Toinen mummu touhuaa aina vieraille monenmoiset tarjottavat, haluaa häärätä itse keittiössä ja hätistää auttajat pois, ehtii sekä seurustelemaan että iloisesti tiskaamaankin. Myös nauttii siitä kun saa näin hemmotella vieraitaan. Toinen mummu on yhtälailla sydämellinen. Hänellä on aina niukat mutta laadukkaat tarjoilut, yksinkertaista niin että taloustöistä ei ole vaivaa. Hän organisoi kaikki läsnäolevat osallistumaan ruuanlaittoon ja pöydän kattamiseen ja jakaa reippaasti tiskivuorot. Kumman luona viihtyisit paremmin?
Ensimmäisessä paikassa tunnen olevani rakas ja huomioitu kävijä, jonka vierailusta mummu nauttii vaivaa nähden. On lämpöisää ja kodikasta, mutta auttaisinkin mielelläni. Toisessa mummulassa tulee tunne että meitä johdetaan ja määräillään ja että meistä on vaivaa, vaikka todellisuudessa vähäisten tarjoilujen vaiva on olematon sekä hänelle että vierailijoille. Ensimmäisen mummun luona haluan olla avuksi ja hänen huomaamattaan teenkin niin paljon kuin voin. Toisen mummun luona tekee mieli vastustaa ja ne vähäisetkin taloustyöt ärsyttää.
Ensimmäisessä paikassa tunnen olevani rakas ja huomioitu kävijä, jonka vierailusta mummu nauttii vaivaa nähden. On lämpöisää ja kodikasta, mutta auttaisinkin mielelläni. Toisessa mummulassa tulee tunne että meitä johdetaan ja määräillään ja että meistä on vaivaa, vaikka todellisuudessa vähäisten tarjoilujen vaiva on olematon sekä hänelle että vierailijoille. Ensimmäisen mummun luona haluan olla avuksi ja hänen huomaamattaan teenkin niin paljon kuin voin. Toisen mummun luona tekee mieli vastustaa ja ne vähäisetkin taloustyöt ärsyttää.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Nettotulot eli eläke asumiskulujen jälkeen on n. 500 €/kk, joka on vuodessa 12x 500€= 6 000€, ei lomalisiä vaikka syötettäviä lomalaisia olisi.
Tuosta menee sähkö, Tv-lupa, netti, lehdet, vakuutukset, matkat/liikkuminen puhtaus, terveys on jatkuvia lääkityksiä, kodin tarvikkeet, oma ruoka, omat ja liinavaatteet.
En ihan ymmärrä miksi elämän ainoa sisältö pitäisi olla, säästää niin että saa tarjota vieraileville sukulaisille olkoon vaikka omia lapsia perheineen.
On Joulu ja syntymäpäivät lahjoja odotetaan ja saajia riittäisi..
omat heidän puolisonsa ja lapsenlapset nyt 12 henkeä.
mummun kuuluu tarjoilla ja passata.
Kuinka moni aivan oikeasti tietää millaiset tulot isovanhemmilla / isovanhemmalla ON.
No ei ne muille kuulu, mutta se ei oikeuta pitämään selviönä jopa vaatimaan tarjoilua lahjoja maksumiehenä oloa.
Nyt tuli ymmärretyksi väärin. En tarkoittanut eroja tarjoilussa, vaan siinä että toinen mummo haluaa hemmotella ja touhuaa liikaakin, ja toinen pistää töihin. Se toinen, jolla on vähemmät tarjoilut, on varakkaampi, hyvinkin varakas. Tarjoiluista ja ruuista en välitä, mutta se ilmapiiri, että mummu haluaa ilahduttaa tavalla tai toisella, on minusta mukavampi kuin se toinen, joka tosin iloisesti ja reippaasti passuuttaa itseään ja laskee tarkkaan että kaikki tekevät osuutensa. Varmaan reilua, mutta jotenkin vaan tympii.
Haluat siis meidän täällä olevan ykkösmummun puolella ja toivot negatiivista lausuntoa kakkosmummosta, joka panee teidät töihin.
Olisikohan myös vieraitten asenteissa korjattavaa?
