Paha tilanne

Ei kannata varmaan kertoa. Tai jos kerrot, niin kerro se sitten sen äidille suoraan ja jätä se poitsi siitä välistä pois. En kyllä oikein suosittele sitäkään. Aika paha tilanne kyllä. Pitääkö salaisuuden, vai kertoakko asian. Hmm... Ja oikeasti äitisikin joutuisi siinä liemeen. Voikohan teidän suhde oikeasti onnistua? Oletko kuinka lätkässä siihen jäbään? Kuitenki narkkarikin... Ja jos on noin arvaamaton, niin saapi olla todella rakas että kannattais tuossa jatkaa. Vielä kun on noin isoja salaisuuksia. Mieti sitä. Oikein mitään hyvää neuvoa ei ole. Helpoin tie olisi erota, joskin typerää erota parisuhteen ulkopuolisten asioiden takia. Jos voit pitää salaisuuden ilman että se sua painaa ja keskittyä vain teihin, niin silloinhan se ei ole ongelma. Kuitenkin suojelet siinä äitiäskin, joten kai siinä on hyväkin syy ja toisaaltaan... Jossei nyt enää petä, niin kannattaako hajoittaa ns onnellinen liitto vain siksi, että et voi olla hiljaa. En kyllä tiedä mikä olisi paras ratkaisu. Enkä tiedä mitä itse tekisin.

Kaikki suhteet ei kestä liian suuria salaisuuksia ja vielä jos ne painaa mieltä. Riippuu aika paljon susta ja teistä kaikista mikä olisi justiin tässä tapauksessa paras ratkaisu. Mitä tahansa sanonkin, niin se voi olla kaikista huonoin ratkaisu juuri tähän tilanteeseen.

Miten on, mikasi haluat tuollaiseen sotkuiseen suhteeseen? Pelasta itsesi. Etsi itsellesi poikaystävä, jonka suhteet voi olla selkeällä linjalla tekemisissä, jolle sinulle ei ole salattavaa etkä joudu ammutuksi tai pahimmillaan kiristyksen kohteeksi. Vai onko jutun juju juuri siinä, että haluat sekaantua johonkin mikä ei ole sinulle terveellistä, tuo kutkuttavaa jännitystä ja vaaran tunnun? Onko parasta suhteeseen menemisessä juuri kutina siitä, miten odotat isäpuolen reagoivan sinuun? Ei tuossa ole mitään pattia mihinkään suuntaan. Selvitä minkälaista kutinaa elämääsi kaipaat, sen jälkeen on helppo tehdä päätös jää/paeta tai kertoa/piilottaa luuranko kaappiin.

Älä kerro, sillä anna muitten hoitaa omat suhteensa. Heillä tuntuu ongelmia riittävän, ja vaikka asia tuntuu epäoikeuden mukaiselta, niin epäoikeuden mukaista on myös se, että sinä puutut toisten asioihin ja saatat isäpuolen jopa hengenvaaraan sen takia. Ihmiset tekee virheitä ja säheltää. Mitä sinä siitä saisit? Draamaa ja jännitystä, ja aiheuttaisit suunnatonta tuskaa kaikille. Enpä usko, että kenelläkään kuset housuun tulee, mutta onhan tuo kiusallinen tilanne.

Ehkä se sinua viehättääkin. Puhut "narkkarirakkaastasi", olet selkeästi jopa ylpeä hänen erikoisuudestaan, mikä on huumeriippuvuus. Teillä ei taida mennä yleisestikään kovin hyvin. Nimittäin, määrittelet rakkaasi hänen sairaudellaan, jopa käytät sitä nimenä. Hän ehkä haluaisi olla rakas, tai mies tai mikä nyt, mutta jos sinä olisit jonkun miehen "alkoholistirakas" tai hän kutsuisi sinua "juopporakkaaksi" tuntuisiko se hienolta? Kuulostaako oikealta syyltä ruveta suhteeseen, että sinua ei rakastettaisi sinuna, vaan koska olet riittävän erikoinen. Et edes taida haluta auttaa häntä. Mikä sinänsä tietty on hyvä: et pystykään välttämättä. Kun sairaus etenee ja pahenee (niikuin se aina tekee) sinulla tulee olemaan kylläkin hoitajan ja huoltajan rooli, tulet vastaamaan kaikesta, tai sitten teidän suhteessanne kukaan ei vastaa mistään. Kun poikaystävälläsi alkaa valua ulosteet housuun sekoillessa tahtomattaan (jep,alkoholismin ja huumeiden käytön sieviä puolia) se olet sinä joka ne housut pesee. Varo sitten että pääset alta pois, jos väkivalta kohdistuu sinuun: siihen on moni kuollut. Se ei ole hienoa, vaan arkista, rumaa ja likaista. Ennenpitkää nuoruus on ohi ja jäljellä on kasa arpia ja vanhuutta, menetettyä elämää: tai henki. Mutta nyt se tuntuu jännältä ja erikoiselta. Mikäs siinä, jos se on sitä, mitä tahdot, etkä parempaa keksi.

Veikkaisin että päihteet ovat tuttuja sinulle ja teidän perheillennekin? Ehkä siksi haet huomiota tai tätä tiettyä uhmaa. Ikävä tosiasia on se, että se ei auta ja jos elämäsi menee piloille, se menee piloille ja sinua ei pelasta kukaan. Tosiasia on se, että sinulla on kaikesta huolimatta, siis oli tausta mikä tahansa, vastuu itsestäsi ja jos sinä kämmäät eli mokaat, ja asiasi menee vituralleen, se on oma mokasi. Et saa kruunua, et pelastajia, etkä sääliä. Näin se vaan menee. Saat sontaa niskaan, hankaluuksia, vaikeuksia ja menetyksiä. Onhan tuo tietty helppo tie, siinä ei tarvitse yrittää, voi vaan heittäytyä ja antaa mennä kun on alamäki taas. Paljon vaikeampaa olisikin sitten yrittää muuta.

Helppoa olisi myös kertoa, rehennellä, pitää omaa peliään. Luulla olevansa näennäisvallassa ja pelata pelejä. Mutta onko se oikein? Tuntuuko se muka oikeuden mukaiselta? Sääliksi käy heidän pientä vauvaansa, jälleen yksi onneton tulevaisuus... Vai onko? Näytä mallia ja tee jotain fiksumpaa. Ala olemaan se ihminen, joka parhaimmillaan voisit olla ja ala panostamaan omaan elämääsi. Suosittelen.
Voits seurustella narkomaanin kanssa, mutta muista, että oma elämäsi on sinun ja sinun pitää tehdä siitä sellainen kun haluat.