Kun haette ilmoituksia ja valitsette kenelle kirjoitatte, kuinka moni pääsee seulastanne läpi?
Itse laitan tyypillisesti hyvin lavean ikäjakauman ja korkeintaan pari kriteeriä (esim. siviilisääty, valokuvalliset ja ei tupakointia, toisinaan maakunnan). Näillä tulee kevyesti 500 hakutulosta. Kun katson kuvat läpi, jäljelle jää 20, joista puolet eli 10 tippuu pois, koska en mahdu itse heidän kriteereihinsä. En yritä valita 20 parhaimman näköistä, vaan tiputan myös ihan ääritapaukset pois joilta en kumminkaan saisi vastausta.
Toisin sanoen 2% isosta massasta eli 10/500 tuntuu olevan aika hyvä sääntö, joka tuntuu toistuvan, vaikka kokeilisi hakuja eri aikoina ja taas tauon jälkeen uudestaan.
Mitenkä muilla? Laitatteko enemmän seulontaa jo kriteereihin vai selaatteko kuvia läpi isommalla joukolla? Kuinka iso joukko tulee ykkösvaiheeseen ja montako prosenttia katsomistanne on sellaisia, että lähestytte viestillä?
Itse laitan tyypillisesti hyvin lavean ikäjakauman ja korkeintaan pari kriteeriä (esim. siviilisääty, valokuvalliset ja ei tupakointia, toisinaan maakunnan). Näillä tulee kevyesti 500 hakutulosta. Kun katson kuvat läpi, jäljelle jää 20, joista puolet eli 10 tippuu pois, koska en mahdu itse heidän kriteereihinsä. En yritä valita 20 parhaimman näköistä, vaan tiputan myös ihan ääritapaukset pois joilta en kumminkaan saisi vastausta.
Toisin sanoen 2% isosta massasta eli 10/500 tuntuu olevan aika hyvä sääntö, joka tuntuu toistuvan, vaikka kokeilisi hakuja eri aikoina ja taas tauon jälkeen uudestaan.
Mitenkä muilla? Laitatteko enemmän seulontaa jo kriteereihin vai selaatteko kuvia läpi isommalla joukolla? Kuinka iso joukko tulee ykkösvaiheeseen ja montako prosenttia katsomistanne on sellaisia, että lähestytte viestillä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse laittelen välillä enemmän kriteereitä, koska selattavaa on muuten niin paljon. Tosin maakunta supistaa jo aika paljon - kaupunki vähän liikaakin.
Vaikea sanoa prosenteista, mutta heittäisin lonkalta, että 10% on kiinnostavia JA oikeaa kohderyhmää molemmin puolin. Kun lueskelee tarkemmin profiileja, joukko supistuu. Vielä enemmän se kyllä supistuu siitä, että vastauksia ei tule ;-)
Prosentit ovat varmaan samaa luokkaa kuin spämmääjillä, jotka laskevat sen varaan, että 0.1% johtaa kauppaan. Nettideittailussa pätee suurten lukujen laki, joka ei ole puolellasi.
Olen nainen ja laitan haun kohteeksi maakunnan, sukupuolen eli haen miestä, ikähaarukan joka on noin 6 vuotta, saa tulla kuvallisia ja kuvattomia, mutta vain sinkut, eronneet ja lesket, jotka on heteroita, ja lopputulos on alle 100 miestä.
Niitä selailen ja yleensä vastaan kuvattomille. Kerrallaan ehkä kahdelle, joista toiselta en saa ikinä mitään vastausta takaisin ja toisenkin kanssa yleensä kirjoittelu tyrehtyy, kun mies vastailee laiskasti tai innokkaasti muutaman kerran, mutta sitten yks kaks ei vastaa viestiin enää mitään.
Tuo ikäkriteeri rajaa eniten. Kuusi vuotta kuulostaa tosi pieneltä, sehän olisi siis vain 3 vuotta itseään nuoremmat tai vanhemmat keskelle laitettuna. Itse olen laittanut 10 vuotta haarukaksi; vastapuoli saa olla itseäni vanhempi, jos on muuten fiksu ja kiva ihminen.
Melkoista lottoamista on nettideittailu. Miettikää, jos haluaisitte tavata kohtuullisen määrän eli 10 ihmistä. Selaatte 10 000 ilmoitusta, joista 5% (500) kiinnostaa. Näistä puolet on sellaisia, jotka rajaavat teidät kriteereissään ulkopuolelle. Jää 250, joille laitatte pitkän viestin. Tähän menee jo älyttömästi aikaa, jos haluaa personaallisen viestin laittaa. Näistä joka viides vastaa jotain, muutaman kirjeen jälkeen jäljellä on 10% (25). Tästä porukasta puolet jää pois jomman kumman tultua kirjeenvaihdossa siihen tulokseen, ettei edellytyksiä tapaamiselle ole. Loput kymmenkunta tapaatte. Innostutte: näistä kenties löytyy jotain todella hienoa. Ongelma on vain, että täällä ei ole 10 000 ilmoitusta ;-)
Millaisen ikähaarukan käyttäjä laittaa, vaikuttaa osittain myös käyttäjän oma ikä. Itse olen 23 v. enkä todellakaan halua mitään itseäni 5 v. nuorempaa miestä. Sehän on juuri ja juuri täysikäinen. Itse valmituisin ja siirtyisin työelämään, jo ennen kuin mies edes ehtisi aloittamaan opintojaan AMK:ssa tai yliopistossa. Pitäisikö mun työelämään siirtyessä katsella monta vuotta kun poikakaveri viettää huoletonta opiskelijaelämää?