Miksi mummun pitäisi yksikseen tehdä hommat, ja kymmeniä vuosia nuoremmat vieraat passuuttaisivat itseään?
Yleinen vihjailua palstalla myös on, että varakas ja "rikas" eläkeläinen on natku ja laskee tarjoilunsa suupalat.
Se on kateutta, ja kateellinen ei tykkää toisen toimista, ovat ne sitten millaiset tahansa.
Istu sohvalla, syö pullaa,ole tyytyväinen äläkä valita. Talo elää tavallaan ja vieras tulee ajallaan.
Pullaa napaan, iloinen ilme ja ole itse tyytyväinen. Sinua tympii toisen tapa tarjoilla hyvää vieraille eli sinä olet se ongelma.
En ole tosin mummu, mutta aikuisten lasten äiti. Nautin kovasti lasteni vierailuista puolisoineen, ja mielellään saavat käydä usein. Jo lapsuuskodissani opin, että vieraanvaraisuus on rakkaudenosoitus, ja minä kyllä hössötän myös pöydän koreaksi kaikille vierailleni. Se on jonkinlainen viihtyvyystekijä ja huomionosoitus. Ei siihen paljon rahaa tarvita, vaan halpa perusruoka on hyvää kun vähän näkee vaivaa, kuinka sen tekee. Leivon myös paljon, ja tietysti toivon myös syöjiä.
Tuosta töiden teettämisestä... minä en halua keittiööni muita, vaan hommat sujuu parhaiten kun tekee itse. Minäkin hätistän auttajat pois, ja haluan vieraitteni istuvan rauhassa olohuoneessa. Itse puolestani en tuppaa auttamaan kun olen kylässä, vaan silloin istun ja huilaan, niin lasteni luona kuin muuallakin.
Minulla oli vähän samaan tapaan erilaiset mummut, ja kyllä se passaava mummu tuntui läheisemmältä, varmaan muistakin syistä.
Kumma miten näistä asioista tänä päivänä edes puhutaan ja mietitään. Minä olen samanlainen, en halua muita kaappejani tonkimaan tai "auttamaan". Kyllä minä osaan laittaa vieraille tarjottavat ja korjata heidän jälkeensä. En pidä näistä kekkereistä, joissa pitää osallistua talonpitoon. Minäkin olen kylässä vieras ja odotan saavani ruoan pöytään ja astiat pois pöydästä. Silloin nautin vain seurustelusta ja vieraanvaraisuudesta. Minunkin anoppini on se, joka haluaa toisten puuttuvan esimerkiksi juhlan järjestelyyn, ja siivoukseen sen jälkeen, mutta en puutu, kun olen vieras. Tästä kautta rantain olen saanut kuulla, mutta en sitä ajattele olenhan itse emäntä.
Lähipiirissänne on kertomasi mukaan kaksi hyvää mummua. Erilaisia tottakai. Kumpikin toimii omalla tyylillään ja oman persoonansa mukaisesti.
Minua pikkuisen häiritsee aloituksessa oleva tyytymättömyys. Että kiva ja hyvä mummo, mutta kun kuitenkin jotenkin vääränlainen.
Miksi odotamme ja oletamme niin paljon? Miniät anopeilta ja anopit miniöiltä. Annetaan edes vähän isompi shapluuna. Hyvin monella tavalla voi elää ja toimia ja olla ihan riittävän hyvä ihminen. Ollaan asiallisia ja käyttäydytään hyvin ja annetaan toistemme olla mitä ollaan.
Ei meistä kukaan ole täydellinen - ei aloittajakaan. Eikö olisi levollista ajatella, että kelpaa ja on riittävä ihan sellaisena kuin on? Miniä, anoppi, ihminen.
Kukaan ei kai ole nykysuomessa niin vailla ruokaa, että se vaikuttaisi siihen missä tykätään kyläillä. Mutta se vaikuttaa sitä kautta, mitä ruoka tai siihen liittyvä vaivannäkö symboloi. Oletko halukas tekemään jotain ja näkemään vaivaa lähimmäisten iloksi, oletko halukas huomioimaan, vaikka vähän hössöttäenkin?
