Mitä tehdä kun paras kaveri ja avovaimo päättävät panna toisiaan?
Tämä tapahtui vielä ilman ehkäisyä, jota olen itse joutunut käyttämään hänen kanssaan jo kauan.
Eikä sitä seksiäkään ole häneltä herunut...
Tämä siis vääntää sisälmyksissä helvetin kovaa.
Tämä tapahtui vielä ilman ehkäisyä, jota olen itse joutunut käyttämään hänen kanssaan jo kauan.
Eikä sitä seksiäkään ole häneltä herunut...
Tämä siis vääntää sisälmyksissä helvetin kovaa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Lisään siis vielä, olemme olleet kaksi vuotta yhdessä ja muuten yhteiselomme sujuu. Rakastan avovaimoani maailman ääriin.
Tätä kirjoittaessani mietin että keskustelu muiden kanssa voisi auttaa jotenkin.
Eli vastausta vaan.
Its löisin kyllä kumpaakin niin että hampaat lentelis.
pahinta mitä parisuhteessa voi tapahtua on petetyksi tuleminen, kuitenkaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa vähättelemättä. Luottamus on vaikea palauttaa, mieti itse pystytkö antamaan anteeksi, jos et tiedät mitä tehdä
unholaan. Kummastakaan ei ole mihinkään.
Vaihda ystäväpiiriä ja naista. Saat paremman elämän.
Mulla oli vastaava tilanne.. viikko sitten sain selville että hän on pettänyt mua siitä lähtien kun olin viimeisillän raskaana, petti tosin parhaankaverinsa kanssa, ei minun kaverini.. Sain jopa tietää että kun minä olin synnyttämässä, hän oli panemassa... Laittaa väkisinki miettii näinkö tärkeä minä ja pieni lapsemme hänelle olemme... Seksiä meillä on joka päivä harrastettu, mutta en keksi syytä miks meni pettää...Heillä myös ilman ehkäsyä.. Täällä koetellaan kanssa ja lujaa...
Pahoittelut ja voimia arkeen!
Jatko riippuu paljon siitä, miten nuo kaksi suhtautuvat vallitsevaan tilanteeseen. Ja millainen on perusluottamuksesi ihmisiin - tai oli, ja on nyt.
Melkoisen iso ihminen olet, jos pystyt vielä jatkamaan ystävyyttä (tai jopa kumppanuutta) heidän kanssaan.
Ovatko olleet ihastuneita, vai oliko tuo joku "yksinäisten hetki?" Kumppanisi tarve mitata viehätysvoimaansa? Ystäväsi tarve mitata markkina-arvoaan? Vai tuntevatko oikeasti vetoa toisiinsa joka tavalla?
Katseesta ja suudelmasta on vielä matkaa panemiseen, eikä kumpikaan ole halunnut sitä matkaa itsensä ja sinun takiasi lopettaa. Erittäin itsekäs päätös siis molemmilta. Onneksi ei ole ilmeisesti lapsia. Ihmettelen erityisesti, miten perheelliset voivat pettää kumppaniaan ja koko perheen. Lapsensa. Luulisi pikku pellavapäiden jossain sekuntin sadasosassa vilkahtavan mielessä. Jos ei kumppani siis.
Hankala tilanne, itse en varmaan pystyisi jatkamaan pakollisia(?) satunnaisia kohtaamisia enempää kummankaan kanssa. Pelkäisin myös menettäväni pitkäksi aikaa uskon luottamuksellisiin suhteisiin (ystävyydessä ja kumppanuudessa) Ja se olisi minusta kaikkein surullisinta.
Mene metsään.
Huuda, laula, tanssi, itke, juokse. Pura ulos, sinne mahtuu.
Ja syö sitten eväsleipä.
On ne nähneet kummempaakin. Kuuset.
Ihmissuhteenne oli näiden kahden mielestä yhden hätäsen räpellyksen arvoinen.
He päättivät valita, että sen voi vaihtaa siihen.
Jos ne aikoo jatkaa niin välit poikki kumpaankin välittömästi. Mutta jos vaimo katuu, eikä koskaan enää tee, on mahdollisuus anteeksi antoon. Tuollainen peli ei voi jatkua, koska on henkisesti liian raskasta.
Kiitos paljon pienistäkin mielipiteistä...
