niin, mul on tullu ortodoksiuskonnos tehtäväks tehä essee otsikossa olevasta aiheesta, voisiko joku auttaa kun lähdettä ei tunnu vaan löytyvän ja vanhemmat on iha ulkona asioista eli ei tiedä mitään :/? nii et apu olis nyt tervetullutta!
luterilaisuuden ja ortodoksisuuden ero
oppilas
132554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin,
Lähdettä saattaa olla hankalaa löytääkin, sillä tämän eron selvittäminen on monisyinen juttu. Tehtävänasettelua varten sinun olisi tunnettava sekä luterilaisuuden että ortodoksisuuden keskeistä opetusta, viime mainitun osalta apua olisi esimerkiksi kirjasta Railas: Ortodoksinen uskonoppi (Ortodoksiaa lukiossa 2).
Selvitän seuraavassa joitakin yleisimpiä eroja:
1. Historia
Ortodoksisuus juontaa juurensa kristinuskon alkuhämäriin saakka. Se on saanut perustansa apostolisesta uskosta ja muotoutunut keskeisiltä osiltaan Bysantin valtakunnassa 300-700-luvuilla, jota ajanjaksoa kirkkohistoriassa kutsutaan kirkolliskokousten ajaksi.
Luterilaisuus taas on syntynyt 1500-luvun Saksassa vastareaktiona Roomalaiskatolisen kirkon
ongelmiin. Näin ollen, leikkimielisesti sanottuna Katolinen kirkko on luterilaisuuden äiti ja Ortodoksinen kirkko taas luterilaisuuden "täti".
Kirkot muistuttavat toisiaan siis yhtä paljon kuin täti muistuttaa veljentytärtään : ). Jo historian erilaisuudesta versoaa paljon eroja, mutta on toki paljon yhtäläisyyksiäkin, kuten P.Kolminaisuus, Kristus ja Raamattu esimerkiksi.
2. Opin alkuperä
Luterilaisuus pohjaa opetuksensa keskeisesti vain Raamattuun. Ortodoksisuudessa merkittävää on myös kirkon Traditio, josta Raamattu on vain yksi osa. Lisäksi Traditioon kuuluvat mm. Pyhien isien opetukset, kirkolliskokousten päätökset, kirkkoveisut ja ikonit ym. Ortodoksisessa kirkossa ylin auktoriteetti opillisissa asioissa ei ole kukaan yksittäinen ihminen vaan ekumeeninen kirkolliskokous.
3.Jumalanäiti, pyhät ihmiset ja ikonit
Luterilainen kirkko ei kunnioita pyhiä ihmisiä, joskin arvostaa jossain määrin Neitsyt Mariaa ja
puhuu yleisesti pyhien yhteydestä. Ortodoksit kunnioittavat Mariaa Jumalansynnyttäjänä ja lisäksi kunnioittavat monin tavoin pyhiä ihmisiä ja viettävät heidän muistopäiviään. Merkittävimpiä pyhiä ovat mm. apostolit, marttyyrit, Pyhä Nikolaos, useat luostarien perustajat, kirkkoisistä P. Basileios Suuri, Johannes Krysostomos ja Johannes Damaskolainen jne. Pyhien kunnioitukseen liittyvät läheisesti ikonit, jotka muistuttavat pyhistä ihmisistä. Ikoneita ei palvota, vaan niitä kunnioitetaan.
3.Jumalanpalvelus ja sakramentit
Luterilaisuudessa jumalanpalvelukset eivät ole niin tärkeitä kuin ortodoksisuudessa. Ortodoksien keskeinen tapa harrastaa uskontoaan ovat nimenomaan erilaiset jumalanpalvelukset, joista tärkein on liturgia eli ehtoollisjumalanpalvelus.
Ortodokseilla on seitsemän sakramenttia, luterilaisilla vain kaksi.
4.Kirkkovuosi
Ortodoksisessa kirkkovuodessa on paljon enemmän juhlia kuin luterilaisessa ja lisäksi neljä pitkää paastoa. Ortodoksien suurin juhla on pääsiäinen, joka on Kristuksen ylösnousemuksen juhla ja jota vietetään 40 päivää.
5. Luostarit
Luterilaisuus ei ole perinteisesti pitänyt arvossa luostarikilvoitusta. Ortodoksisuuteen ovat aina kuuluneet keskeisesti luostarit.
