Olen 25v mies, enkä ole koskaan seurustellut. Olen viimeisen parin vuoden aikana ollut ihastunut muutamaan tyttöön. Kolmelta on tullut tylyä kohtelua, yhden kanssa meillä ei vaan ollut riittävästi yhteistä ja olemme kavereita. Yksi ihastukseni kohde osoittautui varatuksi. Yhteen tyttöön olin myös ihastunut, enkä tiedä hänen suhtautumisestaan minuun. Juttelimme esim. mesen välityksellä. Yhtäkkiä vain selvisi, että hän oli ruvennut seurustelemaan toisen kanssa. Minulla on siis mennyt aika huonosti naisten kanssa.
Miksi tytöt eivät kiinnostu minusta? Olen mukava, fiksu ja hyväkäytöksinen. Näistä asioista olen saanut kehuja myös tytöiltä. Olen myös sosiaalinen, vaikka joskus on vähän vaikea keksiä puheenaiheita. Huumorintajuakin löytyy, vaikka sitä ei välttämättä aina ymmärrä. Luonteeltani ole rauhallinen. En polta, enkä ole alkoholin suurkuluttaja. Miten saisin tytöt kiinnostumaan minusta? Onko kyse vain sitten pelkästään ulkoisista seikoista? Minulla on kuulokojeet ja kasvoissa pieni vamma. Olen lievästi vammainen, mutta se ei haittaa elämää mitenkään. Urheilen paljon ja olen hyvässä kunnossa. En ole kuitenkaan mikään bodari. Onko lievä vammaisuus, puutteet ulkonäössä ja se ettei ole bodari, este tyttöystävän saamiselle? Olen myös saanut ulkonäöstäni kehuja kahdelta tytöltä. Heidän mielestään olen hyvännäköinen. Siitä en sitten tiedä, että kuinka totta he puhuivat tämän sanoessaan. Suomi24:n treffejä olen kokeillut muutaman kerran, mutta tutustuminen on jäänyt kuvienvaihtoon. Muutamista tytöistä ei ole kuvan vaihdon jälkeen kuulunut mitään, vaikka ovat kehuneet minua ja sanoneet, että vaikutan fiksulta ja mukavalta tyypiltä.
Haluaisin vain kovasti löytää tyttöystävän, jonka kanssa elää onnellisessa parisuhteessa. On vain ruvennut tuntumaan siltä, että jään yksin, enkä löydä ketään. Mistä edes mukavia tyttöjä löytyy? Pitäiskö ruveta ryyppäämään ja machoilemaan, että tytöt kiinnostuvat? En jaksa enää uskoa, että löytäisin jonkun, jonka kanssa kokea rakkautta, hellyyttä ja läheisyyttä.
Miksi tytöt eivät kiinnostu minusta? Olen mukava, fiksu ja hyväkäytöksinen. Näistä asioista olen saanut kehuja myös tytöiltä. Olen myös sosiaalinen, vaikka joskus on vähän vaikea keksiä puheenaiheita. Huumorintajuakin löytyy, vaikka sitä ei välttämättä aina ymmärrä. Luonteeltani ole rauhallinen. En polta, enkä ole alkoholin suurkuluttaja. Miten saisin tytöt kiinnostumaan minusta? Onko kyse vain sitten pelkästään ulkoisista seikoista? Minulla on kuulokojeet ja kasvoissa pieni vamma. Olen lievästi vammainen, mutta se ei haittaa elämää mitenkään. Urheilen paljon ja olen hyvässä kunnossa. En ole kuitenkaan mikään bodari. Onko lievä vammaisuus, puutteet ulkonäössä ja se ettei ole bodari, este tyttöystävän saamiselle? Olen myös saanut ulkonäöstäni kehuja kahdelta tytöltä. Heidän mielestään olen hyvännäköinen. Siitä en sitten tiedä, että kuinka totta he puhuivat tämän sanoessaan. Suomi24:n treffejä olen kokeillut muutaman kerran, mutta tutustuminen on jäänyt kuvienvaihtoon. Muutamista tytöistä ei ole kuvan vaihdon jälkeen kuulunut mitään, vaikka ovat kehuneet minua ja sanoneet, että vaikutan fiksulta ja mukavalta tyypiltä.
