Olen tapaillut erästä miestä ja koko kuvio on ollut vähintäänkin sekava. Viihdymme ilmeisen hyvin keskenämme, mutta mies ei halua suhdetta. Olemme jo pistäneet suhteen tauollekin, mutta yhteydenpito jatkuu kuitenkin aina uudelleen.
Tänään taas viestittelimme ja mies totesi, että hänestä tuntuu, että minä käytän häntä hyväkseni ja hän minua. Kysyin nyt suoraan useassa viestissä, että haluaako hän siis lopettaa kokonaan. En saa mitään vastausta. Miksi? Miksi miehille on niin vaikea sanoa suoraan haluaako lopettaa vai ei??
Tänään taas viestittelimme ja mies totesi, että hänestä tuntuu, että minä käytän häntä hyväkseni ja hän minua. Kysyin nyt suoraan useassa viestissä, että haluaako hän siis lopettaa kokonaan. En saa mitään vastausta. Miksi? Miksi miehille on niin vaikea sanoa suoraan haluaako lopettaa vai ei??
Vastaukset 30
Vanhimmat
siis teillä ei ole suhdetta, miten sen voisi pistää tauolle?
Miksi on vaikea sanoa, jos ei tiedä?
mies ei halua lopettaa. Hänelle käy epämääräinen tapailu enemmän kuin hyvin. Antaa myös selkeästi ymmärtää, että mitään vakavampaa ei ole tulossa, joten ei häntä voi syyttää mistään vedätyksestäkään eikä hyväksikäytöstä.
On pelkästään sun päätettävissä jatkatteko vai ette. Mies vaan nauttii rusinat pullista niin kauan kuin saa.
.
Olet ns. hätävarapano.
Mies on ihan tyytyväinen tilanteeseen, että hänellä on nainen jolta saa aina silloin kun ei parempaa saa. Selkeä sana hänen puolelta; että ette ole yhdessä, antaa hänelle luvan olla tuollainen. Katselee naisia ja hakee hyvää panoa vakisuhteeksi, ei kuitenkaan halua olla kuivilla sitä odotellessa.
Mikä lienee hyvän panon kriteerinsä, hakeeko oravaa vai horoa ehtaa vai mitä lieneekään. Voihan olla että kyttää rahakasta perijätärtä. Kyllä niitä syitä aina löytyy.
1. Koska kuvionne on sekava ei hän halua alkaa sekavaan suhteeseen vaikka ehkä haluaisi tervepohjaisen suhteen kanssasi jos sille tarjoutuisi tilaisuus. Koska etenet asiassa "LOPETETAANKO TÄÄ?!=?!??!" teemalla ei tällöin tule alkuunkaan tunnetta että suhteella olisi toivoa koska ethän ainakaan sä rakenna mitään vaan ainoa vaihtoehto mitä tarjoat on pistää paskaksi.
Tällöin kuitenkin jos olet muuten ok ja toivottava kumppanina hän yksinkertaisesti odottaa milloin sinussa tulee jonkinlaisia merkkejä siitä että olisit valmis terveeseen suhteenrakennukseen. Jos hänellä on tunteita sinua kohtaan niin hän ei halua´edistää toiveitaan turhaan vain sitä varten että kohta lopetetaan. Sehän on se optio mitä kernaasti tarjoilet.
2. Jos hän "käyttää sinua hyväkseen" hän tietää ettei halua suhdetta kanssasi vaikka seurasi onkin kevyellä tasollaan toivottavaa. Miksi siis paskoa tilanteen päälle myöntämällä ettei halua suhdetta, tai miksi lopettaa jos sillekään ei ole tarvetta? Se mitä on kelpaa hänelle sellaisenaan, mitä nyt se nainen vähän vauhkoaa jostain ihmeellisestä syystä.
3. Jotain muuta.
Mikä ratkaisuksi?
Jos olet omalla toiminnallasi jumittanut tilanteen niin suosittelet jumituksen purkamista. Omalla toiminnalla.
mitkä tunteet sulla on miestä kohtaan? Jos ei sen ihmeempiä niin laita mies valitsemaan ts ehdota itse hänelle suhdetta seurustelua. Mutta sun pitää valmistautua siihen että se oli siinä.
Ettekö te puhu keskenänne teistä, tilanteestanne? Tosi kummaa. Kyllähän( oletettavasti olette aikuisia) kahden aikuisen pitäisi pystyä ja osata puhua tilanteestanne.
