukkumisessa ollut takana turhautuminen sen tajuamisesta ettei ole the one and only joka minulle on viestiä pukannut, tai joka minua saattaisi kiinnostaa?
Koko hässäkästä jäi niin tympeä maku että tällä menolla en kohta etsi enää ketään. Minkä minä sille mahdan että jos miehen ulkonäkö ei kiehdo, niin en to-del-la-kaan pysty kuvittelemaan mitään intiimiä, sen paremmin henkistä kuin fyysistäkään, hänen kanssaan? Ja miten se sitten pitäisi suorittaa se valinta ja etsiskely, kun tuntuu että teit niin tai näin niin aina joku ottaa itseensä?
Jotkut ovat olleet todella kivan kuuloisia tapauksia, mutta valitettavasti se sitten kaatuu siihen että se ulkonäkö, se ulkonäkö... Ja kyllä minä sen tajuan etten itsekään mikään Luojan lahja miessukukunnalle ole. Jotkut tykkää, jotkut ei. Aika usein tykkää ne joista minä en tykkää ja tietty minullekin käy niin että tykkään jostakusta joka ei taas minusta. Semmoista se on.
Mutta joku manuaali tähän parinhakuun kyllä tarttis olla, kele.
Avoimena ja mielestäni rehtinä ihmisenä menin eräälle miesvalikoimalle aika suoraan sanomaan että ensten laitan kuvani ja JOS kiinnostan niin sinä laitat omasi ja JOS kiinnostat niin otan yhteyttä, muuten en. Ja joillekin erityisesti intouduin hölöttämään siitä kuinka on paljon tullut vastauksia mutta ei oikein mikään eikä kukaan nappaa. Taisin kai tehdä itsestäni pellen ronkeliudessani... Kun tuloksena oli että kyllästyttiin että tällaiseen kisaan ei huvita lähteä.
Eräs puolestaan haukkui ulkonäköni pataluhaksi, vaikken mihinkään "arvostele miltä näytän" -sessioon ollut käsittääkseni ketään usuttamassa, vaan tarkoitushan oli että mies EI enää ota yhteyttä jos ei naamani nappaa! Selvä peli, eikö? Olisikohan siinäkin haukkumisessa ollut takana turhautuminen sen tajuamisesta ettei ole the one and only joka minulle on viestiä pukannut, tai joka minua saattaisi kiinnostaa?
Koko hässäkästä jäi niin tympeä maku että tällä menolla en kohta etsi enää ketään. Minkä minä sille mahdan että jos miehen ulkonäkö ei kiehdo, niin en to-del-la-kaan pysty kuvittelemaan mitään intiimiä, sen paremmin henkistä kuin fyysistäkään, hänen kanssaan? Ja miten se sitten pitäisi suorittaa se valinta ja etsiskely, kun tuntuu että teit niin tai näin niin aina joku ottaa itseensä?
Jotkut ovat olleet todella kivan kuuloisia tapauksia, mutta valitettavasti se sitten kaatuu siihen että se ulkonäkö, se ulkonäkö... Ja kyllä minä sen tajuan etten itsekään mikään Luojan lahja miessukukunnalle ole. Jotkut tykkää, jotkut ei. Aika usein tykkää ne joista minä en tykkää ja tietty minullekin käy niin että tykkään jostakusta joka ei taas minusta. Semmoista se on.
Mutta joku manuaali tähän parinhakuun kyllä tarttis olla, kele.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun mielestä toimit hyvin ja jopa järkevästi. Olisin hyvinkin voinut lähteä kuvakierrokselle, jos muut tiedot olisivat ajaneet viestien vaihtoon.
