Olen 38 vuotias rouva. Tällähetkellä opiskelen töideni ohella parisuhdeterapeutiksi. Olen opiskelujeni siivellä päässyt tutustumaan eronneiden miesten ryhmään. Ryhmässä miehet keskustelevat erostaan, siihen johtaneista syistä ja uuden elämän jälleenrakentamisesta.
Olen kiinnostuneena seuraillut myös tätä uskottomuus palstaa, vaikkakaan se ei omaa elämääni kosketa millään tavoin ja kauhistuneena olen lukenut näitä vaimojen viestejä.
Olen tajunnut siellä ryhmässä miehiä kuunnellessani, että miehet ovat nykypäivänä täysin poljettuja. Teetpä niin tai näin, niin mikään ei tahdo olla oikein vaimon mielestä. Poislukien tietenkin täysin väkivalta, alkoholismi tai muut riippuvaisuussairaudet.
On käynyt erittäin selväksi se, että vaimot ovat monessa perheessä niitä, jotka sanelevat tahdin. Mies on eksyksissä roolinsa kanssa, kun ei saa enää olla mies, mutta ei marjanpoimijakaan.
Useimpien miesten suusta kuulin sen, että vaimo ei ikinä kehunut miestä mistään. Miehen kyllätulee muistaa kertoa vaimolleen, että tämä on nätti, tuoksuu hyvälle, on ahkera , hyvä äiti, etc. Mutta miehet itse eivät saa näitä kehuja kuulla vaimoltaan. Ja jokaisella on oikeus parisuhteessa olla palvottu. Se ei ole vain naisen oikeus. Miksi ei vaimo voisi sanoa miehelleen, että olet komea, tuo paita sopii sinulle, tuoksut miehekkäälle .
Merkille pantavaa oli myös se, että mies teki joko liikaa töitä tai liian vähän. Rahaa pitäisi tuoda kotiin, mutta töissä ei saisi viettää liikaa aikaa. Vaatimukset senkuin kasvavat vaimolla mitä enemmän mies tienaa, mutta eihän se raha ilmaiseksi tule. Jatkuvaa naputusta liian pitkistä työpäivistä tai töiden tuomisesta kotiin. Kotitöihinkin tulisi miesten osallistua siinä missä naisen, mutta eihän miehet tee siinäkään mitään oikein. Imuroitu on hutiloiden, pölyjä ei ole pyyhitty kunnolla, pyykki pesty väärässä lämpötilassa. Kyllä se varmaan vähentää miehen innokkuutta osallistumiseen, jos siinäkin tulee vain moitetta vaimolta.
Lasten kanssa tietysti pitää viettää aikaa ja moni mies olikin innokkaasti kuskannut lapsia harrastuksiin ja osallistunut niihin lastensa kanssa. Mutta tämäkin oli monessa perheessä koitunut miehelle miinukseksi. Olihan sekin aika sitten vaimolta pois.
Hellyys ja huomoiminen nousivat miesten puheissa merkittävään osaan. 90 % tapaamistani miehistä totesi, että on hellyydenkipeä ja kaipaa kosketusta. Avioliitoissaan miehet olivat kokeneet, että heidän tulee olla aina aloitteentekijöitä kosketuksen suhteen. Vaimo on se joka ottaa vastaan ja mies antaa. Naista tulee helliä ja silitellä ja halata ohimennen ja pitää kainalossa, mutta miehet olivat kokeneet, että he kaipaavat ihan sitä samaa , mutta jostain syystä ovat jääneet ilman. Esimerkkinä eräs mies kertoi, että hänellä oli iltaisin tapana hieroa vaimonsa jalat tai hartiat, mutta pyynnöistään huolimatta vaimo ei ikinä ollut hieronut miestä.
Seksi onkin oma lukunsa. Suurin osa miehistä totesti, että eivät enää edes muista, koska ovat kokeneet itsensä halutuksi. Että vaimo olisi osoittanut intohimoa ja halukkuutta miestänsä kohtaan. Miehet olivat kokeneet, että esileikkikin on täysin vaimon etuoikeus. Naista tulee lämmitellä, silitellä, kosketella, antaa suuseksiä ja hyväilyjä, jotta vaimo on valmis rakastelemaan. Mutta miehet jäivät ilman esileikkiä. Suurin osa vaimoista oli tuntunut ajattelevan miesten puheiden mukaan, että miehen esileikiksi riittää se, että mies saa koskea naista. Ja miehen on oltava heti valmis. Kun taas miehet sanoivat toivoneensa yhtä lailla kosketusta ja sitä, että vaimoakin kiihottaisi miehen koskeminen. Yli 80% miehistä totesivat, että vaimonsa eivät ikinä kostuneet tai kiihoittuneet suudelmasta tai pelkästä rakastelun ajattelemisesta ja odotuksesta kuten mies.
Muutama miehistä kertoi olleensa uskoton vaimoilleen ihan vain tästä hellyydenkaipuusta johtuen. Siitä syystä, että saisivat edes hetken olla haluttuja ja huomioituja. He olivat kaivanneet sitä, että joku pysähtyy ihan heitä varten hetkeksi ja pitää lähellään. Sanoo jotain kaunista ja osoittaa haluavansa .
Menkääpä nyt vaimot itseenne ja miettikää, miksi juuri se teidän miehenne käy vieraissa? Voitteko te kenties käytöksellänne vaikuttaa toimintaan?
Olen kiinnostuneena seuraillut myös tätä uskottomuus palstaa, vaikkakaan se ei omaa elämääni kosketa millään tavoin ja kauhistuneena olen lukenut näitä vaimojen viestejä.
Olen tajunnut siellä ryhmässä miehiä kuunnellessani, että miehet ovat nykypäivänä täysin poljettuja. Teetpä niin tai näin, niin mikään ei tahdo olla oikein vaimon mielestä. Poislukien tietenkin täysin väkivalta, alkoholismi tai muut riippuvaisuussairaudet.
On käynyt erittäin selväksi se, että vaimot ovat monessa perheessä niitä, jotka sanelevat tahdin. Mies on eksyksissä roolinsa kanssa, kun ei saa enää olla mies, mutta ei marjanpoimijakaan.
Useimpien miesten suusta kuulin sen, että vaimo ei ikinä kehunut miestä mistään. Miehen kyllätulee muistaa kertoa vaimolleen, että tämä on nätti, tuoksuu hyvälle, on ahkera , hyvä äiti, etc. Mutta miehet itse eivät saa näitä kehuja kuulla vaimoltaan. Ja jokaisella on oikeus parisuhteessa olla palvottu. Se ei ole vain naisen oikeus. Miksi ei vaimo voisi sanoa miehelleen, että olet komea, tuo paita sopii sinulle, tuoksut miehekkäälle .
Merkille pantavaa oli myös se, että mies teki joko liikaa töitä tai liian vähän. Rahaa pitäisi tuoda kotiin, mutta töissä ei saisi viettää liikaa aikaa. Vaatimukset senkuin kasvavat vaimolla mitä enemmän mies tienaa, mutta eihän se raha ilmaiseksi tule. Jatkuvaa naputusta liian pitkistä työpäivistä tai töiden tuomisesta kotiin. Kotitöihinkin tulisi miesten osallistua siinä missä naisen, mutta eihän miehet tee siinäkään mitään oikein. Imuroitu on hutiloiden, pölyjä ei ole pyyhitty kunnolla, pyykki pesty väärässä lämpötilassa. Kyllä se varmaan vähentää miehen innokkuutta osallistumiseen, jos siinäkin tulee vain moitetta vaimolta.
Lasten kanssa tietysti pitää viettää aikaa ja moni mies olikin innokkaasti kuskannut lapsia harrastuksiin ja osallistunut niihin lastensa kanssa. Mutta tämäkin oli monessa perheessä koitunut miehelle miinukseksi. Olihan sekin aika sitten vaimolta pois.
Hellyys ja huomoiminen nousivat miesten puheissa merkittävään osaan. 90 % tapaamistani miehistä totesi, että on hellyydenkipeä ja kaipaa kosketusta. Avioliitoissaan miehet olivat kokeneet, että heidän tulee olla aina aloitteentekijöitä kosketuksen suhteen. Vaimo on se joka ottaa vastaan ja mies antaa. Naista tulee helliä ja silitellä ja halata ohimennen ja pitää kainalossa, mutta miehet olivat kokeneet, että he kaipaavat ihan sitä samaa , mutta jostain syystä ovat jääneet ilman. Esimerkkinä eräs mies kertoi, että hänellä oli iltaisin tapana hieroa vaimonsa jalat tai hartiat, mutta pyynnöistään huolimatta vaimo ei ikinä ollut hieronut miestä.
Seksi onkin oma lukunsa. Suurin osa miehistä totesti, että eivät enää edes muista, koska ovat kokeneet itsensä halutuksi. Että vaimo olisi osoittanut intohimoa ja halukkuutta miestänsä kohtaan. Miehet olivat kokeneet, että esileikkikin on täysin vaimon etuoikeus. Naista tulee lämmitellä, silitellä, kosketella, antaa suuseksiä ja hyväilyjä, jotta vaimo on valmis rakastelemaan. Mutta miehet jäivät ilman esileikkiä. Suurin osa vaimoista oli tuntunut ajattelevan miesten puheiden mukaan, että miehen esileikiksi riittää se, että mies saa koskea naista. Ja miehen on oltava heti valmis. Kun taas miehet sanoivat toivoneensa yhtä lailla kosketusta ja sitä, että vaimoakin kiihottaisi miehen koskeminen. Yli 80% miehistä totesivat, että vaimonsa eivät ikinä kostuneet tai kiihoittuneet suudelmasta tai pelkästä rakastelun ajattelemisesta ja odotuksesta kuten mies.
Muutama miehistä kertoi olleensa uskoton vaimoilleen ihan vain tästä hellyydenkaipuusta johtuen. Siitä syystä, että saisivat edes hetken olla haluttuja ja huomioituja. He olivat kaivanneet sitä, että joku pysähtyy ihan heitä varten hetkeksi ja pitää lähellään. Sanoo jotain kaunista ja osoittaa haluavansa .
Menkääpä nyt vaimot itseenne ja miettikää, miksi juuri se teidän miehenne käy vieraissa? Voitteko te kenties käytöksellänne vaikuttaa toimintaan?
Vastaukset 135
Vanhimmat
hyvä ja asiallinen kirjoitus. Kuinka moni vaimo tunnistaa tuosta itsensä? Veikkaampa että hyvinkin moni. Miestä kohdellaan kuin säkkiä, nostetaan nurkkaan ja otetaan esille vain kun sille on käyttöä. Moni mies jättäisi pettämättä, jos saisi kotona muutakin kuin haukkuja. Vaimot eivät sitä myönnä. Liitossahan ei ole mitään vikaa, mies pettää pelkän seksin takia ja siksi kun kakkoset on niin helppoja kaataa. Eikös vaan vaimot?
Pettäminen ei ole petetyn syy, mutta olisi hyvä miettiä, missä meni vikaan.
Yleistäminen on yksinkertaisten yksinoikeus.
sitten niin, että olen yksinkertainen. Väitätkö, ettei ap:n kirjoitus olisi monissa liitoissa totta? Huom, ei kaikissa, mutta monissa. Kun ei nähdä sitä malkaa omassa silmässä. Kaikki on hyvin, kun vaimolla on kaikki hyvin. Pettääkö miehesi sinua silti, vaikka olet kaunis ja ihana vaimo? Taitaa pettää eli ei ole kuitenkaan tyytyväinen elämäänsä. Vai väkisin vietykö on? Viettiensä viemä?
Ja vielä yksinkertaisemmat eivät ymmärrä, että suuresta joukosta ihmisiä on mahdotonta puhua ilman yleistyksiä.
Olen vain avovaimo, mutta tunnistin silti itseni jokaisesta kohdasta.
En halua enkä pysty muuttamaan käyttäytymistäni miestäni kohtaan, sillä totta on se, että en halua häntä eikä hänen vartalonsa kiihota minua. Pidän kuitenkin ystävänä miehestä erittäin paljon, enkä halua erota vain sen takia, että hän ei kiihota minua.
olisiko nyt käynyt niin, että rouva Parisuhdeterapeutti on kovasti nyt sen pettäv'än ja valehtelevan miehen puolella? En usko, että voit koskaan toimia puolueettomana terapeuttina, koska näköjään miehen vieraissa käyminen on vain ja ainoastaan vaimon vika? Mitä ne vaimot sitten sanoivat?
se nyt pelkästään vaimon vika ole, jos mies vieraissa juoksee. Ap-kirjoittaja esitti oman näkökantansa asiaan sen kummemmin ketään syyllistämättä tai puolustamatta. Hyvä jos kirjoitus saa jonkun vaimon silmät avautumaan. Kannattaa pitää miehestä vähän huolta ettei tule petetyksi. Ja jos tulee, niin voi hyvillä mielin todeta, että yritin ainakin. Sama pätee toisinpäinkin. Myös naisesta on pidettä huolta. Mutta ei voi vaatia toiselta mitään jos ei ole valmis myös itse jotain antamaan.
ei se seksikään saa velvollisuus olla,mutta kyllä se molemminpuolinen hellyyden osotus on tärkein siis MOLEMMILTA vaasitaan sitä EI ainoastaan mieheltä tai naiselta.ja se ei ole HEMMETTI syy mennä vieraisiin että kaipaa hellyyttä,siinäkohtaa kun tekee mieli vieraisiin ni pitää miettiä että miltä se itestä tuntuisi jos se toinen tekisi niin,pitää puhua ja keskustella asioista ja kertoa toiselle mitä haluaa tai mennä parisuhdeterapiaan jos ei kaksin tykkää puhua mutta itse en tykkäisi puhua vieraalle kyllä avioparin pitää pystyä keskusteleen kaksistaan,jos ei pysty niin mun mielestä se on jo mennyttä se suhde.eli tee toiselle se mitä haluat sen toisen tekevän sinulle :) tsemppiä kaikki ja omat asiat ei selviydy täällä vaan nyt pois tietokoneelta ja sen oman kullan kainaloon ja halimaan ja keskustelemaan asioista.nih. :)
yksi arvosttu psykiatri totesi, että hyviä parisuhdeterapeutteja ei ole kovinkaan montaa, ja aika hyvin kirjoituksesi vahvistaa sen. Itse en koskaan voisi ottaa ohjeita sinunlaiseltasi asenteelliselta terapeutilta. Vai onko opintosi vasta ihan alussa, silti asenteensi on pöyristystävä! Yleistyksesi on käsittämätöntä. Varmasti jokainen petetty menee itseensä, se on itsestään selvyys ajattelevalla ihmisellä. On todella pajon syitä mitkä johtavat pettämiseen, meillä se oli miehen psyykkinen sairastuminen eikä siihen todellakaan ole voinut vaikuttaa mitkään tekemiseni tai tekemättä jättämiseni. Vaikka tiedämme syyn miehen pettämiseen, silti se sattuu. Sen asian kanssa vain on elettävä, mutta yhtään syyllistämistä en tarvitse. Olen todella vihainen yleistämisestä!
meidän perheessä on minä joka kaipaa siitä lohdutusta...
teen työtä 12-14t. pvässä, 2 lasta siis pientä... mies on osa-aikainen ja siinä se hänelle riitä. En kaipa seksiä, siitä saan ihan korvien myöten, kaipaan vaan läheisyytä jota ei ole... ja silloin kun tein yhden " jutun" niin ei ole seksista ole kysee vaan että vieras mies on sanonut sen mitä mieheni pitää itsestään selväksi... : olen kaunis, nuori rouva, kiinnostava ja voisin saada ihan ketä tahansa... mutt rakastan aidosti miestäni ja haluan olla onnellinen vaan hänen kaa...
Mielestäni turha hyökätä noin rajusti ap:n ammattitaitoa vastaan jos ei ole oikein ajatuksella lukenut tekstiä. Hän ei missään kohtaa käytä sanoja kaikki, jokainen tms vaan käyttää sanoja moni, usein jne.
