Pelkään jo valmiiksi isän kuolemaa

Elä tätä hetkeä ja nauti ajasta rakkaiden vanhempiesi seurasta. Älä sure etukäteen asiaa joka jokaisen kohdalla on edessä. Koska se aika on , emme voi tietää. Ei ole koskaan helppoa menettää rakas ihminen.
Itse menetin juuri onnettomuudessa rakkaimman ihmisen päällä maan. Kaikissa asioissa on kaksi puolta, ja siihen on sopeuduttava mitä eteen tulee, halusimme sitä tai ei. Sinulla on vielä isäsi jolle voit kertoa kuinka rakas hän on sinulle. Sinulla on kaikki mahdollisuus puhua asioista jotta mitään ei jäisi sanomatta .

Ystäväni isä oli todella huonossa kunnossa ja kaikki huomio keskittyi häneen kun perheen äiti täysin varoittamatta kuoli. Joten kuolema ei ole meistä kiinni, eikä kaikki mene niin kuin me oletamme.
Siksi kai olisi hyvä nauttia elämästä ja rakkaistamme jokainen päivä.

Lohduttaakseni itseni uskon että oma poikani elää paikassa joka on niin ihana ettemme täällä maan päällä pysty asiaa edes kuvittelmaankaan. Tai niin poikani sanoi minulle unessa.
Itkut ja ikävä tulee silti, mutta hyväksyn senkin. Kaikkeni tekisin jos saisin hänet takaisin, mutta tiedän ettei se ole mahdollista. Nykyään en mieti eilistä , koska se meni jo. En saa tekemisiäni tekemättä.
Huomisesta en tiedä, koska silmänräpäyksessä elämä voi muuttua. Voin menehtyä itse, voin menttää rakkaan , siksi en murehdi sitä vaan yritän elää tätä hetkeä , rakastaen läheisiäni ja nauttien heidän seurasta. Halaan paljon ja kerron nykyään läheisilleni miten heitä arvostan ja miten jotain rakastan.

Sinun onnesi tekee isäsi ja äitisi onnelliseksi, tiedän sen koska olen äiti :) Nauti elämästäsi :) Voimia

Ainakaan liikaa ei kannata pohtia tulevaa. Äläkä kuitenkaan unohda sitä tosiasiaa, että jokainen kuolee joskus, kukaan ei elä ikuisesti. Elä mieluummin tässä hetkessä, vietä aikaa isäsi kanssa. Pyydä häntä kertomaan elämästään ja kerro tunteistasi. Minun isäni kuoli pari päivää sitten ja liian paljon asioita jäi sanomatta ja kuulematta. Toivon, että aikaa olisi ollut enemmän. Isäni oli myös jo iäkäs ja minä vielä aika nuori. Minullakin on muutenkin ongelmia, mutta uskon, että kyllä tästä selvitään. Äitikin tarvitsee minua. Ja isältä nimenomaan opin, että kaikesta selviää, vaikka kuinka tuntuisi vaikealle.

pelännyt ihan samaa asiaa ja jo lapsena murehdin vanhempien menetystä. Olen muutenkin herkkä ihminen joka kokee olevansa eksyksissä ja haluaisi olla aina välillä se isin pikkutyttö vieläkin. Joskus sitä pahimpina kausina on pelännyt jo pelkkää puhelinsoittoa kotoa, mitä jos onkin joku hirveä uutinen tulossa... Tämä on kuitenkin väärä asenne, ja hyvin raskauttavaa. Tosin tuntuu joskus, ettei niille ajatuksille voi mitään.

