Millainen isä?

Niinpä, miehet nyt ei niin ota vastuuta pikkulapsesta ja kodista. Mulla oli sellainen asenne, että mä hoisin lapsen ja sillä siisti. Isä kyllä kylvetti ja osallistui käymällä kaupassa ja laittamalla ruokaa. Eli delegoi miehelles joku tietty homma. roskien vienti tai pyykin pesu. sää äitinä oot edelleenkin lapsesta päävastuussa. Jätät lapsen miehelle, kun se hänelle sopii, että saat omaa aikaa. Nukutte vuoroissa.Mielestäni miehen ei paljoa tarvi vauvaa hoitaa ensimmäisen vuoden aikana. Se vaatii äidiltä paljon sitoutumista, lapsessa on kiinni kokoajan. Meillä vain päiväuniajat oli mun omaa aikaa. Mä oli tyytyväinen meidän järjestelyyn, Koetko jääväsi jostain paitsi nytten vai oletko vain väsynyt ?

Meillä kanssa mies on ailahtelevainen vanhempi: jos hänellä itsellään on asiat hyvin, jaksetaan panostaa enemmän pieneen vauvaamme, mutta jos hän on väsynyt, töissä paskamaisia juttuja tms. hänellä on jonkinsortin oikeus parkkeerata itsensä sohvalle tai tietokoneelle rentoutumaan tuntikausiksi. Yritän sanoa ettei lapsen hoito voi olla siitä riippuvaista onko itsellä kivat fiilikset mutta toistaiseksi ei ole mennyt jakeluun. Samalla tavalla mies on suhtautunut parisuhteeseen panostamiseen/kumppanin huomiointiin: jos hänellä on asiat ok, jaksetaan enemmän (keskustella, antaa läheisyyttä - muutakin kuin seksiä), jos ei niin ollaan omissa oloissa. Luulin että mies ymmärtäisi lapsen kohdalla asian olevan toisin, eipä ymmärtänyt (ainakaan vielä, toivoa sopii että jokin muutosprosessi on käynnissä).
Meita on monenlaisia: itselläni kumppanin huomiointi tai lapsen kanssa oleminen tuovat iloa ja irrottavat muista huolista, ilmeisesti miehellä ei ole näin, koska meidän huomioiminen on hänelle taakka. Ja tällä en tarkoita ettei omaa aikaa ja omiin ajatuksiin vetäytymistä saisi olla, päinvastoin. Mutta lapsen kohdalla ei voi valita antaako aikaansa vai ei. tai no, voihan mies kun tietää etten jätä lasta hoitamatta.

Jos sinä tiedät, että lapsen isä ei huolehdi lapsesta, antaa vauvan loukkaantua jne. et sinä voi etkä saa silloin lasta hänen hoitoonsa jättää!
Se on heitteillejättö sinunkin puoleltasi, jos kerran tiedät että toinen on vastuuton ja kyvytön katsomaan lapsen perään.

"Vauva liikkuu paljon niin lentääkin usein pää edellä lattialle mutta ei hän ole siellä takana ottamassa vastaan tai laita mitään tyynyjä lattialle suojaksi"
Miten ihmeessä voit vain todeta noin? Usein tapahtunut??? MIKSET SINÄ SUOJELE LASTASI??

Jos isästä ei ole isäksi, koeta sinä olla hyvä ja turvallinen äiti! Entä jos jotain oikeasti sattuu, kun lapsi loukkaa itsensä, vaikkapa vammautuu tai halvaantuu pudotessaan tms?? Lohduttaako sua sitten se ajatus että voit syyttää isää...?

Jätä tuollainen mies, jos hän ei muutu. Millainen mies voi muutenkaan olla, jos kohtelee omaa lastansa noin.

Minulla vauva-arkeen hyvin osallistuva mies. Ensimmäistä vuotta vauvan kanssa eletään ja ihan alusta saakka on ollut täysillä mukana. Tehnyt sen, mitä meidän eteen voi ja auttanut pyydettäessä. Huolimatta siitä, että on työpäivän jälkeen väsynyt tai muuten vaan väsähtänyt.

Lapsi on ollut täysimetyksellä ensimmäiset 5 kk, joten ruokailuun ei ole päässyt osallistumaan ensimmäisinä kuukausina. Pyrki sitten helpottamaan minun olemistani hoitamalla lasta muuten. Kotitöitä teki enemmän, jotta minullekin jäisi aikaa hengähtää hetkeksi. Kun lapsi alkoi syödä kiinteitä ja rytmi säännöllistyi patisti minua ottamaan omaa aikaa. Halusi, että pää kestää meillä molemmilla. Se tuntui todella hyvältä.

