Haluaisin tietää, kuinka tällainen 34-vuotias mies enää tämänikäisenä löytäisi ystäviä, tai edes yhden sellaisen? Todellisuudessa en enää usko löytäväni ketään, nuorempana olin ujo ja sulkeutunut persoona, enkä lähtenyt mihinkään omanikäisteni rientoihin, vanhemmiten yritin rohkaistua ja tutustua ihmisiin, mutta, ei minua haluttu joukkoon ja jäin aina ulkopuolelle kaikesta. Suvussani on paljon piirteitä epäsosiaalisuudesta ja erakkomaisista luonteenpiirteistä, tunnistan ne piirteet itsessäni, mutta luonteeni avoimempaa puolta raastaa tämä yksinäisyys. Baarit ja suuret ihmisjoukot ahdistavat minua, joten sieltä ei apua tule minulle, yksi hyvä harrastus on, mutta sen harrastuksen fyysisyys ja henkinen rasittavuus pitää meidät vain kavereina niissä ympyröissä, samoilla perusteilla työpaikallanikin on käynyt. Olo on vain niin ontto ja tyhjä sisältä, kuin olisi ollut pitkään kuollut, elämä vain valuu sormien välistä, vuosi vuodelta vain nopeammin. Nyt lomalla ollessa tämä yksinäisyys raastaa kaksinverroin, monesti en päiväkausiin puhu mitään kenellekään, kun ei ole ketään kelle puhuisi. Tätäkö tämä elämä sitten on? Olen kuitenkin yrittänyt löytää ystäviä, naiskaveria, turhaan. Ilmeisesti, vaikka yritän avoimesti ja iloisesti tutustua ihmisiin, minut koetaan ahdistavana persoonana, josta halutaan vain päästä eroon, puheluihin ei vastata, kuten ei myöskään tekstiviesteihinkään, kyllä se masentaa.
Yksinäinen
Lonely34
8755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et mitään yhteystietoja laittais, vois vaikka postia pistää.
sun pitäis aloittaa joku harrastus tai työ jossa on erilaisia ihmisiä. Mene järjestöön tms.
Tai sitten on peiliin katsomisen paikka:
1. Kuinka pukeudut, näytänkö pelottavalta tai epäsiistiltä
2. Miten yrität lähestyä muita?
3. Miten tuot itseäsi esille?
Oletkohan itse ihan sujut itsesi kanssa? Meitä on täällä onneksi moneen lähtöön, jospa sinullekin joku paikka löytyisi. Olet varmaan täysin normaali mutta jostain syystä erakoitunut tapaus. Ole rohkea...yleensä harrastajaporukoissa joissa näprätään jotain yhteistä arvostetaan ja kunnioitetaan erilaisuutta ja sitä kautta saat itsevarmuutta. Mutta älä odota että se tapahtuisi heti.
Luulisi jo tällä kirjoituksella löytävän ystävän, vertaistukea, sillä moni varmaan kokee samanlaisia tunteita kuin sinä yskinäisyydestä.Sinä olet vielä nuori mies ja elämä edessä, eikä ujous ole esteenä, se sinun osa persoonaa. ( Ujoudesta ja yksinäisyydestä: Juhani Mattila)oletko tätä kirjaa, voin suositella.
Tiedän tuon tunteen kun ei hyväksytä joukkoon, se tuntuu pahalta, mutta silloin he eivät ole sinulle sopivia
kapakoista ei löydy, kun useinmiten onnettomia ihmisiä, joiden elämä on kurjaa, tosin en yleistä, mutta näin
se vaan on. Älä yritä niin kovasti, vaan usko omiin kykyihisi ja olet arvokas sellaisena kuin olet.
Ei sitä ystävää väkisin löydy, kyllä se tulee, kun on tullakseen, älä anna masennukselle valtaa.
Sinä olet upea mies ja vielä kun olet noin avoin, usko vaan itseesi, jossain on sinua varten joku!
Hyvää, aurinkoista juhannusta!
