En tiedä mistä aloittaisin. Pääni on aivan sekaisin, en jaksaisi enää tätä taistelua.
Noh, erostamme on nyt reilu vuosi aikaa.
Suhteemme kesti kaksi vuotta, josta yli vuoden asuimme yhdessä.
Ekan puolentoista vuoden jälkeen, meille alkoi tulla ongelmia.
Lähinnä johtuen exäni mustasukkaisuudesta, ja siitä ettei hän enää tehnyt mitään asioita ilman minua.. Paitsi kävi töissä.
Itse olen menevä ihminen, ja haluan suhteessakin säilyttää itsenäisyyteni ja tavata ystäviäni ilman kumppania.
Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa syy eroomme, toinen syy oli se etten tuntenut enää häntä kohtaan niinkuin parisuhteessa "kuuluisi tuntea".
Ensimmäinen "tauko" meillä oli puoli vuotta ennen eroa. Molemmat tiesimme ettei juttu toimisi pidemmän päälle. Lopullinen eroa koskeva päätös oli kuitenkin minun, ja tästä säikähtäneenä exäni kosi minua. En tietenkään suostunut.
Eron jälkeen ensimmäinen kaksi kuukautta oli yhtä helvettiä, sekä hänelle että minulle. Mietin, että teinkö oikein kun jätin hänet. Tiesin kuitenkin ettei muuta vaihtoehtoa olisi ollut. Kuvittelin tilanteen muuttuvan, ja exäni tajuavan ettei yhteistä tulevaisuutta tule.
Kahden kuukauden jälkeen, noin kuukausi meni hyvin. Exäni sanoi hyväksyvänsä ja ymmärtävänsä päätökseni. Sanoi toivovansa minulle parasta onnea jonkun muun kanssa.
Ei kestänyt kauaa, alkoi joka päiväinen taistelu. Aina puhelimeni soidessa, tai tekstiviestin piipatessa, tiesin kuka yrittää tavoittaa.
Hän alkoi olla mustasukkainen ystävistäni.
Joidenkin yhteisten kavereidemme kautta, hän sai aina tietää jos olin ollut ulkona juhlimassa, tai jos minulla oli "sutinaa" jonkun kanssa. Hän syytteli minua siitä että menin elämässäni eteenpäin. Sai minut tuntemaan huonoa omatuntoa pitäessäni hauskaa. Samaan aikaan hän itse kuitenkin alkoi tapailla tuttavaansa. Ajattelin että vihdoin tämä loppuu.. Mutta ei.
Tämä uusi tapailusuhde oli kuulemma vain pelleilyä, jotta tietäisin miltä hänestä tuntuu kun minä käyn treffeillä. Hän ei vain halua ymmärtää, ettei minua hetkauta puoleen tai toiseen.
Itse en pidä häneen yhteyttä kuin yhteisen koiran takia.
Hän valittaa jos minusta ei muutamaan päivään kuulu mitään. Sitten alkaa taas vanhojen asioiden kaivelu, syyttely ja painostus siitä että meidän pitäisi vielä yrittää.
En halua pitää häneen yhteyttä, koska sitten hän taas luulee että olen alkanut harkitsemaan eroamme uudelleen ( ja tämä on testattu juttu ).
Muutama päivä sitten, puhelimeni soi kolme tuntia, joko tekstiviestein tai puheluiden merkissä. Luin tekstiviestejä siitä, kuinka olen kylmä ja julma ihminen, kuinka en ole ikinä tarvinnut häntä mihinkään, kuinka petin häntä suhteemme aikana ( en pettänyt ), ja siitä että olen mennyt elämässäni eteenpäin.
Tapailin hetken aikaa erittäin ihanaa ihmistä josta tykkäsin. Exäni kuitenkin pilasi tämänkin sillä, ettei tämä kyseinen uusi mies tykännyt kun exäni soitteli jatkuvasti. Miten voisinkaan ketään tapailla kun exäni häiritsee elämääni? Kuka jaksaisi päivästä toiseen mustasukkaista ja vainoharhaista exää?
