Tänäänkin olin illanvietossa ja olisi pitänyt olla hauskaa. Kaksi seurustelevaa paria ja minä. Mutta en voinut mitään sille että surumielinen haikeus valtasi mieleni. Vaikka ulkonäössäni ja tuskin luonteessanikaan ole pahempia puutteita, en ole ikinä seurustellut. Ikää on kohta 24, olen nainen ja asun pääkaupunkiseudulla. Kun ilta viileni nuo tytöt hakeutuivat miestensä kainaloihin ja minä vain hymyilin typerästi yksikseni.
Kysynkin nyt miten pitää mieliala ylhäällä, kun ei koskaan kelpaa kellekään?
Kysynkin nyt miten pitää mieliala ylhäällä, kun ei koskaan kelpaa kellekään?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaverit on hyvä tapa saada itsensä liikkeelle, mutta ei varattujen kavereiden kanssa kannata välttämättä paljoa hengailla ja lopettaa illanviettoa siihen kun he lähtevät kotiin, jos seuraa kaipaa saada. Suosittelen jatkamaan illan viettoa itsekseen, ja unohtamaan ne varatut kaverit sekä kotiin menemiset, niin ehkä ajatuksetkin häipyy niistä. Varmasti kelpaat jollekin.
Harva mies osaa lukea ajatuksia, vieläkään. Joku iskuhaukkamies voi sinut napata vaikka siitä teidän pöydästä (no tälläselle älä ainakaa sexii anna samana iltana) mutta, ehkä taviksimmat miehet ovatkin jättäneet sut rauhaan, liekkö kelpaisikaan...
En mä miehenä ainakakaan jäisi "yksin hymyilemään" pöytään tjs. jos paikalla on muitakin ihmisiä. Rohkeasti katselemaan. Ikää kun tulee niin sitä alitajuisesti kelaa miltä itse näyttää muiden silmissä kussakin tilanteessa. Outoako? Ehkä. Toimivaa. Ehkä.
Varmasti joku kiva ja sinulle sopiva mies löytyy, kunhan annat siihen mahdollisuuden...
Ei mulla sosiaalisesti kömpelönä sinkkumiehenä ainakaan riitä pokka lähteä iskemään naista jostain pariskuntaseurueesta (mistä mä edes tiedän, kuka siellä on kenenkin kanssa kimpassa ja kuka vapaa), joten olisin varmaan katsonut aloittajaa kaihoten jostain kauempaa...
Vinkkinä muuten, että ota noissa tilanteissa hyöty irti siitä kun poikkeat baaritiskillä tai savukkeella tai naistenhuoneessa. Hymy tai jonkun ystävällisen sanan vaihtaminen naapurin kanssa omaa tilaustaan odotellessa tiskillä voi johtaa vaikka mihin...
Sinänsä aloittajan tilanne on sentään hyvä, kun tilaisuuksia lähteä kavereitten kanssa ulos vielä on tarjolla. Mulla taasen kaverit ovat radikaalisti vähentäneet ulos lähtemistä nyt, kun joka toisella on vauvaa tulossa tai tullut. Ja ihan yksin seurueiden täyttämässä baarissa taas ei ole ollenkaan kivaa vaan tosi ulkopuolinen olo, revi siitä sitten fiilistä naisten lähestymiseen.
Mä ajattelin suunnilleen noin, kun olin sun ikäisesi, mutta olin NIIN toiveikas, että jonain päivänä minullakin olisi joku. No, nyt on kymmenen vuotta vierähtänyt ja edelleen olen yksin. Ja silti jokin pieni toivon kipinä elää jossain, vaikka tiedänkin, ettei tämän ikäisestä naisesta kukaan enää kiinnostu, varsinkin, kun eivät kiinnostuneet nuorempanakaan.
Tää on tää ujojen kirous. En osaa tavata rennosti uusia ihmisiä. Ehkä mussa on sitte joku vikana, ehkä oon kasvanut kieroon tässä vuosien saatossa kun olen jäänyt yksin. Kavereita on paljon, muttei yhtään todellista ystävää.
Ehkä mä joskus vielä opin. On vain niin vaikeaa muuttaa itseään ja astua pois niistä totutuista rooleista.
Sullahan on periaatteessa käyny ihan hyvin. Oot sentäs jopa kelvannut sinkkuna pariskuntien seuraan.
Mä en voi, kun haaveilla siitä, että kelpais joidenkin pariskuntien mukaan johonkin. Aina saa kuunnella kuinka mennään ystävä pariskunnan kanssa sinne ja tänne, mut vahingossakaan ei mua pyydetä mihinkään mukaan.
no nää on ollut harvinaista herkkua. En usko että noilta seurustelevilta pariskunnilta enää kutsua toista kertaa tulee. Ei ole muka aikaa, mutta totuus on ettei kaivata ylimääräisiä.
