Olen nainen 38 ja avioliittoa on kestänyt 10vuotta. Kuitenkin 15vuotta ollaan oltu yhdessä.
Seksiä oli alkuun joskus kasikin kertaa päivässä ja kumpikin oltiin aika avoimia kokeilemaan kaikkea uutta.
Kaikkea kokeiltiinkin ja ei koskaan ole ollut niinkään ongelmaa seksin takia, meidän ongelmat on alkanut
vuosi sitten kun miehellä todettiin ikävä keskushermostoon vaikuttava sairaus. Seksikin on hävinnyt sen myötä.
Asiasta on vaan vaikeaa puhua ja olen miettinyt että enempi kun kykyyn fyysisesti sairaus on vaikuttanut
miehen haluun tai itseluottamukseen sängyssä.
Olen vaan vieläkin yhtä seksuaalinen kuin ennen miehen sairastumistakin. Kärsin tilanteesta niin kärsii varmasti mieskin. En vaan ole valmis luopumaan seksistä vielä ja tiedän hyvin ettei mieheni tykkää ajatuksesta että haen seksiä muualta.
Olen aika läheinen työkaverini kanssa siis miehen ja jutellaan paljon meidän perheasioista toisillemme.
Olen niin sekavassa tilanteessa en halua erota omasta miehestäni sen vuoksi että hakisin seksiä vaikka paarista. Työkaverini kanssa lähentyminenkin on aika lähellä sen vaan huomaa miehestä että voisi olla ihan pienestä kiinni ja oltaisiin sylikkäin.
Tietenkin se olisi niin väärin minä tiedän ei se johda muuhun kun seksiin ja luultavasti pilaisi meidän hyvän kaverisuhteen. Minulla ja miehelläni ei ole lapsia, ei vaan olla saatu vaikka yritettiin. Työkaverillani on 3 lasta ja vaimo ja hänen kertoman mukaan myös paha kriisi avioliitossaan.
No minun juttu on etten ole vielä pettänyt mutta aika varma olen että niin teen koska minun ja mieheni välinen seksi on kadonnut todella kokonaan. En tiedä miksi halusin tämän kirjoittaa ja en edes tiedä kirjoitinko oikeaan paikkaan.
Seksiä oli alkuun joskus kasikin kertaa päivässä ja kumpikin oltiin aika avoimia kokeilemaan kaikkea uutta.
Kaikkea kokeiltiinkin ja ei koskaan ole ollut niinkään ongelmaa seksin takia, meidän ongelmat on alkanut
vuosi sitten kun miehellä todettiin ikävä keskushermostoon vaikuttava sairaus. Seksikin on hävinnyt sen myötä.
Asiasta on vaan vaikeaa puhua ja olen miettinyt että enempi kun kykyyn fyysisesti sairaus on vaikuttanut
miehen haluun tai itseluottamukseen sängyssä.
Olen vaan vieläkin yhtä seksuaalinen kuin ennen miehen sairastumistakin. Kärsin tilanteesta niin kärsii varmasti mieskin. En vaan ole valmis luopumaan seksistä vielä ja tiedän hyvin ettei mieheni tykkää ajatuksesta että haen seksiä muualta.
Olen aika läheinen työkaverini kanssa siis miehen ja jutellaan paljon meidän perheasioista toisillemme.
Olen niin sekavassa tilanteessa en halua erota omasta miehestäni sen vuoksi että hakisin seksiä vaikka paarista. Työkaverini kanssa lähentyminenkin on aika lähellä sen vaan huomaa miehestä että voisi olla ihan pienestä kiinni ja oltaisiin sylikkäin.
Tietenkin se olisi niin väärin minä tiedän ei se johda muuhun kun seksiin ja luultavasti pilaisi meidän hyvän kaverisuhteen. Minulla ja miehelläni ei ole lapsia, ei vaan olla saatu vaikka yritettiin. Työkaverillani on 3 lasta ja vaimo ja hänen kertoman mukaan myös paha kriisi avioliitossaan.