Haluaisin vain kovasti löytää tyttöystävän, jonka kanssa elää onnellisessa parisuhteessa. On vain ruvennut tuntumaan siltä, että jään yksin, enkä löydä ketään. Mistä edes mukavia tyttöjä löytyy? Pitäiskö ruveta ryyppäämään ja machoilemaan, että tytöt kiinnostuvat? En jaksa enää uskoa, että löytäisin jonkun, jonka kanssa kokea rakkautta, hellyyttä ja läheisyyttä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sinä sanoit sen itse: "Olen mukava, fiksu ja hyväkäytöksinen." Röyhkeyttä peliin ihan ensimmäiseksi.
Tuosta "lievästä vammaisuudesta" on vaikea mennä sanomaan mitään. Voihan se vähäinenkin vammaisuus olla jo tosi paha turn off.
eräällä minun tutulla joka on 23v, ja joka on mukava, fiksu ja hyväkäytöksinen, on jo vaimo ja lapsia?
Itse olen samassa tilanteessa kuin viestiketjun avaaja ja tuntuu, että koko homma on yhtä helvetin tuuripeliä, jossa on aivan sama mitä teet, sillä kun on jotain vikaa itsessä oli se mitä sitten olikaan, niin naisia ei vain kiinnosta vaan sen sijaan he kohtelevat todella paskamaisesti jos yrität tutustua. Tässä alkaa oikeasti tulemaan jo epätoivoiseksi ja tuntemaan itsensä täysin vialliseksi ihmiseksi kun ikinä ei ole kukaan tyttö ollut kiinnostunut, EI IKINÄ KUKAAN!
"Pitäiskö ruveta ryyppäämään ja machoilemaan, että tytöt kiinnostuvat?"
Ei! Monet kyllä sanoo, että naiset ihastuu renttuihin ja vissiin siitä on tutkimuksiakin tehty. Itse en nauti alkoholia ollenkaan enkä todellakaan ole mikään machomies. Hiljaista on itsellänikin ollut, mutta en silti luovuta. Kyllä jossain on se oikea minulle ja sinulle myös!
Varmasti on monia, jotka osaavat katsoa myös pintaa syvemmälle. Tsemppiä sulle. Ole juuri sellainen kuin olet ja älä luovuta! :)
Olen 25-vuotias nuori nainen. En tiedä meneekö tämän nyt ihan off-topic, mutta...
Jos tutustun mieheen, joka on kiinnostunut minusta, minua ahdistaisi hirveästi tieto, ettei mies ole koskaan seurustellut. Ensimmäisenä ajattelen, että hän on vain odottanut sen oikean kohtaamista. Että hän nyt kiinnostusta osoittamalla olettaa että minusta olisi täydelliseksi tyttöystäväksi. Tulisi hirveät paineet. Entä sitten kun menee tapaamaan miehen perhettä? "Voi että kun on mahtavaa, että Matti on viimein löytänyt naisen". Sitten jos homma ei toimikaan, niin suku vihaa tyttöä.
Olen seurannut tällaista tilannetta myös vierestä. Kaverini tapasi kivan (27v) miehen. He ainoastaan tapailivat, kävivät kahvilla tai katsoivat elokuvia. Mies sitten kertoi, että oli kiinnostonut tästä kaveristani. Hän kertoi kaverilleni, että oli seurustellut ainoastaan kerran ja sekin kesti 2kk. Kaverini meni todella hämilleen. Hän mietti, että vaikka hän piti tuosta miehestä, hän ei todellakaan pystyisi lunastamaan maailman ihanimman tytön titteliä. Hän oli seurustellut aiemmin ja hänellä oli ollut muutama yhden yön juttu. Siis tuo orastava rakkaus loppui kaverini epävarmuuteen siitä, että mies saisi sopivamman ensimmäisen (ehkä viimeisenkin) kumppanin kuin mitä hän oli.