Tämähän on aina pirun vaikeaa tällainen ihmisten haku. Ennen vanhaan piti laittaa kirjeenvaihtoilmoitus lehteen ja sitten sai odottaa kk-kaupalla että se julkaistaan. Sitten plarattiin muutamia kirjeitä mitä oli tullut, ja harva kai nyt sentään valokuvaa mukaan tälläsi. Jokusenkin kerran tuli mentyä treffeille täydellisen tietämättömänä siitä mitä vastassa on. Onhan se hölmön hommaa mikäli kaiken voi hoitaa nykyään paljon näppärämmin eli lyhyimmän mahdollisen kaavan mukaan: suurin osa ihmisistä ei kertakaikkiaan pysty läheiseen kontaktiin sellaiseen kanssa jonka ulkonäkö ei sykähdytä. Mitä siinä sitten voi kuin kysellä kuvia... :P
Kysymys, joka jäi tässä askarruttamaan. Pitääkö sen ulkonäön sykähdyttää sinua heti siitä ensimmäisestä nettikuvasta? Vai voiko olla mahdollista, että voisit tykästyä toisen ulkonäköön vasta livetilanteessa? Eli toisin sanoen katsotko kuvasta onko mies ehdoton no-no vai katsotko tekeekö mielesi himoita häntä? Näissä kun on mielestäni vissi ero. On muistettava, että valokuva ei kerro ihmisestä kaikkea. Itseasiassa kuvassa ihminen saattaa näyttää jopa varsin erilaiselta kuin livenä, koska kuvaan on tallentunut vain joku sekunnin osan hetki, jolloin ilmeet sun muut ovat voineet olla mitä tahansa.
Tietysti tavallaan toimintasi oli reilua. Mutta ymmärrän kyllä hyvin sen, että niin moni sitä kavahti. Itse en myöskään oikein ole kiinnostunut jatkamaan millään tasolla, jos ainoa asia, mikä otetaan esille toisen puolelta on kuva. Toki se kuva on osittain tärkeä, mutta ainakin omasta mielestäni olisi hölmöä karsia ihmisiä vain ulkonäön perusteella kun kuitenkin ne jutut on ne asiat, jotka kuitenkin periaatteessa merkkaavat enemmän.
Itse miehenä minua kiinnostaa nettideitissä keskustelukumppaninaisen kuva oikeastaan kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että on ylipäätään kiva saada kasvot keskustelukumppanille, koska en ole hakemassa vain kirjekumppania eikä siten käsitys toisen ulkonäöstä muovaudu omassa mielessä. Toinen syy on oikeastaan juuri tuo, että jos toinen näyttää olevan ehdoton no-no, niin sitten kiinnostukseni laskee. Sen sijaan kuvassa oleva nainen voi olla erittäin kiinnostavan näköinen tai sitten enemmän tavallisemman näköinen, joka ei ulkonäön puolesta aiheuta vielä siinä vaiheessa erityistä kiinnostusta. Jos hän viestien perusteella muuten kiinnostaa, niin voin hyvin lähteä tapaamaan livenä. Sittenhän vasta näkee minkälaista kiinnostusta mahdollisesti voi syntyä ja minkälaisena toisen kokee elävänä. Tarkoitukseni on tutustua ja mieluiten tavata myös livenä. Haen ihan pysyvää parisuhdetta eikä minua mitkään epämääräiset suhteet kiinnosta, mutta katson, etten voi lähteä liikaa karsimaan ihmisiä ennen kuin olen tavannut heitä jos muuten juttujen perusteella kiinnostaa. Minulla on ainakin kokemusta siitä, että olen kiinnostunut myöhemmin naisista, joita en ole pitänyt ulkoisesti kiinnostavina ensinäkemältä.
Sen haluan vielä sanoa, että lähes kaikki netin kautta tapaamani naiset ovat näyttäneet paremmilta livenä kuin antamassaan kuvassa. Viimeksi kävin treffeillä naisen kanssa, joka ei kuvan puolesta ollut itseäni kiinnostavan näköinen. Olimme kuitenkin keskustelleet sen verran mielenkiintoisista asioista, että ei tuntunut järkevältä lopettaa juttua kuvaan vaan ajattelin käydä tapaamassa hänet. Livenä hänkin oli paremman näköinen, joskin täytyy silti todeta, että hänen olemuksensa ei silti oikein itselleni natsannut. Treffit olivat kuitenkin varsin mukavat ja en kadu lainkaan että lähdin häntä tapaamaan, vaikka jatkoa ei sitten seurannutkaan myös muista syistä johtuen.
Itse koen treffeillä käymisen aika raskaana koska jännitän muutenkin aika tavalla sosiaalisissa tilanteissa. Se hyvä puoli juurikin miehen hakemisessa tietysti on että jännitystä ja kireyttä voi laukaista seksillä, mutta jos seksi ei oikein suju, niin sitten tuntuu että oli turha koko tapaaminen. En tiedä onko pidemmän parisuhteen hakemisessa erityisen toivottavaa loikata punkkaan heti ekalla kerralla, mutta toisaalta itselläni siitä on alkanut pari hyvinkin pitkää suhdetta, että en todellakaan osaa sanoa.