No minun juttu on etten ole vielä pettänyt mutta aika varma olen että niin teen koska minun ja mieheni välinen seksi on kadonnut todella kokonaan. En tiedä miksi halusin tämän kirjoittaa ja en edes tiedä kirjoitinko oikeaan paikkaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin mielummin se työkavrerisi kuin "joku paarista". Kerro miehellesi ongelmastasi. Hän on aikuinen mies, ymmärtää elämää, haluaa omaa ja sun parasta.
hyvää ystävyys tai kaverisuhdetta pilata seksillä?
Varsinkin työkaverin kanssa seksi pilaa koko systeemin. Sinun sijassas minä etsisin seksiä paarista
sielä voi löytää helpolla semmosen jolle -joskus harvoin seksi ilman sitoumusta- sopii.
Varatut on helpoimpia. Anteeksi nyt vaan aviovaimot tämä on totuus.
käy työkaverin kanssa mitään säätämään. Paha kriisi voi olla vaan hänen mielipiteensä, vaimo voi olla hyvinkin tyytyväinen elämään. Pilaat teidän välit kokonaan, jos sänkyyn päädytte.
Etsi joku varattu mies baarista. Niitä on baarit pullollaan. Niistäkin kannattaa valita se, joka ei vaimoaan moiti tai vikise, ettei vaimo anna. Eli ehdottomasti varattu, mutta joku muu kuin työkaveri.
...sen pitäisi varattu olla? Älä nyt vaan väitä, että jokainen sinkkumies jää roikkumaan johonkuhun joka on varattu?
Varattujenmiesten hyvätpuolet:
1- Varattumies on kiitollinen eikä rähisijä
2- Varattu ei tule koskaan muina aikoina kun sovitaan
3- Varattua ei tarvitse pelätä lörpöttelijäksi siis osaa pitää salaisuuden
4- Varattu yleensä huolehtii myös ehkäisystä
5- Vaikka tapaisit varatun sattumalta marketissa hän ei ryntää halailemaan
6- Varattu vie pyykkinsä mukanaan
7- Varattumies haluaa tyydyttää naisen ja saada siitä hetkestä kaiken nautinnon
niin, että puhuu ensin omalle miehelle turhautumisestaan ja ongelmaan keksitään yhdessä ratkaisu. Raukkamainen ihminen toimii toisen selän takana ja puukottaa heikkoa puolisoaan selkään pahimmalla mahdollisella tavalla. Et halua erota, mutta puheistasi päätellen et myöskään rakasta TODELLA miestäsi. Jos rakastaisit, pettäminen ei olisi edes harkinnassa! Et kunnioita miestäsi kovinkaan paljon, kun olet alkanut nähdä ruohon vihreämmäksi aidan toisella puolella. Jumpe sentään, jos olette naimisissa niin olet luvannut rakastaa "hyvinä ja pahoina päivinä". Näin ollen fiksu ihminen ottaisi asian puheeksi puolison kanssa ENNEN KUIN pettää tai sitä edes suunnittelee. Jos miehesi rakastaa sinua, hän yrittää tehdä asialle jotain TAI hän antaa sinun luvalla käydä panemassa jotain toista. Herran jestas sentään mitä ääliöitä tämä maailma on täys, siis miten voisit loukata miestäsi noin kun hän ei seksiin kanssasi pysty. Sanon tämän sulle nyt vielä kun voit perääntyä ja hoitaa homman fiksusti, että jos petät ja miehes saa siitä tietää niin sinä tuhoat sen ihmisen sillä hetkellä..ei ole pahempaa petturuutta kuin kääntää toisen sairaus omaksi voitoksi oikeuttamalla itselleen pettämisen..sitä ei mikään rakkaus tässä maailmassa voi anteeksi antaa. Eli jos haluat pitää liittosi, ja päästä vieraaseen petiin niin puhu ensin miehesi kanssa ja keksikää YHDESSÄ hoitokeinot. Mitä helvettiä varten te ihmiset oikein yhdessä olette kun ette voi niinkun näinkin tärkeästä asiasta puhua ja miettiä YHDESSÄ miten edetä..???