Se, että mies on seurustellut aiemmin kertoo muun muassa sen, että mies kykenee parisuhteeseen. Ja että exät eivät ole olleet sopivia kumppaneita ja että hän etsii vielä sitä omaa helmeään. Muutaman vuoden seurustelu myös opettaa miehelle paljon naisista. Mies ei säikähdä naisen ensimmäistä PMS-kohtausta. Tuntuu siltä, että jos on miehelleen ensimmäinen, pitäisi olla täydellinen, ettei mies tajuaisi miten upeita muita naisia maailmassa on. Joutuisi koko ajan miettimään, että lähteekö mies jossain vaiheessa keräämään kokemuksia, joita ei nuorena saanut.
Aloittajalle haluaisin sanoa, että älä aseta parisuhteelle liian ruusuisia ennakkokuvia. Ihminen tekee itse itsensä onnelliseksi ja onnellisuuteen tarvitaan muutakin kuin kumppani (esimerkiksi terveys, kiva työ, harrastukset, kaverit). Parhaimmillaan parisuhde tuo rakkautta, lämpöä ja vakautta elämään. Mutta pettymyksiinkin pitää varautua, sillä kukaan ei ole täydellinen.
Lopuksi kerron jotain itsestäni. Olen seurustellut aiemmin, suhteet kestäneet muutamasta kuukaudesta 2,5 vuoteen. Nyt olen kuitenkin ihan onnellinen sinkkunakin. Tiedän, että se oikea ei pamahda eteeni huomenna, ei ehkä vuosiin, mutta minulla on aikaa odottaa. Mihin meillä on muka kiire? Epätoivoisuus on pahin ominaisuus kumppanin metsästyksessä.
No, tuo viestisi tarkoittaa vain minunkin kohdalla, ettei kannata enää yrittääkkään. Olen itse jo 34-vuotias, ilman yhtäkään seurustelukokemusta, halua olisi, pitäisikö sitä muka alkaa valehtelemaan olemattomilla kokemuksillaan, mikä kyllä tulisi jossain vaiheessa esille, mielestäni sille linjalle ei kannata lähteä. Ei se seurustelujen määrä määrittele miestä tai naista, meissä seurustelemattomissakin on upeita persoonia, jotka eivät vain ole vielä löytäneet sitä omaa kultaansa. Jos näköalattomasti alkaisimme uskoa tuollaiseen puheeseen, että yli kolmekymppiset seurustelemattomat ihmiset ovat pilaantunutta "tavaraa", voisimme saman tien vetää ranteemme auki, niin emme olisi häiritsemässä teidän pinnallisten ihmisten seurustelurituaalejanne.
onko sitä aivan pakko kertoa aina koko totuus?
kyllä minäkin annoin aikoinani tyttöystävän ymmärtää, että mulla on ollut aikaisemminkin naisia, vaikka kanssa seurustelukokemus rajoittui parin viikon tapailuun ja seksikokemukset yhteen känniseen yhdenillanjuttuun.
Jos ette ole koskaan seurustelleet 20 ikävuoden aikana, älkää missään nimessä kertoko tätä naiselle! Se menee oikeasti niin, että naisten kiinnostuu lopahtaa, vaikka olisit muuten kuinka huippu. En tiedä minkä takia, mutta näin asia nyt vain on. Ratkaisu: valehdelkaa. Ei tarvitse kertoa, että on ollut kymmeniä suhteita tai esittää mitään kulman kovinta panosonnia. Sen sijaan keksii päästään yhden tai kaksi suhdetta ja tietysti voi sitten aina sanoa, ettei haluaisi niistä tarkemmin puhua. Tiedän, että etenkin naiset tulevat vainoamaan minua tästä kommentista. Mielestäni tuollainen valehtelu ei tee kenellekään minkäänlaista vahinkoa. Se ainoastaan antaa seurustelemattomalle miehelle edes mahdollisuuden, jota muuten todennäköisesti ei tulisi. Yhden pikaisen suhteen jälkeen (kerroin totuuden) tapasin mukavan ja kauniin naisen ja valehtelin seurusteluhistoriani. Olemme yhdessä edelleen enkä minä muuttunut ihmisenä mitenkään valehtelemisesta. Ohjeeni ei kuitenkaan perustu pelkästään tähän omaan kokemukseeni vaan myös näihin lukuisiin foorumikeskusteluihin, joissa naiset ovat varsin selkeästi osoittaneet, että seurustelemattomuus on totaalinen turn-off.
