Onko kukaan eronnut moisen syyn vuoksi? Jos avioliitossa ei saa omia unelmia ja haaveita toteutetuksi, kun puoliso ei niitä tue, mutta valehtelee koko ajan että haluaa lapsia ja haluaa samoja juttuja..? Valehtelee siksi, että ei kykene olemaan ilmeisestikään rehellinen sen asian suhteen, että ei halua niitä juuri minun kanssani eikä aio minua unelmissani tukea..?
Haluan avioeron, koska koen, että minua on nyt vedetty nenästä aika pitkään ja on masentavaa huomata, että puoliso ei kertakaikkiaan pysty olemaan rehellinen ja sanomaan "ei", vaan vedättää ja valehtelee..Minulla on viime hetket edes yrittää tulla raskaaksi, todennäköisesti joudun turvautumaan lapsettomuushoitoihin joihin itselläni ei ole edes varaa..olen niin pettynyt, niin surullinen, niiiiiiiiiiiiiin pettynyt :(
Haluan avioeron, koska koen, että minua on nyt vedetty nenästä aika pitkään ja on masentavaa huomata, että puoliso ei kertakaikkiaan pysty olemaan rehellinen ja sanomaan "ei", vaan vedättää ja valehtelee..Minulla on viime hetket edes yrittää tulla raskaaksi, todennäköisesti joudun turvautumaan lapsettomuushoitoihin joihin itselläni ei ole edes varaa..olen niin pettynyt, niin surullinen, niiiiiiiiiiiiiin pettynyt :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
talkoot ? Koko hoito kerralla....hyviä uimareita kaikilla mausteilla.
Aivan varmasti on monikin pari eronnut siksi että toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Onhan se sen verran iso asia. Pitää vain päättää itse tykönään, kumpi on tärkeämpi: lapsi vai juuri kyseinen henkilö puolisona?
Mutta sinun kannattaisi miettiä myös, kumpi on isompi ongelma: se ettei miehesi halua lapsia vai se että hän valehtelee sinulle? Mistä muista asioista hän sitten valehteleekaan?
Jos naisella alkaa olla jo neljäkymppiä mittarissa ja mies on vuosikausia vakuutellut että juujuu haluaa tietysti lapsia sittenjoskus, niin pitäisi kyllä naisellakin syttyä lamppu päässä ja tehdä jotain johtopäätöksiä.
Kyllähän niitä vauvansiemeniä saa lähibaarista, mutta jos haluaa myös uuden aviomiehen niin asian kehittelyynkin pitää varata muutama vuosi aikaa. Harva mies innostuu jos nainen alkaa heti kolmansilla treffeillä suunnitella perheenperustamista.
Itse en eroaisi jos puolisoni ei jostain syystä voisi saada lapsia. Lapset eivät ole minulle niin tärkeitä. Puolisoni on. Voisin hyvin kuvitella eläväni onnellisena mieheni kanssa lapsettomanakin. Vaikka lapsia haluankin. Mutta valehtelu, huijaaminen tärkeässä asiassa oli se sitten lapsi-asia tai joku muu on ehkä eri asia. On väärin salata ja valehdella se, että ei koskaan halua lapsia. Se pitäisi heti alussa tehdä selväksi. Mielihän voi tietysti muuttua, mutta sekin on eri asia.
Ymmärrän, että tunnet itsesi petetyksi.
Kirjoituksestasi saa kuvan, että mies ei vieläkään ole myöntänyt että ei halua lapsia? Päättelet niin jostakin? Minkä ikäisiä olette? Ilmeisesti olet lähellä 40 vuotta. Kirjoitat myös, että "että ei halua niitä juuri minun kanssani". Jos näin tosiaan on, että mies kyllä haluaa lapsia, mutta ei sinun kanssasi. Niin se tuntuisi hyvältä syyltä erota. Mutta onko se vain kuvitelmaasi? Vaikea sanoa.