Minustakin kyläpaikka, jossa ei yhtään panosteta tarjoiluun tai jossa pannaan vieraat töihin, antaa itsekeskeisen ja kalsean vaikutelman, ei sille mitään voi. Varsinkin nuorelle sellainen passuuttaminen voi olla loukkaavaa, jos se koetaan turhaksi määräilyksi ja vanhemman määräysvallan käytöksi. Ehkä juuri siltä pohjalta nousee näitä käsittämättömiltä tuntuvia ristiriitoja
AP näyttääkin ihmettelevän, miksi hän viihtyy toisen luona paremmin vaikka molemmat mummut ovat hyviä...
Varmaankin näin. Sellaistahan elämä on - toisen kanssa viihtyy paremmin kuin toisen. Syitä voi olla vaikka mitä. Ajettelen niin, että iloitsen, jos jonkun kanssa syntyy hyvä ja erityinen yhteys. Mutta noin muutoin riittää ihan perusasialliset välit.
jos mummu olisi jotenkin rampa, mutta kun ei ole..
kyllä sen kuuluu olla aina se vanhempi tai aikuinen joka passaa ja palvelee.
Miedän mummumme haluaa tehdä kaiken itse ja passata valmiiksi. Siellä on tosi kalseaa istua olohuoneessa odottamassa, kun vanha ihminen säätää kaiken valmiiksi ja sitten tulla vaan valmiiseen pöytään.
Tunnemme itsemme ventovieraiksi ja vierailut ovatkin vain sellaisia velvollisuuskäyntejä, ei sinne viihtymään mennä...
Hei,
minusta molemmat mummosi ovat yhtä hyviä!
Toisessa mummolassa voitte kokea, miltä tuntuu istua kuninkaallisina valmiisen pöytään. Toisessa mummolassa voitte kokea yhdessätekemisen iloa, kun ruoka valmistetaan porukalla.
Teidän asenteestanne riippuu paljon. Ottakaa sinne työleirimummolaan mukaan omia eväitä ja ruokatarpeita, niin saatte tarjoiluihin väriä. Voitte perustella eväänne tuliaisten muodossa, jotain erikoisempaa juustoa, luomulihatuotteita, eksoottista hedelmää. Ja eikun hihat heilumaan, yhteisestä tekemisestä voi tulla ihan mukavaa.
Ehkä mummostakin on hauskempaa kun porukka on hauska ja viihtyy puuhassa. Ehkä silloin se käskemisenmaku jää sivuseikaksi ja mummo tulee autettua.
1 mummo on hössöttävä ja pahin painajainen ( ihan kun mun toinen mummu) tuskanhiki pukkaa kun muistaa sitä hössötystä.... kun aikuista kohdeltaisiin kun taaperoikäistä. YÄK
2. Aikuisen ihmisen tasa-arvoinen paikka, kahdehdin, täydellinen toiveuni
Minä puolestani inhoan sitä että pitäisi tehdä jotain vieraassa keittiössä, vaikka omassa huushollissani olen hyvinkin akera ja tykkään kestitä vieraita. Toisen kodissa en löydä välineitä enkä tarvikkeita, en tiedä miten hommat pitää tehdä, tunnen oloni osaamattomaksi ja onnettomaksi, ja "yhdessä tekeminen" on minusta muutenkin hankalaa. En myöskään pidä siitä jos toiset tulevat minun keittiööni. Niinpä miniä saa levätä meillä käydessään, enkä minä puolestani sekaannu hänen huusholliinsa.
Eikö se olisi reiluinta että kukin tekee itse omat emännän tehtävänsä, (siinä tapauksessa että ei ole sairas tai muuten heikko) Minulla on tapana laittaa kaikki mahdollisimman valmiiksi etukäteen, niin että vieraitten (tai sukulaisten) tultua ehdin toisten mukaan seurustelemaan eikä heille tule tunnetta että heistä olisi vaivaa.
