Menen työpäivän jälkeen kirjastoon lukemaan päivän lehden. Viereisellä penkillä on laukkuni ja takkini, sitä seuraavalle penkille istuu mies. Hän on lukevinaan omaa lehteään, mutta huomaan katsomattakin, että hän jää välillä tuijottamaan minua. Välillä hän yskähtää. Katsoo taas. Alkaa naputtamaan jalkaa. Luen rauhassa lehteä. Mies tuijottaa. En anna sen häiritä, sillä ajattelen että siihen on jokin looginen syy. Vai onko? Lukemaani lehteä on useampi kappale hyllyssä. Hän ei siis odota, että lehti vapautuu minulta. Tietääkseni kasvoilleni ei ole tapahtunut mitään matkalla kirjastoon, minulla on vaatteet päällä, enkä ole häiriöksi.
Seuraavalla viikolla sama toistuu. Menen lehtilukusaliin ja muutaman minuutin kuluttua sama mies tulee istumaan minua sivuttain vastapäätä. Luen lehteä tarkasti ja pitkään, koska siinä on työtäni koskeva artikkeli. Mies huokaisee välillä ja vaihtaa lehteä. Muutoin hän tekee samaa kuin ennenkin: naputtaa jalkaa, katsoo pitkään, yskähtää. Itse en ota mitään kontaktia häneen. Lehden luettuani siirryn kirjaston puolelle ja kiertelen hyllyjen välissä. Käyn tietokoneelta tarkistamassa, onko tarvitsemani kirja paikalla. Yhtäkkiä huomaan, että mies on tullut toiselle koneelle (rivissä useampia koneita). Menen hakemaan hyllystä kirjan ja siirryn tiskille. Mies katsoo pitkään ohi kävellessään ja poistuu kirjastosta. Koska en mielelläni ota kontaktia tuntemattomiin ihmisiin, vilkaisen vain nopeasti ja luuloni osuu oikeaan: en tunne häntä.
Käyn kirjastossa muutaman kerran viikossa, mutta tämä alkaa jo rikkoa todennäköisyyslaskelmia. Luulisi, että jos mies tuntisi minut ja hänellä on jotain asiaa minulle, hän tulisi puhumaan. En ole keksinyt muita syitä, miksi hän tekee niin. Työssäni olen tekemisissä ainoastaan oman työyksikköni kanssa, hän ei siis ole asiakkaani. Tekevätkö kirjastot jotain asiakkuustutkimuksia?
Ystäväni ovat veikanneet, että ehkä mies on jollain tavalla kiinnostunut minusta, mutta on niin ujo ettei uskalla tulla juttelemaan. Minä en oikein tuohon mahdollisuuteen usko. Tosin olen itse räiskyvä ja sosiaalinen luonteeltani, enkä pysty samaistumaan arkoihin ihmisiin.
Olen itse 24-vuotias, mies ~30.
Nyt sitten kovia veikkauksia kehiin: Mikä on tämän miehen logiikka? Pitääkö minun ensi kerralla todellakin kysyä, että "Mitä helvettiä sinä siinä tuijotat?" :D
Seuraavalla viikolla sama toistuu. Menen lehtilukusaliin ja muutaman minuutin kuluttua sama mies tulee istumaan minua sivuttain vastapäätä. Luen lehteä tarkasti ja pitkään, koska siinä on työtäni koskeva artikkeli. Mies huokaisee välillä ja vaihtaa lehteä. Muutoin hän tekee samaa kuin ennenkin: naputtaa jalkaa, katsoo pitkään, yskähtää. Itse en ota mitään kontaktia häneen. Lehden luettuani siirryn kirjaston puolelle ja kiertelen hyllyjen välissä. Käyn tietokoneelta tarkistamassa, onko tarvitsemani kirja paikalla. Yhtäkkiä huomaan, että mies on tullut toiselle koneelle (rivissä useampia koneita). Menen hakemaan hyllystä kirjan ja siirryn tiskille. Mies katsoo pitkään ohi kävellessään ja poistuu kirjastosta. Koska en mielelläni ota kontaktia tuntemattomiin ihmisiin, vilkaisen vain nopeasti ja luuloni osuu oikeaan: en tunne häntä.
Käyn kirjastossa muutaman kerran viikossa, mutta tämä alkaa jo rikkoa todennäköisyyslaskelmia. Luulisi, että jos mies tuntisi minut ja hänellä on jotain asiaa minulle, hän tulisi puhumaan. En ole keksinyt muita syitä, miksi hän tekee niin. Työssäni olen tekemisissä ainoastaan oman työyksikköni kanssa, hän ei siis ole asiakkaani. Tekevätkö kirjastot jotain asiakkuustutkimuksia?
Ystäväni ovat veikanneet, että ehkä mies on jollain tavalla kiinnostunut minusta, mutta on niin ujo ettei uskalla tulla juttelemaan. Minä en oikein tuohon mahdollisuuteen usko. Tosin olen itse räiskyvä ja sosiaalinen luonteeltani, enkä pysty samaistumaan arkoihin ihmisiin.
Olen itse 24-vuotias, mies ~30.
Nyt sitten kovia veikkauksia kehiin: Mikä on tämän miehen logiikka? Pitääkö minun ensi kerralla todellakin kysyä, että "Mitä helvettiä sinä siinä tuijotat?" :D
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Tosin olen itse räiskyvä ja sosiaalinen luonteeltani..."
Tuo oli ehkä häiriöksi.
Kirjastossa kuuluu olla arka, yskähtävä ja korkeintaan jalkaa naputtava luonne.