Olen vain huomannut, että jos jatkan samaan malliin, kuin aikaisemmin, niin ei niitä ihmisiä tule oveni taakse koputtamaan. Vain yrittämällä tutustua voi olla edes joitakin mahdollisuuksia, mutta jatkuva torjutuksi tuleminen on kerta toisensa jälkeen tuskallisempaa, ei siinä voi välttää ajatusta, että itsessä olisi jotain vialla, vaikka peilistä katsoo normaali asiallisesti pukeutuva 34-vuotias mies. Moni sanoi samaa minulle neljätoistavuotta sitten, että olen vielä nuori, en minä voi enää siihen utopiaan uskoa. Ei minusta koskaan tule mitään tarinaniskijää tai huumoripelleä, elämä on hionut minut araksi, erakoksi ja sanojaan pelkääväksi ihmiseksi. Viimeksi viikonloppuna sain naamalleni eräältä seurakaveriltani -ollut harrastuksessa jotain 30-vuotta- että, eikö vanhempani saaneet tehdyksi kuin tuollaisen tomppelin. Kyseinen henkilö on halveksinut ja tiuskinut minulle jo neljättä vuotta, pienikin virhe, niin hän menettää hermonsa ja nöyryyttää minua muiden edessä. Voisi edes toivoa toisen käyttäytyvän asiallisesti, kun en itse ole kohdellut häntä yhtä törkeästi. Harrastus on tämänhetken iloni ja henkireikäni, mutta en minä kaikkeakaan kestä. Tiedän, että tulee hetki, kun en pysty enää hillitsemään itseäni, vaan räjähdän ja silloin kyseinen harrastuspiiri on historiaa minun kohdallani. Kyseinen henkilö on sen verran vaikutusvaltainen ja merkittävä henkilö seurassa. Muut ovat alistuneet hänen oikkuihinsa ja epäsosiaaliseen käytökseensä, eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia saada tukea keneltäkään. Elämäni valo kapenee vuosi vuodelta, on vain surullista kun ei saa minkäänlaista arvostusta ihmisenä.
Jos tuo harrastus on kumminkin jonkinlainen henkireikä ja sisällön tuoja elämään niin tee itselleni ja muille harrastajille palvelus ja kerro tästä vaikutusvaltaisesta tyypistä ja sen oikuista kaikille joilla on mahdollisesti vielä enemmän vaikutusvaltaa.
Pyri tekemään se nimettömänä niin voit varmistaa oman selustasi. En tarkoita nyt mitään mustamaalausta vaan nimenomaan sairaan ilmapiirin korjaamista.
Ei seurassa ole ketään sellaista, joka olisi häntä vaikutusvaltaisempi, sitäpaitsi hänellä on niin paljon kontakteja muihinkin naapuriseuroihin ja ylempiin, ettei minulla ole mitään tukea selkäni takana. Joudun vain nielemään nöyryytykset ja halventavat puheet, jos meinaan jatkaa seurassa. En vaan enää jaksa ja olen vaan niin syvästi väsynyt kaikkeen, en tiedä miten enää löydän elämääni valon tähän pimeyteen, joka ympäröi minua. Mitä millään on todellisuudessa väliä, olen koko ikäni yrittänyt päästä elämässäni eteenpäin, töitä on aina ollut, kuten nytkin harrastuksia on tullut ja mennyt, mutta läheisiä ihmisiä en ole onnistunut saamaan lähelleni. Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään elämäänsä yksin ja se syö minua rotan lailla, tähän ikään mennessä olen yrittänyt eri tavoin saada edes sitä yhtä ystävää tai parisuhdetta, mutta aina niistä tilanteista on vain luu jäänyt käteen. Enimmäkseen minua on vain hyväksikäytetty, jopa varastettu omaisuuttani tai laitettu vain juoksupojaksi jonka voi kutsua silloin kun tarvitaan kuskiksi tai muuhun vastaavaan yksipuoliseen hyväksikäyttöön. Seuraavaksi viiltävää on kun tavatessa kaikki menee hyvin on hauskaa ja juttu luistaa loistavasti, kun sitten jonkun ajan kuluttua yrittää ottaa yhteyttä, niin ei vaan puhelimeen tai tekstiviesteihin vastata, niin kyllä se vetää mielen todella surulliseksi. Joskus vaan tuntuu, että miksiköhän minunkin on pitänyt syntyä? tämän minkä nyt tiedän elämästä, niin olisipa äitini saanut kohdallani keskenmenon, niin olisi yksi onneton kusipää vähemmän täällä elämää tuhlaamasta.
Laita sähköpostiosoitteesi tänne, jotta viestisi lukeneet ja samaa kokeneet voivat kirjoittaa sinulle !
Laitahan nyt mailiosoitetta nii suhun saa yhteyttäkin.
-jim-