Auttakaa mua oudossa ongelmassa. Muutama vuosi sitten aloin seurustelemaan ihanan miehen kanssa,joka ei siedä koiria ja minullapa oli silloin kaksi koiraa. Kun sitten jonkin aikaa seurusteltuamme ajattelimme että tämä mies muuttaa minun kotiini,silloin sanoin että mulla sitten on ne koirat ja hän siihen,että ei hän voi vaatia etteikö ne mulla huushollissa olisi. Meni ihan hyvin,kunnes muutimme yhteiseen kotiin omakotitaloon, kun koirat oli meillä,niin mies alkoi mykkäkoulun ja jopa jo ehdotti eroa. Silloin päätin että minä menen tyttären luokse jossa koirat yleensä asustivat silloin kun ikävä koiria tulee. Asia meni mukavasti,mutta sitten kun muutimme rivariin, niin sitten ei koira saa enää tulla edes käymään tyttären kanssa. Kerran tulivat, niin mieheni ei puhunut mitään eikä tullut kahville kanssamme.
Nyt tällä viikolla olin menossa tyttären luo,niin mieheni tokaisi että en minä sitten yksin kotiin jää kun menet pois yöksi.
sitten kerroin kuinka mua haittaa kun rajoittaa mun elämää sillä tavalla ettei koira saa edes tulla meidän huusholliin, niin ukkopa lähti ovesta ulos.
Nyt pari päivää mykkistä ja töistä tultuaan pakkasi kamojaan ja lähti johonkin,mutta ei kertonut minne.
Auttakaa mitä mun pitäisi tehdä kun kuitenkin rakastan häntä ja hän kuulemma mua,mutta kuitenkaan mielestäni ei voi laittaa mua valitsemaan joko koira tai hän,kun kuitenkaan koira ei kävisi täällä kuin satunnaisesti.
Nyt tällä viikolla olin menossa tyttären luo,niin mieheni tokaisi että en minä sitten yksin kotiin jää kun menet pois yöksi.
sitten kerroin kuinka mua haittaa kun rajoittaa mun elämää sillä tavalla ettei koira saa edes tulla meidän huusholliin, niin ukkopa lähti ovesta ulos.
Nyt pari päivää mykkistä ja töistä tultuaan pakkasi kamojaan ja lähti johonkin,mutta ei kertonut minne.
Auttakaa mitä mun pitäisi tehdä kun kuitenkin rakastan häntä ja hän kuulemma mua,mutta kuitenkaan mielestäni ei voi laittaa mua valitsemaan joko koira tai hän,kun kuitenkaan koira ei kävisi täällä kuin satunnaisesti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
käy kateeksi tilannettasi.
Itselläni on kaksi koiraa. En ole parisuhteessa juuri nyt, mutta jos sellaiseen joskus haluan, niin kumppanin on kyllä oltava ihan yhtä eläinrakas kuin minäkin.
Ketään ei voi pakottaa pitämään eläimistä.Suhde kärsii väistämättä, jos toinen haluaa lemmikin ja toinen ei. Kärsii siinä se eläinkin joka kuitenkin on syytön ristiriitaan.
Minä en näe sinulla vaihtoehtoja. Joko valitset miehen tai koiran. Julmaa, mutta julmaa on sekin, että toisen pitäisi hampaat irvessä sietää koiraasi vaikka vain satunnaisesti.
Itse valitsisin koiran.
Tota... Koirat kyllä haisee. Hmm... Outo vaatimus tuollainen ehdoton tapaamisoikeuskin koirille. Koira on kuitenkin koira. Se ei ole ihminen. Jos puoliso ei ole koiran arvoinen, niin se on outoa kyllä. Mun mielestä esimerkiksi omakotitalossa ei ole kohtuutonta vaatia koiraa pidettävän ulkona kesäisin ja talvellakin joitain aikoja. Ei se dogi siitä kärsi. Ymmärtää kuitenkin että mikä sen paikka on. Ja missään tapauksessa esimerkiksi makuuhuone ei ole koiran reviiriä. Mutta ymmärrän sitäkin kantaa, että ehdoton vaatimus erottaa koirista täysin on väärin.
kerrotko miksi ihminen on tärkeämpi kuin koira?
että suurin osa ihmisistä haluaisi perustaa parisuhteen toisen ihmisen eikä koiran kanssa.