En tiedä mitä kirjoittaa, olen sanaton
nyrkkien puhua välillä.
ei tarvi keksiä sanoja.
olemassa joku pakko jatkaa suhdetta. "Paras kaveri" on entinen ystävä.
Kävisin myös hakemassa lääkäriltä reseptin unilääkkeisiin.
Tuollaisessa tilanteessa on pakko saada välillä myös nukutuksi, muuten lähtee järki. Tilapäiseen tarpeeseen siis.
Kävele ja pyöräile paljon ulkona, pysähdy hiljaisiin paikkoihin hetkeksi. Ikiaikaiset järvet ja metsät antavat perspektiiviä. Tietenkin tuntuu kamalalta ja kestämättömältä, ja nuo tunteet on käytävä läpi. Itseäni on joskus helpottanut ajatella, että tuo järvi on ollut tuossa sata vuotta sitten. Ja on taas sadan vuoden kuluttuakin. Monet itkut on se kuunnellut.
En tiedä paljon, mutta nukkua täytyy, ja yrittää niellä vaikka väkisin kunnon ruokaa. Näillä pahimman yli.
kysyt avovaimosta ja käyttäydyt kuten odottaisit hänen olevan aviovaimo. Avoliitto tarkoittaa ettei pariskunta ole vielä varma miten homma jatkuu.
Joten avovaimo testasi olisko kaverista saatavissa parempaa.
Tiedätkö kuinka järjettömältä kirjoitus kuulostaa paras kaveri.... jos sun paras kaveri on sitä luokkaa että panee sun avovaimoa/tyttökaveria/vaimoa niin eihän sillon vihollisia tarvitakkaan.
Koitahan miettiä mitä tee sellaisella kaverilla saati avovaimolla.
Avovaimosi näköjään ainakin kannattaa avointa suhdetta
...ettei kirjain i estä pettämistä.
Kyllä se on aivan sama onko avo- vai avioliitossa jos mieli tekee hypätä sänkyyn toisen kanssa.
Joo sehän on selvä, mutta että jätkä pittä hyvänä KAVERINA miestä joka on valmis puikottaan kaverin muijaa..... kyllä ainakin mulla olis muuten entinen kaveri.
Jos ei voi edes kaveriin luottaa niin mitä vittua sellaisella kaverilla tekee jos muijakin on ihan kaatopaikka kamaa. Ei paljon välitä kenelle jakaa....
oman kokemukseni vastaavasta tilanteesta muutaman vuoden takaa.
Olin kolmatta vuotta avoliitos ja muijani päätti paneskella muiden miesten kanssa.
Kun nainen tekee noin,niin aina on kyseessä pitkään harkittu juttu ja suhde on siis loppu. Hän halusi jännitystä elämäänsä ja muuta syytä siihen ei tarvita, vaikka seksiä saisi kotona yllinkyllin.
Laitoin muijan vaihtoon ja sydämestä riipaisi enemmän kuin koskaan muutaman kuukausen ajan, kunnes päätin ettei tapahtunut ole minun vikani. Murheet ja naisesta jääneet muistot romukoppaan ja iloisin mielin uutta naista etsimään. Sen huomasin,että tunteeni kylmensin Siperian tasolle ja en päästänyt niitä vieläkään tähän päivään mennes esille. Minusta tuli ulospäin vähäsanainen,en puhu enää tunteistani ja osoitan vain sitä vain pakollisen verran,että nainen on tyytyväinen.
Aiempi herkkä, tunteellinen, asioista, syvästä rakkaudesta ja tunteista paljon keskusteleva/näyttävä mies on nyt kadonnut. Asian johdosta flaksi naisten etsimisessä kävi todella hyvin. Useita tarjokkaita oli,yhden valitsin ja puol vuotta meni hyvin kunnes tuli ajatus että tämä oli nyt tässä.
Muija vaihtoon ja hetken etsittyä löytyi helmi,jonka kanssa olen nyt yhdessä ollut kaksi vuotta.
Mieltäni kaivertaa ajatus,että en ole nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen ja tekisi laittaa nainen taas vaihtoon tai aloittaa pettäminen,jos nainen ei syrjähyppyihin muuten suostuisi vapaaehtoisesti.