Sitten se toinen asia, eli en tarkoita että seksittömään liittoon pitäisi tyytyä, vaan että jos ei yhdessä keksitä ratkaisua/todella kaikki keinot yritetty (pariterapia, lääkkeiden vaihto jos on lääkitys, viagra, lomat, terapia), niin silloin on aika erota vaikka kuinka muka toista rakastaisi..Voi kun tässä maailmassa olis joku toinen joka ajattelee kun minä, ja löytäisin sen miehen vielä aikanani, niin ei varmaan ihminen onnellisempi vois olla..
Sanon nyt vielä pettämisen kokeneena kun olin itse sairas, että rakkauteni ei riittänyt sitä anteeksi antamaan koska koin, että minut petettiin pahimmalla mahdollisella hetkellä. Yritin kyllä, mutta minua vielä syytettiin siitä pettämisestä, siitä valehdeltiin ja syytettiin minua vainoharhaiseksi hulluksi, ja kaikki oman nahan pelastamiseksi. Mies vaan yritti väittää rakastavansa minua enemmän kuin ketään ikinä..mutta totuus on se, että tuollainen selkäänpuukottaja rakastaa vain ja ainoastaan itseään..kuinka muuten voisit sellaisessa tilanteessa ajatella vain ja ainoastaan itseäsi, sitä että sinä saat kaiken heti nyt, mutta se sairas puoliso saa elää yksin sairaudessaan, kunhan minä vain saan sen mitä haluan..säälittävää. Eroa, jos mies ei enää kelpaa sinulle kun on sairas. Sen minä olisin ottanut mieluummin kuin kaiken sen henkisen pahan, joka tuosta pahimmanlaatuisesta petoksesta seurasi. Rakkaus testataan juuri siinä vaiheessa kun puoliso sairastuu. Jos sitä ei pysty kestämään, niin veikkaanpa että suuri osa puolisoista haluaisi nimenomaan mieluummin sen eron, kuin pettämisen ja yhdessä pysymisen. Mitäpä siis, jos kysyisit mieheltäsi mitä hän haluaisi tilanteessa tapahtuvan tai miten hän toimisi, jos sinä sairastuisit..?
Kyllä normaali ihminen fiksu tai vähemmän fiksu joutuu ajattelemaan itseään avioliitossakin.
Eikös ap. kirjoittanut ettei halua erota vaan rakastaa miestään ja miehen sairaus mikä sitten onkin vaikuttaa jotenkin kykyyn,ei kaikkiin tehoa lääkkeetkään.
Jos vaiva on hermostollinen ei siinä terapiat tehoa. Keskustella silti kannattaa ja puhua ihan siitä asiasta niinkun se on. Ja se asia on niin, että ihmisen pitää ajatella itseään vaikka puoliso olisi kuinka sairas. Ei voi toisen puolesta kärsiä ja uhrata kaikkea. Uskon kuitenkin että kun ap. puhut miehellesi hän ymmärtää sinun ongelman seksin puuttumisesta jos olette olleet niinkun kirjoitit hyvinkin seksuaalisia ja kokeilunhaluisia. Hän ymmärtää ettet voi sinä elää ilman seksiä vain koska miehesi on pakko.
Lars von Trierin leffa Breaking the Waves (1996).
mutta jos ihminen on naimisiin asti mennyt niin silloin ei ole enää olemassa "minua ja minun tarpeitani", vaan on olemassa "me ja meidän tarpeet". On tää kyllä aika kummallista menoa, että pitää tosiaan itse saada kaikki ja mulla on oikeus onneen vaikka muiden kustannuksella. Hitto mitä te meette edes naimisiin, jos suunta on minä eikä me? En kertakaikkiaan ymmärrä enkä koskaan tule ymmärtämään pettämisen tarvetta. Jos sitä kerta on naimisissa, niin silloin ensisijassa puhutaan asiat halki sen puolison kanssa, koetetaan kaikki mahdollinen ja jos ei onnista, niin sitten erotaan. Piste. Jos puoliso on sairas ja sitä ei kestä niin sitten erotaan. Tää on just tätä mulle kaikki heti nyt, kun pitää saada omat tarpeet tyydytettyä, pitää saada olla naimisissa ja pitää saada pettääkin kun muuten ei tarpeet tule tyydytettyä. Hitto noinko vähän ihmisille merkkaa enää se, mitä se puoliso haluaa kun ei voida kysyä eikä jutella..? Ihminen kun ei voi saada kaikkea, niin jos se oma napa on se tärkein ja omat halut, niin sitten voi ihan hyvin jättää sen ns. rakastamansa ihmisen, hän varmaan löytää jostain ihmisen, joka kestää myös sairautta.