Vieläkin (tyttö kohta 9 kk) kyselee välillä, että mitäs ruokaa nyt on vuorossa, ilta-/aamupuurot syöttää mielellään riippuen työvuoroista. Aamuisin, jos on ollut hankala yö antaa minun jatkaa uniani, mikäli mahdollista. Lapsen kanssa leikkiminen ja ulkoileminenkaan ei ole hänelle jäänyt vieraaksi.

Meillä onneksi siis näin ja koen tuon yhteispelin vahvistaneen suhdettamme.

Se on väärin, että isä antaa lapsen satuttaa itseään, eikä huolehdi vauvan turvallisuudesta, mutta älä nyt sentään täysin hirviöksi leimaa. Ilmeisesti ensimmäinen lapsi? Tässä tapauksessa isä saattaa olla vain hitaasti kehittyvä isä. Ei siis osaa välttämättä aina ajatella/huomioida kaikkia niitä asioita, jotka ovat lapsen turvallisuuden kannalta tärkeitä. Pääasia, että osaa tietyt perusjutut lapsen turvallisuuteen liittyen ja tämän myötä osaa välttää hengenvaarat. Olen itse isä ja myös unohtanut kerran laittaa tyynyjä ympärille, kun lapsi on lattialla leikkinyt ollessaan pienempi. Lapsi kellahti istualta ja sai mustelman otsaansa. Epäonnistumisen tunne oli miltei musertava ja äidin syyttävät sanat eivät helpottaneet oloa kyllä yhtään. Olen kuitenkin ottanut virheistäni opiksi. Olisin saattanut myös vetäytyä ja olla jatkossa tekemättä mitään. Eli älä ainakaan ala haukkumaan tai syyllistämään. Voit olla varma, että miehesi ei pistä tikkua ristiin tulevaisuudessa, jos usein käyt häntä moittimalla tai käskyttämällä ojentamaan asioista, mitkä hän tekee väärin.

Tykkään myös maata sohvalla, jos herään muksun kanssa aikaisin. En kuitenkaan koskaan ole ajatellut olevani laiska isä, vaikka sohvalle köllöttelemään jäänkin. En jaksa alkaa riehua ja riekkua sekä nostattaa muksun energiatasoa heti aamusta hirveän korkealle tarjoamalla mieletöntä määrää aktiviteetteja heti lapsen herättyä. Mieluummin opetan pikkuhiljaa myös muksun siihen, että sohvalla voi rötvätä vartin verran heräämisen jälkeen tekemättä mitään, ellei ole mihinkään siinä heti herättyä hirveä kiire. En usko, että miehelläsi on minkäänlaista ajatusta kostamisesta, kun jää sohvalle makaamaan. Jos hän haluaisi kostaa tällaista lapselle, niin silloin hän olisi jo häipynyt teidän molempien elämästä sanomatta sanaakaan.

Miehesi käy töissä ja on ilmeisesti tämän takia poissa lapsen normaalin arkirytmin pyörittämisestä yli puolet. Tämän takia hänen on ehkä välillä hieman vaikea muistaa, että mihin aikaan lapsen ruoka-aika on. Itse olin aluksi myös ihan pihalla siitä, koska nainen hoiti alkuun imettämällä koko systeemin. Myöhemmin tulivat ruokailuajat, joihin isäkin pääsi osalliseksi muutenkin kuin katselemalla vierestä ja toivomalla olevansa lapsen tilalla tississä kiinni. Miehesi saattaa olla myös hyvin epävarma omista taidoistaan isänä, jos äiti on jo valmiiksi määritellyt hyvin tarkat rajat siihen, miten lasta tulee hoitaa ja kasvattaa.

Vaikuttaa siltä, että olet sellainen äiti, joka tykkää ottaa marttyyrin ja uhrin roolin, "olen vauvan kanssa jaksan tai en". Voi olla, että hänen omasta lapsuudestaan on puuttunut se aktiivinen isä, eikä tämän takia tiedä, että mistä kaikesta isän pitää olla tietoinen lapsensa asioissa. Tähän auttaa se, että äiti jaksaa tietyin väliajoin muistuttaa lapsen tärkeistä aikatauluista ja muistakin asioista, kuten neuvola-ajoista tai vaipanvaihdon aikavälistä. Isyys on eri asia kuin äitiys. Meillä isillä ei ole vastaavaa, mikä teillä on "äidin vaisto". Me luotamme siihen, että alkuun äidit auttavat meitä kertomalla, mitä lapsen kanssa pitää tehdä ja ottaa huomioon.