Pakko kommentoida tuota edellistä viestiäkin. Aika outoa reaktio mielestäni ottaa jotain paineita siitä, että on 1. tyttöystävä. Seurustelemattomuuteen voi olla useita syitä, ei pelkästään "Sen Oikean" odottaminen. Esim. itse olin nuorempana todella ujo (ja olen vieläkin ujo). Voi siis olla, että mies on vain esimerkiksi voittanut ujoutensa ja satuit olemaan 1. nainen tämän tapauksen jälkeen.
tätä. Ennen ensimmäistä seurusteluani kun tapasin tyttöjä he saattoivat ensin olla aika vaikuttuneen oloisia, mutta kun puheeksi tuli, etten ollut seurustellut (n. 20 v.) niin kiinnostus vaihtui lievään huvittuneisuuteen ja homman kuivumiseen käsiin.
Sitten keksin itselleni pari lyhyttä seurustelua, ja kerroin ne niin, että oli hyvin todennäköistä, että tyttö ei niiden olemattomuutta saisi selville. Mitään lässähtämistä ei enää tullut, ja olin edelleen naisten silmissä ihan mielenkiintoinen tyyppi, enkä omituinen janari, jossa on takuulla jotain vikaa.
Juna meni jo.
Tavallaan asiassa pätee siis sama kaava kuin työnhaussa? Jollei päälle parikymppisenä ala olemaan jo työkokemusta, työnantaja pitää työntekijää jotenkin kykenemättömänä sopeutumaan työntekoon, eikä palkkaa töihin. Kun työntekijä ei taas pääse töihin, ei myöskään tule sitä työkokemusta. Tämä taas johtaa loputtomaan (syrjäytymis)kierteeseen.
Toivottavasti kaikki naiset eivät ole näin paranoidisia, vaikka sellaisen kuvan tämän keskustelun vastauksista saakin. Itse olen 21-vuotias mies joka ei koskaan ole seurustellut, eikä suunnitelmissani sitoutuminen olekaan ainakaan vielä pariin vuoteen, haluan elää "parhaat sinkkuvuoteni" vapaana ja spontaanisti.
Tuo vinkki, minkä mukaan ei kannata kertoa ettei ole koskaan seurustellut, on erittäin hyvä. Siinä saattaa naiselle tulla semmoinen tunne, että mikäs tuossakin miehessä nyt vikana on, kun kukaan ei häntä ole huolinut aiemmin, ja siitä seuraava epäileminen ym.
Itse olen vielä melko nuori (vasta kohtapuolin olen täysi-ikäinen), ja naisten / tyttöjen suhteen olen ollut melko onneton. Minulla ei tyttöjen kanssa ainakaan vielä ollut juuri minkäänlaista kontaktia, en omista edes yhtään naispuolista kaveria. Ehkäpä suurin syy liittyy ujouteeni, tämän johdosta ensikontaktien luominen on minulle erittäin vaikeaa ja tarvitsen juteltaviksi melko sosiaalisia ihmisiä jotta itse saisin edes sanoja suustani (vaikkakin tutustuessa ihmisiin osaan olla myös erittäin puhelias ja muutenkin kohtelias). Myös äärimmäinen hoikkuuteni herättää lähinnä ihmetystä. Noh, ikäni takia en luultavasti (ainakaan vielä) ole mikään toivoton tapaus, monet voivat olla huonommassakin jamassa. Internetissä uusien kontaktien luominen on ainakin itselleni paljon helpompaa, siellä kun ei tarvitse ollenkaan ujostella sekä siellä tutustutaan, ihastutaan yms. luonteeseen eikä ulkonäköön, vaikkakin jos lämäytät kuvasi muiden nähtäväksi HETI ja sieltä paljastuukin jokin rumilus, voi sen sulattaminen olla vaikeaa.