6. Pelastus
Luterilaisen opin mukaan ihmisen pelastukseen vaikuttaa yksin usko ja Jumalan armo. Ortodoksisen opin mukaan pelastukseen vaikuttavat ihmisen usko ja hyvät teot, ja pelastus tapahtuu Jumalan ja ihmisen yhteistyönä (synergia)
Edellä kerroin vain muutamista tärkeimmistä eroista, jotka tulivat mieleeni. Ehkä joku muu haluaa jatkaa...
Tässä pari muuta asiaa, joissa ero on selkeä. En niinkään spekuloi luter. kirkon näkemystä vaan tuon ortodoksisen näkemyksen tähän.
1. Ihmiskuva. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja ihmisen tehtävänä on on kasvaa täsätä kuvasta Jumalan kaltaisuuteen. Siis ihmisellä on potentiaalinen mahdollisuuus tähän. Jokaisessa ihmisessä oleva Jumalan kuva on selitys siihen, miksi jokaista kohtaamamme lähimmäistä tulee kunnioittaa. Synti likaa ja tahraa meidän elämämme mutta Jumalan kuva ei koskaan häviä. Jumalan kuva ihmiseen tulee luonnnollisesti siitä että Sana (=Kristus) tuli Lihaksi ja syntyi ihmiseksi. Ihminen on siis pohjimmiltaan hyvä, luotu elämään Jumalan yhteydessä ja ero Jumalasta tulee synnin vuoksi. Kirkko (Kristuksen Ruumis) on tie eheyttää ihmisen ja Jumalan välinen (usein) katkennut suhde.
2. Suhde materiaan. Ortodoksinen usko opettaa että Jumalan armo voi välittyä myös materian kautta. Jumala voi pyhittää ja siunata kaiken, myös elottoman aineen. HUOM, tämä EI tarkoita sitä, että materiaa palvotaan! Vain Jumalaa palvotaan. Jumalan armo ja rakkaus voi kuitenkin pyhittää esim joitain paikkoja. Ihmisellä voi myös olla oma osuutensa tähän, esim. luostari, jossa on rukoiltu kenties vuosisatoja voi tulla pyhäksi paikaksi. Pyyhyden voi todellakin aistia tällaisissa paikoissa. Siitä syystä ortodoksist tekevät usien pyhiinvaellusmatkoja luostareihin kuin yhtä lailla osallistutaan Pyhistä eli ehtoollisesta.
3. Ehtoollinen. Kristus ei vain ole jollain lailla läsnä ehollisessa, vaan ehtoollinen on todella Kristuksen ruumis ja veri. Siksi siihen suhtaudutaan niin suurella kunnioituksella ja pelolla. Ei tulisi kysymykseenkään että sitä heitettäisiin pois, vaan jokaisen pisaran pappi tai diakoni nauttii suurella pelolla loppuun.
4. Hyvin tärkeä asia on ymmärtää että Kirkko ymmärtää ja tietää viisaudessaan asiat paljon paremmin kuin ihmismieli. Tämän oivaltaminen on tärkeää että voimme kutsua itseämme ortodokseiksi eli oikeauskoisiksi. Huom. sana oikeauskoinen ei ole että ajatellaan muiden olevan 'vääräuskoisia' vaan siksi että muistamme aina että ylistämme, rakastamme ja palvomme Jumalaa niin muin on oikein = kuin Kirkko opettaa.
Joku muu jatkakoon. Eroja voisi luetella vielä monta.
Myös luterilaisuudessa opetetaan, että leipä ja viini ovat todella Kristuksen ruumis ja veri ihan konkreettisesti. Mutta siitä esiintyy erilaisia näkemyksiä pysyvätkö ne sellaisina myös ehtoollisen vieton loputtua ja miten ehtoollisaineita tulee käsitellä sen jälkeen.
Myös luterilainen kirkko opettaa, että Maria on Jumalansynnyttäjä.
Kristus nousi kuolleista!