Jos mies todella haluaa lapsia, niin pitäisi hän hänen tajuta faktat, että sitä ei voi lykätä kovin pitkälle. Mitä mies sanoo syyksi odottelulle? Ja koska hänen mielestään olisi sopiva aika?
ottaa eron. Minulle on tärkeämpää elää nyt omaa elämääni, ilman tätä miestä. Hän sanoo nyt, että ei ole koskaan mitään minulle luvannutkaan, joten mitään lupausta lapsista ei tarvitse pitää. Tuo kertookin jo sitten siitä aika tarkkaan, että niitä ei tähän perheeseen ja suhteeseen koskaan tule, eikä minun kannata sitä enää jäädä odottamaan. Syyt niiden tulemattomuuteen on kyllä varmasti suhteen toimimattomuudessa, jo tässä on aikamme yritetty saada suhdetta kuntoon. Minulle tuo lapsiasia on niin vaikea henkisesti, että oireilen joka kuukausi sen pettymyksen vuoksi, kun ei taaskaan mitään ole yritetty. Hirveä pettymys joka kuukausi, aika kuluu ja kuukaudet vierivät..nytkin kun oikein mietin niin minun toiveissa se on ollut joka kuukausi jo kahden vuoden ajan!! Olen jo nyt liian vanha normiyrityksiin, saati kaikki muu mitä on mikä vaikeuttaa tärppäämistä. Olen niin pettynyt, niin surullinen, niin järkyttynyt nyt tästä, ja ennen kaikkea niin pettynyt itseeni että olen yhä vaan pysynyt tässä tyhjien lupausten liitossa..lupausten, joita mieheni mielestä ei ole koskaan annettu :(
Minusta lapsettomuus, oli syy mikä tahansa, on kaikkein parhaiten perusteltuja syitä eroon. Se on ehkä ainoa todellinen oikea syy.
noh, noh, eiköhän niitä ole muitakin perusteltuja syitä! mutta kyllä lapsettomuus on ajanut pareja eroon ja ajaa tulevaisuudessakin.
itse en haluaisi erota, jos lapsettomuus olisi tahatonta. en haluaisi erota esim. minkään sairaudenkaan vuoksi. mutta valehtelu ja vielä näin tärkeässä asiassa saa jo miettimään tilannetta ihan eri kannalta.
Olen itse ollut vähän samanlaisessa tilanteessa paitsi meillä molemmat halusivat lapsia, mutta emme niitä pystyneet saamaan. Kävimme hoidoissakin. Tilanne oli todella turhauttavaa. Lopulta tilanne kärjistyi siihen, että olin eroamassa vuoden alussa miehestäni, koska tunsin etten saa sitä mitä oikeasti haluan, joten miksi "pitää kulisseja ylläkään". Siten mietin, että tarvitsen uusia sisältöjä elämääni kuin murehtimisen ja avioliitto vain rajoittaa niitä (miehelläni lapsia, joten ei voi muuttaa paikkakuntaa). Halusin ulkomaille töihin, opiskella lisää/uuden tutkinnon, ryhtyä harrastamaan omia juttuja (nyt yhteiset jutut ja yhteiset rahat) ja oikeasti vaan tehdä mitä MINÄ haluan; miksi minun pitää sopeutua muiden (perhe)tilanteisiin, kun niissä alkoi olla enemmän ei-toivottuja piirteitä. Tilanne vaikutti meidän parisuhteeseemme ja tunnelma oli vähintäänkin synkkä.
Lapsettomuus ja toive lapsesta on tunteena niin suuri ettei sitä ehkä pysty selittämään muuta kuin sellaiselle toiselle, jolla tilanne on sama. Pointtini on kait se, että se tunne ajaa kaiken muun ohi ja mielestäni sinulla on täysi oikeus äitiyteen, ennen kuin alkaa biologisesti olla liian myöhäistä.
Tiedän, että hoidot ovat kalliita. Itsekin olemme joutuneet luopumaan paljosta ja oikeasti miettimään milloin voimme aina jatkaa hoitoja, koska lainaa emme halunneet ottaa siihen. Mikäli sinulla on "kaikki värkit kunnossa" niin et ehkä tarvitse kuin yhden hoitokerran, joka tietysti on kiva asia kukkarolle.
Meillä tilanne meni siihen, että olemme nyt "vielä kerran" päättäneet yrittää niin lasta kuin yhdessäoloa, mutta tilanne ikäänkuin kelluu edelleen. Yritän keksiä sijaistoimintoja, mutta se vaan sattuu siltikin; ja mieheni ei tietenkään ymmärrä tuskaani. Eivät ne viikonlopputeinit ole sitä mitä haluan.
Vaikka tämä ei ehkä ole ihan sama kuin alkuperäinen aihe, mutta halusin vain kirjoittaa ja kertoa, että ymmärrän tuon biologisen äitiyden tarpeen niin hyvin, että kannustan: go for it! Ystäväni hankki juuri lapsen ilman isää (vahinkoraskaus yhden yön jutusta) ja monet tuttavani ovat hankkineet ns. uuden miesystävänsä kanssa heti uuden suhteen alussa lapsen ja ovat olleet sen jälkeen vuosi yhdessä, joten toivoa on sitäkin kautta.