Jos mies ei kelpaa sen takia että ei ole seurustellut niin menee kyllä jo syrjinnän puolelle!
Itse en ole seurustellut ja jos nainen jättäisi sen takia kun tietäisi kokemattomuuteni, niin
kyseessä olisi täydellisen nirso ihminen.
Suomalainen seurustelukulttuuri on kyllä PAHASTI KIEROUTUNUT!
jos haluaa suhteen kehittyvän. Varmaan löytyy naisia, joille seurustelemattomuus ei ole (edes tiedostamattomasti) ongelma, mutta keskimäärin kehittämällä itselleen lyhyen seurusteluhistorian pääsee parempaan lopputulokseen. En tiedä, mikä siinä seurustelemattomuudessa on niin ongelmallista. Ei minua ainakaan haittaisi pätkääkää, jos nainen ei olisi koskaan seurustellut, mutta olisi muuten mukava ja juuri minulle sopiva.
Joku vertasi tämän ketjun aihetta työkokemukseen. Mielestäni se oli hyvä vertaus: voit olla vaikka kuinka pätevä, fiksu ja mukava tyyppi, mutta ilman työkokemusta on todella vaikea päästä haastatteluihin. Kunhan ei liian kirjaimellisesti ota tuota vertausta.
Tuollaisen lyhyen ja sopivasti ylimalkaisen seurusteluhistorian sepittämisestä ei jää edes kiinni, ellei nainen satu olemaan poikkeuksellisen utelias. Ainakaan normaalimiehet eivät edes mielellään halua kuulla tarkkoja kuvauksia naisen entisistä miesystävistä ja uskoisin, etteivät normaalinaisetkaan miehen entisistä naisista. Pääasia, että mies on muka seurustellut tai hänellä on ainakin ollut ns. suhteita.
Noin 25-vuotias saattaa päästä naisen silmissä miehen kirjoihin jo sillä, kun on ollut yksi tai kaksi lyhyttä "suhdetta" tai "viritelmää", joista "ei kuitenkaan tullut sen kummempaa". Kymmenen vuotta vanhemmalta mieheltä odotetaan jo vakavampaakin suhdetta, joka "kaatui, kun huomattiin, että oltiin vain liian erilaisia" tai kuten juorulehdissä todetaan, "ajauduttiin erilleen" tms. Hienompia sanamuotoja voi poimia lehtien kansiotsikoista vaikka kassajonossa. ;-) Yli nelikymppiseltä naiset valitettavasti odottavat jo yhdessä asumistakin tai avioeroa.
Tuo työkokemusvertaus oli hyvä, mutta mukana on ehkä jotain kauemmaksikin historiassa liittyvää. Naiset haluavat kuvitella miehen juuri siksi siitosyksilöksi, jonka suosiosta lauman kaikki naaraat kilpailevat ja itsensä tämän lopullisen valinnan kohteeksi.
Epämiellyttäväähän valehteleminen on, mutta tässä asiassa niin on vain pakko tehdä.
"Se, että mies on seurustellut aiemmin kertoo muun muassa sen, että mies kykenee parisuhteeseen"
Ei, vaan kertoo sen, että kyseinen miehen parisuhteet eivät kestä, kun on suhde loppunut. Kuinka tyhmä olet?
