aforismi

Pildeä saa jos lähestyy naisia. Voi niitä kyllä lähestyä myös tekemällä hyviä tekoja...

*hienosti sanottu :o*

*voi olla, jos saat sen avulla tehtyä jotain hyvää*

*voisitko kertoa tarkemmin?*

kananen. kirjoitti:

*voisitko kertoa tarkemmin?*

en oikeestaan tiedä...mutta se sisälsi yllärin, vika-ajoituksen, ajatuksen ja jotain kaunista. Ja hitosti bensaa :)

minus.virus kirjoitti:

en oikeestaan tiedä...mutta se sisälsi yllärin, vika-ajoituksen, ajatuksen ja jotain kaunista. Ja hitosti bensaa :)

*ei tuo kyllä liity aloituksen aiheeseen, koska tarkoitin sellaista tekoa jonka teet pyyteettömästi jonkun ihmisen takia*

kananen. kirjoitti:

*ei tuo kyllä liity aloituksen aiheeseen, koska tarkoitin sellaista tekoa jonka teet pyyteettömästi jonkun ihmisen takia*

tehtiin pyyteettömästi mulle *inttää*

olen vahvasti samaa mieltä.

"Jokainen hyvä teko ja ajatus on palkinto itsessään. "

Kyllä. Eikä sitä muulla tavalla kannata ajatellakaan, muuten päätyy pettymään jumaliin, kanssaihmisiin, päättäjiin ja yhteiskuntaan. Vaikka olen kyllä huomannut että aika usein kanssaihmiset antavat hyvää myös takaisin.

Kiva aloitus.

UPDATE_9281033 kirjoitti:

olen vahvasti samaa mieltä.

"Jokainen hyvä teko ja ajatus on palkinto itsessään. "

Kyllä. Eikä sitä muulla tavalla kannata ajatellakaan, muuten päätyy pettymään jumaliin, kanssaihmisiin, päättäjiin ja yhteiskuntaan. Vaikka olen kyllä huomannut että aika usein kanssaihmiset antavat hyvää myös takaisin.

Kiva aloitus.

Väitän että silloin kun tekee hyvää eikä odotakaan saavansa siitä palkkiota on ihminen niin lähellä todellista jumaluutta kuin vain on mahdollista olla ihmisenä. Tehdä oikein, tehdä hyvin. Olla olemassa sitä hetkeä varten. Se ei tarvi edes sitä "olempa minä hieno ihminen!" itsekiitosta, vaan itsensä sulkevan ja loppuunsaattavan ajatuksen : "Näin on hyvä." josta tulee absoluuttinen minuuden rajat ylittävä todellisuus joka ei rajoitu vain henkiseen kokemukseen. Silloin hyvästä tulee tosioleva ja se sijaitsee maailmassa eikä itsessä.

Silloin on oikeasti luonut jotain.

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Väitän että silloin kun tekee hyvää eikä odotakaan saavansa siitä palkkiota on ihminen niin lähellä todellista jumaluutta kuin vain on mahdollista olla ihmisenä. Tehdä oikein, tehdä hyvin. Olla olemassa sitä hetkeä varten. Se ei tarvi edes sitä "olempa minä hieno ihminen!" itsekiitosta, vaan itsensä sulkevan ja loppuunsaattavan ajatuksen : "Näin on hyvä." josta tulee absoluuttinen minuuden rajat ylittävä todellisuus joka ei rajoitu vain henkiseen kokemukseen. Silloin hyvästä tulee tosioleva ja se sijaitsee maailmassa eikä itsessä.

Silloin on oikeasti luonut jotain.

*voisi ajatella myös niin, että silloin kun autat niin teet sen sen takia, että olet hyvää tarkoittava hieno ihminen etkä mikään halpamainen ja tunteeton oman edun tavoittelija, joka ei edes osaa välittää*

kananen. kirjoitti:

*voisi ajatella myös niin, että silloin kun autat niin teet sen sen takia, että olet hyvää tarkoittava hieno ihminen etkä mikään halpamainen ja tunteeton oman edun tavoittelija, joka ei edes osaa välittää*

Mut itseään ei saa koskaan laittaa avuntarvitsijan rooliin; eihän?

Etenkään jos ei ole nöyrä.

Se olisi helvetin törkeää. Paitsi tietenkin jos se on totta.

Siispä: "Voinko auttaa jotenkin?".