Olen harkinnut numeron vaihtoa, muuttamista.. Mitä vain, mikä helpottaisi tilannetta.
Oli ehkä sekavaa tekstiä, mutta joka päiväiset syyttelyt tekevät minut hulluksi.
Mikä neuvoksi? Kokemuksia?
Noh, erostamme on nyt reilu vuosi aikaa.
Suhteemme kesti kaksi vuotta, josta yli vuoden asuimme yhdessä.
Ekan puolentoista vuoden jälkeen, meille alkoi tulla ongelmia.
Lähinnä johtuen exäni mustasukkaisuudesta, ja siitä ettei hän enää tehnyt mitään asioita ilman minua.. Paitsi kävi töissä.
Itse olen menevä ihminen, ja haluan suhteessakin säilyttää itsenäisyyteni ja tavata ystäviäni ilman kumppania.
Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa syy eroomme, toinen syy oli se etten tuntenut enää häntä kohtaan niinkuin parisuhteessa "kuuluisi tuntea".
Ensimmäinen "tauko" meillä oli puoli vuotta ennen eroa. Molemmat tiesimme ettei juttu toimisi pidemmän päälle. Lopullinen eroa koskeva päätös oli kuitenkin minun, ja tästä säikähtäneenä exäni kosi minua. En tietenkään suostunut.
Eron jälkeen ensimmäinen kaksi kuukautta oli yhtä helvettiä, sekä hänelle että minulle. Mietin, että teinkö oikein kun jätin hänet. Tiesin kuitenkin ettei muuta vaihtoehtoa olisi ollut. Kuvittelin tilanteen muuttuvan, ja exäni tajuavan ettei yhteistä tulevaisuutta tule.
Kahden kuukauden jälkeen, noin kuukausi meni hyvin. Exäni sanoi hyväksyvänsä ja ymmärtävänsä päätökseni. Sanoi toivovansa minulle parasta onnea jonkun muun kanssa.
Ei kestänyt kauaa, alkoi joka päiväinen taistelu. Aina puhelimeni soidessa, tai tekstiviestin piipatessa, tiesin kuka yrittää tavoittaa.
Hän alkoi olla mustasukkainen ystävistäni.
Joidenkin yhteisten kavereidemme kautta, hän sai aina tietää jos olin ollut ulkona juhlimassa, tai jos minulla oli "sutinaa" jonkun kanssa. Hän syytteli minua siitä että menin elämässäni eteenpäin. Sai minut tuntemaan huonoa omatuntoa pitäessäni hauskaa. Samaan aikaan hän itse kuitenkin alkoi tapailla tuttavaansa. Ajattelin että vihdoin tämä loppuu.. Mutta ei.
Tämä uusi tapailusuhde oli kuulemma vain pelleilyä, jotta tietäisin miltä hänestä tuntuu kun minä käyn treffeillä. Hän ei vain halua ymmärtää, ettei minua hetkauta puoleen tai toiseen.
Itse en pidä häneen yhteyttä kuin yhteisen koiran takia.
Hän valittaa jos minusta ei muutamaan päivään kuulu mitään. Sitten alkaa taas vanhojen asioiden kaivelu, syyttely ja painostus siitä että meidän pitäisi vielä yrittää.
En halua pitää häneen yhteyttä, koska sitten hän taas luulee että olen alkanut harkitsemaan eroamme uudelleen ( ja tämä on testattu juttu ).
Muutama päivä sitten, puhelimeni soi kolme tuntia, joko tekstiviestein tai puheluiden merkissä. Luin tekstiviestejä siitä, kuinka olen kylmä ja julma ihminen, kuinka en ole ikinä tarvinnut häntä mihinkään, kuinka petin häntä suhteemme aikana ( en pettänyt ), ja siitä että olen mennyt elämässäni eteenpäin.