No, hän on juuri eronnut eikä halua suhdetta, joka on täysin ymmärrettävää. Puhuimme viimeksi tilanteesta ja sovimme, että katsomme rauhassa eteenpäin. Laitoin hänelle viestin näkemistämme seuraavana päivänä, johon ei vastannut, kunnes itse kyselin kuulumisia monen päivän päästä. Tällöin hän vastasi ja pahoitteli, ettei ollut vastannut minulle ja sanoi tuntevansa itsensä halvaksi sen takia. Ymmärsin, ettei häntä kiinnostanut jatko ja hänkin myönsi, että tarvitsen jonkun paremman miehen. Olin surullinen, mutten enää jaksanut soutamista ja huopaamista. Lähetin viestin, jossa kerroin tunteistani ja toivotin hyvät jatkot. En saanut koskaan vastausta.
Parin päivän päästä hän kuitenkin taas soitti jostain tyhmästä asiasta ja ehdotin hänelle että tekisimme jotain yhdessä illalla, vaikka ystävinä. Hän vastasi vain, että mies ja nainen eivät voi olla ystäviä. Myöhemmin sain häneltä seksiin viittavan viestin, jota hän kuitenkin pahoitteli heti kohta puoliin. Kirjoitin pari pitkäö viestiä, jossa kerroin myös tunteistani, mutta totesin, että koska hän ei halua mitään, niin pitäisikö sopia yhdessä, ettei olla enää yhteyksissä, koska tämä on niin outoa ja vaikeaa. Kirjoitin myös, että olen sekaisin, koska en tiedä mitä hän ajattelee, välillä ajattelen, että hän pitää minusta ja välillä tuntuu, että hän vihaa minua. Ainoa mitä sain takaisin oli: Miksi vihaisin sinua, oletko hullu?
Joten, en tiedä. En kai tule koskaan saamaan miään vastausta.
nykyajan ongelma taitaapi olla se, että ei voi kenellekään antaa suoraa vastausta kun ei voi koskaan tietää jos joskus tulevaisuudessa taas haluttaa (vaikka käyttää hyväksi) niin kaikki portit pitää pitää auki. Kenestäkään ei saa olla mustasukkainen eikä kenenkään asiat oikeesti kuulu kellekään.
Kuten Elisan mainoksessa aikoinaan: "kaikkialla aina ja kaikkien kanssa"! :P Revi siitä.
Se on kyllä melko surullista, että eilenkin kerroin avoimesti tunteistani, mutta sekään ei saa mitään reaktiota aikaan. tai saihan se, hiljentymisen. Kai tästä on pääteltävä se, että hän ei välitä minusta sen vertaa, että tunteeni tai ajatukseni kiinnostaisivat yhtään. Olen niin yhdentekevä, että minun loukaamisenikaan ei tunnu missään.
Selitätkö vähän tarkemmin missä kohtaa se mies loukkaa sinua?
Vai psyykkaatko itseäsi ajattelemaan että mies olemalla sellainen kuin oikeasti on jotenkin tietoisesti valitsee loukata sua? Onks sen hengittäminen rikos sua kohtaan jos päätät niin?
Ainoo mikä loukkaa sua on ne naiivit unelmat joita elättelet turhaan - jos asiat ovat niin. Se mies elää vain elämäänsä tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan. Se ei ole susta vastuussa ellei ole sanonut ja luvannut olevansa.
Eli kuka tässä hakkaa päätänsä seinään ja syyttää seinää siitä että ottaa kipeää?
No niin, olet kyllä kukkomies ihan oikeassa. Ei kai se hänen syynsä ole, jos hän ei ole kiinnostunut. Se vaan on ärsyttävää, ettei voi vastata suoraan kysymykseen mitään. No, onneks hän pitää minua eilisten viestieni jälkeen varman vähän hulluna, joten ehkä tämä asia nyt ratkesi sitten ihan itsestään.
...sitten pitäisi tehdä? Antaa koko jutun olla? Pyytää anteeksi, että vauhkoilin ja tivasin vastauksia? Vai ei tehdä yhtään mitään? Äääh, tunnen itseni niiiiin tyhmäksi.
No voit olettaa että jostain syystä se vastaamattomuus on hänelle etu. Jos hän saadakseen tilanteen pysymään itselleen otollisena joutuisi valehtelemaan vastatessaan hän asettaisi itsensä ikävään asemaan; siis parempi vaieta.