"Onko lievä vammaisuus, puutteet ulkonäössä ja se ettei ole bodari, este tyttöystävän saamiselle?"
sanoa, mutta kyllähän vamma tai sairaus ja lieväkin on monille naisille ja miehille tosi iso turn off etenkin jos se näkyy päälle päin. Harva sitä myöntää, mutta niin se vaan on.
Kaikille se ei kuitenkaan ole sitä, joten toivottavasti löydät vielä jonkun.
Puutteet ulkonäössä tai se ettei ole bodari eivät ole este parisuhteelle. Aika monille naisille on iso turn off jos mies on todella pumpattu.
Ryyppääminen tietenkin alentaa estoja ja sitä tehdään yleensä baarissa missä on muutenkin hyvät mahdollisuudet tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, joten sillä tapaa voisi ajatella että ryyppääminen parantaisi mahdollisuuksiasi löytää ainakin jotain seuraa. Mutta jos dokaaminen ei ole juttusi, niin haluatko sitten itsellesi naisen joka dokaa? Koska kyllähän baareissa käyvistä naisista aika moni juo.
Paras vinkki, jonka miehenä voin sinulle antaa on että ensivaikutelmaan kannattaa panostaa. Kun tapaatte ekan kerran, ensimmäinen asia jonka tyttö sinusta näkee on ulkonäkösi. Toinen juttu mikä sinusta näkyy heti ulospäin on se miten käyttäydyt ja mitä _sanot_. Niiden pohjalta tyttö muodostaa käsityksensä sinusta - käsityksen siitä, millainen olet. Tämä käsitys on lähes poikkeuksetta väärä, riippumatta siitä miten käyttäydyt tai mitä sanot. Tyttöhän ei sinua vielä tässä vaiheessa tunne, eikä tiedä sinusta juuri mitään muuta kuin sen mitä tuot esille tuossa ensikohtaamisessanne.
Sillä ei ole niinkään merkitystä, pitääkö kaikki se täysin paikkaansa mitä tuot ensi deiteillä itsestäsi ilmi. Tärkeämpää tässä vaiheessa onkin se, että tyttö kiinnostuu sinusta, edes vähäsen, jotta voitte sitten tavata useamminkin kun vain tuon ekan kerrran. Ja mitä enemmän aikaa vietät hänen kanssaan, sitä enemmän aikaa sinulla on tuoda omaa itseäsi esille. Ja mitä enemmän tuot esille itseäsi, sitä parempi mahdollisuus tytöllä on tutustua sinuun ja kiinnostua juuri sinusta. Jos ja kun hän kiinnostuu sinusta myöhemmin, sillä ei enää ole juuri mitään merkitystä, mitä ensi deiteillä tuli sanottua tai tehtyä.
Miten ensi deiteillä tulisi sitten toimia käytännössä? Annan tytöille vastausvuoron tähän kysymykseen :)
"Miten ensi deiteillä tulisi sitten toimia käytännössä? Annan tytöille vastausvuoron tähän kysymykseen :)"
Älä anna, ne sanoo kuitenkin, että ole oma itsesi, älä esitä jne. :-)
Olen huomannut että nämä asiat kannattaa laittaa kuntoon tai työstää, jotta menestyy tyttöjen /nuorten naisten keskuudessa:
1. Uskomattoman hyvän näköinen kroppa. Esim. kilpauimarin, bodarin, tms. Ajatteleppa keitä ovat ne miehet/pojat joiden perään naiset kiljuu? Tällä hetkellä Taylor Lautner.
2: Hyvännäköinen tukka. Suomessa tummat hiukset näyttävät kiinnostavilta.
3. Kopioi vaatteet joltain suositulta henkilöltä.
Tässä lisäneuvoja : Valkaise ja hoida hampaat. Käy kosmetologilla, jos sinulla on iho-ongelma.
arvakkaa vain kuinka paljon toi ottaa luonnonpäälle jos pitää mennä kosmetologilla käymään :(
muuten mahtaako kosmetologi tehdä kotikäyntejä niin säilyis edes jotain miehisyydestä :)