Tapailin hetken aikaa erittäin ihanaa ihmistä josta tykkäsin. Exäni kuitenkin pilasi tämänkin sillä, ettei tämä kyseinen uusi mies tykännyt kun exäni soitteli jatkuvasti. Miten voisinkaan ketään tapailla kun exäni häiritsee elämääni? Kuka jaksaisi päivästä toiseen mustasukkaista ja vainoharhaista exää?
Olen harkinnut numeron vaihtoa, muuttamista.. Mitä vain, mikä helpottaisi tilannetta.
Oli ehkä sekavaa tekstiä, mutta joka päiväiset syyttelyt tekevät minut hulluksi.
Mikä neuvoksi? Kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan ensimmäisenä vaihtoon "yhteiset kaverit", jotka eivät osaa kuin juoruta toisen menoista, kun varsin hyvin tietävät miehen olevan sairas.
Toiseksi, numeron vaihtaminen ei ole järin vaativa operaatio. Eikä numeroa tarvi jaella noille "kavereille".
Aamen.
kun deittailee ATM:iä.
tehnyt hänelle selväksi, ettei yhteistä tulevaisuutta tule koskaan olemaan? Pysy lujana, ilmoita hänelle, että on aivan turha vainota ja vahtia sinua. Parasta olisi jos saisit hänet itse ymmärtämään, että menisi jo elämässään eteenpäin. Jollei se auta, on numeron vaihdon, muuton ja lähestymiskiellon vuoro.
minun korviini särähti tuo että teillä on yhteinen koira, eikö teidän kannattaisi päättää lopullisesti kumpi sen ottaa ja lopettaa yhteydenpito koska selkeästi ette voi tulla toimeen kavereina tällä hetkellä koska exäsi ei ole päässyt yli..
eli siis etäisyyttä peliin ja selkeät sävelet.
Puhelimessa on toiminto jossa tietystä numerosta lähetetyt / soitetut puhelut ja viestit eivät tule sinun puhelimeen mutta vastapuoli kuvittelee nämä lähettävänsä. Käytä sitä.
Yhteinen koira... joko luovut siitä tai sitten otat sen yksin sinulle. Koira on vain tekosyy millä ex pitää pakollista yhteyttä - joillekin se on lapset, jotka ovat pysyviä eikä niitä voi myöskään jakaa. Koiran yhteisomistus on kun antaisit hänelle avaimen sotkeuta suhteeseen.
Ex tulee pilaamaan ihan kaikki uudet suhteet jos sinä vain katsot sivusta. Uudelle suhteelle tulee heti kättelyssä tehdä selväksi että ex yrittää pilata kaikki sinun ihmissuhteet muihin vastoin sinun omia haluja. Kerro että sinua vainotaan.
Mieti myös olisiko aika harkita viranomaisia - lähestymiskielto ?
Yksi hyvä keino on todellakin kirjoittaa paperille omat tuntemukset - miksi sinä koit ettei hän ole se ihminen miksi haluaisit olla hänen kanssaan. Muista vain olemalla riittävän tyly on sinulla edes teoreettinen mahdollisuus onnistua - kun häntä sattuu riittävästi - tilalle tulee viha ja katkeruus - mutta yleensä tälläinen ihminen myös alkaa karttamaan sinun seuraa.
Yleensä "ystävyyttä" haluavat ex:t elättävät mahdollisuutta palata yhteen - jos se toinen kuitenkin muuttaisi mielen, joten viisaasti olet havainnut - yhteys ex:n on kuin viestittäisit että sinulla on jotakin tunteita häntä kohtaan vielä ja ehkäpä sittenkin joskus palaisitte menneisyyteen.
Joskus on selvempi keino luisua sinne valheidentielle - jos hän epäilee että olit suhteen aikana uskoton - mitkään todisteet eivät ole riittäviä poistamaan tätä epäilyjä, mutta jos "tunnustat" uskottomuuden saattaa se kääntää hänet pois sinusta.... haukkuu sinua joka käänteessä ja on katkera- sattuu varmaan - mutta sinä kenties saat rauhan....
