En ole koskaan ollut parisuhteessa 3kk pidempään ja kysyisinkin teiltä viisaammat,että onko pitkä suhde onnellisuudeltaan aaltoilevaa vai korkealentoa. Voiko toista oikeasti välillä inhota?
Pitkä suhde onnellinen?
sausa
111242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
voi tilapäisesti inhota mutta se menee ohi. sitten taas rakastaa, välillä vituttaa jotku jutut, sitten taas rakastaa. tai oikeestaan rakastaa koko ajan mut vitutus välillä laukeaa joistain jutuista. mut oikee rakkaus kyllä kestää ne vitutuskohtaukset ja ärsykkeet.
Kyllä, joskus on tullut todellakin sellainen tunne, että pakkaan kimpsuni, ja häivyn keskelle syvintä korpea, jotta eukko ei löydä..
No en kyllä sanoisi, että inhoaisin toista koskaan... Kyllästyä voi välillä, mutta sekin menee ohi. Ja ei toki ole mitään jatkuvaa korkealentoakaan, mutta sellaista tasaista tyytyväisyyttä siihen, että se toinen on siinä lähellä. Vastaavasti kuin kyllästymistunteita, tulee välillä yltiöhellyyskausia, tekee mieli vaan halata ja ostaa lahjoja ja paapoa toinen pumpulissa superhyperonnelliseksi. Ja kun toinen välillä tekee saman, ei voi valittaa...
En minäkään sitä inhoksi sanoisi.Pikemminkin niin että kun pintaa vähän rapsuttaa, pohjalta täytyy löytyä rakkaus ja toisen kunnioitus, ei liitto muuten pysy kasassa.Olisi myös hyvä silloin tällöin sanoa tai muuten ilmaista se toiselle, jopa miehenkin :-)
Minusta rakkauteen ei mahdu inhoaminen. Kuinka sellaista jota oikeasti rakastaa voisi inhota?
Itselläni 3,5 vuotta kestänyt suhde, ja en on koskaan inhonnut miestäni. En voisi edes kuvitella miksi voisin häntä inhota. Katsokaas kun oikeaan rakkauteen kuuluu se että hyväksyy toisen ihmisen kokonaan, virheineen päivineen. Jos suhteen alussa inhoat jotain piirrettä tai tapaa miehessä, ei se tunne tule poistumaan vaan ainoastaan lisääntymään. Tällöin kannattaa etsiä mies, jonka tavat eivät ärsytä.
pystyy välillä vihaamaan, vaikka rakastaakin. Siinä se jippo taitaakin olla, ettei inhoa kumppaniaan vaan tiettyä hänen piirrettä/asiaa/sanomista. Usein vain ajattelee "hitsi kun vihaan sua", mutta tietää jo ajatellessaan, ettei näin oikeasti ole. Sama muuten pätee kaikkiin rakastamiinsa ihmisiin... Kuten omiin vanhempiin tai lapsiin.
mä oon seurustellut poikaystäväni kanssa kaksi vuotta eikä mulle ole missään vaiheessa tullut mitään vihan/kylästymisen tunnetta. jos toisesta välittää enemmän kuin mistään muusta, niin tuollaiset ajatukset hypähdä päähän. tämäkin on kuitenkin niin yksilöllinen juttu. oon tuntenut poikaystäväni 3 vuotta, joten tunsin hänet todella hyvin ennen kuin aloimme seurustelemaan. Mielestäni hän on parasta mitä maan päällä on. Hän on paras ystäväni, elämäni rakkaus ja sielunkumppani samassa pakkauksessa. Voisitko vihata parasta ystävääsi?
Ei voi inhota ei missään nimessä, 28 vuoden kokemuksella, paranee vaan vanhetessa. Tulee sellaiaset arvot esiin paremmin kuin, luottaminen,kunnioitus, se on sellaista sisäista kutinaa jota ei voi raapia. Kokeile !!!! Arvostan miestäni. Päivääkään en vaihtisi pois.
en tiedä minkä ikäsiä te ootte...tai joistain jutuista selviää. Itse olen 16 vuotias (pian 17) ja olen seurustellut vuottan nuoremman pojan kanssa 2½ vuotta ja koko suhteen aikana en ole inhonnut häntä. välillä tietysti toinen saattaa ärsyttää, mutta se on ohi menevää! tosi rakkaus kestää :)
... ei voi. Mutta hänen tapaansa toimia voi.
Yli 15 vuoden kokemuksella voin sanoa, että pitkä, onnellinen parisuhde on melkoista aallokkoa - välillä riidellään, vihataan, sovitaan ja taas rakastetaan. Elämään kuuluvat sekä ylä- että alamäet. Hyvällä pohjalla oleva yhteiselo ei kaadu alamäessä.
25 vuotta on oltu naimisissa ,eikä pahemmin ole riidelty. Kun tunnemme toisemme entistä paremmin, niin ei tule törmäyksiäkään. Mitäs sitä nyt niihin parisuhteisiin. Mene avioliittoon. Kokeilut vain tuovat lisäkipuja ja paineita siitä, että millaista se olis tuon jätkän kanssa naida jne jne. Korvien välistä se lähtee sujumaan.