Sinä sitä vastoin yleistät sanoessasi etä jokainen petetty menee itseensä. Karkea yleistys joka on täyttä soopaa jos lukee tämän palstan petettyjen tekstejä.
Itse olet selvittänyt itsellesi mistä miehesi pettäminen johtui (äkkiseltään en kyllä ymmärrä miten joku ilmeisesti ammatti-ihminen on voinut tehdä johtopäätöksen että jokin psyykkinen sairaus aiheuttaa uskottomuutta), ja olet tullut tulokseen ettei sinun tekemisilläsi ollut osuutta asiaan. Hyvä näin, monella muulla kuitenkin saattaisi olla itsetutkiskelun paikka sillä asiahan on juuri noin kun ap kirjoittaa.
luitko oikein lausettani, "..itsestään selvyys ajattelevalla ihmisellä". So simple, jos sitä ei ole petetty tehnyt, voi sanoa että ei edes ajattele. Miten se on karkea yleistys? Et tainnut itse lukea ajatuksella? Ja tuohon kommenttiisi viitaten "ettet äkkiseltään ymmärrä miten ilmeisesti ammatti-ihminen on voinut tehdä johtopäätöksen että jokin psyykkinen sairaus aiheuttaa uskottomuutta " vastaisin; kyllä psykiatri sekä kaksi psykologia. Kysymyksessä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, mania vaihe. Ystävällisesti pyydän ottamaan selvää ko. sairaudesta. Josko mutu-ajattelu avartuisi. Itselleni joutuivat lähes rautalangasta vääntämään asian, eikä sen hyväksyminen mennyt ihan yhdeltä istumalta.
Nyt selventäessäsi tilannettanne ymmärrän että puhummekin kahdesta eri asiasta, sinä todennäköisesti puhut miehelläsi olleista/olleesta ns seksisuhteesta, minä taas ymmärsin ap:n tarkoittaneen pitkäaikaisia suhteita jotka ikävä kyllä vaimojen uskomusten vastaisesti perustuvat muuhunkin kuin pelkkään seksiin.
Ei tarvitse ottaa selvää ko sairaudesta, omassa lähipiirissäni on kyseistä sairautta sairastava henkilö jonka toiminta on mania vaiheen aikana kaikenkaikkiaankin melko tolkutonta (yliaktiivisuus, yhdentekevien seksisuhteiden haku, tolkuttomat raivarit, yölliset siivouspuuskat).
Olet oikeassa tuossa ajatteleva ihminen asiassa, jotenkin vaan tuntuu näitä lukiessa että onko niitä ajattelevia ihmisiä sitten olemassa, petettyjen mielipide pääsääntöisesti kuitenkin tuntuu olevan se että jos omassa liitossa onkin ollut jotain vikaa, ongelman selvitteleminen olisi ollut vain sen pettäjän velvollisuus tai sitten ei myönnetä että liitossa mitään vialla on ollutkaan. Ei vaan pysty käsittämään moista logiikkaa.
Ethän toki voi ottaa tältä aloittajalta neuvoja vastaan, hänhän pyytää juuri sinunlaisia vaimoja menemään itseensä! Eikä todellakaan jokainen petetty mene itseensä, sen näkee tälläkin keskustelupalstalla kun näitä lukee. Harva petetty menee itseensä! Liian harva, edes siinä vaiheessa kun puoliso ON JO pettänyt. Mutta ei, itsehän me aina toimitaan täysin oikein, tuo puoliso se vaan on kamala ihminen jonka sivullinen kolmas osapuoli vie väkisin, tai sitten puolisolla on mielenterveysongelmia...
ihka oikea idiootti!
juttujasi en edes kommentoi. Ei maksa vaivaa.
aidosti muita kun itseäsi 25 "nuori kaunis vaimo".
Ei kukaan joka oikeasti rakastaa puhu rakkaastaan noin selvästi väheksyen.
Sinun teksti oli vain itsekehuja täynnä ja mies vain osa-aikainen se siitä. Sinä olet teidän liitossa se joka pitää puolisoaan itsestäänselvyytenä. Kiinostava et ole olet omahyväinen tuskin kovin kauniskaan kun tuo nokkavuus rumentaa.
Haluat olla onnellinen mutta haluatko tehdä miehesi onnelliseksi vai keskitytkö vaan itseesi?
Herää hölmö, avioliitto on kahdenkauppa jossa keskitytään puolison onnelliseksi tekemiseen sinä keskityt vain itseesi!
Ja sen että olet vihainen myös huomaa ajatuksenjuoksusi kangertelusta.
toisaalta, jos vastaus menee aiheen ohi, niin sen pitäisi mennä omaan ketjuunsa. Hups.
kuule lukematta, niin yksinkertaista se on.
ehkäpä tunnettu psykiatri teki väärään diagnoosin. Olisi pitänyt sinunlaiseltasi kaikki tietävältä kysellä, josko se onkin vaimon syy.. Ja edelleen aloittajaa en pidä siinä asemassa, että voisin neuvoja ottaa vastaan.
Joo viestiesi akressivisuus, ja silmätkiinni menttaliteetti kertoo kaiken. Olet vain itsekeskeinen paskiainen. Sinussa ei voi olla mitään vikaa, jos joku niin voi väittää hän ei tietenkään ole pätevä.
Tekstistäsi saa sellaisen kuvan että aloitusviesti osu ja uppos, ja sattu hitosti. Ja nyt olet puolustuskannalla, koska et pysty näkemään metsää puilta.
Olen siinä asemassa, etten halua kuulla kommenttejasi, koska tiedän olevani oikeassa.
Se koira älähtää, johon kalikka...
Parisuhdeterapeutti osaa sanoa asian suoraan, ja saa ihmiset todella miettimään, miten he itse käyttäytyvät.
Itse olen kuullut lukemattomia kertoja tuon "psyykkisen sairauden" aiheuttaneen pettäisen. Minusta on alkanut jo tuntua, että "psyykkinen sairaus" on vain käsite, jolla kaikki osapuolet voivat pestä kätensä asiasta.
Ainoa, minkä ap. jättää sanomatta on se, että molempien pitää mennä itseensä. Kuitenkin tällä kirjoituksella olikin ilmeisesti tarkoitus herätellä juuri vaimoja, joten annan sen anteeksi.
Hyvä kirjoitus!
psykiatrit tee diagnoosit? Todennäköisesti siihen kuuluu muutakin, pettäminen on yksi asia. Tuskin kukaan psykiatri tekee diagnoosia pelkän pettämisen takia, haloo. Tuollaiset, jotka tietävät kaiken ovat valmiita syyllistämään petettyä? Mieti nyt vähän. Tiedätkö ylipäätään miten yleisiä psyykkiset sairaudet ovat? Ja joo, olen samaa mieltä, että "parisuhdeterapeutti osaa sanoa asian suoraan, ja saa ihmistet todella miettimään, miten he itse käyttäytyvät", mutta kun tuosta kirjoituksesta on helvetin pitkä matka parisuhdeterapeutiksi!
Tiedätkö miksi psyykkiset sairaudet ovat niin yleisiä? Siksi, koska psykiatrit diagnosoivat niitä niin paljon. Nykyään mikä tahansa häiriökäyttäytyminen diagnosoidaan psyykkiseksi sairaudeksi, ja maallikot uskovat tietenkin psykiatreja, ovathan he lääkäreitä.
Niin ja tosiaan, en tarkoittanut, että tuo ap:n kirjoitus olisi vielä parisuhdeterapeutin kirjoitus, vaan tuon kommentin tarkoitin koskevan yleisesti parisuhdeterapeutteja. Parisuhdeterapeutiksi lopulta opitaan työn kautta, jos silloinkaan.
Sinulle vaimo 62
Juuri niin on kun sanot. Kun avioliitto on onnellinen ja mies jalustalla koko ajan ja vaimo rakastaa häntä koko sydämmestään ja iloitsee joka hetkestä hänen kanssaan, sitten tulee saraus ja lääkkeet mukaan peliin miehen kohdalla ja lääkkeiden sivuvaikutuksena seksihalujen yltyminen ja vieras nainen. Sitä kestää aikansa kunnes asiantuntia huomaa missä vika, mutta vaikka mies onkin taas ennallaan niin vaimo ei voi unohtaa ei vaikka miten haluaisi, se sattuu juuri siksi että erikoinen ihana suhde sai pahan särön jota ei voi paikata koskaan, ja silloin sitä ei voi yleistää mitenkään. Suhde oli ihana ja täydellinen ennen , tänään siitä on poissa lottamus ja tunne "VAAN ME KAKSI" häipynyt savuna ilmaan. Joten mies sai toteuttaa itseään kaikin tavoin nainen ei ollut jarruna koskaan hänen elämässään, niitä parhaimpia tuokioita mitä tulee seksiin ja siltikin kävi niin, joten jää kysymys MIKSI? tänään mies katuu katkerasti, ja vaimo yrittää jotenkin saada edes osan tunteistaan takaisin, ja kolmas sitten nais raunio joka luuli päässeensä paratiisiin jos ero tulisi. Ja vieläkään ei ole varmaa jos se tulee vai ei. Joten perheterapeutin apu ei varmaan tässä asiassa auttaisi mitään.Kun toinen särkee suhteen omien halujensa vuoksi niin miksi sitä voi tulkita, ja mielestäni silloin ei ainakaan minulle tule edes mieleen että miestä pitäisi alkaa säälimään.
kommentteja olet saanutkin. Kerroithan tuolla alussa nimenomaan sen, että olet opiskelujen puolesta kuunnellut eronneiden miesten tuntoja ja tässä selvittelit niitä, sen kummemmin naisia / vaimoja syyllistämättä. Et yrittänytkään "päteä" sanomalla, että just näin se menee, vaan toit esille miesten näkökulmia. Tälläkin palstalla on keskustelu suureksi osaksi syyttelevien petettyjen vaimojen ja puolustelevien kakkosten käymää, joten ihan mukava miehenä on lukea, että ne ajatukset, jotka omassa päässä pyörivät, eivät ole mitenkään epätavallisia. Haluaisin olla mies, ystävä ja rakastaja vaimolleni, en pelkkä tilipussia kotiin kiikuttava hänen lastensa isä!
AP:n viesti oli ihan oikea ja objektiivinen siitä näkökulmasta, josta se oli kirjoitettu ja huomioitu.
Me parit , jotka vielä emme ole eronneet, voimme ottaa sisällön mietintään.
Mielenkiintoista olisi kuulla myös vastaavanlaisen naisryhmän tuottammaa tietoa.
Näkökulmassa saattaisi olla ihan samanlaisia huomioita aviomiesten suhtautumisessa vaimoihinsa.
Erossa ja eron syissä on aina vähintään kaksi osapuolta, se on selvä. Kieltäminen ja puolustelu ei auta, peiliin katsominen kyllä. Kyllä uskottomuus on seuraus usein, poisluettuna tietoinen (tapa)uskottomuus ja vieraan fyysinen tarve sinällään.. Erilaisia tarinoita löytyy.
Usein itsekin ihmettelen avioparien keskinäisen vallankäytön ja parisuhdedynamiikan rilmentymiä. Erityisesti ihmettelen , mistä se valta ja despoottinen ote tulee niile vaimoille. Ihan tavallisen oloisia kulahtaneita rouvia, mutta voi sitä vallan määrää. Mies mielistelee ja nöyrtyy, ei silti auta. Aina uusi ohje rouvan huulilla.
Toki toisinkin päin olen nähnyt.
Nykyaikana kannattaisi uskoa perhedemokratiaan ja rakkauden voimaan. Itse uskon tasa-arvoon ja kahden itsenäisen keskusteluun.
"mistä se valta ja despoottinen ote tulee niile vaimoille"
no kun miehet ovat nykyään pallittomia!
en käsitä miten joku on niin torvi, että antaa vaimon määräillä itseään! Täysin idioottimaista. minkälainen ääliö hieroo jokapäivä vaimon niskoja ja jalkoja, jos vaimo ei suostu hieromaan pyynnöstä takaisin? ainoastaan selkärangaton ja munaton luuseri.
sehän kylä tietenkin selittää sen, etteivät kyseiset herrat tajua ottaa lopareita, vaan lähtevät pettämään. siinä vaiheessa kun kakkonen roikkuu housunpuntissa ja rukoilee ottamaan eroa ykkösestä, ei varmaan onnistu sekään, sehän vaatis päätöstä. puhumattakaan jos käy käry ja vaimo päättääkin taistella miehestään, sehän pistää miehen pomppimaan pillinsä tahtiin.
mutta mutta, tämmöisiä selkärangattomia vätyksiähän suominaiset ovat aina toivoneet. se on semmoinen femakkojen kaipaama pehmomies.
miehet tanssivat vaimonsa pillin mukaan..lähtevät vähän maistamaan vapaampia tuulia, hakevat vähän hellyyttä ja ymmärrystä - mut sit kun käry käy, auta armias..sit rakastetaan taas niin vaimoa ja kadutaan,e ttä vähän pyristeltiin liekasta irti! Mutta lopullista päätöstä ei näistä miehistä ole tekemään, aivan munattomia ovat.
Lukiessani ap kirjoitusta, näin eronneena ihmisenä ja tuon kaiken kyllä muista hyvin. Tuli vain mieleeni, että kyllä monissa kaikki on juuri noin. Itse tiedän entisessä liitossani sen johtuneen ihan siitä, että nuorena yhteen mentiin oltiin yhdessä tavan vuoksi ei rakkauden. Uskoisin, että oikeassa rakkausliitossa toista rakastaa haluaa siis seksiä hellyyttä, ei pidä toista ihmistä totuttuna tapana. Ehkä se onkin syy miksei monet liitot toimi ja miksi petetään niin paljon. Sitten kun näkee pareja jotka oikeasti toisiaan rakastavat on tällaisten parien käyttäytyminen vuosikymmenien päästäkin aivan toista on kädestä kiinnipitämistä, katseita ja muuta mistä näkee heidän olevan rakastuneita. Sellaiset liitothan eivät kaadu tai niissä pettämistäkään ole. Harva vain sellaista elämänsä aikana kokee, koska tyydymme siihen totuttuun suhteeseen ja siinä eläminen on aivan kuin ap kirjoituksessa.
Totta on, tärkein syy on rakkauden sammuminen ja puuttuminen. Elämä on vaan arjen suorittamista. Sitähän parisuhde ei voi pelkästään olla. Puue korvataan muualla, tai ainakin yritetään.Soppa valmis.
No, Suomessa tämä tasa-arvo tuppaa menemään aina ääripäästä toiseen. Ongelma on siinä, että nykyisin miehen pitää kärsiä siitä, että joskus 1920-luvulla naisia on kohdeltu kaltoin. Ikäänkuin, kyseessä olisi nykyisten miesten vika. Monelta unohtuu se tosiseikka, että myös yhteiskunta on muuttunut vuosikymmenten saatossa radikaalisti. Elämä ei ole nykyisin samanlaista, kuin 100-vuotta sitten.
Toinen juttu on se, että miehen pitäisi olla nykyisin täysin sukupuoleton olento, jonka roolimalli on otettu suoraan naistenlehdistä. Samaan aikaan pitäisi olla luotettava, jännittävä, uskollinen pelimies ja ties mitä. Muussa tapauksessa olet marjanpoimija. Täysin kokemattomana olet suorastaan luuseri.
Myös sovinistikirves heilahtaa helposti, jos erehdyt ajattelemaan ääneen. Miehen mielipiteet ovat haluttuja vain silloin, mikäli ne ovat naisen mielestä "oikeita".
Tarkemmin kun ajatellaan, nykyisin parisuhdeasioissa mennään kovaa vauhtia ja täysin vauhtisokeina perse edellä puuhun. Ihmisillä on nykyisin vain oikeuksia, mutta kellään ei ole velvollisuuksia, saati ottaa toista huomioon edes parisuhteessa.