Ortodoksisessa kirkossa ei ole mahdollista olla 'eriäviä näkymyksiä ' ei ainakaan näin tärkeässä asiassa kuin ehtoollinen ja onko se todella Kristuksen Veri ja Ruumis ennen vai jälkeen. Tämä on juuri sitä läntistä skolastiikkaa joka on ehdottoman vierasta ortodoksisuudelle. Näkemys ehtoollisesta idän ja lännen kirkkojen välillä (tässä tapauksessa luteril. kirkon) on hyvin erilainen . En nyt ehdi kommenotoida tätä, mutta jos kiinnostaa kirjallisuutta kyllä löytyy josta voi lukea pilvin pimein lisää. Aloittaa voi vaikka netistä tästä osoitteesta: http://personal.inet.fi/private/tsasouna/
vaikka opetetaankin, että ehtoollisleipä ja viini sisältävät Kristuksen ruumiin ja veren täydellisesti, niin opetetaan myös että leipä ja viini pysyvät myös sellaisina. Eli ehtoollisainessa on kaksi olemusta rinnakkain: Jeesuksen ruumis ja veri ja ehtoollisaineiden oma "luonnollinen olemus". Puhutaan siis konsubstantaatiosta.
En tiedä ortodokseista, mutta katolinen kirkko ainakin opettaa transsubstantaatiota, jonka mukaan ehtoollisen siunauksen yhteydessä ehtoollisaineet muuttuvat substansiltaan täydellisesti niin, että vaikka ne näyttävätkin yhä leivältä ja viiniltä, ne ovat silti ainoastaan Kristuksen ruumista ja verta. Eli kärjistettynä: "Se näyttää leivältä ja viiniltä, se haisee leivältä ja viiniltä ja se maistuu leivältä ja viiniltä mutta se ei ole sitä, se on Kristuksen ruumis ja veri."
Periaatteessa luterilaisuus lähtee siitä ajatuksesta, että ehtoollisaineet ovat pyhiä ainoastaan ehtoollisenvieton yhteydessä, tämä ajatus esiintyy jo Lutherilla. Toisaalta Luther kuitenkin teki selväksi että pyhitetyt ehtoollisaineet ovat jotenkin erilaisia kuin tavalliset leivät ja viinit (luultavasti jäänne Lutherin omasta katolisesta pappeudesta) vaikka ei tehnytkään oikein selväksi että miten ne ovat erilaisia. Saksassa oli myös Lutherin aikana eräs pappi käräjillä, kun tämä oli laittanut lattialle pudonneen pyhitetyn ehtoollisleivän pyhittämättömien joukkoon. Suomen nykyisetkään piispat eivät ole oikein kyenneet tuomaan selvyyttä tähän asiaan eli erilaisia näkemyksiä esiintyy edelleen.
Siitä ei tosiaan puhuta juuri lainkaan ja joillekin voi olla jopa aikamoinen yllätys, että käsite Marian ikuisesta neitsyydestäkin löytyy luterilaisista Tunnustuskirjoista.
Käsittääkseni kaikki maailman kirkot, paitsi nestoriolaiset kirkot, tunnustavat Marian aseman Jumalansynnyttäjänä.
Tässä kun lukee näitä viestejä tulee semmoinen olo, että niinhän ovat samanlaiset nämä meidän kaksi kansankirkkoa: Jumalansynnyttäjä on ikuinen neitsyt ja ehtoollinen on Kristuksen ruumis, mitä nyt siitä pikkuseikasta että lahjat 'palautuvat' leiväksi ja viiniksi toisessa kirkossa palveluksen jälkeen.
Faktaa on kuitenkin, että Jumalansynnyttyjän merkitys, asema ja rooli kirkon äitinä on aivan toinen ort. kirkossa kuin luterilaisessa. Tästä voisi tähän kirjoittaa esseen, mutta en jaksa sitä tässä nyt tehdä.
Samoin on ehtoollisen laita. "Eukaristia (kiitosuhri = ehtoollinen) ei ole ainoastaan ’tärkein’ toimitus, vaan koko liturgisen elämän lähde ja päämäärä. (Schmemann: Johdatus liturgiseen teologiaan, s. 25) ". Ehtoollinen ei ole henkilökohtainen asia, vaan se on osallisuutta Kristuksesta ja veljistä ja sisarista, jotka jakavat saman uskon. Ehtoollisessa yhdistymme Kristuksen, Jumalan kanssa ja samalla olemme yhtä koko maailman ortodoksien kanssa. Lisää voi lukea kirjoista. Tai sivulta http://personal.inet.fi/private/tsasouna/ tai
http://www.ort.fi
Lopuksi lause, joka kuvaa sitä kuinka ort. teologialle vierasta läntinen skolastiikka on.