Ajatus siitä että te käytätte toisianne hyväksi voi hyvinkin olla totta. Hän saa sinusta sen mitä haluaa ja sinä saat leikkiä tunneleikkejäsi ja pitää häntä leikkikumppanina silloin kun se molemmille sopii - jopa siihen pisteeseen saakka että voit syyttää häntä asoista jotka eivät pidä paikkaansa. Hän nyt vaan ei voi tehdä yksityisestä leikistäsi totta ilman äärimmäistä kusetusta, eikä häntä sen leikin leikkiminen kiinnostaisikaan. Kyse on sun leikistä jossa hän on välineenä ja jonka ansiosta hän saa sen mitä hän jutulta kaipaa.
Kato, tasapainohan tuossa on. Sääli ettet ole tyytyväinen järjestelyyn lopullisestii.
No mitä sellaista mikä on tavoitettavissa - ehkä - sä haluat?
Toimi sen mukaan.
Ja tarkoitan laajemmin kuin vain tuosta yhdestä suhteesta. Ajattele itseäsi ihan täysin vapaana, ilman aktiivista suhdetta kehenkään, vapaana tekeen mitä tahansa (tietysti oman arkirealiteettiesi rajoissa). Mitä sä haluaisit siihen?
Vakavan parisuhteen hyvän miehen kanssa?
En kyllä ymmärrä mitä yksityisiä leikkejä leikin? En haluaisi leikkiä yhtään mitään. Tai kai sen verran leikin, että olen häneen yhteydessä, vaikka tiedän, ettei hän halua muuta kuin ehkä seksiä. Mutta tiettyä pointtia tuossa kyllä oli, en ole näköjään itsekään halunnut lopettaa tätä, vaan jatkan ja jatkan vaan.
Mutta eilisissä viesteissäni oikeasti koitin lopettaa sotkua ja olisin vain halunnut myös hänen hyväksyntänsä siihen, toisin sanoen että se olisi ollut yhteinen päätös. Lapsellista ehkä, eihän tällaisiin päätöksiin tarvita kahta.
Se on juuri se mitä haluaisin, vakavan suhteen hyvän miehen kanssa.
No miten toi nykyinen systeemi edesauttaa sitä tavoitetta?
Jos sä etsit jäätä ei kannata mennä saharaan.
...tietenkään mitenkään, kyllä sen tajuan. Jossain vaiheessa vaan ajattelin, että tästä voisi tulla jotain. Mielestäni miehen käytös ja sanat olivat täysin ristiriidassa, siis minun tunteideni eduksi, mutta epäilen, että se oli rakastuneen naisen ihan omaa tulkintaa. Ehkä tähän myös liittyi jotain halua saada se, mitä tiedän, etten voi saada.
Ja nyt minulla on jotenkin tarve säilyttää kasvoni miehen edessä, koska tunnen, että olen ollut hysteerinen inttäjä. Vaikka mitä väliä?
No kukapa meistä haluaisi olla hysteerinen inttäjä rakastamansa ihmisen edessä? (ei siinä että asiassa mitään pahaa olisi. Se vaan sit kirvelee jälkikäteen kun se tapahtuu...)
Btw. Käytit vasta nyt sanaa rakastunut. Kunhan vain osoitan sinulle missä mennään...
Sä muuten mainitsen sanan rakkaus nyt. Sä olet suhteessa sen kanssa täsmälleen niin kauan kuin rakastat, oli se sit suhteessa sun kanssa tai ei, tai teit "tietoisena" yhtään mitään. Jos tarkkaan ajattelet niin se et ole sinä jolla on jotain todistettavaa hänelle. Hänellä on sulle todistettavaa sen suhteen että onko hän rakkautesi arvoinen. Tarviiko sun olla kontrolloimassa tätä asiaa, kaivamassa sitä esiin?
Oletko koskaan ajatellut että sun rakkautesi voi olla myös sitä että luovut ja annat jonkun toisen rakastaa puolestasi häntä tai tarjota sopivammassa muodossa sitä mitä hän haluaa - sen sijaan että uhraat itse toiveitasi ja tunteitasi ja aiheutat hänelle hankalia tilanteita?
Enkä mä sano että tämäkään oikea valinta olisi. Mut se on ainakin perusteltu vaihtoehto nykyiselle toimintamallille...