........miesjoukkoa kuuntelit ja tietenkään hei eivät kertoneet niistä hyvistä entisten vaimojensa ominaisuuksista kas kummaa. Onhan heidän vaimoissaan varmasti paljon hyvääkin ollut vai hyvät puoletko unohtui? Se usein menee että yhtä vähän ne miehet vaimojaankaan arvostaa eivätkä toiveistaan puhu.
Mutta oletko kuunnellut naisjoukkoa muuallakin kuin täällä? Opettele vaan lisää ennenkuin alat ihmissuhteita hoitamaan, ei kaikki ole aina sitä miltä se saattaa näyttää.
Niin, ja sitä naisten fysikkaakin voisit opiskella, nainen on todellakin erilainen kuin mies ja kokee asiat toisella tavalla kuin mies. Yksiselitteisesti on turhaakin turhempaa etsiä syytä vain yhdestä osapuolesta!
Kuten kirjoitin, opisekelen alaa. En ole valmistunut vielä ja paljon oppimista on edessä. Olen ollut etuoikeutettu kuulemaan miehiä, toivon , että mahdollisuus vastaavaan naisten ryhmään osallistumiseen on mahdollista vielä opintojeni aikana. En asetu pettävän miehen puolelle, mutta ryhmässä oltuani kykenen nyt myös ymmärtämään miehiä paremmin , kuten myös syitä mitkä osaltaan pettämiseen johtavat.
Ystävä-ja tuttavapiireissäni olen toki kuullut myös eronneita naisia, kuten myös täällä palstoilla. Useimmilla eron syynä on uskottomuus, joko oma tai miehen. Ja valitettavan usein myös naiset valittavat tätä läheisyyden ja hellyyden puutetta , kommunikointiyhteyden katoamista, huomiotta jäämistä. Tämä on saanut minut ajattelemaan, että avioliittohan on kaksisuuntainen tie. Monessa parisuhteessa kuljetaan eri suuntiin, kohtaamatta ja kertomatta mitä todella kaivataan, mitä halutaan ja asetutaan siihen ottajan asemaan. Jos molemmat osapuolet tajuaisivat enemmän antaa, niin uskoisin, että moni liitto säilyisi ehjänä, eikä hellyttä ja kehuja tarvitsisi lähteä hakemaan suhteen ulkopuolelta.
Antamalla saa. Sen voitte jokainen kokeilla. Minä olen sen itse kokenut. Myönnän, että avioliitossani on ollut aikoja, jolloin koskettaminen, läheisyys, intohimo ovat olleet kateissa. Olen syyllistänyt miestäni siitä, että hän ei tee oikein, hän ei huomoi, hän ei kosketa oikealla tavalla etc. Olen syyllistynyt kaikkeen siihen, mihin alkuperäisen kirjoituksen eronneiden miesten vaimotkin. Mutta onnekseni minun puolisoni on kykeneväinen keskusteluun ja herättämään ajatuksia. Hän muistutti aikoinaan minua siitä, että hän pitää yhtä lailla pussailemisesta, silittämisestä, halailusta. Hänellekin on tärkeää kuulla hyviä asioita ja saada kiitosta. Tietoisesti joudin tähän opettelemaan, itsekin oli urautunut niin siihen ajattelumalliin, että minä olen se jalokivi jota pitää vaalia ja jonka eteen pitää töitä tehdä tajuamatta sitä, että metsä vastaa tasan niin kuin sinne huudetaan. Mieheni tajusi opettaa minulle sen, että parisuhteessa molemmat voivat hyvin, kuin hyvänolon tuottamisessa kilvoitellaan.
Kommenttia "naisen fysiikkaakin voisit opiskella" en nyt aivan ymmärrä. Mahtoiko kirjoittaja tarkoittaa tällä nyt sitä, että nainen tosiaan tarvitsee enemmän hierontaa:) ? Vaiko sitä, että nainen ei kykene kiihoittumaan tai kastumaan pelkällä ajatuksella, odotuksella, miehensä koskettelulla? Tämä kun on täysin pötypuhetta, eikä liity millään tavoin fysiikkaan eikä naisen anatomiaan. Kyllähän nainen kiihoittuu ihan siinä missä mieskin, ilman minkäänlaista stimulaatiota. Halu syntyy ajatuksissa , ei mekaanisen kiihoituksen seurauksena. Jos vaimo haluaa miestänsä, se myös näkyy. Haluaan voi ruokkia hyvillä ajatuksilla miehestä, ajatella tulevaa nautintoa, miestä koskettaessaan voi kiihoittua miehen nautinnon katsomisesta. Ja mikäpä enemmän imartelisi miestä, kuin se, että näkee naisen kiihoittuvan , kastuvan hänen vuokseen. Halusta, rakkaudesta, hänen vartalostaan ja tuoksustaan. Pitkässäkin suhteesssa intohimoa on täysin mahdollista ylläpitää, molempien osapuolten.
Naisen fysiikalla ei tässä asiassa ole mitään merkitystä. Vai onko täällä palstalla tosiaan joku nainen, joka voi nostaa kätensä ylös ja väittää, että ei ole koskaan syttynyt, kastunut, ollut valmis miehelle jo pelkästä suudelmasta? Muistelkaapa ensi kohtaamisia, ensimmäisiä kuukausia miehenne kanssa? Muistelkaapa sitä satunnaista tanssittajaa yökerhon lattialla jonka kosketus sai teidät kuumaksi heti? Intohimon EI TARVITSE kkadota. Se ei ole kiinni fysiikasta.
En etsi syitä vain toisesta osapuolesta. Parisuhteessa on aina kaksi jäsentä. Mutta nyt ymmärrän paremmin niitä miespuolisia. Toivon oppivani ymmärtämään vielä naisiakin.
Ja mitä tähän palstaan tulee, nyt ymmärrän hieman paremmin, miksi nämä vaimot ovat niin hanakoita syyttämään kakkosnaisia miestensä vikittelemisestä. Luulempa, että moni petetty aviovaimo on tehnyt juuri oikean päätelmän - mies saa kakkoselta jotain sellaista, mikä on itseltä unohtunut antaa. Ja on varmasti sietämätöntä kestää se kipu ja petetyksi tulemisen tunne tajutessaan, että asian olisi kenties voinut ennaltaehkäistä antamalla se huomio ja hellyys itse kotona. Tuskassa on helpompi syyttää tätä kakkosnaista, kuin katsoa sinne peiliin. Mutta toivottavasti nämäkin ovat vain yksittäistapauksia.
..varmaan saa jotain sellaista, jota kotona ei saa..ja mitähän se voisi olla..ei oikeastaan mitään erikoista kokemani perusteella. Se on lähellä oloa, hyväilyjä ilman seksiäkin, itse koen että kuuntelua pääasiassa..Jos kotona on paljon vahtimista, kontrollointia ja ap:n tarkoittamia asioita, ei rakkaus sellaisessa elä. Rakkaus elää vain vapaudessa. Jos on jatkuvaa naputtamista ja rutiinien suorittamista, ei se mitään anna kummallekaan osapuolelle. Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että aviovaimot naputtavat aivan liikaa kaikesta, vaativat toiselta enemmän kuin itseltään, mutta joskus metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
Arjen pyöritys lapsineen vaatii paljon kummaltakin, mutta myös se yhteinen romantiikka on tarpeen. Mies ei ole kone, joka vain suorittaa ja tuo rahaa, osallistuu..Aivan selkeästi on niin, että naisella on suurempi oikeus vaatimuksiinsa vissiin sen takia, että on "uhrautunut" tekemään lapsia, ja tuosta uhrauksesta mies saa maksaa saamatta mitään vastakaikua vaimoltaan.
Pienikin hetki sellaisen ihmisen kainalossa, joka ei vaadi mitään, antaa tunteen siitä että välitetään, ollaan vain hetki yhdessä..se voi olla miehelle/naiselle taivas. Kuka perhehelvettiä kaipaa?? Elämä on lyhyt, nauttikaa toisistanne joko aviopuolison tai muun kumppanin kanssa. Ei se tarvitse olla dramatiikkaa..
Erittäin hyviä huomioita ja kommentteja.
Minä ainakin tunnustan heti syyllistyneeni antamaan liian vähän huomiota ex-miehelleni. Tosin syitä tähän on moniakin, enkä niistä nyt ala puhumaan.
Seuraavan suhteeni kulmakivi on toivottavasti juuri tuo aivan älyttömän hyvä neuvo - kummankin pitää kilvoitella hyvän olon tuottamisella toiselle, enkä nyt meinaa vain fyysistä hyvää oloa.
Henkinenkin puoli pitää tulla ravituksi... siinä aika hyvä neuvo onnistuneelle parisuhteelle, eikö?
Henkinen puolikaan ei tule ravituksi jos puolisosta ei ole kuuntelijaksi tai puhujaksi.
osaako mies puhua? osaako kuunnella? entä vaimo?
Mitä mies ajattelee kun on heti valmis seksiin, hyviä asioita? naisen vartaloa? riettaitako?
Nainen joka on itse siisti sanoissaan ei voi sietää miestä joka päästelee räävää ja kiroilee, vaikka se tapahtuu paljon ennen aktia, sellainen mies ei naista kiihota? onko kauneus rietasta?
Kysymyksiä on paljon ja ihmisiä erilaisia, jokaiselle ei voi samaa vastausta antaa. Vartalon kauneus ei aina yksin riitä, henkinen yhteys on erittäin tärkeää arjessa.
Meno vieraisiin, sekö on ratkaisu? useimmiten se vain pahentaa tilannetta. miksi? miksi ei etsitä parempia ratkaisuja vaan tehdään pahaa toiselle? kostonhalu? ärtymys? ajattelemattomuus? anteeksiantamattomuus pienissä? missä on järki? kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin.......
Lopullinen pahan olon syy lienee useimmiten ihmisen (jokaisen oma!) itsekkyys ja oman hyvän tavoittelu ja rakkauden puute. Itse kaipaa rakkautta mutta ei ole valmis jakamaan toiselle. ei jaksa ei ehdi ei välitä.
Itsestä löytyy usein syytä. jos jokainen kunnioittaisi ja arvostaisi puolisoaan. mutta kun ei osaa arvostaa edes itseään miten voi arvostaa toista? Jos toisella ei ole taitoa ja ymmärrystä opetetaan häntä. Jos itselle on enemmän annettu viisautta annetaan sitä toiselle neuvomalla ei tiuskimalla.
Kuunnellaan mitä puolisolla on sydämellä, mietitään yhdessä mihin ei olla tyytyväisiä, miksi ja mikä itseä ilahduttaa toisessa ja minussa.
Sinkutkin, jos opitte kunnioittamaan toisen puolisoa toisen puolisona, ei itselle kuuluvana etuoikeutena rakkauden kaapuun piilotettuna. ja auttamaan heikkouksissa, ei lyömään sanoilla tai teoilla!
Vain toisen ihmisen kunnioittasesta voi alkaa parantuminen. Jos vain opittaisiin antamaan ei aina vain vaatimaan. Anna anteeksi/saat anteeksi. Kaiken takana on joko hyvyys tai pahuus, rakkaus tai pirullisuus, epäitsekkyys tai itsekkyys. Elämä on aina hyvän ja pahan taistelukenttä, valinnan seuraukset tulee aina itselle vastaan.
saa käydä vieraissa, jos mies vain naputtaa vaikka vaimo tuo rahaa kotiin? Kun vaimo ei saa kotona hellyyttä, niin vieraissa on lupa käydä?
Sinulle ap
Juuri niin sinä opiskelet vasta. Ota myöskin huomioon se että yhteiskunta on muuttunut valtavasti viimeisen 50 vuoden aikana, nykyään on myös naisten oltava työssä että perhe pärjää, monella myös raskas työ niin henkisesti kun ruumiillisestikkin, ja kun sitten tulee kotiin niin siellä on toinen työvuoro odottamassa , ja jos on niin että mies ei katso kotitöiden olevan hänelle aevollisia niin usein vieläkin jää asiat naisen vastuulle. Silloin hä ei enää jaksa olla kiinnostunut seksi elämästä samalla lailla ku aikaisemmin ja muutama lapsi myös niin mistä sen yhdessä olon ajan ottaa, ja kun pyytää mieheltä apua niin jos hän juoksee heti jonkun votsun luokse hellyyttä hakemaan kun ressua käsketään ottamaan osaa kotitöihin niin ei sekään ole sitä tasa arvoa.
Mutta jos mies ottaa oman vastuunsa kotitöistä niin silloin ehkä jää molemmille aikaa olla toistensa kanssa.
Nainen on myös heikompi fyysisesti joten kovat työpaineet saavat usein kiukun tapaisia ajatuksia. Kyllähän näistä voisi jutella vaikka miten paljon mutta ennenvanhaan kun naisilla oli mahdollisuus olla kotona lasten kanssa niin heillä ei ollut samaa stressiä ja jaksoivat enemmän, nykyisin naisilta vaaditaan niin paljon. Minä ihailen näitä vahvoja naisia jotka jaksavat kaksivuoro työtä ja uhraavat koko elämänsä perheelle sillä minä en jaksaisi sitä.
Ja sitten nämä henkisesti epäkypsät miehet osaavat manipuloida kuulijansa ihan kunnolla , miten heillä muka on kylmää ja kurjaa kotona ja sen tähden on pakko mennä vieraisin,sekun ottaisivat vastuunsa kotona tai sitten tienaisivat niin hyvin että vaimolla olisi mahdollisuus olla kotona lasten kanssa, niin ei heidän tarvitsisi valittaa etteivät saa olla miehiä. Saavatko naiset olla naisia sitten, usein he ovat vaan työjuhtia eikä mitään muuta.
kritiikkiä olet saanut kirjoitukseesi. Mutta olen kanssasi aivan samaa mieltä.
Tämä palsta vai taitaa olla väärä paikka fiksulle kirjoitukselle, koska täällä yleisin tapa on vain se, että vaimot haukkuvat ns.kakkosia ja näiden toisten naisten syy on se että heidän miehensä pettää.
Kyllä olisi kaikkien meidän vaimojen syytä miettiä tätä kirjoitusta. Itse olen jo toisella kierroksella, joten osaan antaa arvoa toiselle ja myös huomioida toista ihmista. Valitettavasti en itsekään ensimmäisellä kierroksella osanut antaa mitää arvoa miehelleni, kyllä hän todella oli se kävele pankkiautomaatti.
Jos pettämään lähdetään, niin kyllä se todella on seurausta elämäntilanteesta. Ja uskon että jos osaisimme kunnioittaa toisiamme sekä huomioida, meidän miehetkään eivät olisi näitä pettäviä luusereita, kuten täällä voi lukea.
Tämä sivu on narsististen vaimojen itkumuuri.
Kukaan ei ymmärrä ja kaikki on vastaan.
Oikeasti eihän ihana siveä vaimo huomaa omia virheitään ja kun siitä joku mainitsee saa
vain vihaa niskaansa, nämä vaimot odottavat vain ja ainoastaan ihailua ja kiittelyä siitä että ovat olemassa.
Itse he eivät alennu kiittämään mistään.
Vastuun ottaminen miehensä huonosta kohtelusta ja kodin kylmästä ilmapiiristä on mahdottomuus.
Näin samat vaimot haukkuvat miehiään ja kakkosia narsisteiksi huomaamatta kuinka paljon sitä
omaa peilikuvaa samalla jaksetaan kiillottaa. Ymmärrys on liikaa vaadittu.
Vaimot on niin siveitä että oman aviomiehen varjokin tekee kuvaan tahran.
Kiitos aloittajalle hyvästä kirjoituksesta!
näytät vaimoja vihaavan.
Minusta ketään toista ei voi syyllistää kenenkään toisten valinnoista. Jos petät, niin kanna siitä vastuu ja älä syytä puolisoasi. Puhu hänelle, jos toivot muutosta. Ehdota vaikka pariterapiaa, jos koet itsesi laiminlyödyksi, mutta älä oikeuta itsellesi toista naista tai miestä, koska puolisosi ei tee niin ja näin tai tekee yhtä sun toista ja varsinkin sitä toista. Jos mikää ei auta ja haluat eron, ota se.
