Olen ollut avoliitossa mieheni kanssa 20 vuotta, olin hyvin nuori alettuamme seurustella. Koko aikana ei ole muita miehiä minulla ollut, ja mieheni oli "se ensimmäinen" monessa mielessä. Intohimo on väliltämme kadonnut jo aikoja sitten, olemme lähinnä hyviä ystäviä, lapset, omakotitalo, ja moni muu asia yhdistää.
En edes muistanut mitä intohimo on, kunnes pari vuotta sitten tapasin mukavan miehen. Ihan mielettömän upeaa hänen kanssaan oli, mutta stoppi tuli sänkyynmenossa. Noh, tuo juttu jäi taakse, mutta sen jälkeen olen muutaman kerran ajautunut tilanteeseen, jossa on on ollut suurta intohimoa, mutta sänkyynmenoa en halua. Kaipaan hellyyttä, läheisyyttä, kiihottumista, suudelmia. Mutta ei sänkytouhuja. Miehestäni en halua erota.
Onko miten normaalia?
En edes muistanut mitä intohimo on, kunnes pari vuotta sitten tapasin mukavan miehen. Ihan mielettömän upeaa hänen kanssaan oli, mutta stoppi tuli sänkyynmenossa. Noh, tuo juttu jäi taakse, mutta sen jälkeen olen muutaman kerran ajautunut tilanteeseen, jossa on on ollut suurta intohimoa, mutta sänkyynmenoa en halua. Kaipaan hellyyttä, läheisyyttä, kiihottumista, suudelmia. Mutta ei sänkytouhuja. Miehestäni en halua erota.
Onko miten normaalia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunteet tulevat ja menevät.
Oikea rakkaus on ja pysyy. Olet vain unohtanut että ohimeneviä tunteita voi herättää rakkansa kanssa, muistelemalla ja luomalla tilanteita joissa nuo tunteet aikanaan nousivat.
Keskustelkaa enemmän, nyt olette antaneet toistenne olla itsestäänselvyyksiä toisillenne.
On normaalia. Nostan vielä hattua, että pystyt laittamaan jarruja päälle kunnioittaaksesi omaa miestäsi! Onneksi on näitä selkärangallisiakin vielä olemassa!!
Mahtavaa! Että ihan omakotitalo!
Jäin miettimään tuota sanaa... Kas kun itse olen kokenut sitä tasan yhden kerran ts yhtä ihmistä kohtaan elämässäni ja se on nykyinen mieheni. Muita kohtaan olen tuntenut himoa eli rahvaanomaisesti sanottuna panetusta - joka ei ole välttämättä mihinkään johtanut. Taidan olla outo hyyppä, kun suuri intohimo minusta suuntautuu vain tuohon elämäni mieheen - satunnaisille puoleensa vetäville miehille sitä ei ole irronnut.
Tuossa sinulle hattua nostellaan - ja niin ajattelin itsekin ensimmäisen kerran kirjoituksesi luettuani, mutta... Enpä nyt menisi sanomaan, että sinä niin paljon "parempi" ihminen olisit kuin sänkyyn päätyneet pettäjätkään - olethan antanut itsellesi luvan kuitenkin hakeutua lähikontaktiin vieraan miehen kanssa... Vaikka sitten oletkin lyönyt jarrut kiinni. Miksi et etsi sitä intohimoa miehesi kanssa, kun se kerran on ollut joskus olemassa?