...juuri tässä hommassa on ollut kyse. Olen valmis luovuttamaan ja siinä on tämän ongelman ydin. Kirjoitinhan hänelle muun muassa, että koska hän ei halua kanssani mitään, niin voisimmeko yhdessä tehdä päätöksen lopettaa yhteydenpidon ja siirtyä eteenpäin. Kirjoitin myös, että välitän hänestä, mutten voi tilanteelle mitään. ja juuri tähän en saanut mitään vastausta. Siksi hän mielestäni myös loukkasi minua, koska olin täysin rehellinen itse. Ei hän tietenkään ole vastausta velkaa, mutta mielestäni on ei ole reilua jättää toista tyhjän päälle.
no Kukkomies nyt on johonkin varattuun naiseen selvästikin rakastunut ja pettynyt tyyppi ja hänen ihmissuhdemaailmansa on kylmä ja kova, tulkitsee kaiken siitä järjissä pitävästä perspektiivistä..
Mun neuvoni sulle on:
Jostain syysstä tuolla kuvailemallasi miehellä ei riitä tunnetaso NYT enempään. Sun pitää päättää särkikö hän kuinka pahasti sillä sydämesi ja missä ne sydämesi rikkoutumisen rajat menevät. Ilmiselvää on että koska mies ei ole tullut emotionaalisesti vastaan kuin muutaman sentin, sä olet hämilläsi tilanteesta ja poukkoilet nurkasta nurkkaan kuin ellun kana...
Ei siinä auta kun vaan yrittää ja katsoa miltä tuntuu.. ja tuleeko mies vastaan vai ei..
Jotkut rakkaustarinat loppuvat jo ennenkuin ehtivät alkaakaan omaan mahdottomuuteensa.
Tärkeintä ja sellaista mikä pitää meidät järjissämme on toimia kuitenkin aina omien toimintamallien mukaan. Ei kuunnella toisen lässytyksiä liian pitkään jos ne ei mitään pelasta.
ihmisiäkin! Mukavaa iltaa sulle!
"no Kukkomies nyt on johonkin varattuun naiseen selvästikin rakastunut ja pettynyt tyyppi ja hänen ihmissuhdemaailmansa on kylmä ja kova, tulkitsee kaiken siitä järjissä pitävästä perspektiivistä.."
Näet arpia, näetkö myös hampaat?
"Jostain syysstä tuolla kuvailemallasi miehellä ei riitä tunnetaso NYT enempään."
Riittääkö se tulevaisuudessa? Riittääkö se just tän naisen suhteen? Vai olisko mies sittenkin tietoinen itsestään, tunteistaan ja ilmaisee niitä hyvin selvästi ja on laittanut asiat pöydälle aivan kuin tää nainenkin. Siksi mies ei välttämättä edes halua sellaista kumppania jota koskaan tulisi rakastamaan, ettei just nyt tarvisi tuntee juuri mitään. Sitten kun tarvii etsitään se oikee kohde.
Miksi puolustat kiivaasti sitä mikä ei toimi? Kyllä sitä saa rakastaa toista kaukaakin ja jatkaa matkaa siitä huolimatta.
Mies vaan ei ole hirveän suoraan kertonut mitä haluaa. Kaikki mitä olen saanut irti on, ettei halua suhdetta, mutta haluaa kuitenkin nähdä. Kun yritän sitten lopettaa yhteydet, koska itse ajattelen, että tällainen on jokseenkin turhaa, en saa vastausta siihenkään. Kuitenkin eilen illalla sain täysin tyhjänpäiväisen viestin ilman mitään sisältöä, enkä ikinä vastausta siihen, että voisimmeko nyt lopettaa.
En ole tyhmä, ymmärrän suoraa puhetta ja pystyn perääntymään, kun sen aika on. Mutta näköjään pystyn myös roikkumaan pienessä toivonkipinässäkin.
No mikset sä voi antaa sille oikeutta käyttää sua hyväksi niinkuin parhaaksi katsoo, vailla mitään mitä sä vaadit?
Se olisi myös selväsanainen sopimus joka kuvaa sitä mitä on tapahtumassa. Jos sä haluat selkeyttä niin tarjoa sitä mikä on kuvion todellinen dynamiikka äläkä sitä mitä sä toivot ja joka on ilmiselvästi epäloogista tapahtuvaksi HÄNEN suunnaltaan.
Nää naisilla pelattavat pingpong pelit eivät ole hyväksi miehenkään sielulle eikä mies arvosta naista jolla voi pelata tuolla tavalla. Mies haluaa rakastaa naista ja laittaa sen toimmaan siltä pohjalta. Mutta jos sitä rakkautta ei ole itsessä - mutta sen saa naiselta - ehdottomasti, ja itse pystyy pelamaan täysin toista. Siitä ei seuraa hyvää. Siitä voi rakentaa vaikka tunteettoman avioliiton jos haluaa leikkiä kotileikkejä. Tai pistää toisen pihalle ihan tosta vaan. Tai käyttää seksileluna. Miksei pystyisi? Eihän siihen ihmiseen ole merkitsevää tunnesidettä ja sehän suorastaan tyrkyttää itseään kaikkeen tähän ja pitää sitä oikeana.
