*Kyllä täytyy oikein ihailla noiden maahanmuuttajien kulttuuria siltä osin että pitävät perheestä ja sukulaisista huolta, toisin kun me suomalaiset, jotka vieraillaan toistemme luona perheen kesken paljon vähemmän, useinkin vain jouluna ja muissa juhlissa. Tästä pitäisi ottaa oppia.
Perhekeskeisyys
Pos1tivista
3202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta mielestäni asialla on myös "kääntöpuolensa". Perheellä ja suvulla on sananvaltaa usein ihan pieniinkin asioihin, itse en kestä tällaista ollenkaan. Haluan itse päättää omista asioistani.
Mikä sopii toiselle ei sitten sovi toiselle, niin vaan on... Suomalainen kansa on niin juroa kun vaan olla ja voi. Asutaan omissa lokeroissa, kävellään ulkona omissa maailmoissa näkemättä toisiaan. Kun on surun paikka, harva tulee piristämään surevaa. Pakko olla koko aika niin kova kuin kivi, ja sitä sitten ihannoidaan... huh tätä suomen kansaa!!!
Tuo on hyvin yksinkertaistava näkemys, eikä varmasti kuvaa suurinta osaa kansasta. Niin tai näin, molemmissa (yltiöyksilöllisyys ja yltiöyhteisöllisyys) on omat hyvät ja huonot puolensa. Emme kuitenkaan halua takaisin aikoihin, jolloin suku ja kylä pitivät ihmistä tiukasti otteessaan. Silloin ei yksilöllä ollut juurikaan liikkumatilaa. Vaikka tuo yhteisön halaus, joka kesti kehdosta hautaan, on tuonut ihmisen elämään turvallisuutta, on se myös ahdistanut ja kuristanut.