..minulla on ongelma. Haluaisin nimittäin pyytää entistä tyttöystävääni ulos. Olemme olleet eronneena yli vuoden, pidämme edelleen yhteyttä ja olen nyt heittänyt hänet pari kertaa töistäkin kotiin. Tuntuu että aika olisi ainakin minun puoleltani kypsä yrittää uudestaan, hän on uskomaton nainen. Mielestäni hänkin on alkanut suhtautua minuun eri tavalla, hymyilee aina nähdessään minut jne ja katsoo jopa silmiin. tosin se voi olla vaan mielikuvitukseni tuotetta.
Mutta olemme nyt hyvissä väleissä, ainakin voimme joskus nähdä ja aina viihdymme kyllä toistemme seurassa, en haluaisi nyt sotkea mitään. Olen kyllä vähän vihjaillut että olen vielä kiinnostunut.
Mutta pelkään että jos lähestyn nyt enemmän tuhoan loputkin mahdollisuudet pitää yhteyttä. Tilanteet joissa ei ole oikeaa tai väärää vaihtoehtoa on perseestä. Olisi oikein olla pitämättä yhteyttä antaa asian olla, mutta olisi väärin jättää tavoittelematta naista jonka seurassa todella tuntee elävänsä...jonka vierellä todella haluaisi olla.
Älkää nyt käsittäkö väärin, olen kyllä eron jälkeen seurustellut toisten naisten kanssa ja käynyt paljon treffeillä ym. Että en ole siinä mielessä jäänyt mitenkään roikkumaan vain tähän yhteen, mutta huomasin vaan tuossa yksi viikko että hän on kaikkea sitä mitä haluan naisesta.
Ja suhteemme kariutui aikanaan pettämiseen, tiedän, tiedän, kerran pettää niin pettää toisenkin. Mutta en syytä tapahtuneesta kyllä pelkästään häntä.
ja tosiaan kuukausi sitten olimme syömässäkin, tarjosin neidille hyvät ruuat ravintolassa.
Yksi ongelma on että hän luulee että käyttäydyn nyt mukavasti vain sen takia jotta haluaisin näyttää että olen muuttunut tai että yritän vain esittää jotain tai hyvittää aikaisemmat käytökseni. Mutta kun asia ei ole niin. Olen oppinut itsestäni yhtä sun toista viimeisen vuoden aikana.
Mitäs tässä nyt sitten tekisi? Tiedän että olisin maailman onnellisin mies jos saisin hänet treffeille...mutta haluan tehdä myös hänet onnelliseksi, en pelkästään itseäni...eniten sitä taas vaan pelkää satuttavansa itsensä.
Mutta olemme nyt hyvissä väleissä, ainakin voimme joskus nähdä ja aina viihdymme kyllä toistemme seurassa, en haluaisi nyt sotkea mitään. Olen kyllä vähän vihjaillut että olen vielä kiinnostunut.
Mutta pelkään että jos lähestyn nyt enemmän tuhoan loputkin mahdollisuudet pitää yhteyttä. Tilanteet joissa ei ole oikeaa tai väärää vaihtoehtoa on perseestä. Olisi oikein olla pitämättä yhteyttä antaa asian olla, mutta olisi väärin jättää tavoittelematta naista jonka seurassa todella tuntee elävänsä...jonka vierellä todella haluaisi olla.
Älkää nyt käsittäkö väärin, olen kyllä eron jälkeen seurustellut toisten naisten kanssa ja käynyt paljon treffeillä ym. Että en ole siinä mielessä jäänyt mitenkään roikkumaan vain tähän yhteen, mutta huomasin vaan tuossa yksi viikko että hän on kaikkea sitä mitä haluan naisesta.
Ja suhteemme kariutui aikanaan pettämiseen, tiedän, tiedän, kerran pettää niin pettää toisenkin. Mutta en syytä tapahtuneesta kyllä pelkästään häntä.
ja tosiaan kuukausi sitten olimme syömässäkin, tarjosin neidille hyvät ruuat ravintolassa.
Yksi ongelma on että hän luulee että käyttäydyn nyt mukavasti vain sen takia jotta haluaisin näyttää että olen muuttunut tai että yritän vain esittää jotain tai hyvittää aikaisemmat käytökseni. Mutta kun asia ei ole niin. Olen oppinut itsestäni yhtä sun toista viimeisen vuoden aikana.
Mitäs tässä nyt sitten tekisi? Tiedän että olisin maailman onnellisin mies jos saisin hänet treffeille...mutta haluan tehdä myös hänet onnelliseksi, en pelkästään itseäni...eniten sitä taas vaan pelkää satuttavansa itsensä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ikävä vastata näin tylysti, mutta muista, että kyseessä on vain minun mielipiteeni. Olen sitä mieltä, että unohda parisuhdemielessä koko nainen, kaverina voit toki jatkaa, jos se ei sulje silmiäsi muilta naisilta. Kyllä meressä kaloja piisaa ja varmasti parempiakin, ei kukaan oikeasti ole ainutlaatuinen.
Jos olit pitkään suhteessa hänen kanssaan, niin on toki ymmärrettävää, että haikailet perään ja tuntuu vaikealta tutustua keneenkään muuhun ikinä yhtä hyvin. Se on kuitenkin mukavuudenhalua, pelkoa yksin jäämisestä, mielikuvia, joilla ei ole todellisuuden kanssa juuri tekoa.
Yksi hyvä vaihtoehto on kuule olla yksin, oppia olemaan onnellinen yksin ja vasta tämän jälkeen on mahdollista kerran päättyneen suhteen oikeasti alkaa uudelleen ja tulla onnelliseksi suhteeksi. Tosin tässä vaiheessa sitten enää tuskin edes haikailet exän perään.
Tämä ehkä ei ole vastaus, jota odotit, mutta näin se vain menee. Sen verran voin lieventää, että jos pystyt pelkkään seksisuhteeseen ja sen perään haikailet ja hän siihen suostuu, niin go for it, kunhan teet hänellekin selväksi, mikä on homman nimi ja lopetat sitten, jos tulee joku uusi kuvaan. Tämä ei tosin sovi kaikille.
"Se on olutta mikä mennyttä"