Mikäs parast tapa lopettaa???
Olen ollut onnellisessa suhteessa 10 vuotta ja mieheni sanoo edelleen rakastavansa minua ja niin myös tunnen, vaikka olen muutaman kerran vihjaillut "erostamme".. emme ole naimisissa, emmekä koskaan edes asuneet yhdessä. Seksielämämme on aina sujunut moitteettomasti ja viime vuosina vain parantunut.
Minä vain en tiedä rakastanko häntä enään...olenko vain sen vuoksi kun hän haluaa, enkä halua loukata häntä??? Hän on mukava ja muuta, mutta onhan hänellä ne "tyypilliset" miesten ärsyttävät jutut, jotka tulee esille tietenkin silloin kun hän on luonani useamman päivän.
Olemme alle nelikymppisii.
Mieheni on "sohva" -tyyppi ja minä taas tykkään harrastaa kaikenlaista liikuntaa, matkustella ja muutenkin tavata ihmisiä. Nautin kylpylälomista ja kaikenlaisista tapahtumista ihan vaikka viikonloppuisin, mutta häntä on mahdoton saada mukaan, hänelle riittää kaksi tuntia tennistä viikossa kavereitten kaa, mutta sanottakoon se viel tässä, että hän ei koskaan kiellä minua menemästä minnekkään, et siinä mielessäkin aivan ok.
Tunnen eläväni elämäni parhainta aikaa ja olen ajatellut paljon sitä jos jätän hänet kokonaan, mutta luulen, että vaikka niin kävisi tai tekisimme sen päätöksen, on varmaa, että olisimme edelleenkin tekemisissä toistemme kaa, rakastelisimme... niin, että muuttuisko se miksikään tästä????
Kaipaanko vapautta, kaipaanko vaihtelua, mitä kaipaan???? Kertokaa ra
Olen ollut onnellisessa suhteessa 10 vuotta ja mieheni sanoo edelleen rakastavansa minua ja niin myös tunnen, vaikka olen muutaman kerran vihjaillut "erostamme".. emme ole naimisissa, emmekä koskaan edes asuneet yhdessä. Seksielämämme on aina sujunut moitteettomasti ja viime vuosina vain parantunut.
Minä vain en tiedä rakastanko häntä enään...olenko vain sen vuoksi kun hän haluaa, enkä halua loukata häntä??? Hän on mukava ja muuta, mutta onhan hänellä ne "tyypilliset" miesten ärsyttävät jutut, jotka tulee esille tietenkin silloin kun hän on luonani useamman päivän.
Olemme alle nelikymppisii.
Mieheni on "sohva" -tyyppi ja minä taas tykkään harrastaa kaikenlaista liikuntaa, matkustella ja muutenkin tavata ihmisiä. Nautin kylpylälomista ja kaikenlaisista tapahtumista ihan vaikka viikonloppuisin, mutta häntä on mahdoton saada mukaan, hänelle riittää kaksi tuntia tennistä viikossa kavereitten kaa, mutta sanottakoon se viel tässä, että hän ei koskaan kiellä minua menemästä minnekkään, et siinä mielessäkin aivan ok.
Tunnen eläväni elämäni parhainta aikaa ja olen ajatellut paljon sitä jos jätän hänet kokonaan, mutta luulen, että vaikka niin kävisi tai tekisimme sen päätöksen, on varmaa, että olisimme edelleenkin tekemisissä toistemme kaa, rakastelisimme... niin, että muuttuisko se miksikään tästä????
Kaipaanko vapautta, kaipaanko vaihtelua, mitä kaipaan???? Kertokaa ra
Vastaukset 6
Vanhimmat
voi voi voi!
Tuohon on nyt aika paha mennä sanomaan mitään, teet niin kuin itsestäs tuntuu. Jos haluat olla vapaa nin sitten olet, mutta jos aiot miehen kanssa vielä olla, niin sitten et eroa. Ei ainakaan ole reilua harrastaa miehen kanssa seksiä jos ei ole aikomusta vakavampaan... Tietysti jos mies itse on samaa mieltä, niin se on ok.
Kiitos!
On se vaan niin ihmeellistä, mutta totta, emme ole koskaan puhuneet edes tulevaisuudesta, mistä voitte päätellä ettemme muutenkaan puhu hirveesti...minä kerron yleensä -kun tapaamme- jos olen menos johkuu, mut hän yleensä ei "muista" kertoo.
Ja tästä päätellen olemme kai kumpikin itsekkäitä irtolaisia????
En tiedä onko se nyt niin itsekästä... Joillekin ei vaan sovi tiivis parisuhde, toiset tarvitsevat tilaa ympärilleen. Ei sun kannata ainakaan huonoa omaatuntoa potea. Asioilla on aina joku tarkoitus. Jos te eroatte, voi olla että löydät jonkun, jonka kanssa haluat elää koko loppu elämäsi. Tällaiset asiat on aina vaikeita, täytyy ajatella asioita joka kannalta, mutta pääasia on kuitenkin aina loppujen lopuksi se, että on onnellinen, oli sitten yksin tai toisen kanssa.
Mulla oli joskus saman tyylinen suhde, olisin itse halunnut vakavampaakin, mutta mies ei. Luulen, että jos aloittaa siltä pohjalta että "ei oteta tätä niin vakavasti", niin siitä ei koskaan vakavaa tulekaan.
Olen Mimosan kanssa erimieltä siitä, että asiaa pitää katsoa monelta kantilta. Mielestäni, vaikka asia onkin erittäin vaikea, pitäisi ajatella vain ja ainoastaan omia tunteitaan. Kuuntele siis itseäsi. Mitä haluat? Asia muuttuu vielä monimutkaisemmaksi, jos rupeaa miettimään muita ihmisiä (miehen vanhempia, kavereita tms.), yhteistä omaisuutta tms.
Uskon, että on olemassa vain valintoja: jäätkö miehen kanssa yhteen taikka eroatteko, molemmat voivat olla "oikeita" vaihtoehtoja. kysymys on vain siitä, minkä vaihtoehdon kokee parhaaksi. Onnea sinulle mitä ikinä sitten päätätkin! Tiedän, ettei päätös ole helppo, vaikka ulkopuolisten neuvoista sen käsityksen voikin saada... :)