En kestä ku päivä päivästä ajattelen vaa että oon maailman rumin ihminen. Kuitenkin mulla on hyvännäköinen poikaystävä joka todella on hyvännäköinen. Hän kehuu mua lähes joka päivä kauniiksi ja ihanaksi ja eilenki sano että oon tosi kaunis ja että huippumallit näyttää vaan kauniilta mutta sää näytät söpöltä ja ihanalta ja kauniilta nätiltäja tämmöstä. Mutta omastamielestä kuitenki oon ihan kauheen näkönen. En tajua ku mun itsetunto ei kohoa mistään ja oon sanonu äitille tästä ja tää sama ajattelu on ollu kohta vuoden oon siis 16-vuotias. Mutta koen olevani vain ruma ja sillä siisti. Äiti toitottaa vaa että ulkonäöl ei oo merkitystä mutta sää olet kaunis tai kuulut kauneimpiin ja että kato sun poikaystävää. Mutta omasta mielestä oon vaan ruma enkä voi sille mitään
Tunnen olevani erittäin ruma
rumilus 12345
2360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikki, jokainen on jollain tavalla ruma. Mutta jokainen on omalla tavallaan myös kaunis. Myöskin sinä nuori neito joka siellä kirjoittelet. Katso peiliin niin näet sen. Ja kun hyväksyt itsesi itsellesi muuta hetkessä paaaaaljon kauniimmaksi. : )
nämä on kyllä perusneuvoja, yritä jotenkin kasvattaa itsetuntoasi, eikä ulkonäkö ole tärkeintä ! minä ainakin olen kateellinen, kun sinulla on poikaystävä, joka kehuu sinua ! (=