en tiedä miten tästä selviän. Jo seurustelun alkuaikoina puolisoni toi kotiin sukupuolitaudin ja sillon vannoi, että oli viimenen kerta. Noin vuosi sitten mieheni kuitenkin kärysi salasuhteesta toiseen naiseen. Käryn myötä paljastui, että naisia oli ollut enemmänkin ja viimeset seitsemän vuotta oli armas puolisoni juossut jatkuvasti vieraissa.
Alkushokista toivuttuani päätin pelastaa parisuhteeni, sillä rakastin ja rakastan miestä niin paljon ja meillä on niin paljon hyvää tässä liitossamme, kolme lastakin. Kävimme terapiassa ja teimme paljon asioita yhdessä ja koin että lähennyimme ja suhteemme voi paremmin kuin koskaan. Olin niin onnellinen, että meidän avioliittomme on niin vahva ja rakkautemme niin voimakasta, että tällaiset kriisitkään eivät sitä kaada.
Pari päivää sitten tuli pommi. Sain tietää että mieheni ei ole missään vaiheessa lopettanut tätä suhdetta tähän viimeisimpään salarakkaaseen. Vaan on esittänyt minulle koko ajan mitä rakastavinta puolisoa ja puhunut kuinka helpottunut oli, että pääsi koko akasta eroon ja miten nyt on asiat kohdallaan ja tajuaa miten hirvittävän virheen on tehnyt pettäessään minua. Ja aina kun on silmä välttänyt on juossut panemaan tätä salarakasta ja vannonut tälle ikuista rakkautta.
Pistin miehen samantien pihalle ja nyt se sitten soittelee, tekstailee , roikkuu oven pielessä, itkee ja anelee etten jättäisi häntä. Että nyt pitää ajatella lapsia.
Järki sanoo, että minun pitäisi pistää erohakemus vetämään samantien , mutta voi kuinka tuota miestä rakastankaan. Syvällä sisimmässäni tiedän etten tahtoisi erota, vaan yrittää vielä kerran.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Vieläkö pystyn meidät pelastamaan?
Alkushokista toivuttuani päätin pelastaa parisuhteeni, sillä rakastin ja rakastan miestä niin paljon ja meillä on niin paljon hyvää tässä liitossamme, kolme lastakin. Kävimme terapiassa ja teimme paljon asioita yhdessä ja koin että lähennyimme ja suhteemme voi paremmin kuin koskaan. Olin niin onnellinen, että meidän avioliittomme on niin vahva ja rakkautemme niin voimakasta, että tällaiset kriisitkään eivät sitä kaada.
Pari päivää sitten tuli pommi. Sain tietää että mieheni ei ole missään vaiheessa lopettanut tätä suhdetta tähän viimeisimpään salarakkaaseen. Vaan on esittänyt minulle koko ajan mitä rakastavinta puolisoa ja puhunut kuinka helpottunut oli, että pääsi koko akasta eroon ja miten nyt on asiat kohdallaan ja tajuaa miten hirvittävän virheen on tehnyt pettäessään minua. Ja aina kun on silmä välttänyt on juossut panemaan tätä salarakasta ja vannonut tälle ikuista rakkautta.
Pistin miehen samantien pihalle ja nyt se sitten soittelee, tekstailee , roikkuu oven pielessä, itkee ja anelee etten jättäisi häntä. Että nyt pitää ajatella lapsia.
Järki sanoo, että minun pitäisi pistää erohakemus vetämään samantien , mutta voi kuinka tuota miestä rakastankaan. Syvällä sisimmässäni tiedän etten tahtoisi erota, vaan yrittää vielä kerran.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Vieläkö pystyn meidät pelastamaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ole kyllä kokemusta, koska en olis katsonut ensimmäistä pettämistä pidemmälle. Tiedät varmasti itse sisimmässäsi mitä teet, mutta sanon että jos kärsit, niin lapsetkin kärsii. Älä ota pettäjää takaisin, äläkä ainakaan usko että se mies siitä ikinä muuttuisi. Yritä nyt ymmärtää, että pettäjä ei rakasta ketään ja eikö tuo miehesi ole aikamoinen narsisti. Hänen tunteensa sinua (ja lapsianne) kohtaan eivät ole aitoja, jos noin voi tehdä ja olla kunnioittamatta perhettään. Ero vireille, sitten sanot että mies menee hoitamaan tuota sairauttaan ihan yksin. Mitä sinä juokset jossain pariterapiassa kun ongelma on miehessäsi?? Et sinä uskotonta miestä uskolliseksi saa vaikka kuinka rukoilisit ja toivoisit, vaikka kuinka olisit itse ihana ja seksikäs ja ties mitä. Se on sairaus, siinä missä joku addiktiokin, joten ei se siitä miettimällä parane. Ja totta puhuen pettävästä miehestä lapsesi eivät saa kovin hyvää isämallia ja tiedän kokemuksesta, että se millaisen suhteen mallin kotoa saa niin näkyy omissa ihmissuhteissa aikanaan -> mieheni isä lähti toisen naisen matkaan, petti vuosia ensin ja salaili asian. Kuinka ollakaan niin kävi minullekin, mies rakastui toiseen, salaili aikansa eikä olisi millään halunnut erota minusta mutta ei salarakkaastakaan. Lopulta sain itsekunniotukseni takaisin ja lähdin itse kävelemään. Onnea matkaan sinullekin, lasten kanssa, yksin.
Sulla on nyt tasan kaksi vaihtoehtoa.
a) jätät sen nollan
tai
b) hyväksyt että se käy panemassa muitakin.
Ei se sitä ympäriinsähässimistä lopeta kuitenkaan.
muut vaihtoehdot nyt vaan eivät ole tästä maailmasta.
kyllähän sen olis pitänyt jo toisella, tai viimeistään sillä kolmannella kerralla tulla selväksi.