Jos mies lähtisi kanssasi suhteeseen se eläisi sitä hetken, kenties nauttisi omalla tavallaan tomivuudesta mutta se kokis aina että jotain puuttuu ja lopulta se ravistais suhteen rikki. Niin kävi minulle nimittäin.
Tiedän myös kuinka paskamaista on rakastaa kun ei saa sitä mitä tarvii. Silloin mun mielestä on vaan pakko hyväksyä tilanne ja kerätä romunsa ja yrittää jatkaa matkaa, tutustua uusiin ihmisiin, löytää oma tiensä. Mä uskon siihen että jos rakastaa toista ja lähtee - ja se toinen oikeasti kokee jotain takaisinpäin ja menettää; kenties kasvaa itse ihmisenä - niin se lopulta tajuaa yrittää itsekin jotain. Mutta kannattaako sitä sitten jäädä odotteleen?
Mä en väheksy pätkääkään rakkautta ja sen voimaa.
Mut rakkaus ei ole ainoa voima tai hyvä asia maailmassa. Se ei yksin riitä, eikä yksi ihminen kaikella hyvällään riitä hänkään. Suhteeseen tarvitaan kaksi. Siksi rakastavan ihmisen on myös osattava vaatia sen toisen osallistumista. Jos se toinen ei osallistu niin suksikoon kuuseen.
...se menee. Itsekin olen joskus syyllistynyt suhteisiin, joissa olin vain sen takia, että oli helppoa ja se toinen osapuoli oli niin rakastunut. Loppuvaiheessa nämä suhteen menivät kammottaviksi, toista ei voinut enää sietää silmissään. Enkä jostain syystä tunne vieläkään kunnioitusta näitä miehiä kohtaan, vaikka kaikki olivatkin varsin fiksuja, huumorintajuisia ja muutenkin kaikin puolin kunnon miehiä.
Parasta vaan siis tässkin tapauksessa perääntyä vähin äänin. Mitäpä tässä enää parkumaan, kyllä se on jo huomattu, että tunnesidettä eikä edes kunnioitusta minua kohtaa ei miehellä ole. Nyt kävi näin.
ihmiset rikkovat muita.
Miehet yleensä rikkovat vain lisää. Jos tapaat hyvän miehen, yritä saada hänet itsellesi vaikka olisi varattu. Säästyt monilta murheilta.
Voi yrjötys.
on vaikeaa sanoa suoraan jatkaako vai ei kun miehellä pitää olla aina uusi katsottuna ennenkuin voi lopettaa. Minulla ihan samanlaisen tyylinen tilanne päällä ja nyt olen ihan raivoa täynnä ,kun joku entinen tyttöystävä antaa miehelle "hyviä neuvoja" miten minun kanssani tulee toimia, vaikka itsellään ja tuolla miehellä suhde ollut samanlainen eipäs-joopas juttu. Ja nyt ovat niin hyvää pataa keskenään että voi hyvää päivää. Olen kuulema ihan sairas ym. kun en sitten osaa olla miehelle kuten HE ovat sen määritelleet keskenään. minua ihan kauheasti ihmetyttää myös se ettei entiset hoidot osaa väistyä vaan häiritsevät omilla yhteydenotoillaan uutta yritystä ja vielä tuntematta toista ovat valmiit kertomaan millainen ihminen on kyseessä, ja vain niillä perusteilla mitä mies on heille puhunut. Niin ja sitten vielä se että sen entisen todella pitäisi tuntea se mies ja jakaa neuvoja sen miehen käytöksen muuttamiseen eikä tuon tuntemattoman ihmisen jota ei todellakaan ole edes koskaan nähnyt. Siis annetaan entistemme olla rauhassa ja rakentakoot omat ansansa uudelleen mutta minä en ainakaan mene kenellekkään antamaan neuvoja miten tuota kyseistä miestä nyt pitäisi kohdella ja käsitellä, jotta se olisi onnellinen, höh miksei vaan anna olla.
Tää tais vähän poiketa aiheesta mutta olkoon . Hyvää jussia kaikille,,,,