Koskaan aiemmin en ole pettänyt,mutta nyt on kyseessä uusi minä,joka elän itselleni enkä enää koskaan elä naisen vuoksi/parhaaksi. Ehkä kylmiä sanoja,mutta useita kertoja kaikkensa antaneena paloin loppuun muiden viedessä kaiken ylitsepursuavan rakkauteni niin tekojen kuin sanojenkin muodossa.
Toki naista huomioin ja elän normaalissa suhteessa,mutta tunteeni yms pidän omanani.
Tosiaan tuntuu,että voisin elää hyvinkin useammankin naisen kanssa suhteessa samaan aikaan ylitsepursuavan energian vuoksi,jossa voisin antaa kaikkeni naisille. Siinä vain pulma,että mistä löytäisi rinnakkain samanarvoisina suhteessa minun kanssa elämään suostuvat naiset löytäisi?
Onko minusta tullut joku mormooni vai kummajainen?
Itselläni on käynyt aivan samalla tavalla, ja olen tälläkin hetkellä samassa tilanteessa kuin sinä. Kesä tekee kumppanin vaihdosta vieläkin kiintoisamman vaihtoehdon.. Mutta enpä tiedä, pettäminen on vain kokoajan mielessä ja varmasti tapahtuu jos sellainen tilanne sattuu kohdalle.
Itseasiassa olen paljon tyytyväisempi tähän uuteen minääni, joka on paljon itsevarmempi eikä tunteita ole paljon yhtään ketään ihmistä kohtaan, eikä näillä näkymin ole tulossakaan. Joku on vain muokannut minusta erittäin kylmän ihmisen enkä sille mitään voi.
Ehkä kylmettäminen helpottaa joitakin asioita, mutta kun ei uskalla olla enää niin herkkä kuin oikeasti on, jää myös ne kaikkein suurimmat ja kauniimmat tunteet iäksi kokematta. Typistyy ihmisenä, tunne-elämä kapenee.
En tiedä, onko asialle tehtävissä jotain, toisaalta jos on itse aidosti tyytyväisempi, mitäpä siinä tekemään.
Ehkä sitten joskus isovanhempana tms. uskaltaa taas pehmoilla ja rakastaa täysillä.
Itse olin myös nuorena todella avoin ja suoraselkäinen. Olin erittäin rakastunut tyttöustävääni ja saatoin puhua hänelle ihan mistä vain. Mutta hänellä oli sellainen tapa että riidellessä hän pyrki loukkaamaan minua mahdollisimman paljon ja käytti minua vastaan kertoamiani arkojakin asiota. Ehkä pettikin joskus, mutta siitä en saanut häntä koskaan kiinni.
Lopputulos oli se että pidän sisimpäni piilossa, en todellakaan ole enään avoin enkä epäröi edes valehdella jos suojelen sillä itseäni.
Minäkin olen tyytyväisenmpi tähän skeptisempään minääni. Sen edellisen minän kanssa tunteiden vuoristorata oli ihan liikaa, muutamassa tunnissa pakahdutta onnesta aivan musertavaan epätoivoon. Ei kiitos.
Mistä kuulit asiasta? Kertoiko avovaimosi suoraan vai kuulitko muualta?
Itse olen tullut petetyksi ja avovaimoni kertoi tästä minulle suoraan, itkien ja tunnusti tekonsa. Arvostin sitä, mietin todella pitkään ja hartaasti miten jatkossa mutta annoin anteeksi koska hän kertoi asiasta suoraan ja katui sitä, oksenteli jne. koska hänellä itselläänkin oli niin paha olla, ei sellaista voi kukaan teeskennellä. Hän kertoi syyksi sen että halusi huomiota muualta koska minulta sitä ei saanut, se oli sinänsä tottakin, pihtasin häneltä ja olin muutaman kuukauden hiljainen, en tiedä miksi. Rakastan avovaimoani koko sydämestäni, olemme olleet yhdessä kohta 3 vuotta ja hänkin rakastaa minua. Olen antanut anteeksi vaikka se veikin aikaa. Nyt tästä on kulunut n. 8 kk. Meillä menee hyvin ja olemme kummatkin muuttaneet suhteemme suuntaa kohti parempaa. Hän on nyt raskaana ja olemme todella onnellisia.
Vain sinä päätät elämästäsi, älä tee myöskään hätiköityjä päätöksiä.