'Ei niinkään tarvita jumalapalveluksen älyllistä ymmärtämistä kuin sen käsittämistä kokemuksen ja rukouksen kautta. (Schmemann: Johdatus liturgiseen teologiaan, s. 24)
ja paljon.
Ihan jo siitä alkaen että teillä on seitsemän sakramenttia, meillä vain kaksi. Muita kiistakysymyksiä on ainakin pappeus ja sen merkitys sekä tradition asema.
Kuitenkin on mielestäni ihan hyvä välillä myös huomata se, ettemme me kuitenkaan niin erilaisia ole kuin voisi alkusilmäyksellä luulla.
samalta tuntuvat ja näyttävät sanat voivat merkitä jotain aivan toista meidän kirkoissamme. Esimerkkinä vaikka edellä mainittu
Jumalansynnyttäjä ja hänen asemansa kirkossa.
Jos mennään sinne uskonopin ytimeen, niin totta kai siellä on sama usko että Kristus on Jumalan Poika ja maailman vapahtaja tullut pelastamaan maailman. Mutta sitten mennään jo hieman eri suuntaan kun puhutaan esimerkiksi Kristuksen kahdesta luonnosta. Lännen kirkossa kyllä tunnustetaan oppi Kristuksen kahdesta luonnosta mutta Kristuksen ihmisyys kyllä korostuu jumaluuden kustannuksella, tai ainakin tämä on käsitykseni mitä tulee yleiseen kuvaan Kristuksesta. Idässä taas oppia ei voi muuttaa eikä Kristuksen kahta luontoa voi tarkastella erillään tai vastakkaisina toisilleen. Mielestäni lännen kirkossa on kysymys siitä, että periaattessa kyllä on näin mutta käytännössä on toisin. Idän kirkko ei koskaan resoneeraa tällä tavalla, asioita tarkastellaan kokonaisuutena ja kokanaisuutta ajatellen. Tämä periaatteen tulisi koskea kaikkea idässä, esim. Raamatun tulkintaa. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Etten nyt lipsu sille skolastiikan tielle, josta koko ajan varoittelen, heh heh.
Pienenä lisäkaneettina: idän kirkko ei ole koskaan opettanut että on 7 sakramettia. Tosin tällaista saa lukea monesta tahosta. Tämä ajastus sakramenttien lukumääräässtä on , yllätys yllätys, tullut lännen kirkon vaikutuksesta 1500-luvun lopulla Peter Mohilan myötä. Koko sana sakramentti, vaikka sitä käytetäänkin, on vieras. Tulisi puhua salaisuuksista tai mysteereistä, näkymättömän ja näkyvän kohtaamisesta joita kohtaamisia ei voi selittää. Mysteerejä on monia muitakin kuin nämä 7.
Christos voskrese! Voistinu voskrese!
Tässä otsikossa puhuttiin luterilaisuuden ja ortodoksisuuden eroista. Doxi puhuit lännen kirkosta ja haluan tarkentaa sen verran että tiedäthän, että lännen kirkko ei ole luterilainen kirkko.
Lännenkirkko = katollinen kirkko, Idänkirkko = ortodoksinen kirkko. Luterilaisuus syntyi paljon myöhemmin kuin nämä edellä mainitut uskonnot.
Täsmennän että luterilainen kirkko on osa lännen kirkkoa. Esim. Pohjoismaiden luterilaisten kirkkojen osalta ainoa organisatorinen muutos uskonpuhdistuksessa oli, että yhteys paaviin katkesi. Opissa ja kirkollisissa käytännöissä tietysti tapahtui enemmän muutosta.
teologisessa mielessä on myös luterilainen kirkko.
Totta kai katolisen ja luterilaisen kirkon välset erot ovat minulle aika tavalla selvillä, mutta idän kirkon teologiassa ei puhuta niinkään uskonpuhdituksen jälkeisistä kirkoista tai sitä ennen olevista vaan ero on juuri idän ja lännen kirkkojen välisessä ajattelussa.
Kristus är uppstånden! Sannerligen uppstånden!