Mä en pysty käsittämään sitä, että sen sijaan että oltais rehellisiä päätetään mennä toimimaan selän takana. Ihan taatusti puoliso herää ajattelemaan myös niitä keinoja, joita vois käyttää, jos puoliso sanoo että menee kohta vieraisiin jos ei homma etene. Kyllä naimisissa ollessa pitää antaa mahdollisuus ja päätäntävalta sille toiselle lupauksen antaneellekin. Jos puoliso ymmärtää niin hän sallii toiselle ihan luvan kanssa omat seikkailut. Jos taas ei, niin ainakin hänellä on itsellä mahdollisuus päättää että haluaa/ei halua kestää toisen pettämistä joten eroaa..
Onko tämä keskushermostovaiva sellainen, että siitä ei koskaan pääse yli eikä ympäri? Ap taisikin sanoa, että mies ei halua hänen menevän muihin peteihin hyppimään. No jos kyseessä on vaiva, josta voi parantua niin sanoisin että koita kestää vaan omalla pihalla. Jos kyseessä on parantumaton sairaus eikä miehestä ole enää petipuuhiin, niin on aika vakavasti keskustella siitä mihin teidän suhde on menossa ja ajautumassa. Jos mies ei enää koskaan kunnolla kykene petipuuhiin, niin kyllä hänen pitäisi ymmärtää laskea sinut menemään tai antaa lupa hoitaa asiat muualla. Itsekkyyttähän se on sekin, että jos ei pysty enää koskaan niin vaatisi silti uskollisuutta toiselta.
Jos ei ole lapsia ja niitä halutaan, niin kannattaa varmaan ottaa ero..olettaen, että mies ei kykene..
En missään nimessä suosittele pettämistä, ellet takuuvarmasti halua loukata miestäsi pahimmalla mahdollisella tavalla ja määrätä suhteenne kohtalo eron suuntaan. Mielestäni voisitte mennä seksuaaliterapeutin puheille, missä voitte yhdessä ammattiauttajan kanssa pohtia mitä tehdä (vai onko parempi erota). Kysymys siis kuuluu, että haluatko pelastaa suhteesi, vai otatko riskin joka hyvin todennäköisesti johtaa eroon tai ainakin rikkoo suhteenne pysyvästi?
Ei ole enää omia tarpeita, syötte samaa ruokaa samaan aikaa varmaan tuo nälkä on yksi perustarve yleensä.
Nukutte aina vain kun toinenkin nukkuu eihän väsynyt voi olla unentarvetta ei ole papinaamenen jälkeen enää yksin eikä erikseen.
Tuliko teistä siamilaiset kaksoset kun vihittiin ja lupasitte yhessä kulkea?
Olen kyl nähnyt pareja joilla on samanmoiset tuulipuvut ja olen miettinyt oliko noi tarjouksessa mutta nyt tämä selvisi ne onkin kaksoset.
Kun minulla on nussimistarve ja vaimo väittää ettei hänellä ole se on sitten eronpaikka.
Terapeutti ei muuten paranna noita hermostoon vaikuttavia sairauksia. Ei esim MS joka olen kuullut vaikuttaa hiukan tuohon kykyyn toisilla. Ainoa tauti jonka tiesin siksi sen vedin esimerkiksi.
Itsekkäät ihmiset pysyvät paremmin järjissään kun ne jotka antavat omien tarpeiden unohtua ja koittavat aina viimiseen hengenvetoon saakka tehdä niin kun yleisö tykkää.