Minusta vaimon tai miehen ei tarvitse mennä itseensä, jos toinen käy vieraissa. Minusta on kamalaa, että sitten sitä petettyä osapuolta vielä syytetään "toisen petokseen ajamisesta".
niin totta. Turha parkua kun on paskat housuissa.
...tässä ketjussa! AP:n kirjoituskin on periaatteessa ihan asiaa, mutta aika yksipuolisesti ajateltu. Kokipa mies tai nainen parisuhteessaan mitä puutetta tai laiminlyöntiä tahansa, ei pettäminen ole siltikään oikeutettua ja se ei missään nimessä ole sen puolison vika että niin tapahtuu. Se on yksin ja ainoastaan pettäjän oma valinta, AINA.
Huonossa suhteessa ei ole kenenkään pakko olla, mutta sitten otetaan ero ja haetaan sitten sitä antoisampaa seuraa tai uutta puolisoa. Minusta jokainen, joka pettää ja perustelee sitä sillä, että kun puoliso on sitä ja tätä ja ei ole sitä ja tätä, on selkärangaton ja pelkuri, joka ei uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään.
Kiitos SELKÄRANKAINEN" paremmin sitä ei voi sanoa.
Jos sinä opiskelet parisuhdeterapeutiksi tuolla asenteella ja lähestymistavalla, niin minä olen sitten vähintäänkin tohtori samalta alalta.
Jessus sentään, teet ja kirjoitat kaikki muka-terapeutin perusvirheet. Kerropa huviksesi missä opiskelet ja kauanko opiskelu kestää?
Lueppa uudelleen aloittajan teksti, ehkä ymmärrät toisella kerralla paremmin?
kommentti! Ehkä eka luento takana ja jo asiantuntija.
olen aikoinani valmistunut sosiaaliohjaajaksi, suorittanut muuntokoulutuksella sosionomin amk-tutkinnon. Yliopistossa olen pääaineenani lukenut kasvatustieteitä reilu 3 vuotta, saavuttaen kasvatustieteiden kandidaatin paperit, sivuaineenani psykologia. Tällähetkellä opiskelen ensimmäistä vuotta Helsingin psykoterapia instituutissa ratkaisukeskeistä perheterapiaa.
Missään vaiheessa en ole väittänyt olevani valmis, enkä asiantuntija. Mielipiteeni ovat omiani ja perustuvat siihen mitä olen täällä ryhmässä kuullut ja havainnoinut ja millaisiin johtopäätöksiin olen siellä tullut.
Mikä siinä sinua harmittaa?
Ainahan ei oppi menee kaaliin ja vaikka menisikin, ei sitä näköjään osata soveltaa käytäntöön. Tätä kutsutaan oppimiseksi, toisaalta lähes kasvatustieteilijänä tietänet sen. Objektiivisuus on myös hyvä ominaisuus terapeutilla.
Ovat eronneet taisiis paremmin naiset ovat jättäneet heidät. Luulisin että nainen ei ole nähnyt miestään inthimonsa kohteena vaan sokerivatsana joka ei osaa pitää harjaa/pölynimuria kädessä. Syytän tästä anoppia joka ei ole opettanut pojalleen koskaan kotitöitä vaan palvellut ihanaa poikaansa. Myöskään kastiketta mies ei edes osaa vääntää ja tämäkös nyky tasa-arvonaista ketuttaa. Mies on kotona niin tumpelo
Vaikka eroaa, ei sse tarkoita ,että kaikki liitossa olisi pielessä tai että kaikki puolison ominaisuudet olisi huonoja. Ne huonot asiat tai teot (tekemättä jättämiset) vain kasaantuvat ja ovat ylipääsemättömiä, liian raskaita. Annetaan periksi. Uskottomuus on seuraus ja lopulta syy. AP on ihan oikeilla jäljillä, ei se siitä muutu.
Jos ei osaa, tekemällä oppii. Mutta rehellisyyden nimissä sekin pitää muistaa, että jotkin naiset osaavat aina kaiken vähintään yhtä hyvin, ja ellei jopa paremmin kuin mies. Siinä tilanteessa mies voi alkaa hyvinkin passiiviseksi, kun jo pelkästä hyväntahtoisestä yrittämisestä saa palkinnoksi nälvimistä ja vähättelyä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan....
on hyvä ja antoi paljon ajattelemisen aihetta.
Itsellä on ero ollut pari kertaa lähellä, lähimpänä n. puoli vuotta sitten kun mies jäi kiinni pettämisestä, tai pettämisen yrityksestä oikeastaan, mutta asia on sama.
Nuo sinunkin mainitsemasi asiat kävimme keskusteluissa läpi, hän oli kärsinyt keskustelun puutteesta, kehujen ja kannustuksen puutteesta, ihailun puutteesta jne. Kuitenkin hänellä oli mielikuva, jonka mukaan minä en KOSKAAN ole kehunut häntä tai antanut hänelle tunnustusta, jostakin hänen saavutuksestaan en ole maininnut yhtään kertaa jne. Tämä ei kyllä pidä paikkaansa ja on vähän vaikea ymmärtää mistä sellainen käsitys on tullut, hän muistaa asian ihan oikeasti näin.
Meillä minä olen pääasiallinen vastuunkantaja taloudellisissa ym. asioissa ja teen kaikki merkittävät päätökset, toki miestä kuunnellen. Minulla on siis ns. perinteinen miehen rooli, mieheni taas vastaa pääasiassa kotitöistä. Niissäkin hän toivoisi minulta neuvoja ja opastusta, haluaisi kuulemma osata tehdä asiat paremmin, minä taas koen sellaisen ihmeelliseksi "orjailuksi", en haluaisi aikuista miestä olla koko ajan opastamassa. Luulen, että hän yrittää tällä tavalla miellyttämällä saada minulta hyväksyntää, sitä on kuitenkin hirveän vaikea antaa aivan ylenmäärin ainakaan kehujen muodossa koska koen, että mieheni on "pohjaton säkki" johon kaikki kehut solahtavat ja menevät saman tien hukkaan. En tiedä, mikä määrä kehuja olisi sopiva ja riittävä.
Minut itseni on (kuten käsittääkseni monet naiset) kasvatettu hyvin itsenäiseksi. Normaalit kotityöt, ruoanlaitot ym. hoituvat kuin itsestään siinä sivussa eikä niistä kukaan ole koskaan mitään kehuja antanut. Pitää osata, asioiden pitää sujua ja onnistua, se on itsestäänselvyys. Olen ollut lapsesta saakka kätevä ja pätevä, saanut kehuja siitä että minua ei tarvitse auttaa ja siihen aina pyrkinyt kuin se olisi ihmisyyden ylin mitta.
Mieheni kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä, suorastaan palvoen, ehkä hän koittaa sillä tavalla vedota minuun jotta tekisin hänelle samoin. Olen yrittänyt, mutta en osaa. Olen jollakin tapaa ankara luonne ja vaikka mies kokee että olen ankara häntä kohtaan, voin vakuuttaa että se ei ole mitään siihen verrattuna, miten ankara olen itselleni. Ymmärrän, että elämä ei ole tällä tavalla parasta mahdollista, laatuelämää. Olen koittanut itsenikin takia höllätä ohjaksista mutta kontrollista on vaikea luovuttaa. On vaikea määritellä, mitä se kontrolli oikeastaan on, mutta jos se on muodostunut elämän kivijalaksi ja peruspilariksi, koko elämä pitäisi mullistaa aivan perustuksiaan myöten jotta siitä pääsisi eroon.
Kun toinen on pettänyt, on jo jollakin tapaa niin surullisen myöhäistä tehdä mitään. En usko enkä voi ajatella että miehen petos olisi kokonaan minun syyni, kyllä aikusella ihmisellä on vastuu omista teoistaan enkä mikään hirviö ole kuitenkaan ollut, olemme nuori pari, seksiä ja läheisyyttä on jne. En tiedä, olisiko mies pysynyt uskollisena jos olisin kuunnellut ja tiedostanut hänen tarpeitaan paremmin. Ehkä, ehkä ei, hänellä on kuitenkin niin voimakkaita käsityksiä joiden mukaan en ole IKINÄ ja olen AINA jotka eivät tosiaan pidä edes millään lailla paikkaansa. Hänestä emme ole puhuneet tarpeeksi, mutta suu se on nähtävästi hänelläkin ja siellä toimiva kieli, olisi voinut avata sen aiemminkin. Nyt olisi tilanne, jossa pitäisi alkaa kehua ja kiitellä sitä viheliäistä limanuljaskaa, joka yritti baaritiskiltä vampata vierasta naista mukaansa minun "virheitäni" paikkailemaan. En tiedä pystynkö nielaisemaan ylpeyteni ja kehumaan miehen paitaa hyvännäköiseksi ja tuoksua miehekkääksi, kun mielessä väikkyy vaan kuinka hän puseron ylänappi auki yrittää löyhytellä sitä miehekästä tuoksuaan vieraan naisen naamalle.
Olen tullut aiemmin petetyksi ja jätetyksi suhteessa törkeällä ja tunteettomalla tavalla ja puolustusmekanismi siitä suhteesta on jäänyt. Minulla on vaikeuksia uskoa, että minua voitaisiin rakastaa ja ennen kaikkea kunnioittaa ja nykyisen mieheni teon jälkeen se usko on ehkä lopullisesti nollissa. Haluaisin yrittää, haluaisin että olisimme molemmat onnellisia, haluaisin sen hyvän ja arvostavan suhteen jossa molemmat kokisivat itsensä rakastetuiksi ja halutuiksi. En vain osaa enkä jaksa eikä minulla ole työkaluja, en tiedä miten. Arjen askareet minulta sujuvat, tiedän täsmälleen missä lämpötilassa mikäkin kolttu pitää pestä, miten kastellaan kukat ja hoidetaan vakuutusasiat. Näitä asioita voin kontrolloida ja niitäpä kontrolloin, jotta pysyisin jotenkin tämän tilanteen ja siitä kokemani hädän niskan päällä.
mitä sä nyt yritit siis sanoa??
tuossa viestissäni mitään erityistä teesiä ollutkaan, kerroinpa vain omia kokemuksiani asian tiimoilta.
Pitääkö tehdä jokin yhteenveto vai?
Yhteenvetona siis se, että tunnistan virheeni suhteessa, mutta en osaa niitä yhtään sen paremmin korjata kuin mieskään omiaan, virheitä on meissä molemmissa, mutta hän on kuitenkin pettänyt ja sen teon jälkeen asioiden korjaaminen on miltei mahdotonta. Ja että tämä kaikki on kovin surullista ja syyllisten löytäminen on harvoin helppoa ihmisten välisissä suhteissa.
Sellainenkin ajatus tuli, että usein ihmiset osaavat jälkeenpäin hienosti kertoa, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä olisi pitänyt sanoa. Nämä ap:n kuvailemat miehet siellä eronneiden miesten ryhmässä olivat keskustelun ja pohdinnan tuloksena hienosti tiedostaneet tarpeitaan. Sitähän tarina ei kerro, että olivatko he yhtä hienosti ja herkästi osanneet tiedostaa ja ilmaista nämä tarpeensa vaimoilleen ennen eroa ja mahdollista pettämistään. Ei nainenkaan ole mikään ajatustenlukija, jos kohta ei mieskään. On hirveän traagista, että niin moni suhde päätyy eroon vain, koska oikeanlaista kommunikaatiota ei ole ollut tarpeeksi ja ajoissa. Jälkeenpäin asiat näyttäytyvät kirkkaina ja selkeinä ikäänkuin faktat olisivat olleet pöydässä koko ajan mutta se kumppani vain ei ole halunnut ja välittänyt reagoida niihin. Näinhän ei kuitenkaan useimmiten ole.
Kiitos ap kirjoittaja todella osuvasta kirjoituksesta! Joka sana täyttä totta! Juuri näin uskottomuus asiat menevät, eli mieheltä vaaditaan liikaa kotona,suorittamista talon,puutarhan,mammonan eteen, sen kuuluisan elintason! Ja näissä liitoissa on juuri sitä henkistä ja fyysistä tyhjyyttä, se on se suurin syy joka ajaa tälläisten perheiden isukit vieraaseen petiin! Mutta kun mies jäi kiinni, auta armias on vaimo kuin itse piru! Itse ei himoitse eikä halua miestään mutta niin ei saa haluta kukaan muukaan! MItä tekee kuitenkin loppupelissä kiinni jäänyt mies, no, tietenkin rakastaa taas jälleen vaimoaan ja itkee katuvana että sivusuhde oli vain yksi suuri virhe, todellisuudessa mies itkee ja katuu VAIN talonsa,mammonansa puolesta, hirveä pelko perseessä että menettää omaisuuttaan "pikku" hairahduksen takia! Ja mitä tekee vaimo, uskoo jokaisen sanan ja on taas itsekin niin rakastunutta että....HUH HUH, näitä tarinoita on pilvin pimein ja uskomatonta miten liitot (kulissit!) pysyvät koossa.......t. nähty on
parisuhdeterapeuttina (?) tiedät varmasti jo todellisuuden ja tulkinnan välisen eron.
En väitä, etteikö viestissäsi olisi ollut myös todellisuuden siemeniä, mutta yksikään ammattilainen ei todellisuudessa lähde noin voimakkaasti ottamaan kantaa puoleen eikä toiseen.
Ensimmäinen veikkaukseni on, että olet pettävä (tai sitä harkitseva) mies, joka pyrit saamaan oikeutusta tekemisillesi ja pontta sanomisillesi esittelemällä itsesi parisuhdeterapian naisasiantuntijana. Ja jos näin on, mitä se kertookaan sinusta ihmisenä ja sitä kautta myös syistäsi sivusuhteiden hakemiselle.
Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen kykenee perustelemaan näkemyksensä ilman valheellista roolileikkiä. Kuten myös ihminen, joka on varustettu terveellä itsetunnolla korjaa suhteensa, sen sijaan että pyrkisi ratkaisemaan ongelmat liiton ulkopuolella.
Sanoit opiskelevasi parisuhdeterapiaa ratkaisukeskeisellä viitekehyksellä. Ratkaisukeskeiseen filosofiaan kuuluu olennaisena lähtökohtana asioiden ratkaiseminen syyllisten etsimisen sijaan. Siinäkin suhteessa epäonnistuit rankasti oman viestisi muotoilussa, joka jälleen saa epäilemään todellista taustaasi.
Jos kuitenkin jostain ihmeellisestä syystä ja kaikista merkeistä huolimatta olisit se, mitä väität: oletko tullut ajatelleeksi, miten viestisi mahdollisesti vaikuttaa ihmisten halukkuuteen hakeutua parisuhdeterapiaan, jos alan "ammattilainen" jakaa tuomioitaan jo keskustelupalstoillakin. Eikö terapian tarkoituksena ole ensisijassa rakentaa, sen sijaan että pyritään julistamaan tuomio?
Juuri näin. Itse koin hyvin syyllistävänä ap.n kirjoituksen ja toden totta se vähensi halua mennä parisuhdeterapiaan. Tulee väistämättä mieleen suositella vastaavassa tilanteessa olevien lukemaan teksti ja arvioimaan sieltä saatava apu. Ei ammatillista!
puhuu asiaa, tunnsitan todellakin tässä paljon samaa, mitä meillä oli ja siksi juuri mieheni hakikin sitä hellyyttä muualta. Minsuta aloittaja ei syylistä ketään, vaan hän on oman kokemuksien kautta saanut ymmärrystä siihen,m iksi miehet pettävät. Sitähän minun terapeuttinikin sanoo jatkuvaan, että pitäisi löytää ymmärrys, miksi näin kävi.
On valtavan rakentava voima juuri se, että ymmärtää tapahtuneen. Mitä itse olisi voinut tehdä toisin? Eikä se tarkoita, että alkaisi syyttään itseään, toista tapahtunut on tapahtunut.