Elämä kyllä tuntuu nyt yksinäisyyden takia tosi vaikeelta, täällä vietän yksin juhannuspäivää, aaton sentään olin kavereiden seurassa, sielläkin tunsin oloni ulkopuoliseksi. Syön kuumassa yksiössäni tällä hetkellä yksin pitsaa. Aamupäivällä pakotin itseni lähtemään uimaan yksin, mutta sekään ei saanut mielialaani kohoamaan.
Anteeksi että valitan, aina on ihmisiä joilla on asiat huonommin, ei saisi valittaa. Mutta kiitos kuitenkin vinkeistä ja´tsempeistä. Mulle merkitsee tosi paljon noi vakuuttelut että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Mutta omaa efforttia tarvitaan, se on totta.
Niin ja haluaisin vielä lisätä että mulla ei ole mitään vaatimuksia miehelle kuin että meillä synkkaa, eli kiinnostus on molemminpuolista, itseään kun ei voi pakottaa kiinnostumaan ja ihastumaan. Et ronkeli en ole.
Miksi te miehet olette niin vaativia?
Kiinnostut vain sellaisista miehistä, joista kiinnostuu lukemattomat muutkin naiset. Toisin sanoen, sinulla on todella korkeat vaatimukset, et vain itse huomaa sitä. Kerropas nyt mulle, että mitä sinulla on tarjota sille miehelle, josta kiinnostut ja josta kymmenet muutkin naiset ovat kiinnostuneita?
Totta, mitäpä minulla olisi tarjota enemmän kuin muilla, ei mitään. Jään varmasti sosiaalisen hitauteni takia vähintäänkin kakkoseksi. Mutta mulle riittää siis ihan tavis ja sellaisen ottaisin mielumminkin niin ei tarvitsisi tuntea itseään huonommaksi.
No kerropa nyt mulle, mitä voisin tehdä, miten muka voisin muuttaa itseäni tai ajattelutapaani? Alistua vain kohtaloon?
No kerro meille millaisiin miehiin olet ihastunut, mutta jotka ovat sinut torjuneet tai eivät ole sinua huomanneet vaikka olet yrittänyt. Kerro omin sanoin näistä miehistä, mutta muista kertoa jokaisesta seuraavat asiat:
Naaman komeus - komea, tavis, ruma?
Pituus - lyhyt, keskipitkä, pitkä?
Oletettu rahatilanne suhteessa ikätovereihin - varakas, keskituloinen, köyhä?
Koulutus - toisen asteen, korkeakoulu drop out, amk tai akateeminen tutkinto suoritettu?
Sosiaalinen vetovoima - eristäytyvä/ eristetty, tavis, vaiko kaveriporukan keskipiste?
Valtaa työelämässä - johtoasemassa, tavisduunari / -asiantuntija, vai opiskelija/ työtön/ paskaduunari?
Ruumiinrakenne - hintelä/ läski, tavis pienellä kaljamahalla, läskiroteva/ bodari, vaiko leffastaran näköinen atleetti?
Hiustenväri - tumma, vaalea vai maantie?
Hiusmalli - trendi, kalju/ pitkätukka fabio, vai perustylsä miestentukka?
Siinä nyt muutama, voisin luetella lisääkin, mutta eiköhän noidenkin ominaisuuksien kertominen sinut hylänneistä ihastuksistasi paljasta meille jo hienosti sen miten suosittuihin miehiin ihastut. Siitä vaan listaamaan miehiä, joihin olet pettynyt :)
Kuules, ole onnellinen että sulla sentään on seuraa. Mua ei kutsuta enää mihinkään illanviettoihin. Saan/joudun olemaan yksin tai keksimään itsekseni jotain kaupunkilomaa tai ravintolailtaa jos haluan seuraa. Seksiseuraa toki saa, mutta ihan sellaista normaalia juttu- ja hassutteluseuraa ei enää löydy.
Syyt?
Kavereitteni elämäntilanteet ovat erilaiset kuin minulla. Muilla pieniä lapsia tai uusia suhteita.
Mun kavereideni miehet pitävät minusta. Jotkut ovat pitäneet vähän liikaakin. Olen siis uhka.
Kakkavaippajutut kyllästyttävät minua. Kavereita kyllästyttää minun "villit" sinkkujuttuni.
Tiedän olevani ihan kiva ja nätti ihminen, mutta en vaan ole löytänyt sitä omaa puoliskoa tähänkään päivään mennessä. Minusta kyllä pidetään ja saan helposti miesseuraa, mutta en vaan löydä noista tarjokkaista sellaista sopivaa ihmistä itselleni. Olen muutaman vuoden päästä jo 40 v. Ennemmin olen yksin kun huonossa parisuhteessa (niitä on ollut).
Aina ei vaan osu kohdalle :(
Noniin naiset, lukekaapas tuosta yläpuolelta tuo teksti, kriittisellä silmällä, ja oppikaa "naisten yksinäisyydestä". Tuossa on nimittäin määritelty "naisten yksinäisyys" oikein hienosti käytännön esimerkin kautta... Voi meidän "yksinäisiä naisia", ihan sääliksi käy.