1 Yleensä tavallisista vierailuista on niin vähän vaivaa, että terve aikuinen pystyy hoitamaan taloustyönsä itse ja jopa tykkää näin ilahduttaa ja osoittaa että kävijöistä ei ole vaivaa vaan iloa. Jos vieras käskytetään mitättömiin hommiin, sillä vihjataan että heistä on vaivaa ja korostetaan emännän muka raskaita tehtäviä.
2 En halua sekaantua anopin huusholliin enkä halua hänen tuppaavan minun keittiööni. Aikuisen käskettäminen töihin on kuin taaperoikäisen kohtelua, YÄK. En jakele taloustöitäni ystävillekään, miksi siis sukulaisille.
En ole laiska enkä kateellinen, kuten monet täällä nyt näyttää vääntävän kysymykseni. Mummuni eivät myöskään ole köyhiä, heikkoja eikä vanhoja. On kysymys asenteesta, jolla meihin nuoriin suhtaudutaan. Eka mummu saa minut tuntemaan itseni toivotuksi, rakastetuksi, ja, no niin, prinsessaksi (tästä varmaan jotkut taas hyppii silmille, mutta joskus todella tekee hyvää tuntea olevansa tärkeä jollekin).
Toka mummu on kiva reipas ihminen, mutta siellä vaan tulee aina vähän kelju olo. Tuntuu että olen hyväksytty vain jos katan pöytään ne muutamat kupit tai käytän pari minuuttia niiden tiskaamiseen. Semmonen tehtävänjakelu tuntuu aika pikkumaiselta ja lapselliselta.
Käytännössä teen kuitenkin enemmän hommia sille mummulle, joka ei pyydä eikä käske. Omasta aloitteestani ja hyvällä mielellä.
Riippuu kai siitä miten asiat sanotaan. Anopillani on tapana käskyttää "teeppäs sinä nuoremmaksesi..." Toki nuorempi jaksaa (useinkin) paremmin, mutta hänen tavassaan sanoa on asetelma, että vanhempi on ylempänä ja nuorempi alempana ja tottelee. Muutenkin saa toisen tuntemaan mitättömyyttä.
paremmin kun saisin vaan istua perse penkissä valmista odottamassa.
kun toinen mummoni on juuri tuollainen, että komennetaan ("Tarja saakin sitten tiskata ruoan jälkeen"). Jos meillä on vieraita en anna vieraiden tehdä mitään (eikä tämä ko. komentajakaan tee mitään) vaan haluan passata vieraita ja olisi kiva minustakin olla joskus passattavana jossakin..
Minullakin on kaksi mummua ja vaikkei kumpikaan ole mitenkään huonokuntoinen eikä vanha (60-65 v.) niin meilläpäin on ainakin tapana osallistua talon hommiin että voidaan sitten kaikki tyytyväisenä istua pöytään.. Ei ole ikuna tarvinnut mummojen pyytää tai käskyttää auttamaan, jokainen ottaa vieraillessaan itselleen sopivan homman minkä kokee jaksavansa hoitaa. Lapsetkin auttaa pikkujutuissa leikin varjolla ja kaikilla on kivaa..
Ihan outo ajatus että istuttaisiin kattelemassa kun joku pistää yksinään kaikki valmiiksi, samallahan sitä kun käymässä ollaan niin pilkotaan puut ja hoidellaan kasvimaata sun muuta pikku puhdetta
Vai hoidetaan kasvimaakin! Ja pilkotaan puita! Taitaa olle mummun itsensä kirjoittama tämä, ja tavoitteena saada suku ilmaiseksi töihin itselleen..... Ei kai sukulaisissa käydä kuitenkaan sitä varten että tehdään talon työt? Kukin hoitakoon hommansa itse niin kauan kuin pystyy, ja sitten saa apua kunnalta tai siirtyy palvelutaloon, ei se todellakaan ole nykymaailmassa sukulaisten asia. Minulle riittää että omaiset tulevat seurustelemaan ja viihtymään. Työtä ei ole sellaisissa vierailuissa liiaksi kenellekään, en voi todellakaan sanoa rasittuvani siitä jos keitän kahvit ja pistän jotain haukattavaa muutamalle ihmiselle. Kaupasta saa valmista, ja voivat tuoda itsekin eväitä mukanaan. Me ei tavata töitä tehdäksemme vaan siksi että on mukava tavata.