Ja jos ulkonäkö ei kuvassa sykähdytä millään tavalla, mitään seksin mahdollisuutta EI ole olemassa ja täten tapaaminenkin olisi pelkkää jutustelua vailla mitään tulevaisuutta. Jutustellahan voi vaikka naapureidenkin kanssa (jos siis jännittämiseltään pystyy).
Minun on vähän vaikea ymmärtää tuollaista että ihminen on muka livenä jotenkin viehättävä jos kuvan perusteella tuli jo tunne että ei kiinnosta. Kun mietin kuvia mitä olen ihmisistä nähnyt niin yksikään ihminen ei ole osoittautunut livenä komeammaksi. Eri näköiseksi joskus sillä tavalla että ei ole rumempi kuin kuvassa. Mutta komeammaksi? En muista näin käyneen. Koska minusta tuntuu että joissakin miessuhteissani on menty pahasti pieleen juuri sillä tavalla että on ikäänkuin väkisin seurusteltu tai tyydytty toisiinsa yksin jäämisen pelossa, en enää koskaan halua että kukaan olisi minun kanssani vain "kun ei muutakaan saa", eli jos kuvani ei aiheuta minkäänlaisia myönteisiä tuntemuksia niin jättäköön minut väliin. Itse teen samoin toiselle, vaikka onhan se tietysti raakaa. Mutta toisaalta en ole kauhean varakas ja minulla ei olisi varaa rampata tapaamisissa kun asunkin vähän syrjemmässä. Ja ainahan sanotaan että omaan kotiin EI kannata pyytää tulemaan ensitapaamiselle.
Minua ainakin pelottaa tilanteet että olen lähtenyt vähän epämääräisellä fiiliksellä liikenteeseen ja sitten mies alkaa ränkyttämällä ränkyttämään että on ikäänkuin pakko olla hänen kanssaan tekemisissä vaikka en halua. Ensimmäinen pidempi parisuhteeni alkoi sillä että mies suurinpiirtein itki itsensä sänkyyni, ja koska olin nuori ja tyhmä niin jämähdin sitten häneen. Ehkä tämän vuoksi olen tullut hyvin kriittiseksi ja armottomaksi siinä mielessä että en halua lähteä tapaamaan kuin sellaisia joista ihan tosissani olen jo visuaalisessa ja virtuaalisessa mielessä kiinnostunut.
Todellakaan, todellakaan en halua että yksikään mies tapaisi minut millään laimealla "hohhoijaa mutta kokeillaan nyt tätäkin muijaa" -tyylillä... =(
Kerrot treffeillä käymisen olevan raskasta, koska jännität niissä ja yleensäkin sosiaalisissa tilanteissa. Kuitenkin olet valmis harrastamaan seksiä ensimmäisellä tapaamisella ja puhut, että jos se ei suju niin on turha koko tapaaminen. Omasta mielestä tämä kuulostaa kyllä jotenkin hieman ristiriitaiselta. Miten on mahdollista, että se seksi tuntemattoman kanssa onnistuu kyllä, mutta normaali muu kanssakäyminen on sitten vaikeaa jännittämisen vuoksi? Jotenkin ymmärtäisin asiat paremmin toisin päin.
Kyllä se vain on mahdollista, että valokuva ei kerro ihmisestä kaikkea. Totta kai se kertoo sen, minkä näköinen ihminen on, kuvasta riippuen enemmän tai vähemmän. Valokuvaajana tiedän, että ihmistä ei ole lainkaan aina helppo kuvata. Kuvahan on tietty, periaatteessa sattumanvarainen, hetki ihmisestä. Ihminen saattaa olla kuvassa edukseen tai sitten ei niinkään. Ilme voi olla hölmön näköinen, katse outo, jne. Kuva saattaa olla otettu myös huonossa valossa, jolloin esim. sopivat varjot saattavat korostaa liikaa tiettyjä kasvonpiirteitä, jolloin ihminen näyttää hieman toisenlaiselta. Kuvasta puuttuu kaikki ne elementit, jotka on läsnä livetilanteessa. Yhdestä staattisesta kuvasta et mitenkään näe ihmisen eri eleitä ja ilmeitä eri tilanteissa. Kuvassa voi olla totisen oloinen ihminen. Et millään voi tietää millainen hymy hänellä on tai millainen hän on lukuisissa muissa tilanteissa. Itse ainakin näen ihmistä pitkälti myös ilmeiden kautta, jonka vuoksi en halua tehdä liikoja johtopäätöksiä yhden hetkellisen kuvan perusteella.
