Kuinka usein tapailussa tulisi molempien osapuolien olla toisiinsa yhteyksissä? Onko jotain sopivuuden rajaa, esim. kerran viikossa kuulumisten kysely tms?
Olen tilanteessa, jossa yhteydenpito tuntuu olevan minun vastuulla. Minulle kyllä vastataan, jos laitan viestiä, mutta tuntuu ettei suhdetta voi aloittaa, jos toinen ei jaksa pitää yhteyttä. Kuulemma kiinnostunut on ja suhteen aloittaminen tuntuisi hyvältä. Itse olen epäilevällä kannalla. Mitä sellaisesta jutusta saa, jossa toinen ei tunnu olevan osa elämää....?
Olen tilanteessa, jossa yhteydenpito tuntuu olevan minun vastuulla. Minulle kyllä vastataan, jos laitan viestiä, mutta tuntuu ettei suhdetta voi aloittaa, jos toinen ei jaksa pitää yhteyttä. Kuulemma kiinnostunut on ja suhteen aloittaminen tuntuisi hyvältä. Itse olen epäilevällä kannalla. Mitä sellaisesta jutusta saa, jossa toinen ei tunnu olevan osa elämää....?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olin itse tilanteessa, jossa otin yhteyttä koko ajan, mutta mulle ei koskaan vastattu. Kyllästyin, koska pidän nimenomaan vuorovaikutuksesta, joko molemmat on yhteydessä tai sitten ei olla ollenkaan. Ja sanoin tästä, että en viitti soitella enää, kun ei kuitenkaan vastaa. Tilanne kääntyi niin päin, että hän saattaa soittaa mulle viisikin kertaa päivässä.
Jos on tapahtunut molemminpuolista ihastumista, niin et kysyisi tuota kysymystä vaan kaikki menisi hyvin omalla painolla. Taidat olla tuolle toiselle sellainen varahenkilö joka kelpaa kunnes se oikea tulee vastaan. Jatka matkaasi eteenpäin jos toinen ei vaivaudu oma-aloitteisesti ollenkaan ottamaan yhteyttä.
Sama ongelma minulla itselläkin. Erittäin vähän pidetään yhteyttä. Eilen sitten lähetin viestin, jossa sanoin ajattelevani häntä... No mitään vastausta en ole saanut. Joten eiköhän se sitten tässä ollut. Ei taida ajatukset ja tunteet olla samalla tasolla. Pariin viikkoon ei olla nähty eikä puhelimessa puhuttu. Pahaltahan se tuntuu...
Mielestäni nämä tilanteet eivät ole niin mustavalkoisia. Tarkoitan, että vaikka molemminpuolista ihastumista olisikin meneillään, niin voidaan "ajautua ainakin hetkeksi siihen, että soittelu on ns. toisen vastuulla. Itsellä on juuri sellainen tilanne parhaillaan. Ja juuri eilen tämä väärinkäsitys välillämme saatiin oikaistua ! Onneksi. Olen nainen ja ajoittain totean olevani liian arka. Mies joutuu vähän rohkaisemaan ja taas sitten on kaikki selvitetty. Olemme tapailleet vasta muutamia kertoja. Sain siis eilen mieheltä palautetta kun en juuri hänelle soittele. En vain oikein osannut kun ajattelin, että hän on kuitenkin niin kiireinen. Nyt taas tämäkin on selvitetty välillämme ja tutustuminen voi edelleen jatkua. Tämän kaiken halusin sinulle kirjoittaa. Oletpa sitten mies tai nainen...
Tapasin taannoin yhden miehen ja viestiteltiin parisen viikkoa. Mutta aina kun toiselle laittoi viestin niin kesti monta tuntia tai seuraavaan päivään ennen kuin vastas. Lattoi sitten yksi päivä viestiä ja kysyi leffaan, johon vastasin tietenkin että sopii ja ehdotin päivää mikä mulle olis käyny. Tästä on nyt 2 päivää ja toinen ei ole vastannut takas (?). Ajattelin antaa asian olla. Mutta en ymmärrä miksi pitää edes vaivautua kysymään ulos ja lähettelee viestejä jos sitten noin vain lopettaa yhteydenpidon...
kummalista tuo miesten logiikka,mutta itsekin tapailin miestä,joka ei välttämättä vastannut viestiin vaan sen sai olettaa olevan aina myöntävä vastaus...tai opin sen ajan myötä että se tarkoittaa myöntävää vastausta. tällaisia tapauksia on nähty muitakin.
Itse olen vastikään aloittanut seurustelun ihanan miehen kanssa. Meillä on tosi mahtavaa yhdessä silloin kun tosiaan olemme yhdessä, mutta kun soitan, niin puhelu kestää max 5 minuuttia ja mies onkin sanonut ettei niinkään piittaa puhelimessa puhumisesta, vaan tykkää olla ihan IRL yhdessä mieluummin. Eli hän soittaa minulle vain kun haluaa kysyä koska näemme tai koska pääsen töistä tms, mutta ei soittele tosiaankaan mitään hanipupukultamullonikäväsua-maratonipuheluja. Ja kun minä soitan, niin mies lopettelee puhelut aika lyhyeen. On sanonut myös, että suorastaan vihaa tekstareiden naputtelua (niin kuin minäkin), joten emme siis tekstailekaan.
Mutta mitäs siitä! Kyllähän se välillä loukkaa kun toinen haluaa lopettaa puhelut lyhyeen, mutta toisaalta näemme monta kertaa viikossa ja kuten sanottua, yhdessä oleminen on aina todella ihanaa :)
Itse pistän vähintäänkin jotain viestiä päivittäin, soittelen sitten harvemmin. Se vain on itsestäänselvyys, jota ei tarvitse edes miettiä. Minulle kyse on sen verran oleellisesta asiasta, että jos toinen ei jaksa vastailla, ahdistuu tai ei koskaan ota itse yhteyttä, niin vedän siitä kyllä omia johtopäätöksiä hänen sopivuudestaan minulle.