Ja mitä...kun en tiedä oiken itsekään!!!
Paras ystäväni laittoi välit poikki sanomatta mitään syytä.Oliko syynä se että muutin toiselle paikkakunnalle?Se että ns.aikuistuin.En tiedä.En ole koskaan saanut tietää syytä.
Ja jos joskus olen itkenyt niin silloin.Aikaa tästä on n.puoli vuotta.Sillä pahalle tuntuu...oltiin enemmän ku paita ja peppu...jotain sellaista mitä tiedän ettei tule muiden ystävien kanssa...
No siis...nyt hän laittoi viestiä ja pyyteli kovasti anteeksi käytöstään.Oli tajunnut et ystävät on tärkeitä jne...
Tiedän että meidän pitäisi jutella tästä, mutta minulla ei ole mitään sanottavaa.Ystäväni loukkasi minua pahasti silloin...Mitä osaisin sanoakaan..."Saat anteeksi...mutta mikään ei ole niin kuin ennen?" Saat anteeksi.Mikään ei ole muuttunut"(eli täysi valhe)!!!
Mitäs ihmettä sitä tekis???
Paras ystäväni laittoi välit poikki sanomatta mitään syytä.Oliko syynä se että muutin toiselle paikkakunnalle?Se että ns.aikuistuin.En tiedä.En ole koskaan saanut tietää syytä.
Ja jos joskus olen itkenyt niin silloin.Aikaa tästä on n.puoli vuotta.Sillä pahalle tuntuu...oltiin enemmän ku paita ja peppu...jotain sellaista mitä tiedän ettei tule muiden ystävien kanssa...
No siis...nyt hän laittoi viestiä ja pyyteli kovasti anteeksi käytöstään.Oli tajunnut et ystävät on tärkeitä jne...
Tiedän että meidän pitäisi jutella tästä, mutta minulla ei ole mitään sanottavaa.Ystäväni loukkasi minua pahasti silloin...Mitä osaisin sanoakaan..."Saat anteeksi...mutta mikään ei ole niin kuin ennen?" Saat anteeksi.Mikään ei ole muuttunut"(eli täysi valhe)!!!
Mitäs ihmettä sitä tekis???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinun pitäisi vain sanoa saat anteeksi...ja sitten vain yritätte jättää taka alalle sen mitä sitten tapahtuikin...ja yritätte paikata ystävyyden...hän loukkasi sinua...hänellä oli varmasti hyvä syy, vaikkei syy sinun mielestäsi olisikaan hyvä..hänelle se riitti...ehkä teit tietämättäsi jotain...vahingossa...ei se ole tärkeää
Yksi syy minkä kuulin oli et olen pettänyt luottamuksen...ei ymmärrä!?!
Ainut mitä tein ni kasvoin aikuiseksi ja annoin entiselle kaverilleni anteeksi (kun hän oli möhlinyt exäni kanssa...)
Ystäväni tiesi että inhoan häntä mutta hän oli ystäväni ystävä joten siedettävä oli.
Ja nyt siis parin vuoden jälkeen annoin tälle kaverilleni anteeksi ja olemme olleet yhteyksissä...En sen enempää kuin ystäväänikään.
Se on ainut syy minkä ymmärrän...muita syitä ei voi olla!!!Ja meidän yhteiset ystävät ovat samaa mieltä asiasta...
Outoa...ehkä kysäsen...Toisaalta haluan antaa anteeksi, mutten pysty ja toisaalta...pystyn antamaan anteeksi, mutten halua...
Taitaa joutua miettimään tätä vielä paljonki...
Kun luottamus on menny ni vaikeeta on.
Ota iisisti, eihän tollasta heilumista pumppukaan kestä! ; D
Mene ja tapaa ystäväsi ja kuuntele mitä hänellä on sanottavaa. Kysy jos et jotakin ymmärrä. Vastaa. Ihmettele ja vaikka torukin ääneen. Ole, elä ja opi. Sittenhän tiedät mille annat tai et anteexkin ja miten siitä sitten jatketaan, jne jne.