Silloin kun hän lakkaa rakastamasta tilalle saattaa tulla viha ja katkeruus. Jaksamista, olit suhteessa riipustautuvan ihmisen kanssa joka ei hyväksy että sinä et rakasta... Ole kuitenki varovainen sillä nämä voivat äityä myös väkivaltaiseksi kun huomaavat että kaikki toivo on mennyt...
Lähestymiskieltoa ei noin hevillä saa ja vaikka saisikin pikkasen värittämällä juttua se olisi mielestäni moraalisesti niitä väärin jotka sitä oikeasti tarvitsevat väkivallan pelossa olevia kohtaan jotka eivät sitä sitten saa kun luullaan että taas joku vaan vähän liiottelee saadakseen lähestymiskiellon. Ja myös aika inhottavasti tehty ex heilalleen, tollanen lähestymiskielto merkintä ei ole mikään kiva omissa papereissaan.
Kokeilisin eka ihan normaaleja juttuja vielä, exäsi on selvästi kykenemätön käsittelemään eroa ja jatkamaan elämää. Joten johonkin eroseminaareihin suosittelisin sitä menemään tai lukemaan edes kirjan nimeltä jälleenrakennus joka auttaisi häntä ymmärtämään eron todellisuuden ja pääsemään elämässään uuteen alkuun häiritsemästä sinua.
Tuo yhteinen koira on myös mielestäni aika huvittava syy olla yhteydessä, jommalle kummalle vaan, mielellään sille ketä pitää emäntänään / isäntään. Sanoa myös kavereille että eivät kehtaisi kertoa sinusta mitään tuolle exälle ja ilmoittaa vaikka exälle että et vastaa hänen puheluihinsa ja viesteihinsä sekä jätät nekin lukematta kunnes tilanne on rauhoittunut.
En suosittele valehtelemaan mitään pettämisjuttuja yhdessä olonne ajalta tai rehostelemaan nykyisillä jutuilla, saattaa vaan tuoda turhaa katkeruutta ja mennä entistä enemmän sekasin. Alkaa jopa enemmän kyttämään. Itsellä kun kuulin että exä oli pettänyt mua, alkuun tuli voimakas tunne vaan koittaa pelastaa suhde ja se ajoi kaiken yli, vasta joku vuosi siitä ja eron jälkeen tuli vihan ja katkeruuden tunteita jotka sitten pian vaihtuivatkin huvitukseksi että mitä minä siinä exässä ees näin.
Lähestymiskiellosta vielä sen verran että se vasta siinä vaiheessa kun oikeasti on aihetta pelätä turvallisuutesi puolesta, jos exä ei ole väkivaltainen niin se ei ole silloin oikea keino. Puhelut ja viestit toki voit häneltä pimittää.
Puhelimen asetuksissa on valinta joka estää kaikki puhelut ja viesti valitusta numerosta, suosittelen erittäin paljon.
Uudessa suhteessa kannattaa heti alussa tehdä selväksi että olet vainon kohteena ja se tapahtuu vastoin sinun tahtoa - silloin myös toinen tietää missä mennään kun ex tulee olemaan häneen yhteydessä ja yrittää torpedoida suhteen.
Joka kerta kun jättäjä yrittää pehmentää eroa ja pysyä ystävänä kyseinen tapaus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Juuri siksi se kerta repäisy on aina parempi kummallekin osapuolelle. Käytöksellä olet siis valanut bensaa liekkeihin - antamalla toiveita - vaikka tahtomattasi. Lopeta se kaikki yhteydenpito välittömästi, sillä tilanne vain pahenee.