Itsekkyys on siis aika tärkeää usein juuri näissä tilanteissa joissa koitetaan vielä elää eikä olla valmiita vielä hautausmaannurkilla odottelemaan vuoroaan.
Minun neuvo on että vaikka sitten juttelet miehes kanssa ja katso mitä mieltä se on mutta etsi se rakastaja kuitenkin.
Minä olen ollut ilman seksiä avioliitossa jo monta vuotta. Mies ei ole sairas, vaan täysin aloitekyvyton. Ja minä en haluaisi aina olla se aloitteentekijä. Asiasta on puhuttu. Mies on luvannut käsitellä asiaa. Vaan ei mitään ole tapahtunut. Mies on tyytyväinen ilman seksiä. Minä kuolen pystyyn. Pariterapiaan miestä ei saa, eihän hänellä mitään ongelmaa ole!! Hänhän on tyytyväinen. Minä olen käynyt terapiassa jo kauan.
Pattitilanne. Olen jo uhannut hankkia rakastajan, mutta mies ei ota sitä tosissaan. Eipä auta sekään. Odottaminen auttaa vielä vähemmän.
Mä lääkityksen takia impotentti . Etsittiin fiksu ukkomies rakastajaksi .
Kun vaimoni soittaa hän tulee ja mä poistun pariksi tunniksi.
Ollaan tän miehen kanssa kalakavereja ns.
Tää on eläman vaikeita ongelmia on väärin et hyvä liitto olisi vaimolle kärsimys.
Tää vaatii mieheltä paljon ja vaimolta mut kolme vuotta pelittänä ilman mustaa sukkaa.
Halaamaan suukottelemaan pystyn ja nuolee mut muutakin joskus kaipaa vaimoni.
Jos mies ei halua vaimoaan tyydyyttää tai ei pysty ja ei muille halua antaa niin silloin salaa on viisainta.
Koska on vain yksi elämä[email protected]
15 vuotta olette yhdessä taplanneet elämää ja nyt on vaikea puhua?? Mutta ei olisi vaikea pettää? Nainen hyvä! Ette edes tiedä toistenne tunteita tällä hetkellä!?
Mitä olette oikeasti keskustelleet miehesi kanssa tästä aiheesta? Ilman syyllistyksiä, avoimesti ja rauhassa?
Pettämisissä on sun tilanteessa se huono puoli, että plussana on seksi ja miinuksena suhteen menettäminen tuohon mieheen, puolisoosi ja toisestakin päästä voi lapata ikävästi stressitekijää sinun päällesi. Ja samaan aikaan sä et voi olla koko ajan harrastamassa seksiä muualla vaan sä olisit myös kotonasi, miehesi luona, etkä tiedä yhtään miten omatuntosi ja psyykkeesi reagoi tuohon.
Seksintarve on ymmärrettävää ja inhimillistä. Mutta rakas ihminen puhu nyt miehesi kanssa. Olette läpikäyneet 15 vuotta, sairauden ja vaikka mitä ja nyt ette pysty puhumaan keskenään seksiongelmasta!?! WTF. Musta sun olisi ylipäätänsä hyvä ensin tietää mitä miehesi ajattelee sinun tarpeistasi ja mitä hänen päässään on pyörinyt. Kuten myös olisi tärkeää miehen tietää sinun aatoksesi. Ja siltä pohjalta miettiä mitä nyt. Te olette pitkään olleet toistenne pilarit ja etteköhän te pysty puhumaan asiasta kuin aikuiset ja toisianne ymmärtävästi? Ei niitä luurankoja kaappiin raahata ja mahdollisia nauloja arkkuun kannata naulata ennen tuota.
Sanot, että olet sekavassa tilanteessa. Kerrataan, että luet itsekin: OLET SEKAVASSA TILANTEESSA. Mitä jos ensin selvittelet itsesi pois pois tuosta tilasta ennen kuin sekoitat pakkaa sen enempää ja hommaat itsesi totaaliseen umpisolmuun?