Niin kauan kuin pystyn liikkumaan en todellakaan koe tavallisia oman perheen taloustöitä niin raskaina, että tarvitsisi siihen pyytää apua. Sen sijaan pyytämättä vuorotellaan joissakin tehtävissä, joku saattaa pestä perunat, siivota pöydän tms, tai tuoda ruokaa tullessaan, vaikka ei ole ollenkaan tarpeen.
Olen aina inhonnut jos minua käsketään, ja siksi en myöskään käskytä muita.
.. tälläistä meillä kotonakin harrastettiin porukalla ennen ruokailua, ja hauskaa riitti. Jotenkin kukaan ei hetken huhkittuaan hommissa ollut koskaan äreä kattausten äärellä. Nyt isä on edesmennyt, ja äiti jo ikäihminen, nämä muistot on jääneet hauskoina mieliimme.
Meidän mummu kuuluu periaatteessa molempiin ryhmiin. Hän haluaa tarjota notkuvan pitopöydän esim jouluna, pääsiäisenä ja myös tavallisilla vierailuilla on yleensä kahta pääruokaa, usein vielä kolmattakin. Vaikka syöjiä olisikin vain neljä.
Ruokaa on siis yleensä aivan liikaa. Yhden täyden lautasellisen syötyäni mummu anelee, että enkö söisi enempää, muuten jää näin paljon ruokaa yli. Kun he kahdestaan pappani kanssa ovat siellä syömässä yhdeltä viikonlopulta jäljelle jääneitä ruokia, menee osa varmasti hukkaan. Vaikka autan ruoanlaitossa ja hillitsen hurjimpia suunnitelmia kymmenestä pihvistä ja sitten vielä makkaraa, se ei näytä auttavan. Nykyään vain kieltäytyn lisälautasista napakasti, mutta ei se kivaa ole.
Toiseen ryhmään mummu kuuluu siksi, että hän osaa kyllä pyytää apua. Eikä siinä mitään, mua häiritsee tässä sukupuolten epätasa-arvo: minä, äitini ja mummun miniät huhkimme keittiössä, lämpötila siellä on puuhellan vuoksi (sähköhellaa säästetään) jotakuinkin 30. Tiskaamme käsin, koska astianpesukonetta "säästetään". Laitamme salaattia, kastiketta, kuorimme, raastamme, täytämme kakkuja jne. Ja samalla seurueen herrat keskustelevat olohuoneessa tai sitten ovat ulkona poikamaista lumisotaa tai bongaavat vesilintuja rannassa. Ja autan kyllä mielelläni, jos KAIKKI MUUTKIN auttavat ja tekevät osansa. Sen jälkeen (tai töiden ohessa) keskustelen mielelläni miespuolisten sukulaisteni kanssa ja tykkään myös lumisodasta.
Kyllähän tiedän, että varsinkin vanhemmat ihmiset osoittavat helposti kiintymystään ruoalla. Ja että sukupuoliroolit istuvat tiukassa vanhemmissa ja ihan nuorissakin. Silti se kyllä välillä vähän rasittaa. Taas ollaan viikonlopuksi menossa mummulaa, onneksi vain kahdestaan, mieheni ja minä. Ja ihmeekseni mummu sanoi, että ei tarvitse tuoda mitään ruokajuttuja, koska sitä ruokaa on muutenkin helposti liikaa. Lisäksi kesällä miehellänikin on oma "palveluksensa" hoidettavana:hän leikkaa ruohon työnnettävällä leikkurilla n. 3000 neliön rinnetontilta :) Sillä aikaa minä voin ottaa aurinkoa ja tarjoilla hänelle raukeana mehua :)
kakkosmummun, saa itsekkin osallistua ja puuhata yhdessä, eikä mummop huutele että "minä näin kamalasti vaivaa!". En nauti passattavana olemisesta niin paljon kuin yhdessä tekemisestä, hauskaa kaksinverroin. Vaivaannun passattavana olemisesta jos se lyö yli (anoppilassa näin on)
Hohoijjaaa ja hohouhhuoh,,
Viihtyisin sen luona, joka EI ole anoppi minulle.
