3.5 vuoden seurustelun jälkeen suhteemme on ajautunut ensimmäiseen kriisiin. Kihlattuni on vuoden alussa aloittanut opiskelun toisella puolella suomea ja vaikka olemme pyrkineet näkemään noin kahden viikon välein on rakkaus jo kokenut kolauksen. Kihlattuni on menettänyt "kipinän". Sanoo kyllä rakastavansa ja haluavansa jatkaa suhdettamme mutta se jokin on kadonnut. Mielestäni tämä on ihan normaalia jossain vaiheessa suhdetta ja että asia kyllä korjaantuu mutta hän on niin huolissaan asiasta että paisuttaa ongelman vuoren kokoiseksi. Hänen hätääntymisensä takia olen itsekin kovasti huolestunut. Mitäs jos rakkautta ei enää löydykään tarpeeksi? Onko kellään (ollut) vastaavaa ongelmaa? Uskon vahvistusta kaivattaisiin...
Tuleeko rakkaus koskaan takaisin?
...
51151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä tuo kuulostaa siltä, että peli on menetetty, sorry!!
Jos molemmat oikeasti haluavat yrittää, niin mikä tahansa onnistuu. Välimatka ei tapa suhdetta, ellei suhteessa ole sille rakoa, johon tunkea kasvattamaan sydänten välimatkaa. Tottakai se hankaloittaa asioita, mutta hankaluuksia on elämässä aina, niistä pitää vaan tapella yli. Nykyään ihmiset eroavat heti, kun tulee pienikin ongelma, ei viitsitä yrittää ja nähdä vaivaa toisen eteen. Jos hän on hätääntynyt, nähtävästi myös rakastaa. Kipinästä viis, arki tulee eteen joka suhteessa, välimatkaa tai ei. Mikä on "tarpeeksi" rakkautta? Jos jaksatte yrittää, jatkaa, tehdä toisen parhaan kykynne mukaan onnelliseksi, ilahduttaa, kaivata, eikö se olekin vaikeana aikana ihan tarpeeksi? Enemmänkin! Oikeaa rakkautta on loppujen lopuksi kuitenkin niin tosi vaikea löytää, että jos olette toisissanne sen löytäneet, niin siitä kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni. Luepa vaan tämänkin palstan juttuja, niin toteat kyllä äkkiä, että teillähän on kaikki tosi hyvin, ja olette onnekkaita, kun teillä on toisenne. Kaikkea hyvää teille, älkää antako periksi, ja onnea matkaan!
Itse olen sitä mieltä että pieni ero tai välimatka tekee hyvää, jos suhde on kunnossa eli luottamus pelaa.
Kumppanisi sanoo rakastavansa ja haluavansa jatkaa suhdetta, siis miksi huolehdit? Keskity nyt kun sinulla on aikaa omiin ystäviisi ja itseesi; harrasta, liiku ja nauti "vapaudestasi".
Minä itse elän ns kaukosuhteessa, mieheni on myös koulussa kauempana. Näemme melkein joka viikonloppu, ja olen tähän niin tottunut ettei eroa oikeastaan edes ajattele vaan sitä odottaa aina viikonloppua.
Sinä itse tiedät mikä on "tarpeeksi rakkautta", ja jos tämä välimatka teidät erottaa, ei sitä juttua ollut tarkoitettukaan kestämään. Yhdessä teillä on parhaat mahdollisuudet saada juttu toimimaan erosta huolimatta.
...rakkautenne on muuttumassa. Kiihkeästä alkuihastuksesta on tulossa syvä kiintymys ja parisuhde saa aivan uusia ulottuvuuksia. Niin ainakin itselleni kävi, suunnilleen kolmen vuoden kuluttua häistä huomasin että rakastavaisista oli tullut "vakiintunut pari". Olen ollut naimisissa pian 30 vuotta ja kiintymys senkuin kasvaa. Onnea teille!
Aina paras neuvo: Ole niin hyvä kumppanillesi että lakkaa ajattelemasta turhia.