Olemme surustelleet kohta kymmenen vuotta ja tietenkin noihin vuosiin kuuluu lukuisia vastoinkäymysiä, upeita hetikä ja selviytymisiä. Olemme kummatkin kolmikymppisiä. Mutta viimeisen vuoden tai parin aikana olemme tapelleet aika paljon. Ja minusta on ruvennut tuntumaan, että avovaimoni tahallaan ja järjestelmällisesti yrittää ärsyttää minua. Tyypillisesti keskustelut menee minuun ja minun vikoihin yms.. pahimillaan jopa omiin sukulaisten ja perheenjäsenten mielenterveyteen. Tätä sättimistä jatkuu yleensä niin kauan kunnes palaa pinna ja ärähdän kunnolla ja sanon todella pahasti. Ja tietenkin! kaikki on minun syytä ja olen itsekäs ja omahyväinen ja väkivaltainen ja... Ja kaikki on taas mun syytä.
Oon pari kertaa kysynyt suoraan, että yritätkö tahallaan ärsyttää, jotta taas saat soitella kaikille kuinka paska olen? Ja tietenkin tämän jälkeen olen vainoharhainen ja kaikken pitää pyöriä mun ympärillä.. (hän on lääkäri ja hänellä on aina esittää tieteelliset ja vedenpitävät faktat)
Onko muilla samoja kokemuksia ja epäilyksiä omaa puolisoaan kohtaan? Olenko minä vainoharhainen vai hän kuka? Ja mitä voi olla motiivit tähän toisen ärsyttämiseen??
Oon pari kertaa kysynyt suoraan, että yritätkö tahallaan ärsyttää, jotta taas saat soitella kaikille kuinka paska olen? Ja tietenkin tämän jälkeen olen vainoharhainen ja kaikken pitää pyöriä mun ympärillä.. (hän on lääkäri ja hänellä on aina esittää tieteelliset ja vedenpitävät faktat)
Onko muilla samoja kokemuksia ja epäilyksiä omaa puolisoaan kohtaan? Olenko minä vainoharhainen vai hän kuka? Ja mitä voi olla motiivit tähän toisen ärsyttämiseen??
Vastaukset 6
Vanhimmat
on turhautunut suhun vaan nyt niin paljon. Mieti oletko tehnyt jotain viime aikoina "väärin" tai muuttunut. Voi olla että nainen tuntee huonoa omaa tuntoa jostain asiasta ja kääntää asiat sun syyksi. Naista kun ei koskaan opi tuntemaan, joten paras niellä vaan tappio ja mennä kyllä kulta linjalla etiäpäin.
pois, mutta mieskin osaa naista ärsyttää niin että härmöt mennöö... ja kuka se hullu sitten taas olikaan.
itse kirjoittanut tuon tekstin, poikkeuksena on se, että olen nainen. en osaa sanoa, mistä tuo johtuu, olen itse yrittänyt myös pohtia syitä miehen käyttäytymiseen. olen monta kertaa sanonut avopuolisolleni, että jos joku asia nyppii, niin keskustellaan asiasta, mutta aina se kääntyy riidaksi, huutamiseksi ja lopuksi siihen, että mies alkaa haukkua minua ja solvata henkilökohtaisilla loukkauksilla, vaikkeivät ne mitenkään ole liittyneet asiaan.
Turhautumiselta kuulostaa. Käytös on kuitenkin ehdottomasti väärin, vaikka turhautuminen olisi aiheellista. Kolmekymppinen nainen, SEURUSTELLUT kymmenen vuotta, voisiko hän olla kilahtamispisteessä kun elämä ei etene...? Naimisiin, lapsia, ikäkriisiä pukkaa...? Tämä siis täydellisen villi veikkaus teitä lainkaan tuntematta, mutta itseni tuntien :) Oma turhautumiskäyttäytymiseni ei ihan tuollaisiin mittakaavoihin yllä, mutta nalkuttava akka minusta tuli siinä kuuden vuoden kohdalla kun ei sormusta edelleenkään kuulunut... se ei ollut oikein, ei puolin eikä toisin.
on varsinainen arvauskeskus, jos se käyttätyy tai tekee niin niin sillä on avrmasti se tai se menossa tai sitten sillä viiraapäässä.. eikö teillä ole muuta tekemistä kuin vatvoa toisen käyttäytymistä ja elämistä, ketään ei ole pakko katsella saati yhdessä elää, jos ei elämä suju ja toista ei voi väkiseltään muuttaa.
Kyllästyminen. Hän ei koe rakastavansa enää sinua, tai että sinä et rakasta häntä, tai molempia. Suhde on jämähtänyt ja tylsä. Te ette keskustele asioista, ettekä ole olleet avoimia ja rehellisiä. Suhteenne on tapa ja tottumus eikä muuta. Jota te yritätte ratkoa huonosti. Yritä jutella asiasta, miksi teillä on niin tylsää, että pitää haastaa riitaa, että asiat tulisi mielenkiintoiseksi. Miksi lähdet mukaan, vaikka tiedät hänen ärsyttävän tahallaan? Etkö todellakaan osaa jo suhtautua asiaan muuten? Voisitko vaan lähteä tilanteesta, jos se menee yli, eikä sinua kuunnella? Voisitko yrittää silti puhua järkevästi ja pyytää lopettamaan lääketieteen taaakse piiloutumisen: ihmissuhteita kun ei tutkinnoilla kasassa pidetä.
Mielestäni suhteenne on loppu ja kannattaisi vaan erota. Te ette arvosta toisianne, te olette kylästyneet toisianne ja lyötte vyön alle. Tämä on siis vain mielipiteeni, jokainen tehkööt mitä haluaa.
On mahdotonta tietää vain toisen tarinalla kumpi on hullu, mutta yleensä syytä on molemmissa. No, mutta. Jos tuollaisesta suhteesta tykkää eikä erotakaan uskalla, niin mikäs siinä. Ehkä se on se suhde minkä te tarvitsette.
Vaihtoehtoja on, tarvitsette parisuhdeterapiaa, en usko että noin lapsellisella käytöksellä ja pitkään jatkuneella valtataistelulla voitte yksin saada asioita kuntoon. Siitä teidän kannattaisi puhua. Voisitte ehkä erotakin sivistyneemmin, jos saisitte apua.
Suhteessa roikkuminen tuollaisenaan olisi tietenkin tyypillistä toimintaa, koska paskakin parisuhde on monien mielestä parempi kun riski yksinolosta, ja tottakai, jos siltä tuntuu, niin siitä vaan, mutta luulenpa että suhteen viat on teissä molemmissa ja molemmat teistä alkaa olla kohta hulluja.
Nyt teillä kuitenkin olisi vielä aikaa etsiä jotain muuta ja saada oikea ja toimiva parisuhde ja molemmilla aikaa perustaa perhe ihmisen kanssa ketä oikesti rakastaa. Kiire tulee tehdä päätöksiä, muuten se on jo myöhäistä.