Niin että on kiva käydä mummolassa, kun saa maata sohvalla ja mummo passa kuten on lapsesta asti opetettu.
Ilkiö mummo haluaa apua. Tulevaisuudessa alkaa esittää varmaan, että tultaisiin mukaan kauppaostoksille ja viemään iltakirkkoon, kun ei jaksa kävellä.
Pelottava tulevaisuudenkuva. Ala rakentaa torjuntamuuria ajoissa.
meidän mummu kokkaa toiselle pojalleen ja tämän perheelle, jotka ovat laiskoja ja aloitekyvyttömiä.
meille mummu ei kokkaa, koska tietää, että me olemme oma-aloitteisia ja osaamme laittaa ruokaa.
me kokkaamme mummulle meillä, tämä toinen perhe panee mummun leipomaan ja kokkaamaan pakastimen täyteen.
Meillä taas menee niin, että miehet istuu sohvalla (he kun luonnollisesti eivät osaa pilkkoa salaattia tai kuoria perunoita), mutta suvun naiset ahkeroi - ja pilkkaa sitä miten minä kokkaan. Minusta olisi epäkohteliasta kieltäytyä auttamasta, mutta olen todella kiitollinen ettei tartte käydä kovin usein.
Ei ole väliä mikä on talon tapa, saako tulla keittiöön auttamaan vai ei. Tärkeintä on että vieras on tervetullut ja sen kyllä tuntee jos on.
En tykkää yhdessä kokkaamisesta. Se on hankalaa ja työnjako koko ajan epäselvä. En halua touhuta vieraassa keittiössä enkä päästä vieraita omaani sotkemaan. Piste.
Talonväen kuuluu järjestää veirailleen viihtyisää ja vieraiden kuuluu viihtyä. Osia vaihdetaan kun vieraillaan vuoroin. En pidä myöskään siitä jos minua kylässä pyydetään osallistumaan, oli se ystävien tai sukulaisten luona. Autan mieluummin omasta aloitteestani silloin jos huomaan avun olevan oikeesti tarpeen.
Miksi mummot eivät saa olla sellaisia kuin ovat.
Ei mummotkaan ole samanlaisia.
Itse kestän jälkikasvua perheineen korkeintaan vuorokauden, sitten lähden kakkos asunnolle omaan rauhaani.
Osaavat syödä ja juoda itsekin, annan asunnon käyttöön.
En jaksa, olen ollut erittäin huonokuntoisen miehen omaishoitaja 12v, nyt elän juuri kuten haluan.
Tämä ei tarkoita sitä ettenkö välittäisi jälkikasvustani, päinvastoin, antaisin varmaan henkeni heidän puolestaan. Minulla ei ole voimia olla passaajana enää yhtään nuorille terveille ihmisille, jos on jokin hätä riennän toki apuun.
Viihtyisin varmaan ykkösmummon tykönä ja tarjoisin apuani.
Jos kutsun vieraita kotiini, niin ei minulle tulisi mieleenkään alkaa käskyttämään heitä. Avun pyytäminen on ok, mutta käskyttämistä inhoan ja varsinkin jos se kohdistuu aina toiseen sukupuoleen. Tarjoilut sen mukaan mitä itse pystyy tekemään.
Vai "mietittäväksi".
Mitä tässä nyt pitäisi miettiä? Sitäkö, että sinä katsot olevasi näiden ihmisten yläpuolella ja voi asettaa heidät eri asemaan sen mukaan, kuinka he viihdyttävät vieraitaan ja varsinkin sinua?
Sinun siis pitää viihtyä, ja se on muiden kontolla. Kun osaavat mielistellä sinua siten kuin toivot, suvaitset viihtyä, ja paremmin viihdyt, kun sinun ei tarvitse tehdä mitään. Voisit jopa suostua auttamaankin jos mummu ymmärtää oikein uhrautumisesi.
Eka mummu jopa tiskaa vieraitten aikana. Sen toisen luona saattaa joutua tiskipaljun äärelle.
Miten itse viihdytät vieraitasi, esim. näitä mummuja?