Noin reilu 4 vuotta sitten tapasin miehen johon rakastuin, muutimme saman tein yhteen ja elämä oli yhtä ruusuilla tanssimista, sitten muutimme työn perässä toiselle paikka kunnalle ja alamäet alkoivat, työ stressi ja raha huolet. riitoja, lievää väkivaltaa. Vikaa oli meissä molemmissa. Lopulta ajauduin toisen miehen syliin. En tiedä miksi...En ollut miehestä mitenkään kiinnostunut. Poikaystäväni sai minut kiinni ja asiat olivat vielä huonommin.
Lopulta jätin hänet. Erokin oli todella vaikea. Koska rakastin häntä todella paljon mutten pystynyt elämään siinä parisuhteessa enää.
Meni puolisen vuotta kun rupesin uuteen suhteeseen. se suhde kesti noin 1,5 vuotta ja olemme edelleenkin todella hyviä ystäviä.
Syy eroon tästä suhteesta oli että tapasin tämän vanhan siippani ja huomasin ollessani hänen lähellään kuinka hyvä ja helppo minun oli olla. Tiesin että moni asia oli muuttunut näiden parin vuoden aikana, hän oli kokenut kovia ja minä itse en todellakaan ole enää sama ih´minen kuin 3-4 vuotta sitten. mutta moni asisa mättää esim. että en taida pystyä elämään sen asian kanssa että en voi julistaa kaikille sitä että tuo mies on minun minun. Vaan aina kun joku kysyy seurusteletteko te joudun kieltämään. SATTUU. Syy tähän ettei hän halua loukata "entistä" tyttöystäväänsä. Mies valittaa koko ajan että minä en ajattele laisinkaan häntä ja hänen tunteitaan. mutta esimerkiksi kun minä lupauduin yrittämään hänen kanssaan, jouduin samalla luopumaan kaikista suurimmasta unelmastani ja haaveestani josta olen pikku tytöstä asti haaveillut. Minun elämässäni taloudelliset asiat ja muutenkin kaikki paha mitä on sattunut saivat minut niin sekaisin että 2 vuotta on elämästä kulunut juoden ja rillutellen, siitäkin on kovin vaikea päästä eroon, ja sain huomata sen ettei minusta ole siihen enkä taida edes haluta.
jos joku jaksoi lukea niin olisi mukava vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa jolla on samanlaisia ongelmia.
Lopulta jätin hänet. Erokin oli todella vaikea. Koska rakastin häntä todella paljon mutten pystynyt elämään siinä parisuhteessa enää.
Meni puolisen vuotta kun rupesin uuteen suhteeseen. se suhde kesti noin 1,5 vuotta ja olemme edelleenkin todella hyviä ystäviä.
Syy eroon tästä suhteesta oli että tapasin tämän vanhan siippani ja huomasin ollessani hänen lähellään kuinka hyvä ja helppo minun oli olla. Tiesin että moni asia oli muuttunut näiden parin vuoden aikana, hän oli kokenut kovia ja minä itse en todellakaan ole enää sama ih´minen kuin 3-4 vuotta sitten. mutta moni asisa mättää esim. että en taida pystyä elämään sen asian kanssa että en voi julistaa kaikille sitä että tuo mies on minun minun. Vaan aina kun joku kysyy seurusteletteko te joudun kieltämään. SATTUU. Syy tähän ettei hän halua loukata "entistä" tyttöystäväänsä. Mies valittaa koko ajan että minä en ajattele laisinkaan häntä ja hänen tunteitaan. mutta esimerkiksi kun minä lupauduin yrittämään hänen kanssaan, jouduin samalla luopumaan kaikista suurimmasta unelmastani ja haaveestani josta olen pikku tytöstä asti haaveillut. Minun elämässäni taloudelliset asiat ja muutenkin kaikki paha mitä on sattunut saivat minut niin sekaisin että 2 vuotta on elämästä kulunut juoden ja rillutellen, siitäkin on kovin vaikea päästä eroon, ja sain huomata sen ettei minusta ole siihen enkä taida edes haluta.
jos joku jaksoi lukea niin olisi mukava vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa jolla on samanlaisia ongelmia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaikuttaa pahasti itse aiheutetulta, joten itse sinun pitää nostaa itsesi takaisin, tai kuten tunnut haluavan, jatkat samaan tahtiin, onhan pohjalle vielä matkaa. Toisista rilluttelu on niin mukavaa, ettei muuta elämää tarvitsekkaan.
Joskin toimivan parisuhteen saa silloin unohtaa.
niinhän se on. Mutta ehkäpä joskus osaan elää taas parisuhteessakin.
käyvän, se vaatii kyllä pientä asennemuutosta elämääsi, sekä tietysti sopivan kohdehenkilön, jotta se olisi käytännössä mahdollista.
Vaikeinta yleensä onkin sen oikean löytäminen, mutta jos se löytyy, asenteen viilauskin onnistuu helposti.
Tsemppiä siihen asti!