Se yhteyden pito myös koiran takia on päätyttävä jätä koira hänelle tai ota itselle mutta älä vedä mukana vanhaa suhdetta. Miehelle koira edustaa jotain millä saa sinut olemaan yhteydessä ja hän tulee aina näkemään sen koiran vain keinona saada sinut takaisin. Jos se koira on niin tärkeä niin silloin sinun täytyy vain oppia hyväksymään että tilanne jatkuu etkä voi saada kunnon uutta suhdetta.
Muista että jos hän luulee sinun pettäneen ( vaikka et olisi) niin silloin jos vahvistat sen hän oppii vihaamaan sinua ja silloin hänen halunsa on vähäisempi siihen paluuseen. Ole mileummin aito narttu kuin yrittäisit saada hänen ajattelemaan sinusta hyvää ( siis miksi jos haluat hänestä eroon)
Lakkaa siis käyttäytymästä siten että sinulla olisi mitään velvollisuutta kertoa toiselle mitä teet ja mitä et. Sun ajatukset pyörii vielä ihan liikaa siinä mitä toinen haluaa ja miltä hänestä tuntuu... eli suhde ei todellakaan ole poikki.
Sorry aika tyly tex mutta kun itse kävi läpi helvetin ( paljon sua pahemman) ja ihan omaa tyhmyyttä ( käyttäydyin kuten sinä ja halusin siistin eron, mutta sellaista ei ole jos toinen haluaa jatkaa ja toinen lopettaa vastoin toisen tahtoa) Ystävyys ex:n kanssa ei onnistu ellei halua pitää porttia auki siihen paluuseen..... meillä se meni niin pitkälle että pakko oli hakea lähestymiskielto ( alkoi puhkomaan auton renkaita, yritti väkisin sisään ym) kun alkoi valjeta etten missään tapauksessa halua edes yrittää uusiksi.
Niin totta puhut. Koiran suhteen tein päätöksen, että hän pitää sen.
Tilanne on jonkin verran rauhoittunut verraten siihen mitä pahimmillaan on ollut..
Haukkumisia tulee edelleen, mutta nyt enää noin kerran kaksi viikossa.
Yhteisille tutuille ja kavereille olen sanonut tilanteesta, eivätkä he ole olleet pahemmin enää tekemisissä.. (Suurin osa yhteisistä tutuista on kuitenkin "alunperin " minun kavereitani.)
Hän saa luulla minun pettäneen, jospa se auttaisi eteenpäin. Muutenkin olen käyttäytynyt mahdollisimman kylmästi, enkä vastaillut viestiin tai muihin yhteydenottoihin. Tänä aamuna on jo kaksi haukkumisviestiä tullut.. Numero lähtee vaihtoon tällä viikolla, ja sen annan vain harvoille.
Eiköhän tää tästä.. Toivottavasti. Vaikeaa vaan lähteä uuteen suhteeseen mukaan, kun ei voi tietää jos joutuu käymään samanlaisen eron uudelleen läpi.
Itsellä tilanne meni niin pahaksi että ex alkoi uhkaileen ja haukkumaan uuden lisäkis myös lähes kaikkia miehiä joiden kanssa olin tekemisissä esim pomoa!!! ( oli muuten kylmä rinki perseessä tuleeko potkut)
Uuteen suhteeseen voi lähteä ( tiettyä varausta toki se toi myös minulle) mutta sen päätin että jos ero tulee niin se on kerrasta poikki ja olen alunperin riittävän vittumainen ettei toinen jää haikaileen perään.
Itsellä tilanne kesti noin 3 vuotta.... vaihdoin pariin kertaan jopa paikkaukuntaa.... nyt en hetkeen ole kuullut mitään mutta aina sitä olan yli katsoo ja säikähtää jos näkee jotain joka edes muistuttaa ex:ää.
Monta suhdetta meni aluksi mönkään ja vasta jälkeen sain tietää että ex oli takana ( silloin vielä yritin olla ystävä ja tukea) joten usko siihen että ex:n kanssa voisi ja kannattaisi olla kaveri kyllä romuuttui täysin.