Mutta mielestäni juuri tapahtuneen ymmärtäminen on ratkaisu parempaan tulaisuuteen ja keino selvitä uskottomuudesta. Petetyn vaimon on hyvin vaikea katsoa itseään peiliin, kun omaa egoa on kolautettu. Eihän näin minulle tehdä!!! Sehän on se ensimmäinen ajatus.
Osoittaa hirmuista vahvuutta petettyltä, että lähtee tutkimaan itseään sisältä, sen sijaan, että syyttää sormella petttäjää kaikesta...
Minusta aloittaja antaa kirjoituksellaan paljon petetyille vaimoille ajattelemisen aihetta. Sain sellaisen vaikutelman hänen kirjoituksestaan, että hän haluaa oikeasti auttaa meitä petettyjä vaimoja näkemään asian kokonaisuutena ja näin ollen yrittää saada meidät näkemään, mikä johti pettämiseen ja sitä kaiutta ymmärtämään. En näe tässä mitään pahaa. Ja aloittajahan sanoi, että näin miehet ovat hänelle kertoneet, miksi sitten leimata hänet? Miehet ovat kertoneet pettämiseen johtaneita syitä, joten eiköhän se oel ihan faktaa, eikä miesten puolustamista. Faktahan on se, että avioliitossa on kaksi ihmistä ja itse en ainakaan itseäni pidä täysin syyttäömänä miehen uskottomuuteen.
Hyvä kirjoitus ja kerrankin; asiallista! Kiitos sinulle aloittaja :)
No hyvin pieniosa petetyistä naisista tai mioehistä pystyy näkemään itsessään mitään syytä tai edes pientä vikaa.
Ihankuin riidassakin samoin pettämisessä on kaksi aikuista joiden välillä on jokin kupru jota ei yhdessä pystytä hoitamaan. Asiat ei selviä jos ei olla valmiita kuulemaan negatiivistakin palautetta molemmista. Eihän selvittely tarkoita vain toisen haukkumishetkeä, vaan keskustellua molempien olosta pahasta ja hyvästä. Kukaan ei ole yksin syntipukki jos kaksi ihmistä asuu yhdessä.
Usein puhutaan väkivallasta ja kuinka henkinen väkivalta on pahempaa kuin fyysinen naiset käyttää henkistä väkivaltaa puolisoaan vastaan useammin kun fyysistä.
Naiset on myös tottuneet olemaan heikkoja kärsijöitä heitä on aina ymmärretty mutta mies jos avaa suunsa tästä aiheesta häneen luodaan katseita joita voi tulkita säälin sekaisiksi epäilyiksi -oletko mies vai hiiri- asenteella.
Reilupeli ei todella ole sitä että vaimolle kannetaan kukkia jos mies on jätetty heitteille, vaan että asioista puhutaan myös miehen kannalta. Nainenkin kestää aikuisen ihmisen tavoin sen että asiat puhutaan halki eikä hyvitellä niinkuin lasta tikkarilla.
Olipas aloittajalta hyvä kirjoitus. Pisti muuten tämän naisen miettimään ja tunnistin valitettavasti itseni useasta kohdasta. Enkä edes suuttunut muille,itselleni vain ;)
Juteltuani miehen kanssa selvisi,että minä todellakin annan liian vähän hellyyttä,mutta itse sitä vaadin sitten.
Kehuja olen antanut miehelle saamatta itse kuitenkaan. Ai niin,"sulla on hyvä perse",on miehen kehut joskus.
Enkä kyllä vaadi kehuja mieheltä,vaikka olisihan se joskus kiva kuulla jotakin kaunista...
Jos sun mies kehu sun persettä hyväksi, mitä annoit takasin?
Kehuitko mitään vai oliko se vaan juu niimmullaonkinhyväperse ilmenaamalla?
Mun vaimo ei ole koskaan sanonut noin kauniisti minulle. Sanoiskin!
Vaikka kai hyväpersemiehet on homoja siis ei tartte kehua vaimon kestäån tämän kuin mies.
nyt on herralla tai rouvalla luetun ymmärtämisessä suuria ongelmia. Minä en ole alan ammattilainen, olen alan opisekelija, vieläpä vasta ensimmäisen vuoden opisekelija. Kuten jo edellä kirjoitin, mielipiteeni ja kannanottono ovat omiani, eivät tulevan ammattikuntani näkemyksiä.
Hyvä terapeutti pystyy objektiiviseen ja ratkaisukeskeiseen terapiomiseen pitäen omat mielipiteensä omana tietonaan.
Minä en ole valmis, en vielä ammattilainen, enkä jakele ohjeitani täällä terapeutin roolissa.
En jakanut nytkään tuomioita, vaan kerroin mitä olen saanut kuulla ollessani etuoikeuttettu osallistumaan tuohon miesryhmän keskusteluun.
sinun olevan ammattilainen, kuten lukutaitoinen lukija huomaa jo otsikosta, kun tituleeraan sinua tulevaksi parisuhdeterapeutiksi.
Sanot ettet jakele täällä ohjeita terapeutin roolissa, mutta jaksat muistuttaa opiskelevasi alaa ja mainitset toki myös sosiaalialan koulutuksesi. Minun tulkintani tuollaisesta on se, että pyrit kaikin tavoin legitoimaan sanasi ammattiosaamiseesi viitaten. Jos olisit kirjoittanut alkuperäisen tekstisi viittaamatta opintoihisi, olisin todennäköisesti jättänyt ottamatta kantaa, mutta mielestäni tuollainen puoskarointi on äärimmäisen epäeettistä, jonka todennäköisesti tiedät itsekin, koska terapeuttiopintojen alussa jo tutustutaan ammatin eettisiin periaatteisiin, eikö vain?
Sanot, ettet jaa tuomioita ja kerrot hyvän terapeutin pystyvän objektiiviseen terapoimiseen. Onko mielestäsi objektiivista havainnoida yhtä ryhmää ja kuunnella parisuhteissa vain yhtä hyvin subjektiivista osapuolta ja ottaa sitten sen perusteella vahvasti kantaa ja yleistää rankasti?
Kuinka objektiivisia ja arvovapaita ovat mielestäsi lauseesi:
"miehet ovat nykypäivänä täysin poljettuja" (ketkä miehet? kaikkiko? myös sinun miehesi?)
"Teetpä niin tai näin, niin mikään ei tahdo olla oikein vaimon mielestä" (niinkö? ei ainakaan minun ystäväpiirissäni!)
"On käynyt erittäin selväksi se, että vaimot ovat monessa perheessä niitä, jotka sanelevat tahdin."
"Mies on eksyksissä roolinsa kanssa, kun ei saa enää olla mies, mutta ei marjanpoimijakaan. "
"Mutta miehet itse eivät saa näitä kehuja kuulla vaimoltaan"
Jne. jne. jne.
Ja sokerina pohjalla ilmoitat ykskantaan: "Menkääpä nyt vaimot itseenne ja miettikää, miksi juuri se teidän miehenne käy vieraissa? Voitteko te kenties käytöksellänne vaikuttaa toimintaan?"
Opiskellessasi alaa tulet toivottavasti tutuksi kollegoittesi Kaija Maria ja Lari Junkkarin tutkimuksiin pettämisen syistä. Suurin syy pettämiseen löytyy pettäjän itsetunnosta, ei siitä mitä petetty on tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Jos todella olet sitä, mitä väität, on sinulla pitkä työ itsesi kanssa, jos aiot olla avuksi kenellekään. Maailmassa on paljon harmaitakin sävyjä, joiden ammattilainen terapeutti parhaimmillaan on. Kirjoituksessasi oli vasta mustaa ja valkoista ja niitäkin hutkimalla heitettyinä.
Kerroin alkuperäisessä kirjoituksessani, MIKSI olen päässyt osallistumaan kyseisen ryhmän toimintaan.
Opiskeluistani ja taustoistani kerroin, sillä niitä kysyttiin.
PAINOTAN VIELÄ KERRAN; että kaikki kirjoitukseni täällä ovat täysin omia mielipiteitäni, ei ammattikuntani.
Minä en väittänyt olevani kirjoituksissani objektiivinen. Toivon, että valmistuttuani tutkintoon olen sitä kohtaamieni ihmisten kanssa. Enkä pyöri täällä palstoilla neuvojani jakamassa ammattilaisena.
Nyt osallistun keskusteluun vielä täysin maallikkona herätellen ajatuksia kokemusteni perusteella.
Jos olisin ammattilainen, minunkaan mieheni tuskin olisi joutunut minua muistuttelemaan siitä, että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. Onnekseni hän sen teki.
Ja kyllä, jossain vaiheessa minunkin mieheni on ollut ns. "poljettu". Minulta pääsi jossain vaiheessa unohtumaan se tosiseikka, että miehellänikin on tunteet.
Myönnän senkin, että pyrin sanelemaan tahdin:)
Jokatapauksessa kirjoituksellani herätin ajatuksia ja keskustelua ja se oli tarkoitukseni.
Ikävä, että olen hermostuttanut sinut näin kovasti.
vaikuttunut. Hienoa, upeaa analyysiä! Kiitos!!
Minä vain peräänkuulutin ammatillista etiikkaasi sekä ihmettelin motivaattoreittasi lähteä syyllistämään niitä, jotka ovat jo riittävästi kärsineet.
Olen ap:n kanssa kovinkin samaa mieltä. Juuri tuonkaltaiset asiat ovat niitä, jotka ainakin minun syrjähyppyjeni
perusta on!
Näen niin, että yksi miehen perustarpeista on arvostuksen tarve. Tarve olla jotain, jotain edes jollekkin.
Kaikille ei esimerkiksi työelämä tuota tarvetta täytä. Eri syistä. Jos tuollaisen työpäivän jälkeen sitten
kotoan täsmälleen sama tilanne, et ole mitään, mikään mitä teet ei ole minkäänarvoista. Tähän lisätään vielä
jatkuva arvostelu, naapuri tekee sitä, ansaitsee niin ja niin paljon, kyllähän noita riittää. Riittävän pitkälle
menneenä sama siirtyy lapsille, heidänkään mielestä isä ei tiedä mitään, osaa mitään.
Tämänkaltainen tilanne kyllä vie mieheltä sen vähäisenkin itsetunnon.
Omakohtaisesti voin sanoa, että tälläisessä tilanteessa nainen jolta edes pikkuisen arvostusta tuntuu saavan,
on arvossaa. Eipä siinä muutama ylipainokilo mitään merkitse.
Eihän tuo em nyt ainoa syrjähyppyjen syy ole, mutta varmasti yksi niistä. Ja loppujen lopuksi tuon estäminen
olisi aika helppoa.
Ei tietenkään ap:n teksti kaikkea totuutta kerro, mutta kiitos ja ylistys, että edes joku nainen tajuaa
miehen ajatusmaailmaa, on kuunnellut miehiä ajatuksella
Tuleevat mieleen tuosta arvostuksesta ja miehen maailman ymmärtämisesta nuo Johannes Virolaisen
vaimot. Ensimmäinen moitti Johanneksen murretta ja puhetapaa. Kyllikki sanoi, että kun sie Jussi puhutkin,
niin kauniisti. Noista toinen tuotti hyvän tuloksen, miettikääpä naiset kumpi
on noin hirveä akka, mikset ole
a) hakenut avioeroa
b) yrittänyt tehdä jotain asialle
Sitä, että petit, edellisten vaihtoehtojen sijaan, ei voi laittaa kenenkään muun kuin sinun piikkiisi.
P.S. Sillä pettämiselläkö se sinun itsetuntosi sitten korjaantui? Pääsit vihdoin pätemään edes jollakin? HAH! Mahdat olla ylpeä itsestäsi. Ja lapsetkin varmasti nyt ovat sitä mieltä, että kyllä se isi osaa.
Juuri tämän vuoksi AP:n kaltainen kirjoitus joka antaa huonossa suhteessa olevalle oikeutuksen selittää pettämistä sillä että puoliso ei arvosta eikä kunnioita, ei anna seksiä, jne.... on erittäin vaarallinen ja terapeutin ammattivinkkelistä katsottuna hyvin epäammattimainen. Tämän kaltaisten tekstien vuoksi huonossa suhteessa elävät, ovat sitten miehiä tai naisia, alkavat kuvittelemaan, että koska tuo mun akka/ukko on noin karsee ja kamala, niin minä voin mennä ja pettää sitä. Tämä taas johtaa vielä suurempiin ongelmiin, kun käry käy. Siinä menee viimeinenkin mahdollisuus esim. siihen että voisi erota sovussa ja rankentavalla tavalla, sillä kun toisen luottamuksen on pettämisellä ja valehtelemisella tuhonnut, niin tilanne on toivoton. Kyllä pitää itsestä sen verran löytää asennetta ja vastuuntuntoa, että jos tuntee elävänsä huonossa suhteessa, joko yrittää tehdä asialle jotain, hakea siihen ammattiapua, ja jos se ei onnistu tai toinen ei suostu, niin sitten eroaa.
tämän turhan ketjun älykkäin kirjoitus.
Minusta et ymmärtänyt ap:n ajatusta. Jostain syystä hänen kirjoituksensa sai sinut suuttumaan. Vetoat Kaija Maria ja Lari Junkkarin tutkimuksiin. Pariskunnan ( perheneuvoja ja työnohjaaja - kouluttaja), jotka ovat kirjoittaneet paljon parisuhteesta seksistä jne. Heidän mielestään syy pettämiseen löytyy pettäjän itsetunnosta. Heh nyt naurattaa, en allekirjoita tuota. Pettämiseen johtavat syyt ovat moninaiset. Niihin vaikuttavat kaikki se mitä olemme kokeneet elämämme aikana, lapsuudesta aikuisuuteen. Ja se kokemus on meillä kaikilla erilainen. Kun siihen vielä lisätään perimämme geenit luonteen suhteen, niin onko yhtä ainutta oikea totuutta? hyvällä ja huonolla itsetunnolla ihmiset pettävät. Väitänkin, että monet pettäjät ovat varsin suuren itsetunnon omaavia ihmisiä.Ihminen jolla on huono itsetunto, einiinkään uskalla pettää. Niin, Junkkarien tutkimukset ovat heidän omiaaan. Tutkimustuloksista saadaan juuri sellaisia kun halutaan, riippuen mitä kysytään :) Olen lukenut heidän ja muutamien muidenkin tutkimuksia ja kirjoja, aiheesta(pettämisen ja eron kun olen kokenut) Jokaisella on paljon annettavaa,
mutta en lähtisi ketään seuraamaan sokeasti.
kun se läskikakkonen oikein kehuu ja ymmärtää! Ja siinä sivussa silmät kierossa ihmettelee, kuinka vaimosi ei YMMÄRRÄ sinua. Olette ansainneet toisenne.
ja manu jatarja mikä hitto siinä on että aina homoja pitää vetää keskusteluun mitä pirua ne ovat sinulle tehneet. Olet ihan varmasti itse kiinnostunut heistä. Joten siksi ainainen narina . Eikö jo riitä.
Ottakaa huomioon myös että Junkkarien pohjakoulutus on teologian maisterit kumpikin varmaan ja uskonto vaikuttaa heidän ajatuksiin ja tulkintoihin vahvasti.
koko ketjua. Sanonpa nyt kokemuksesta, että en todellakaan ota mitään syyllisyyttä niskaani siitä jos mies pettää. Ihan turha täällä on syyllistää tai kenenkään vierittää syytä sen petetyn niskaan. Useimmiten nimittäin on niin, että se mies ei saa sanaista arkkuaan edes auki kysyttäessä onko suhteeseen tyytyväinen tai kaipaisiko jotain tai mitä kaipaisi. Kun ei kertakaikkiaan juttu luista, ei olla rehellisiä ja avoimia, niin miten helvetissä sitä voi toisen pääkoppaan mennä tulkitsemaan että mikä suhteessa mättää. Minua on petetty, rankasti ja vähemmän rankasti, enkä takuulla enää ota yhtään syyllisyyden pisaraa itselleni. En vaikka olisin kuinka ollut huomioimatta miestä tai ettei tippunut seksiä tms. Jälkikäteen analysoimalla toki löydän itsestänikin jotain noista kuvatuista piirteistä, mutta myös sen, että ei meillä asiaa puolisolle sanottu että nyt ei olla tyytyväisiä tai että jotain tarttis tehdä. Ei, mies sattui olemaan ja samaa vikaa näissä pettäjissä on ollut kaikissa, narsistisesti häiriintynyt ihminen jolle mikään (lue: yksi nainen) ei olisi riittänyt. Aivan sama miten olisin ihaillut ja antanut miehen olla mies, niin hän ei antanut minun olla nainen. Jouduin kilpailemaan toisen naisen kanssa hänestä ja sekös miestä huvitti..