Totta kai kuvasta näkee sen, onko henkilö lainkaan sellainen että voisi yhtään edes kiinnostaa. Ihmiset lähettävät itsestään välillä aika surkeita kuvia. Treffeillä onkin sitten ollut ihan iloinen yllätys kun vastassa onkin ollut kuvasta nähtytä parmeman näköinen nainen.
Kiinnitän huomiota siihen kuinka seksuaaliskeskeisiä tekemäsi valinnat ovat. On totta kai selvää, että sen kumppanin kanssa haluaa petipuolen asioitakin hoitaa ja muutakin hellyyttä on oltava. Sehän on aivan selvä asia ja ihan kenen tahansa kanssa siihen ei pysty. Itse ajattelen asiaa enemmän kuitenkin siltä kannalta, että pelkkää seksiä voi pääsääntöisesti harrastaa aika monen kanssa. Sen sijaan koen että on hankalampaa löytää ihmistä, jonka kanssa monet muut parisuhteeseen kuuluvat asiat loksahtaisivat paikalleen ja jonka kanssa siten haluaisi viettää yhteistä elämää hamaan tulevaisuuteen asti. Ja siinä yhteisessä elämässä tehdään yhdessä paljon muutakin kuin ollaan vain siellä vällyjen välissä. Siksipä itse haluan tutustua toiseen ihmiseen ensin näiden muiden asioiden kautta ja siihen mitä toisen pään sisällä liikkuu. Koen asian niin, että ollessa ihmisen jonka kanssa nämä muut asiat alkavat mennä yksiin ja josta alkaa todella pitää, niin kas kummaa kun se läheisyyskin toiminee myös.
En oikein ymmärrä tuota, että pelkäät lähteä epämääräisellä fiiliksellä liikkeelle. Totuus on kuitenkin se, että se mahdollinen suhde selviää vasta livetilanteessa, ei täällä netissä kirjoittelemalla ja kuvia katselemalla. Itse suhtaudun tähän nettitouhuun aika jalat maassa meiningillä enkä koe pääni olevan missään pilvissä, vaikka jonkun kanssa jutustelu viesteissä luistaisi hyvinkin. Vasta siellä treffeillä selviää onko johonkin enempään. Siksi tavoitteeni on tavata niitä ihmisiä, joiden kanssa täällä keskustelen. Toki yhteisiä ja kiinnostavia asioita on hyvä sitä ennen viesteissä olla. En nyt kuitenkaan ihan ketä tahansa silti jaksa tapailla. Se että saatan kuitenkin helposti lähteä tapaamaan ihmisiä ei suinkaan tarkoita sitä, että se olisi tuo mainitsemasi "hohhoijaa mutta kokeillaan nyt tätäkin muijaa". Jos nainen on jollain tavalla kiinnostava, niin lähden tapaamaan. Koska en halua kirjoitella viikko ja kuukausitolkulla vaan tavata muutaman viestin jälkeen niin eipä siinä ajassa nyt voi oikein tietää onko toinen jotenkin erityinen. En halua viestien perusteella luoda toisesta itselleni mielikuvaa vaan haluan tutustua häneen kasvotusten. On myös hyvin mahdollista, että se nainenkaan ei vielä siinä viestivaiheessa ajattele sen ihmeempiä ja se on ainakin minulle ihan ok. En todellakaan odota, että nainenkaan leijuu pilvissä siellä toisessa päässä, vaan että hän on halukas myös tapamaan ja katsomaan tilannetta.
Olet puhunut, ettet ole vielä ketään treffannut tätä kautta. Nyt olisi ehkä syytä vaan avoimesti kokeilla eikä arvailla asioita täällä. Voihan olla, että yllätyt positiivisestikin. En sitäkään oikein ymmärtänyt, että toisen inttämisen myötä olisi ikään kuin pakko olla toisen kanssa. Olet käsittääkseni kymmenen vuotta minua vanhempi. Osaat varmaankin sanoa milloin haluat olla jonkun kanssa ja milloin et?