Turha näitä asioita on omassa kaalissaan hämmentää, hullux siitä vaan tulee! : )
Aina vois näihin ihmissuhdeasioihin kommentoida, että KESKUSTELKAA! Jokainen kun sanoo rehellisesti, mitä ajattelee ja jokainen ottaa avoimesti kritiikkiä vastaan, niin lähtee asiat rullaamaan! Ei ole aina helppoa kuulla, jos on möhlinyt, mutta se on tärkeä kasvun paikka jokaiselle! Rehellisyys ja luottamus ovat oikean ystävyyden kivijalka! On kauhean kuluttavaa leikkiä ystävää, jos ei luota toiseen ja pitää aina miettiä, mitähän toi toinen ny ajattelee ja kertookohan se ny jollekkin... Olkaa avoimia toisillenne!
paraskaverini täti asui mínun entisen kodin naapurissa, kaverini oli siellä aika usein,ja oltiin aina yhdessä. mutta kun muutin pois olen yrittänyt ottanu yhteyttä mutta hän ei vastaa puheluihin eikä tekstiviesteihin.. olen hyvin loukkaantunu....en tiedä pystyisinkö enään antaa anteexi..=(
Mulla oli joskus sama ongelma parhaan ystävän kanssa. Oltiin nuoria ja jokin vaan tuli väliin ettei oltu enää yhteydessä. Asuttiin eri paikkakunnalla ja vasta kolmen vuoden kuluttua otin yhteyttä, että selvitetään asia. Ja sitten kävikin ilmi ettei mitään ollut tapahtunut, ajauduttiin vaan elämään molemmat omaa elämää! Nykyään olemme ystäviä vaikka välillä vähän takkua tulikin. Tosiystävät ei katoa vaikka välillä voi siltä tuntua. Ne jotka kadottaa tuntemattomasta syystä, ei sitten arvokkaita ystäviä lopuksi ole ollutkaan.
Näin tässä viime perjantaina tätä ystävääni ja oletin että hän haluaa jutella ja parantaa välejä niinkuin viestil mulle ilmotti...
Kuitenkin koko 2h minkä vietin hänen seurassaan hän ei puhunut sanaakaan.
En tiedä johtuko se sitten siitä että seurassa oli myös muita.
Kai se pitäisi vaan ottaa ja mennä itse käymään siellä missä hän asuu...jos haluaa puhua.
Oltiin mielestäni ihan sielunkumppaneita ennen ja kaikesta puhuttiin. Kai se on niin että oma elämä on ajanu mut kauemmas ja tietyt asiat mitä on tapahtunu(rankkoja sellasia)on kasvattanut mut pois siitä mikä ennen oli selvää..
Kuitenkin alusta asti olen kirjeitse ja txt pitänyt yhteyttä kun en ole halunnut menettää.
Ja ikävää huomata miten ennen mielestäni niin järkevä ihminen onkin nyt lapsellinen vaikka hän ei ole muuttunut mihinkään.
Lähden vapun jälkeen käymään ja toivon että asiat selviää.Jos ei niin eihän se sitten ollut tosi ystävä... =(
Kyllä tämä hermoja rassaa enemmän kuin miesasiat...Kyllä ystävät on tärkeempiä!
Kiitos vastauksista...Laitan sitten tapaamisen jälkeen tänne et miten äijän kävi =)
mua suunnattomasti rasittaa sellaiset ihmiset/kaverit/ystävät ystäväpiirissäni joille joutuu koko ajan olemaan ns. tilivelvollinen omista menoista, tuloista, soittamisista. On toisia jotka käyvät työssä ja opiskelevat ja toisia jotka pohtivat päivät pitkät olisivatko kenties tänää loukkaantuneita jollekkin vai onko joku heille loukkaantunut, ilman että mitään on oikeasi vialla. Nämä muka herkät sitten vetävät herneet nenään joka asiasta vetoamalla omiin loukattuihin tunteisiinsa, tosiasiassa omassa päässä kehitellään mitä mieleniintoisempia teorioita miksi puhelin ei soi.
Mun mielipide on se, että eri elämänvaiheissa on luonnollista hoitaa omat asiansa, paras tapa tukahduttaa ystävyys on käyttää nekin harvat kerrat kun nähdään vanhojen asioiden märehtimiseen, kuka sanoikaan mitäkin vuonna yksi ja kaksi kello 12.45?? Ja tikistää vielä toisesta se anteeksipyyntö, kun herkkiä tunteita on voi voi, loukattu, muka!
haloo, jos oikeasti arvostaisitte ystäviänne lakkaisitte jatkuvasti nostamasta itsenne jalustalle,te ja teidä anteeksiantonne. Ja niistähän varmasti ei ole riippuvainen kuin se joka asiasta jatkuvasti vetää herneet nenään. kannattaisi lähteä sieltä omasta itsestään miettimään missä mennään ja lakata syyllistämästä muita!!Hyvät jatkot jos omat ei riitä.