Jotain rajaa sentään näihinkin että "vaimot katsokaa itse peiliin", kyllä miesten pitää katsoa itse peiliin. Ei ole auttanut vaikka olin kuinka ymmärtäväinen, ihana, pullantuoksuinen rakastaja, villi ja rivo, kiltti ja ujo, puhelias tai hiljainen, kun tein kaikki kotityöt tai laitoin kampoihin, olin mitä tahansa niin mitään en tehnyt oikein. Kun sitä paskaa kuuntelee vuosikaudet siitä miten kaikki tekee väärin ja miten on vääränlainen ihminen sille miehelle, niin ei siinä enää jaksa ystävä olla. Ja miten mies palkitsee kaiken vaivannäön ja rakkaudella vierellä olemisen kaikkine sairauksineen: pettää. Kyllä sanon, että ei todellakaan voida yleistää näin rankasti sitä, että vaimojen tai miesten pitää katsoa peiliin ja miettiä mitä tekee sen hyväksi että mies kohta juoksee vieraissa..luonnevialle ei voi mitään. Jos on sairas ja sairastunut oman itsensä ihailuun niin et voi koskaan olla tarpeeksi hyvä sellaiselle miehelle..
Huh, kertomista riittäisi mutta nyt on jo voimat ehtyneet tämän raapustamiseen. Niin syvälle tuo ottaa, kun ei kelpaa ei sitten millään.
..Ap on tarkoittanut herättää, ei muuta. Täällä on monenlaisia aloituksia,ja järjestään jokaiseen tulee laidasta laitaan vastineita, jotka enemmän naurattaa kuin ajatteluttaa. Jos kirjoittaa asiallisen aloituksen, seuraava onkin horottamista tai muuta. Täällä näkyy koko yhteiskunta hyvin. On aivan sama mitä kirjoittaa, ja vastaan tulee ihan kaikkea sitä mitä yhteiskunnassa yleensäkin tapahtuu.
Jos avioliitto ei kulje, se ei kulje, turha syyllistää yhtään ketään. Peiliinkään ei tarvitse katsoa, sen kun toteaa vain. että pieleen meni, ja lakkaa yrittämästä. Avioliittoon mennään muutaman kuukauden tuntemisen perusteella, ja siihen pitäisi sitten loppuiäksi sitoutua. Ei siihen pysty vaimot ei miehet. Jos tulee jompaa kumpaa vastaan houkutus, siihen lankeaa aivan varmasti, vaikka olisi millainen siveyden sipuli tahansa ja kaikkensa yrittänyt osapuoli.
Totta varmasti tuossa oli paljon. Ehkä olisikin syytä pysähtyä miettimään miksi näin on jos kerran näin on?
Miksi naiset laiminlyövät miestensä tarpeita?
Miksi miehet antavat niin tapahtua? Eikö miehestä löydy vastusta naiselle enään ollenkaan? Eikö mies pidä puoliaan? Naisillahan on nyt jo niin paljon ilman miestä. Oma tili, omat harrastukset, ura ja oma auto ja elämä.
Mahdollisuus tehdä mitä vain ja olla vaikka yh äiti ilman että siitä joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle tai olla lesbo jos huvittaa eikä kukaan tuomitse siitä. Mies aikoinaan toi naiselle sen oman aseman yhteiskunnassa ja mies toi rahan kotiin ja oli perheen pää. Miehellä ei ole tätä tehtävää enään ja nyt miehen olisi löydettävä uusi keino ylläpitää miehekkyyttään. Tämä keino on pitkälti sitä että omaa hyvät ihmissuhdetaidot ja kyvyn keskustella ja kuunnella kumppaniaan. Siis sitä tasa-arvoista naista joka on nykään perin vaativa tällä osa-alueella. Miehen tuki naisen uran luomisessa on tärkeätä ja mies joka on ylpeä naisensa menestymisestä kyllä merkitsee todella paljon. Perhe-elämä onkin sitten yhteistä eikä enään vain naisten aluetta. Naiselle on nykyään itsestään selvyys että mies hoitaa lapset ja kotihommat siinä missä nainen itsekkin.Sitä miesten on enään turha korostaa jonakin erikoistaitona. Erikoistaitoihin voitaisiin nyt luokitella miehellä henkinen vahvuus ja kyky kommunikoida naisen kanssa kiperissäkin tilanteissa. Ennen vanhaanhan miehet pakenivat paikalta kun naisella oli tiukkaa sanottavaa tai vaihtoehtoisesti hiljensivät emännän nyrkillä. Tänäpäivänä kumpikaan tapa ei toimi sillä nykynainen näyttää ovea tai lähtee itse jos mies tekee jomminkummin. Nyt naisella on se mahdollisuus.
Nykymiehet ovat ihan hukassa tässä tilanteessa. He myötäilevät liikaa välttäkseen riitoja tai huonoa ilmapiiriä. Heissä ei ole haastetta naiselle tarpeeksi. Nainen turhautuu kun mies on miltei aina samaa mieltä naisen kanssa eikä koskaan omaa mieltänsä. Nainen kaipaa vahvuutta ja mieheltä kykyä ottaa sitä vastuuta ja kykyä olla eri mieltä naisen kanssa. Se tuo turvallisuutta ja on seksikästä.
Nainen on niin tehkos suorittaja itse että sortuu helposti ottamaan yksin kaiken vastuun eikä edes anna sitä miehelleen joka yrittää piipittää jostakin välistä että sopiiko että käyn kaupassa tai jotain...
Tosiasiassa ollaan menossa siihen suuntaan että naiset uupuvat omaan riittävyyteensä kohta ja siinä tilanteessa miehelle saattaa olla sitten taas käyttöä. Ei ole miehillä todellakaan helppoa tämän päivän naisten kanssa. Miehen tarvitsi kertakaikkiaan olla täysin riippumaton itse naisesta jotta nainen lämpenisi miehelle. Miehen täytyy löytää se mies itse itsestään. Olla ylpeä siitä eikä kyseenalaistaa sitä millään tavoin teki nainen niin tai näin.
ja se tyrmätään täällä heti. Mutta se on täällä tapana, valitettavasti.
Tosiasia on se, että kun pettäminen tapahtuu, niin molempien puoliskojen on katsottava peiliin. Turha on jatkaa edes yrittämsitä, jos ei myös petetty katso peiliin. Miksi aina haetaan syyllistä, kun voitaisiin hakea syitä? Mitä olisin voinut tehdä toisin?
Ei ole petetyn syy, että pettäjä pettää. Mutta jos halutaan jatkaa, niin pakko on myös katsoa itseään peilistä. Mitä siellä näkyy? Muuten jatkosta ei tule mitään. Kyllä petetynkin pitää muuttaa toimintaansa, jotta yhteinen taival onnistuisi. Pakko on nöyrtyä ja antaa anteeksi, jos haluaa jatkaa.
Mutta kovin moenlle petetylle on kovin vaikeaa katsoa itseään peilsitä, jos on myön pettäjän. En ihmettele, että kovin moni lyö hanskat tiskiin, eikä jaksa sitä tunnemylläkkää, tai oikeastaan tunnehelvettiä. Se on raskasta selvittää ja yrittää ymmärtää. Kaikista ei ole siihen, on vain siihen, että syytetään toista pahaa, pettäjää siis. Se ei johda mihinkään, ei vaikka kuinka yrittäisi. Jäljelle jää kalvava katkreruus.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että hienosti toit oman näkemyksesi kokemuksesi esille. Mukavaa luettavaa ja minulle ainakin kolahti. Antoi ajattelemisen aihetta, kovin. Tuo jos mikä on juuri sitä rakentavaa palautetta, ymmärrystä, asioiden katsomista monelta kantilnta, myös pettäjän. Uskon, että halusit auttaa, etkä syyllistää mitenkään petettyjä. Ohjasit juuri petettyjä katsomaan peiliin. Mutta kaikki eivät siihen pysty.
kommentteja olet saanut kirjoitukseesi. Mielestäni kirjoituksesi oli hyvä ja asiallinen, mutta jälleen aikamoinen "hyökkäys" tapahtui.
Jotenkintulee sellainen olo, että petetty ei millään tahdo myöntää, että myös hänessä voisi olla jotain "vikaa", mikä johtaa siihen että mies lähtee pettämään. Tuntuu että täällä kirjoittavat rouvat ovat nostaneet itsensä jalustalle ja sieltä alatulominen taitaa olla aika vaikeaa. Ja ainoa syyllinen on se toinen nainen, joka väkisin vietellyt miehen. Mielestäni suurta itsensä huijaamista.
Itse olen sitä mieltä, että kukaan ei lähde pettämään jos hän saa ns. perustarpeensa liitostansa.
"Itse olen sitä mieltä, että kukaan ei lähde pettämään jos hän saa ns. perustarpeensa liitostansa."
Ja siinä sinä sitten oletkin erityisen väärässä. Ainakin mitä tulee suomalaisista pettäjistä tehtyjen tutkimusten tuloksiin:
Usein sanotaan, että uskottomuutta tapahtuu vain huonoissa liitoissa. Se on kuin hätähuuto pelastumisen puolesta. Hyvään parisuhteeseen ei ulkopuolinen pääse väliin. Tämä ei pidä paikkaansa.
Pettämistä tapahtuu kaikenlaisissa liitoissa. Ja toisinpäin: on paljon kriisissä olevia suhteita, joissa ihmiset eivät silti ole uskottomia toisilleen. Eikä vain myötätunnosta kumppania kohtaan, vaan koska pitää oma luotettavuuttaan tärkeänä arvona.
Ja toinen kysymys on, onko ylipäätään oikeutettua vaatia toiselta, että "tee minut onnelliseksi" tai "täytä perustarpeeni"? Avioliitto ei ole omien täyttymättömien toiveiden tynnyri, vaan kahden tasapainoisen ihmisen liitto.
Mistäköhän tämän ketjun "hyökkäykset" siis syntyivät? Olisikohan mitenkään mahdollista, että reaktiot kohdistuvat ensisijassa noihin käsittämättömiin yleistyksiin ja epätotuuksiin, joita mm. ap ja sinä viljelette?
Tiedoksesi:
- en ole petetty
- en ole jalustalla
- ei ole myöskään sitä toista henkilöä joka olisi vietellyt puolisoni
Olen kuitenkin lukenut runsaasti tutkimuksia aiheesta ja jos teen yleistyksiä, teen niitä olemassa olevaan tietoon pohjautuen, enkä omasta pienestä maailmastani käsin.
päiväni, kiitos! Nämä mutut, joita pidetään faktana ärsyttävät. Ja näitä yleistyksiä vastaan myös minä hyökkäsin, myönnän. Tässä on esimerkki asiallisesta tekstistä. Näitä lisää, kiitos!!
Oletko ajatellut että ne tutkimukset joita paljon luet on myös joku tehnyt ja kirjoannut muistiin, siis
jonkin kohderyhmän ajatuksia. Ei kukaan voi tutkia sataprosenttisen tarkasti mitä aivoissa todella liikkuu kun alkaa pettämään.
Ap kirjotushan perustui hänen kuulemaansa miesryhmän keskusteluihin ja kertomuksiin. Onko se sinusta huono kohde varsinkin jos ryhmä miehiä kertoivat omista kokemuksistaan, ei niitä voi vähätellä yhtään. Sehän on faktatietoa siinä kun muidenkin omat kokemukset.
Miehiä ei paljoa näillä sivuilla ole kertomassa kokemuksiaan avioliitostaan. Mistähän johtuu?
Eikö miehiä kuunnella niin eivät sitten yritäkkään kertoa.
Itse olen eronnut nainen, erosin (-94) kuultuani mieheni muista suhteista ja panoreissuista. En edes yrittänyt kuunnella miestäni en halunnut kuulla selityksiä. Hain heti eroa siis olin aika "paska" näin jälkeenpäin ajateltuna.
Sillä hetkellä olin loukattu ja täynnä vihaa.
Kuitenkin mietin usein vuosien jälkeen, mitä meni vikaan ja huomaan hyvin selvästi etten osannut arvostaa miestäni, keskityin vaan lapsiin.
Uskon että juuri ap kirjoittamassa miesryhmässä kärpäsenä seinällä kuunnellen me naiset voitaisiin oppia itsestämme todella paljon.
kiitos kun kirjoitit kokemuksesi! Jälleen kerran asiapitoista tekstiä!
Voisitko tarkentaa, mitä tarkoitat kaikenlaisissa liitoissa? Niissäkin missä puolisoa rakastetaan, kunnioitetaan ja arvostetaan, molemmin puolin. Vai tarkoitatko yhteiskunnallisesti kaikenlaisissa, köyhissä, keskiluokkaissa ja varakkaissa? Lapsia omaavassa liitossa ja lapsettomissa liitoissa?
Hyvään parisuhteeseen ei pääse kolmannet väliin. Ei siihen tarvitse mitään tutkimustuloksia. Tarvitsee vain seurata kanssaihmisten liittoja ja omaansakin. Tyytymättömyys johonkin asian tilaan parisuhteessa ajaa hakemaan sitä puuttuvaa palasta muualta. Ja jos ei osata ilmaista omaa tyytymättömyyttään, tai toinen ei osaa vastaanottaa kritiikkiä parisuhteen puutostiloista, on aika vähän tehtävissä. Toiset pettää toiset vain katkeroituu. Järkevimmät ymmärtää erota eivätkä hakkaa päätään seinään tai syyttele kaikkia muita kuin itseään ja puolisoaan liittonsa tilasta.
En puolusta pettämistä. Mutta puolustan sitä ajatusmaailmaa, että kunnossa olevaan parisuhteeseen ei pääse kolmannet. Oli liitossa kriisiä tai ei, jos pariskunnan välit ovat kunnossa kaikin puolin siihen ei yksinkertaisesti kolmannet sovi. Peiliin kannattee katsoa, niin pettäjän, petetyn kuin ehkä sen kolmannen osapuolenkin. Kolmannen kylläkin sillä silmällä, että kannattaako rikkoa itseään olemalla korvike joidenkin toisten huonossa liitossa.
Ajatukset pohjaa minulla peiliin katsomiseen, niin petetyksi tulleena, pettäjänä kuin kakkosena olleena. Kaikkia rooleja olen kokenut elämän virroissa. Silti uskon rakkauteen mikä kestää, kunhan kunnioitusta ja arvostusta puolisoaan kohtaan löytyy. Kun kaksi toisilleen oikeaa ihmistä kohtaa toisensa.
Myös rakastavissa ja kunnioittavissa suhteissa tapahtuu pettämistä.
Itse suhteessa voi kaikki olla hyvin, mutta toinen osapuolista käy lävitse omaa kriisiään, jonka seurauksena hän sokaistuu itseensä kohdistuvasta ihailusta ja tekee harkitsemattomasti jotain, minkä vasta jälkikäteen ymmärtää loukkaavan puolisoaan syvästi.
Aina ei oman puolison ihailu, kunnioitus ja rakkaus vaan riitä täyttämään meidän omia tarpeitamme. Jos olisimmekin kaikki ehjiä, haavattomia ja kriisittömiä kuvaamasi kaltainen tilanne voisi olla totta. Mutta kun me emme ole. Olemme epätäydellisiä ja siksi inhimillisiä. Ja siksi voimme huomata joskus pettävämme tai tulleemme petetyksi, vaikka kaikki olisi kunnossa ja täydellistä suhteessa puolisoomme.