Voisin olla tuo toinen nainen. Mies roikkuu lähes paniikinomaisesti kiinni, en meinaa millään päästä siitä eroon. Ja jutut on sellaisia, että kotona ei saa hellyyttä eikä arvosteta, ollaan eroamassa, ei se liitto koskaan parane, eroan sitten heti kun...
Ymmärrän hyvin, miksei siitä pääse eroon. Osaa sanoa ne asiat, jotka nainen haluaa kuulla. Ja olisihan se kiva uskoa... Ja sitä haluaa uskoa, vaikka oikeasti tietää että se valehtelee. Se osaa olla hurmaava ja hyvä seuramies, saa aikaan tunteen että olen jotain erikoista.
Mun itsekunnioitus on entistä. En varmasti kykene enää koskaan luottamaan kehenkään. Itseinho puskee päälle, miten voin olla näin surkea tapaus...
Etkö voisi jutella sen toisen naisen kanssa? Olen miettinyt, jos ottaisin yhteyttä tähän vaimoon. Mutta en vielä tiedä, minkä takia sen oikeasti tekisin. Ehkä pääsisin lopultakin eroon miehestä? Vai olisinko vain purkamassa pahaa oloani?
Minä pidin uskottoman mieheni. Olen sitten itsekin maistanut vierasta. Makiaa on. Elämä jatkuu, mies on parantunut kuin vanha viini. Suittet löysälle ja etiäpäin.
Ihminen on syntynyt heikoksi lihalle, ei siinä uskonto tai moraali aina auta.
Jotkut taudit ei parane.
sillä noin tyhmä ei ole edes naapurin Tyyne ja Tyyne on sentään lehmä.
Lyhyestä virsi kaunis: anna ukon olla, älä ota takaisin, hän on selvä tapapettäjä, tulee tekemään sitä aina -vakuutteluistaan huolimatta. Se, että rakastat häntä ja paljon ja olet sen nimissä tehnyt sen minkä voit ja hän ei sitä arvosta, pitäisi kertoa sinulle jotain, eikö niin? Hän tietää, ettet koskaan häntä jättäisi, koska olet uskollinen rakkauden tunteellesi ja tätä hän käyttää hyväkseen. Olet tehnyt minkä voit, enempään et pysty rikkomatta itseäsi tuon enempää. Anna hänen mennä, sinuun sattuu, mutta usko pois, että elämällä on annettavaa myös sinulle ja joskus jonain päivänä, ehkäpä pian, voit sanoa jollekin, joka on sen ansainnut, että pysy vierelläni, älä mene pois, tarvitsen sinua..... Voit sanoa tuon kaiken pelkäämättä, että sanomaasi hyväksi käytettäisiin tai että, sitä aliarvioitaisiin. Voit sanoa ne sanat siksi, että niitä kunnioitetaan syvästi, pyyteettömästi, aidosti....
Tuntuimpa tutulta tekstisi.
Minä olen hullun lailla rakastanut pettäjä miestäni ja antanut anteeksi ja uskonut puheet vaikka syvällä sisälläni olen tiennyt saavani paskaa suut silmät täyteen.
Nyt tässä kokoan itseäni ja sisimpääni joka on aika pahasti turpiinsa saanut. Ja rakastan mutta myös tajuan etten näin voi enää jatkaa.
Mieheni on ns tapapettäjä ja kaiken lisäksi hyvä sellainen. Ja minä tyhmä hellä vaimo jonka luo on niin ihana palata.
Minä olen fiksu, hyvännäköinenkin, pidän seksistä, hellä, hyvä kokki ja sosiaaliset taidotkin kunnossa ja silti kuvittelen etten ansaitse tai saa parempaa. Mutta pikku hiljaa alan ymmärtää että yksinkin ollllisi parempi kun aina miettiä että vierähtikö tämä työpäivä työn vai päiväpanon merkeissä.
Elikkäs ajattele itseäsi omaa hyvinvointiasi ja sitä sielua jonka mustelmat aika vain parantaa ja oivallus siitä että ansaitsee parempaa kohtelua mieheltä joka sanoo rakastavansa.
Toivon sinulle voimia, itseluottamusta ja rauhaa sydämeesi.
Ei tommonen mies lopeta koskaan. Kunhan sä oot taas rauhoittunut ja mies on mielistellyt sua muutaman kuukauden ja saanut sut kuvittelemaan, että kaikki on hyvin ja sä olet se "ainoa oikea" , niin ei mee kauaakaan kun se on taas etsimässä vierasta viihdykettä. Miksi se lopettaisi, kun se tietää että sä aina annat anteeksi? Sehän saa kaiken, vierasta herkkua , tutun ja turvallisen vaimon ja kulissitkin siihen kaupan päälle.
Voit pelastaa itsesi ja lapsesi vain lähtemällä!!!
Luulenpa että rakastat sitä kuvaa mikä sinullä hänestä on, jonkinlaista epätäydellistä ihannetta, ja kiellät itseäsi suojellaksesi sen mikä hhän oikeasti on. Mutta totuus on se että hän on "rakastamaansa" ihmistä tiedostaen pettämään ja loukkaamaan kykenevä ihminen, hänen täytyy olla melko kylmä ja välinpitämätön sinun tunteista jos pystyy valehtelemaan sinulle noin, ja aina vain uudestaan! Jos hän todella välittäisi, hän tietäisi että ansaitset parempaa kohtelua. Nyt hän haluaa vain kaiken itselleen. Olet hänelle itsestäänselvyys, hänen ei ole tarvinnut kärsiä tekemisistään ja hän on anteeksi saatuaan saanut tavallaan luvan jatkaa sinun höynäyttämistäsi.