Ajattelehan asiaa niin, että mitä jos olisit isäsi asemassa. Hän on elänyt pitkän elämän! Tuskin hän omaa kuolemaansa ottaa niin raskaasti. Ei hänellä ole hätää, varmaan on onnellinen ihminen joka on saanut paljon tässä elämässä. Hän ymmärtää sen, että kaikki me kuollaan, hänkin on menettänyt omat vanhempansa ja siitä selvinnyt. Varmasti hän toivoisi eniten, että sinä olet onnellinen ja selviät elämässäsi, saat luvan nauttia siitä vaikka häntä ei enää ole. Vanhemmat ovat alunperin sitä varten, että he valmentavat meidät tähän maailmaan, jotta selviytyisimme omillamme. Ei meidän ole tarkoituskaan saada pitää heitä ikuisesti vierellämme. Se on elämän laki. Kamalampaa olisi, jos sinä kuolisit ennen isääsi. Se olisi pahinta mitä hänelle voisi tapahtua, ei hänen oma kuolemansa. Kuka tahansa vanhempi antaisi henkensä lapsensa edestä, se on itsestäänselvyys, ja sen tekisivät vieläpä iloiten. Hän antoi sinulle elämän jotta voisit jatkaa sitä hänen jälkeensä, se on yksi lapsien tarkoitus. Osa hänestä elää sinussa. Hän varmasti on kokenut samoja tuntemuksia elämänsä varrella kuin sinäkin, samoja iloja, samoja suruja, samoja tunteita. Ei hänkään varmasti haluaisi elää täällä ikuisesti.

Uskon elämään kuoleman jälkeen, ja se lohduttaa minua. Vanhempani ovat uskovaisia, joten jos on taivas ja helvetti, he ovat menossa taivaaseen. Ylipäätään minua rohkaisee ajatus, että jos kuolema tulisi omalle kohdalleni, tiedän, että kyllä siitä selviäisin, tapahtuipa mitä tahansa. Samoin varmasti kokee vanhemmatkin. Omillamme me olemme näiden suurten asioiden edessä. Kukaan ei niihin voi puuttua, hänkin on itse vastuussa itsestään, ja sillä elämänkokemuksella mitä isälläsi on, hän kyllä selviää ja osaa siihen suhtautua.

Voisit joskus jutella isäsi kanssa noista tuntemuksista, vaikka kuolemasta ylipäätään. Onhan se vaikeaa ottaa asiaa esille, mutta kyllä hän ymmärtää, ja varmasti osaa rohkaista.

Kuolemaa ei tarvitse pelätä jos uskoo Jeesukseen.Hän on kuollut ihmisten syntien sovitukseksi jottei yksikään joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen.Usko siis Jeesukseen ja kerro Hänestä vanhemmillesikin niin pääsette koko perhe taivaaseen!

Tiedän, helppo sanoa, mutta yritä silti. Sano itsellesi joka ilta, tai voit sanoa jopa suoraan isällesi: kiva kun mulla on noin ihana isä. Kiitos isä, että olit kanssani tänäänkin! Se ei suinkaan ole itsestäänselvyys, että on noin rakas isä lähellä tai ylipäätänsä isä. Yritä siis päästä tuosta pessimismistäsi eroon ja katso ympärilläsi hyviä asioita äläkä huonoja. Menettämisen pelko ja muut pelot ovat varmasti niitä huonoja, joille ei kannata antaa valtaa. Älä siis kanna turhaa huolta huomisesta vaan elä jokainen päivä kuin se olisi viimeinen, siis positiivisessa mielessä tietenkin. Yritä tehdä omasta ja isäsi päivästä hauska ja onnellinen. Puhu ja halaa, kerro kuinka paljon rakastat häntä. Voimia sinulle. Ihana, että sinulla on rakastamisen kyky tallella

Minäkin pelkään Isäni kuolemaa päivittäin, miten pärjään jos menetän isäni.
Hän on kokenut kolme pallolaajennusta ja kävely on mennyt "töpöttelyksi" kun ei meinaa pysyä pystyssä'
Kaiken maailman tutkimuksia on tehty, mutta syytä ei löydy.
Itselläni on ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, masennus joihin on lääkitys, mutta en tiedä kestänkö enään lisää.:(