Mikä kumma siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että AINA se syy pettämiseen ei todellakaan ole parisuhteen "huonous"... Fiksu ihminen olet!
Väärin---väärin-- iso kuva
Mies petti ja katuu niin katkerasti että se ottaa jo hänen terveyteensä, hän sanoo että hän ei tiedä miksi niin tapahtui sillä hänellä oli kaikki hyvin kotona, hän paikkailee ja on tehnyt kaikkenesa että kaikki olisi ennallaan, mutta vaimo miettii eroa, miksikö? siksi että tärkein asia suhteessa sai kolauksen LUOTTAMUS-- ja sitten vielä puhutaan miesten halusta olla mies hah hah oikea mies joka rakastaa vaimoaan ei petä.
Avioliittojen tilaa on vaikea tai mahdotonta arvioida heti eron jälkeen. Varsinkin liiton päätyttyä uskottomuuteen tai väkivaltaan, silloin on selitykset hyvinkin epärealistisia. Ihmisillä on tarve puolustautua ja myös halu saada omakuva kirkastetuksi. On varsin erikoista, jos ottaa nämä selittelyt todesta, vaikka totuuden siemeniä kaikista puheista löytyykin.
Uskottomuus on oma valita ja se on aina kiinni tekijän moraalista ja hänen arvoistaan. Uskottomuus ei ole kiinni puolison tekemisistä, eikä myöskään kolmannen osapuolen. Tekijä valitsee ja tämän valinnan vastuu kuuluu vain hänelle.
jos avioliitossa on ongelmia, silloin niiden ratkaisemista on yritettävä, tämä vaatimus on jokaisella aikuisella ihmisellä. Ei ole mahdollista se, että vastuullinen ihminen selittää omien tekojen syyksi toisia, ei vaikka se varsin mukavalta tuntuisikin. Kannustusta ja esileikkejä voi pyytää, mikäli niitä ei pyynnöstä huolimatta saa, silloin olisi rehellistä kertoa siitä, että ko. tarpeet ovat niin tärkeitä, että avioliiton ulkopuolinen suhde on mahdollinen. Näin keskusteltaisiin aikuisten tasolla ja ennen kaikkea otettaisiin vastuu teoista. Pettäminen, valehteleminen ja toisen selän takana toimiminen ovat uskottomuudessa pahimpia, juuri näiden tekojen ja niiden herättämien tunteiden vuoksi, uskottomuus on parisuhteelle ja petetylle tuhoisa.
Ihmisen omallekuvalle on vaarallista se, että läheiset rikkovat itsetuntoa ja vähättelevät ihmisarvoa ja juuri näin uskottomuus tekee petetylle. Arvostuksen puutetta ei voisi pahemmin osoittaa. Marjanpoimijat ovat heitä, jotka eivät teoistaan osaa vastuutaan kantaa.
Eilisessä hesarissa ollut Osmo Kontulan artikkeli kertoi aika tylysti siitä, mikä mättää suomalaisessa parisuhteessa. Miehet haluavat seksiä n. 21 kertaa kuukaudessa, naiset 9. Seksieläämänsä tyytyväisten naisten ilmoittama yhdyntöjen määrä oli n. kaksi kertaa viikossa. Naiset sanelevat perheessä seksin määrän. Ei siis mikään ihme, että miehet hakevat vierasta.
Kaksin rakennettu, kaksin purettu. Syitä parisuhteen hyvään ja huonoon molemmissa, ei siitä pääse.
Tuttavapiirissänui on useita vakiintuneita pariskuntia, joissa mies hyvinkasvatettuna on adjutantti, nainen määrää kaikesta. Esim hääpäivänä vaimo on se ,jota lahjotaan ja muistetaan- mies tekee sen. Eikö avioliitto ja hääpäivä ole YHTEINEN juhlan ja toinen toistensa kiittämisen hetki. Useimmiten vaimolle kukkia jne.
Ei mun mielestä tasa-arvoista. Vuosisadat nmies on alistanut naista, nyt naiset ottaa takaisin hyvityksenä määräysvallan omiin käsiinsä. Mies saattaa lipsua hakemaan ´"hyvitystä" liiton ulkopuolelta.
Uskon hyvän ja huomioimisen molemminpuoliseen voimaan. Jos alistat ja väheksyt, seuraa aina jotakin aikaa myöten.Sama se kumpi toimii itsekkäästi, molemmat kärsivät.
kaikki ovat tyytyväisiä, jos miehellä on vaimon lisäksi sivusuhde tai kaksi, joilta onnistuu saamaan tuon 21 kertaa. Eli jos vaimolta saa 9 kertaa, niin kahdelle kakkosille jää vielä 6 kertaa kuukaudessa. Jos näillä kakkosilla on vielä toinen rakastaja, niin kakkoset joutuvat sitten ottamaan enemmän kuin haluavat tai lyödä ukkomiehille luuria korvaan.
MUTTA miten ratkaisemme sen ongelman, että saadaksemmme kaikki miehet tyytyväisiksi, naisia pitäisi olla noin 2,3 kertaa enemmän kuin miehiä? Vai onko kakkosilla joku yhteinen geeni, että he haluavatkin seksiä huomattavasti enemmän kuin "tavalliset" vaimo-geenien omaavat naiset?
Mulla on sitten käynyt paska tsägä, koska mieheni haluaa seksiä ehkä kerran kahdessa viikossa. Se käy sitten varmaan vieraissa 19 kertaa kuussa, kiirettä pitää.
Jo näitä kun täällä vatvoo. Aloittajalle melkeinpä tärkein näyttää olevan tässä: Menkääpä nyt vaimot itseenne ja miettikää, miksi juuri se teidän miehenne käy vieraissa? Voitteko te kenties käytöksellänne vaikuttaa toimintaan?
Mutta - entäs miehen käytös? Uskottomuus ei ole koskaan sovitussa liitossa oikeutettua.
Kun molemmat, mies ja vaimo ovat yhtä aikaa kertomassa mikä johti mistäkin syystä mihinkin tekoon tai toimintaan, vasta sitten voi alkaa kerää purkamaan. Jokainen tapaus on erilainen. Useimmiten taustalla on puhumattomuus ja se että toista ei kuunnella.
Sitten on vielä ne tapaukset, joissa kuunnellaan vain siksi, että osattaisiin tuhota toisen toiveet. Tehdään äkkiä päinvastaista, että toive menisi pilalle.
Tunnistan esim meidän suhteessa sen ettei mies saa olla MIES. Mutta ei se minun vikani ole! Herranjestas. Jos mies on äitinsä puolelta paapottu ja hyssytetty ja silitelty niin minä saan korjata satoa lopun elämäni. Aina pitäisi olla vaan miestä silittämässä ja hiplaamassa, MIESTÄ! Koskas minun, naisen vuoro on?
Itse en toivo muuta kuin että mies kohtelisi minua kuin naista, ei äitinään tai taloudenhoitajanaan. Minusta tuntuu että kotona on kahden lapsen lisäksi kolmas, mieheni. EI ota kantaa kasvatukseen, ei osaa kokata, ei pinna kestä yhtäkään vastoinkäymistä vaan kiukkuaa kuin 4v, ei tee mitään oma-aloitteisesti mutta aina vaan pitäisi häntä hiveltää ja ymmärtää.
Vikaa taitaa olla myös sinussa ja kaltaisillasi vali vali virsien veisaajilla! Mitä kokkaat, laitat ja etc. jatkat juuri sitä äitimallia josta valitat.
Pistä ukko yekemään ja anna tehdä, vaikka ei ihan kurmeeta pöytään tulisikaan.
Ei ne miehet taitamattomia ole. Kuka jaksaa kuunella moitteita siinä menee halu tekemisestä ja ilo oppimisesta.
Mitä tarkoittaa avioliittolupaus: rakastakaa ja kunnioittakaa toisianne?
Ihanaa olla eronnut, vapaa nainen! Saa ajatella ja tehdä kaiken, vihdoin ja viimein, itsenäisesti! Enää ei ole kyllä mitään hinkua mihinkään parisuhteeseen! Mulle riitti sitä n.25 vuotta, ihan nuoresta likasta asti olin parisuhteessa. Ja NYT....voi herttin tähen miten nautin tästä elämän tilanteestani, ensimmäistä kertaa elämässäni saan todella TEHDÄ mitä itse haluan ja milloin haluan! IHANA vapaus omassa pikku kodissa hengittää ja olla pitkin ja poikin! EI tarvitse miettiä mitä toinen nyt tarkoittaa, ajattelee, tekee,haluaa jne jnejne. EI KIITOS minulle koskaan enää minkäänlaista parisuhdetta! TÄMÄ VAPAUS ON PÄÄTÄ HUIMAAVAN IHANAA, ITSENÄISEN AIKUISEN HUOLETONTA ELÄMÄÄ! NYT OLEN VASTA LÖYTÄNYT ITSENI JA OPPINUT ELÄMÄÄN ITSENI KANSSA TASAPAINOISTA ELÄMÄÄ! t. onnellinen eronnut 48 v.
Ihanaa, että olet saanut oman, hyvän elämän.
Muuten luin tämän ketjun niinkuin aamuhartaudeksi.
Eiköhön ryhmiä kuunnellessa ongelmat ole tasan miesten ja naisten välillä. Miehet ovat vain hanakkaampia menemään vieraaseen petiin.
Tänä päivänä miehet ja naiset käyvät tasa-arvoisesti ansiotyössä. Elättävät perhettään yhdessä. Ja tekevät myös kotityöt yhdessä. Miksi pitäisi antaa kruunua kummallekkaan normaaleista kotirutiineista. Eletään eri aikaa,kuin silloin, jolloin mies hoiti tallin ja vaimo navetan.
Kriisitilanteissa voi lukea asiantuntijoiden kirjoituksia asioista ja käydä ammattitaitoisten terapeuttien vastaanotolla. On ehkä vaarallista, että tälläinen "raakile" ottaa muka asiantuntijana kantaa. Käsittääkseni ammatti-ihmiset ovat rekisteröity ja ovat ns. vastuussa työnsä laadusta ja ammatillisesta toiminnasta. Tässä haiskahtaa vajaavaiset tiedot ja taidot ja lisäksi ns. kakkosen rooli.
Uskottomuuspaltalla tälläinen tuntuu epäammattimaiselta ja epäeettiseltäkin. Tottahan toki nuo tuntemikset ovat tosia niin miehillä kuin naisillakin. Makeat naurut sain ap:n perusteluista naisen kostumiselle. Heh. hee.
Raakile tai ei silti kirjoitus oli ihmisen inhimillinen fiksu kirjoitus.
Tällä kekustelupalstalla kirjoittelevat mielipiteitään täysin sekavassa mielentilassa
olevat harkintakyvyttömät, muka asiantuntijat pelkkää paskaa. Joten jos joku edes jaksaa kuunnella
myös sen toisen, yleensä hiljaisemman osapuolen ajatuksia on hyvä että myös
kertoo ne meille itsekkäille vaimoille jotka todellakin keskitytään vain omaan pahaanoloomme!
Siis minun kantani on että lisää kiitos tälläisiä fiksusti asiaa erikannalta katsovia kirjoituksia.
Ei siis, vakka minäkin olen 2 avioeroa kokenut, ole minusta tullut edes lähes parisuhdeasiantuntijaa koska en ole muiden tilanteita keskittynyt arvioimaan kun omaani.
Kiitos aloittajan kirjoituksesta se oli täyttä asiaa!
En ole aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Meillä mies ei helli tai tee aloitetta seksin suhteen. Kaipaan kosketusta ja oman kullan kainaloa. En silti petä miestäni. Osaan itse mennä ja kapsahtaa kaulaan, vaikka mies ei aina innokas kaulailuihin olisikaan. Toki kaipaisin mieheltäkin rakkaudenosoituksia, mutta silti en ole menossa pettämään. En aio vaihtaa miestä. Minä rakastan omaani sellaisena kuin hän on, toivottavasti hänkin minua.
Eronneiden kommentit varmasti ovat katkeria, eron hetkellä/jälkeen pinnassa on lähinnä ne epämukavat muistot. Pettäjät ehkä etsivät itsekin selitystä teoilleen. En tiedä muiden suhteista, mutta me menemme eteenpäin näillä mitä meillä on.
Pettämistä voi perustella vaikka miten ja siitä voi syyttää muita, mutta aina pettäminen lähtee pettäjästä itsestään. Kukaan ei siihen pakota.
Mutta mielipiteitä on monia. Jokaisella parilla on omat kriisinsä ja niihin on omat syynsä.
Samoin ajattelen kuin "Sinulle" kirjoittaja. Tämä on uskottomuuspalsta, siis keskustelupalsta. Asiantuntijapalstat ovat erikseen. Olet kahdesti eronnut, sinä olet asiantuntija omissa eroissasi ja oppinut niiden kautta enemmän kuin moni elämässään. Naiset kyllä pitävät nykyään puolensa, mikä on hyvä asia. Ja miehiä viedään monesti kuin pässiä narussa. Mutta ap:n kirjoitus oli mielestäni kuten edellinen ilmaisi raakiletta ja minä lisäisin että raakiletta mestarointia.
Sitten kun on kouluttautunut ihan oikeasti ja saanut kokemusta, voi kirjoittaa omalla nimellään eri foorumeissa.
Vielä ajatus joka pyörii minun päässä.
Kun niin kovasti tuomitaan aloittajan kertoma miesryhmän kuunteleminen on ainakin minun mielestäni meiltä ei alaa opiskelevilta mahdoton kokemus.
Siis en ole mies en pääse miesryhmää kuuntelemaan ja kun en opiskele edes lähelle tuota alaa en taaskaan voi mennä uteliaana kuuntelemaan.
Olen utelias kyllä ja voisin kuunnella ihan hiljaa kommentoimatta jotta saisivat kerrankin miehet puhutuksi.
Aloittajahan ei missään vaiheessa nimittänyt itseään ammattilaiseksi vaan kertoi opiskelevansa vasta alalle. Siis ei myöskäänkehunut antavansa ammattilaisen kommentteja. Itse olen aikanaan käynyt terapeutin luona ex mieheni kanssa käytiin yhdessä ja erikseen. Minun huomio oli ettei terapeutti juurikaan kommentoinut tai ottanut kantaa vaan ennemminkin laittoi meidät molemmat miettimään itseämme ja omaa toimintaamme ketään syyttämättä.
Myös esitti kysymyksiä joita itse en ollut edes huomannut ajatella.
Ei siis ollut kummankaan puolella.
Ensimmäisestä avioliitostani erosin suinpäin heti kun kuulin mieheni puuhaavan toisten naisten kanssa. Toinen avioliitto päättyi terapiasta ja yrityksestä huolimatta.
Tiedän hyvin ettei kummassakaan avioliitossa ollut yhtä syyllistä ongelmiimme.
Molempien ex miesteni kanssa olen edelleen puheväleissä ja kumpaakaan en vihaa. Kuinka voisinkaan molempia rakastin. Nyt en enää jaksa uskoa edes ihastuvani enää koskaan.
ihan hyviä pointteja mutta aika yksi puolinen näkemys...
Sananl. 18:17
Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa -- kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.
lue tasapainoksi John Gray, Miehet ovat marsista, naiset venuksesta tai mars ja venus törmäyskurssilla.
Jos totta tuon ap:n kirjoitus. Huolestuttaa lähinnä alalle hakeutujat. Eikö löydy parempaa?
huolesttuttavaa on kansalaisten lukemisen ymmärtäminen. Ei ap tekstissä syyllistävää ollut, vaan mainintoja eräiden miesten tunoista (miehet ehkä vaimojaan syyllistävät, ei terapeutti ja käsiteltävät asiat jäävät 4seinän sisäpuolelle. Nyt ap raotti verhoa meille muille.)
