Halusin tulla kysymään tänne mielipiteitä. Olen elänyt ikäni alkoholisti perheessä, jossa isäni joi ja meltusi. Nyt asun kuitenkin omillani ja olen 19v neito.
Mua on alkanut pelottamaan että musta tulee samanlainen kuin isäni, juoppo. Olen huomannut kuinka mulla menee baarissa pullo, sitten seuraava, enkä pysty rajoittamaan. Siksi yritän pysyä pois baareista, ja juoda ainoastaan baarissa etten ryhdy kotonakin ryyppäämään. Olen alkanut havaitsemaan samoja piirteitä kuin isässäni. En halua tulla sellaiseksi, en halua olla sellainen kun saan lapsia.
Voisin olla absolutisti, haluaisin. Mutta... Poikaystäväni juo, juo, juo, joka päivä muutaman. Viikonloput joskus ryyppää itsensä kamalaan kuntoon, Yllyttää mutkin juomaan, vaikka en haluisi. En tiedä voinko olla hänen kanssa, pahin pelkoni jos elän ihmisen kanssa joka juo, Mulla tulee siitä ongelma ja alan juoda itsekin. En haluaisi pilata elämääni sillä.
Eihän se ole normaalia juoda pari kaljaa päivässä ? eikö se kerro jo ongelmasta ? Tai ainakin että siitä tulee ongelma ? Sitä poikaystäväni tekee.
En tiedä voinko olla hänen kanssa, olen yrittänyt sanoa hänelle että en halua samaa elämää takas mitä oli lapsuudessa. En halua juoda enää pulloakaan tai nähdä hänen juovan, muuten mun elämä lähtee raiteiltaan, mikä on jo vähän luisunut tän vuoden aikana. En tiedä pitäiskö mun jättää hänet, ei isänikään ikinä lopettanut juomista, miten poikaystäväni lopettaisi kun juo joka päivä nytkin. Mielessä pyörii miksi isäni joi, miks mun poikaystävänkin pitää juoda.
Mua on alkanut pelottamaan että musta tulee samanlainen kuin isäni, juoppo. Olen huomannut kuinka mulla menee baarissa pullo, sitten seuraava, enkä pysty rajoittamaan. Siksi yritän pysyä pois baareista, ja juoda ainoastaan baarissa etten ryhdy kotonakin ryyppäämään. Olen alkanut havaitsemaan samoja piirteitä kuin isässäni. En halua tulla sellaiseksi, en halua olla sellainen kun saan lapsia.
Voisin olla absolutisti, haluaisin. Mutta... Poikaystäväni juo, juo, juo, joka päivä muutaman. Viikonloput joskus ryyppää itsensä kamalaan kuntoon, Yllyttää mutkin juomaan, vaikka en haluisi. En tiedä voinko olla hänen kanssa, pahin pelkoni jos elän ihmisen kanssa joka juo, Mulla tulee siitä ongelma ja alan juoda itsekin. En haluaisi pilata elämääni sillä.
Eihän se ole normaalia juoda pari kaljaa päivässä ? eikö se kerro jo ongelmasta ? Tai ainakin että siitä tulee ongelma ? Sitä poikaystäväni tekee.
En tiedä voinko olla hänen kanssa, olen yrittänyt sanoa hänelle että en halua samaa elämää takas mitä oli lapsuudessa. En halua juoda enää pulloakaan tai nähdä hänen juovan, muuten mun elämä lähtee raiteiltaan, mikä on jo vähän luisunut tän vuoden aikana. En tiedä pitäiskö mun jättää hänet, ei isänikään ikinä lopettanut juomista, miten poikaystäväni lopettaisi kun juo joka päivä nytkin. Mielessä pyörii miksi isäni joi, miks mun poikaystävänkin pitää juoda.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi.
Alkoholismi on mun mielestäni periytyvä sairaus, ainakin sukuani katsellen.
On olemassa ihmisiä, jotka näkevät toisessa ihmisessä heikkouden ja haluavat omista lähtökohdistaan tukea toisen heikkoutta.
Jos hän on se juuri oikea rakastettu ihminen, luopuminen tai toisen hoitaminen oman ongelman ohella on äärimmäisen vaikeaa.
Tärkeintä on, että itse teet päätöksen olla juomatta, koska sinulla on selkeästi alttius alkoholin väärinkäyttöön ja riippuvuussuhde alkoholiin.
Hoida itseäsi ja jätä alkoholistinen parisuhde, halauksia, se ei ole helppoa.
Ikäseksesi pystyt erittäin hyvin kuvaamaan tilanteen. Olet hyvin rehellinen juomisesi suhteen, ja sinulla on selkeä pyrkimys nolla-linjalle. Tämä on sinun kohdallasi ainoa oikea tavoite.
Sinä et voi muuttaa toista ihmistä, jos tämä ei halua. Jos poikaystäväsi juo, ja se häiritsee sinua ja viekottelee myös sinut juomaan, olisi varmaan syytä ottaa etäisyyttä. Mitä pidemmän aikaa juttu jatkuu, sitä vaikeampaa on lähteminen, koska olet tottuttanut itsesi viinaan ja poikaystävään. Nämä molemmat liityyvät yhteen ja johtaa tietynlaiseen käyttäytymiseen.