Toistakymmentä vuotta kestäneen parisuhteeni jäljiltä olen varmaankin vähän sekaisin päästäni että mikä olisi paras etenemistapa jos en halua katkeroitua ja kitkeröityä uusiovanhapiikana. Ero on aika tuore loppujen lopuksi ja täten olisi tietysti parempi saada ensin pää kuntoon ja itsetunto takaisin (kun olen se jätetty osapuoli). Siinä mielessä kai se seksikin helposti korostuu heti ensimmäiseksi kun tekisi mieli saada kokea olevansa haluttu ja hyväksytty, minut kun niin epäkelvoksi todettiin että piti nakata tienposkeen...
Mutta kokemukseni deittailusta ovat jostain esihistoriallisilta ajoilta 90-luvulta ja silloin tuntui että kaikki meni pieleen siihen asti että löysin sen miehen jonka kanssa oli tuo pitkä suhde. Koska en ole mikään rohkea ja itsevarma yksilö, etsin kumppania kirjeenvaihdon kautta ja sieltä tuntui löytyvän kaikki miehet joilla oli jotain ihmeellisiä ongelmia seksuaalisuutensa tai mielenterveytensä kanssa. Kun vihdoin totesin että minä en jaksa terapoida näitä ihmisiä kun on ongelmia omastakin takaa, oli seuraavana vuodossa sellaisten miesten vuo jotka eivät oikeasti välittäneet minusta. Kuka ei halunnut seurustella (mutta seksi oli ok), kuka ei halunnut seurustella eikä sitten edes seksiäkään. Ja sekin mies josta tuli kumppanini jaksoi jankata vuosien varrella että meille saattaa tulla ero jos hän löytää sielunkumppanin.
Niinpä: olin siis itsetunnoltani niin paska että kaikki kelpasi. Kunhan vaan joku jotenkin suostui seurassani olemaan, niin häneenhän minä sitten jäin kiinni.
Ja ongelmana pitkälti se etten haluaisi tutustua UUSIIN ihmisiin koska jännitän heidän seurassaan. Olen sitä jännittämistä miettinyt ja pitkälti se tuntuu olevan sitä että tunnen olevani vastuussa muiden ihmisten tunnetiloista ja ilmapiiristä. Sen vuoksi osani on viihdyttää ja hauskuutta muita, ja sitä ei kyllä tottavieköön kukaan jaksa sekoamatta.
Seksi on tilanne tai toiminto jossa ei tarvitse niin kauheasti miettiä onko toisella hyvä olla, koska NORMAALILLA miehellä on hyvä olla. Ja jos ei ole niin piruako sitten minun kanssani edes on (herää kysymys erään menneen suhteeni pohjalta, ko. mies kun koki olevansa homo vastoin tahtoaan...)
Mutta valitettavasti seksi ei välttämättä suju aina uuden kanssa erikoisen hyvin, ja jos siitä jää kökkö olo, onko silloin hinkua kokeilla sitä uudestaan saman kanssa? En tiedä. Minähän en ole tässä vielä pahemmin lähtenyt pörräilemään vaan mietin näitä asioita tällä hetkellä teoreettisella tasolla. Ja ikivanhojen kokemusten eli muistojen pohjalta.
Minulle seksillä ja rakkaudella/ihastumisella ei ole mitään tekemistä keskenään. Uskoisin että lihan ilot voivat olla hauskoja sellaisen ihmisen kanssa jonka seurassa viihtyy, vaikka ko. ihminen ei aiheuttaisikaan järisyttävää rakastumisen tunnetta. Ja varmaankin jos rakastuu niin sitten seksi JA kaikki muukin yhteinen puuhastelu toisen kanssa on mukavaa, mutta en siltikään olisi ihan varma että se seksi automaattisesti luonnistuu vain koska rakastaa. Tai ehkä se on ikäkysymyskin. Tai kokeneisuuskysymys. Itse en koe olevani mikään erityisen kokenut.
Jos ihmisten tapaaminen ei langettaisi harteilleni niin suunnatonta vastuun taakkaa heidän viihtymisestään, niin silloinhan paineita olisi paljon vähemmän ja voisi tapailla ilman että pitää purkaa paineet tavalla tai toisella.
Iästäni huolimatta en tosiaankaan ole oikein oppinut ihmisten kanssa olemisesta yhtään mitään, koska tein parhaani välttääkseni sosiaalisen kanssakäymisen silloin kun olin pitkässä parisuhteessa. Nyt kun sitä ei enää ole, en jaksaisi erakoksikaan ryhtyä.