Ja raotti mistä? Siitä, että syy heidän pettämiseen on heidän naisissaan. Haloo????? Kukaan ei koskaan voi syyllistää omia tekojaan keneenkään toiseen, ei koskaan. Täytyy osata ottaa vastuu omista teoistaan. So what jos vaimo/tyttökaveri on paska?!? Ei se silti oikeuta pettämiseen. Ei koskaan. Ettekö te tajua, että näitä naisa omista teoistansa syyllistäviä miehiä on ollut läpi historian. Joskus ne meni läpi ja naiset pysyi vain hiljaa ja alistuivat, koska eivät muuta voineet. Mutta, nyt, nyt eskoseni kaiiki, ajat ovat muuttuneet, kenenkään ei tarvitse elää huonossa suhteessa, ja mikä mahtavinta ei edes kenenkään naisen. Voi aukista suunsa ja sanoa sanottavansa. Eri asia on sitten tietenkin ne, jota syyttä suotta nalkuttavat koko ajan. Sellaisiakin toki on, mutta siltikään se ei oikeuta yleistämään miesten niin fucking surkeaa asemaa kaikkeen. Kyllä nykyajan miehen pitää pystyä pitämään puolensa, niinhän naistenkin on pitänyt yrittää tuhansia vuosia, aikansa yrittivät, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että nämä pienen mieskullat eivät enää pärjää. Ja miksi eivät pärjää? Sehän se tässä se oleellisin seikka onkin. Eivät pärjää siksi, kun eivät ole koskaan joutuneet mistään taisetemaan.
Eli nyt vain lusikka käteen kaikessa kauniissa sopassa miehet. kerätkää itsenne kasaan ja tehkää jotan.... tehkää jotain muuta kuin että riennätte ensimmäiseen houkuttelevaan syliin ja pettämään, sillä se ei auta mitään. Ei mitään. Ei yhtään mitään.
Yes!! Täyttä asiaa.
kuka vaimo haluaisi perheterapiaan noin aseenteellisen "ammattilaisen" kanssa?
Siis jos tuo opiskelijaneiti vasta on ehtinyt kuunnella miehiä ja siis sitä miesryhmää niin eikai sillä voi muista keskustelijoista olla mitään kokemusta.
Asenne jos oisikin toisinpäin että kertoisi vain naisten suruja ja murheita häiritsisikö se sinua yhtään?
Hyvä että joku ottaa puheeksi myös täälläkin miesten kannan. Ei sitä muuten huomattaisi lainkaan.
Tässä uskottomuussivulla asenteet on enimmäkseen naisten asenteita miehiä vastaan.
on ollut oletettavasti ihan oma suu, joilla olisi nuo samat asiat kertoa vaimolleen ENNEN vieraaseen petiin kömpimistään. Ihan voi äijä katsoa itse peiliin, jollei saa suutaan auki.
muija katsoa peiliin jos ei omaa äijää saa pidettyä tyytyväisenä kotona kotikonstein!
Nainen haluaa olla itsenäinen ja pärjäävä. Vähintään yhtä hyvä kuin mies. Vaimo haluaa määrätä. Mutta vaimo ei myöskään halua vätystä mieheksi, sellaiset ovat tylsiä.
Ylläolevasta yhdistelmästä ei synny kuin iso sota, ja siksi kiertäisin kaukaa kaikki, joissa on vähänkin femakon vikaa. Perheen pään kuuluu olla mies, ja jos se ei käy naiselle, niin etsiköön jonkun toisen.
Pistä mietintämyssyyn paljonko tuossa on totuutta.
femakko tietenkin huutaa, että nyt sovinisti alistaa. Totuus on kuitenkin, että parisuhteessa on kaksi osapuolta. Demokratia siis tuskin toimii. Ja ristiriitoja joissa ei päästä yksimielisyyteen syntyy väkisinkin. Tällöin jommalla kummalla on viimeinen sana asiassa, ja sen kuuluu olla mies. Se ei tarkoita, että nainen olisi yhtään vähempää kuin mieskään, eikä sitäkään että miehellä olisi oikeus pitää hilter-tyyliin jöötä, vaan että miehellä on velvollisuus kuunnella naista ja välittää tästä kuten itsestään. Ja naisella on velvollisuus totella miestään.
Aloittajan kirjoituksesta saa sellaisen kuvan, että vaimon täytyisi palvella kotona alasti sohvalla makaavaa miestänsä ja täyttää kaikki miehen toiveet ja pyynnöt nurisematta.
Ja aloittajan kirjoituksesta saa sellaisen käsityksen, että me miehet olemme niin tyhymiä, ettemme tietäisi kuinka imuria käytetään ja että suomalainen mies elää vain ja ainoastaan kehuilla, joita vaimon tulee vuolaasti ja ehtymättömästi ladella!!!!
Aloittaja väittää kirjoituksensa perusteella, että suomalainen mies on piloille hemmoteltu pikkukakara!!!! . . . Ja vielä näin lopuksi on todettava, että aloittaja on täysin oikeassa!!! ;))) Me miehet olemme pelkkiä ruikuttavia pikkupoikia, jotka ovat hyvin hyvin surullisia ja onnettomia jos eivät saa naisen huomiota osakseen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Suomessa naiset ovat pirttihirmuja jotka määräävät, rahaa täytyy tuoda kotiin, että on varaa ostaa kaupasta kalleinta millä sitten kehuskella naapureille, tuttaville jne. Jos et tee kotitöitä tulee hirveä huuto ja mökötys ja seksiinhän mies kelpaa kun vaimoa vaivaa vauvakuume ja kun on siemen itämässä loppuu seksi ja hellyys. Naista täytyy kyllä ymmärtää. Minusta on järkyttävää kuulla kun kuulin erään miehen sanovan, että kesken aktin täytyy lähteä vessaan runkkaamaan kun vaimo vaan makaa....hyi....
Olen itse vaimo, pienten lasten äiti ja työssäkäyvä. Hoidan kotityöt jne, mies hoitaa välillä lapset, tekee ruoan ja siivoaa JA rakastelemme joka päivä.
Miehesi ei varmasti IKINÄ petä sinua, kun olet noin täydellinen.
tunne yhtään kuvailemaasi pirttihirmua. Minä tunnen vain ihan tavallisia työssäkäyviä äitejä ja vaimoja jotka päättävät perheensä menoista yhdessä. Kenelläkään tuntemallani vaimolla ei ole mitään tarpeita näytellä naapureille yhtään mitään, saati sitten huutaa ja mököttää, jollei mies tee kotitöitä. Mistä ihmeestä sinä moista olet päähäsi saanut?
Kun toista ei rakasta mutta avioeroonkaan ei oikein jaksa innostua / paneutua / sille ei juuri nyt ole tarvetta. Tilanne ajautuu vain pikkuhiljaa tuohon.
Usein se parisuhde on päättynyt aikoja sitten mutta aviossa ollaan paljon pitenpään, tottumuksesta, laiskuudesta, taloudellisesta hyödystä, sosiaalisesta panostuksen tunteesta ( ihmisen omat aivot) ja se miehen pettäminen on monesti se sosiaalisesti hyvä syy jättää se avioliitto taakseen menettämättä kasvojaan. Yleensä tätä keinoa käyttävät naiset useimmin kuin miehet.
Kun nuorempana huomasin tekeväni töitä parisuhteen eteen minkä toinen otti itsestään selvyytenä, pikkuhiljaa vain luovutin ja pidin sen parisuhteen hautajaiset hiljaisuudessa. Minusta tuli välinpitämätön..... ja siksi vain en välittänyt tilanteen ajautuneen sellaiseksi kuin kuvailit... enkä kadu muuta kuin omaa saamattomuutta... olisin voinut ottaa ero paljon aikaisemmin.... huomaan vasta nyt mitä menetin... monta vuotta elämästä ihan tyhjässä kulissisa.
Tuo on tuttu kuvio lapsuudenkodistani. Siksi päätinkin olla ihan erilainen vaimo kuin mitä äitini oli. Ei sekään auttanut, miehen vain teki mieli seikkailla ja naida vieraita kaunottaria. Siinä kuviossa ei paljon hyödyttänyt kehua hänen imurointitaitojaan.
sehän vasta onkin epävarma suhde, jos joka päivä pitää pussailla, sillä arki on usein toista ja sohvalla haluaa olla ihan rauhassa työpäivän jälkeen
No kaikenlaista. Meillä meni juuri päinvastoin: olin hellyyden kipeä ja kaipasin kosketusta. Muutakin kuin seksiä, joskin se oli ainoa asia joka liitossa luisti. Mikään muu ei toiminutkaan. Henkinen yhteenkuulumattomuus tuhoaa parisuhteen. Pelkkä seksi ei riitä. HJuuri henkisyys on se "suhde".
Tiedoksesi sinulle ja muillekin: vaikka vuosia kertoisi omista tarpeistaan, toiveistaan ja odotuksistaan, mutta niihin ei saa sitä kuuluisaa vastavuoroisuutta, suhteesta ei tule mitään. Vaikka vuosia koskettelisi, silittelisi, palvelisi (hoitaisi kotityöt sekä "miesten" että "naisten", rahoittaisi...) tekisi kaikkensa suhteen eteen saamatta vastavuoroisuutta, niin suhteesta ei tule mitään.
Kuulostaa tutulta. Mies jonka kanssa olen ollut pitkässä salasuhteessa sanoi syyksi esim.
-juuri tuon että ei tunne itseään enää mieheksi
-ykkönen myös päättää isot linjat suhteessa ja miehellä ei ole ollut varaa valittaa
-mies valitti että ei pysty keskustelemaan ykköselle siitä miltä hänestä tuntuu, mutta ykkönen saa raivota tunteitaan milloin lystää
-miehestä tuntuu että häneltä vaaditaan asioita joita hän ei itse haluaisi tehdä, esim. hakea epämieleistä työpaikkaa
-seksistä oli kuulemma tullut vaivaannuttavaa, koska ykkönen ei innostu
-mies kaipaa todella paljon nimenomaan hellyyttä ja läheisyyttä ja ihmistä kuka kuuntelee
Mies on muutenkin erittäin miellyttämishaluinen vaikka ei täysin tossukka olekaan. Mies on jo aiemmin jäänyt kiinni, ja ykkösen käytös muuttui alkupuimisen hetkeksi parempaan suuntaan ja heillä meni kuulemma hyvin, mutta nykyään ykkönen pompottaa ja vetää miestä perässään koska kokee sen oikeutetuksi koska on petetty. Ja kierre jatkuu, koska mies on onneton.
No, miksei mies eroa, jos kerran jatkuvasti käy paneskelemassa toisia naisia!? Taitaa olla ihan keksitty juttu vaan sinun mieliksesi. Mies tekee itsestään marttyyrin ja saa päähänpinttymän, että pettäminen on ok, kun muija on mitä on.
Maine, velvollisuuden tunto ja miellyttämisenhalu pitää monet vanhassa suhteessa vaikka kaikki olisi huonosti. Ihmisille merkitsee yllättävän paljon se mitä muut ajattelee.
Imago
Älä yleistä, ihminen joka on itsenäinen ja varustettu hyvällä itsetunnolla ei varmana ajattele miden ihmisten tykkäämisiä, vaan tekee sen minkä parhaaksi näkee tilanteessa, sillä ihmiset juoruavat aina asioista mitkä eivät heille kuulu ja jos niitä alkaisi ajattelemaan niin eihän sitä voisi tehdä mitään.
Kenellä se velvollisuuden tunto on ? ei kai sillä joka pettää?
Maine on jo mennyt siinä vaiheessa kun kylällä aletaan juoruamaan pettäjästä joka kulkee jonkun luona sääliä hakemassa, ja vaimo saa usein tietää siitä juoruamisesta viimeiseksi, jotenkunnia menee mutta MAINE jää tälläisellä lökäpöksyllä, kun se raukka ei saa olla MIESTÄ ollenkaan, kun pitää auttaa kotitöissä kas kun vaimokin tekee raskasta työtä kodin ulkopuolella, ja jostain syystä nämä vieraat naiset ovat usein kotona olevia ihmisiä, en käsitä miksi. Kai niillä sitten on aikaa lohdutella miestä sillä aikaa kun miehen teho vaimo hoitaa perheen asiat, silloin ei haluta olla yhtään miestä
No, miksi mies ei sitten eroa niin hirveästä vaimostaan? Ja miksi teistä ei tulisi sitten pari, ei tarvitsisi salasuhteilla?
Ja miksi vaimo ei eroa hirveästä miehestään? Syitä löytyy aina, niin yhdessä jäkittämiseen, pettämiseen kuin kolmantena pyöränä roikkumiseen. Ja monesti salasuhde on kivempaa kuin oikea suhde, siksi siihen ei edes pyritä.
Todella huono perustelu!
Voi sentään ukkoparkoja! Eiköhän melkein kaikki aina selittele tekosiaan omaksi parhaakseen.
En kiellä etteikö tälläisiä vaimoja ole olemassa. Niiden miesparat käyköön vapaasti vieraissa.
Itse olen pettävä vaimo. Täysin tyytymätön avioliittooni, mutta en uskalla irtautua. Syitä on monia:
- agressiivinen, alkoholisti mies
- lapset
- taloudellinen tilanne jne.
Hän inhottaa minua. Ei puhu, ei pussaa. Lapset on vain lähinnä rasite. Hyväksi luettaneen talon rakentaminen, mutta ehkä jotain muutakin pitäsi olla..
Kotityöt ja lasten harrastukset ja hankinnat minun vastuullani. Hän puuttuu asioihin vain, jos jokin menee pieleen ja äänekkäästi.
Petän miestäni varatun miehen kanssa. Hänen vaimostaan en mitään juuri tiedä, enkä haluakaan.
Kyse ei tässä suhteessa ole seksistä, enemmänkin ystävyydestä. Ihana mies, jolla vääränlainen vaimo, mutta pieni poika. Poika tietysti tosi tärkeä hänelle.
Minäpä olen nyt mennyt itseeni ja todella toivon, että miehenikin kävisi vieraissa ja saisi sieltä tyydytystä onnettomalle egolleen.
Kukin tehköön niin kuin parhaaksi näkee ja kantaa siitä seuraukset. Ei voi syyttää huonoja vaimoja tai miehiä. Ei kun kaikki vaan etsimään sitä "oikeaa".
Ja tiukkapipoisille tiedoksi, että lapsistaan voi pitää hyvää huolta tästä kaikesta huolimatta.
Lovehunter
Joopa joo en usko että pettäminen kahta ihmistä samaan aikaan antaa kellekkään tyydytystä. Muta sinä teet tietenkin mitenhaluat. Jossain on pienen pojanäiti joka odottaa miestään kotiin ja poika isäänsä, ja silloin sinä varastat heidän aikaansa. Luulisi että sinulla olisi edes sen verran empatiaa sitä toisen vaimoa kohtaan että etsisit vapaan rakastajan itsellesi.
Sillä jos ei naiset koskaan aloita olemaan solidaarisia muita naisia kohtaan niin nämä hommat jatkuu, ja sitähän me naiset olemme olleet aina vastustamassa. Koska nainen lopettaa olemasta susi toista naista kohtaan. Kierre jatkuu sukupolvesta toiseen ja siten emme pysty koskaan näyttämään miehille että kunnioitamme kanssa sisariamme. Mutta kun alkukantaiset halut tyyrää muutamia niin silloin ei tule edes mieleen että naisten asia tarkoittaa kaikkia naisia, se on aika säälittävää. Sillä usein sitä ollaan muka yhteiskunnassa mukana kun tarvitaan jotain ilmaiseksi, mutta kun sitä yritetään rakentaa siedettäväksi kaikille ihmisille niin eiköhän aina löydy näitä jotka ovat valmiita kun valpuri sotaan. Häpeällistä, kun ajattelee naisasioita ja niin epäviisasta.
Olen ollut ykkönen jota petetiin ja eron jälkeen kakkonen, mutta kumpikin suhde oli yhtä ahdistava, joten elänkin nyt ilman parisuhdetta.
Uskon vielä löytäväni jossain vaiheessa, tasavertaisen kumppanin, joss kumpikin kunnioittaa toista.
Usko, toivo ja rakkaus, niinhän se menee.