Ei se mies opi niitä sietämään.
Luovu koirista tai etsi mies joka sietää niitä.
Ei haluais ääneen vaatia, mutta kyllä mahtaa syödä sisältä kun pakottaa itsensä sietämään koiria jos ei tykkää karvoista, allergiaoireista tai muuten vaan elukoista vaan ainoastaan siitä naisesta. Pikkuhiljaa jos ois saanu kokonaan elukan pois kuvioista niin kiva ois ollu, mutta jos juttu tulee aina esiin ja sille ei ole sitä pistettä näkyvissä niin voi hitsin vitsi kun pistää harmistuttaan ja ahdistaan...
toisinpäin.
Eläinrakasta ihmistä ei voi vaatia olemaan rakastamatta eläimiä.
Kannattaa huomioida nämäkin asiat kun valitsee kumppania. Molemmat tykkää eläimistä tai sitten ei kumpikaan. Eläin ei ole ihminen, mutta silti se voi olla hyvin tärkeä.
Kyllä eläimillä silti pitää olla se eläimen status. Oikeasti koirakin voi paremmin kun sillä on selkeä isäntä/emäntä ketä pitää totella ja kuka laittaa rajat. Koira ei oikeasti kärsi siitä että se esimerkiksi viettää kesäisin aikansa ulkona, vaan ennemminkin kärsii sisällä olosta. Vaikka olisi tärkeä, niin se että koiraa hellittelee, niin koira alkaa luulemaan olevansa ihminen. Ja saattaa pitää itseään jopa puolisona. Lapsikin voi huonosti jossei sille laita rajoja. Ei se ole siltä koiralta paljoakaan pois, jos sen opettaa olemaan koira.
Sen sijaan jos itse on hellyyden kaipuussa niin silloin pitää hiukan miettiä että onko siinä mikä motiivina sit. Ja kuuluisko se läheisyys johonkin muuhun enemmän? Eläin ei käy joo vieraissa ja ei petä, mutta läheisyyden korvikkeena se ei ole oikein sitä koiraa kohtaan.
Eläimistä voi toki pitää monellakin tasolla. Kuinka ehdoton asioiden suhteen pitää olla?
Koiran pitää saada olla koira. Olet aivan oikeassa. Isäntä/emäntä on se joka sanelee sävelet.
Koira ei ole ihmisen korvike. Ei lapsi eikä puoliso. Näitä valitettavasti näkee.
Koira on kuitenkin perheenjäsen. Ainakin minulle. Kukaan ei voi vaatia minua luopumaan koiristani. Joka niin tekee ei välitä minustakaan.
No voi hyvänen aika sentään, millainen mies ei anna naisensa rakkaiden lemmikkien käydä edes kylässä? Onko miehesi mustasukkainen koirasta? Jos, niin silloin hän voi kyllä olla sitä mistä tahansa muustakin. Ongelma ei silloin ole koirat, vaan mustasukkaisuus. Tähän en kyllä haluaisi uskoa, mutta on sitäkin nähty. Jos taas mies vaan ei jostain syystä pidä koirista, niin siltikin, jos toista oikein rakastaa ja kunnioittaa, niin kyllä silloin sietää koirien vierailun edes joskus, kun tietää miten paljon ne toiselle merkitsee, jos vaan yhtään kykenee olemaan empaattinen ja ymmärtämään miten rakas eläin voi olla. Jos taas ei voi sietää koiria (fobiat erikseen) niin mitä sekin sitten kertoo ihmisestä... Vaikealta kuulostaa kyllä. Ei kai tuohon auta muu kuin yrittää jutella asiasta avoimesti, tai sitten miettiä asumista erillään.
Näkisin tämän näin:
Ketään ei voi pakottaa elämään koirien kanssa. Silloin koiranomistajan on tehtävä valinta kumppanin ja koirien välillä. Mutta kumppani ei saa rajoittaa elämää niin, että kieltää kaiken koiriin liittyvän kumppaniltaan.
Et kerro suhteestanne, mutta miehesi tuntuisi olevan mustasukkainen koirille osoittamasta huomiostasi. Lisäksi hän ei uskalla kertoa tunteistaan ja tarpeistaan sinulle. Tämä ei ole sinun vikasi, vaan miehesi, joka ei siis uskalla puhua, koska hän pelkää loukkaavansa sinua.