Viime kesänä luin läheisen kehoituksesta puolisoni kännykästä viestejä. Hän oli viestitellyt erään miehen kanssa pitkin öitä hymiöiden kera ja muistan mm. "odotinkin sinulta viestiä" tms. sontaa. Otin asian puheeksi ja hän kiisti siinä olevan mitään väärää tai pahaa. Fyysistä läheisyyttä ei kuulemma ollut ollenkaan. Suunnilleen viikon verran asiaa vatvottiin, jonka jälkeen hän murtui myösi viettäneensä yön erään toisen miehen kanssa kuukausi takaperin. Samassa hän myönsi, että oli ollut jotain muutama vuosi sitten erään toisen miehen kanssa. Muistan tämän vanhan tapauksen sillä, että epäilin tuolloinkin jotain olevan tekeillä, sillä hän ramppasi usein ystävättärensä kanssa kaupungilla iltaisin "kahvilla". Pyysin häntä tuolloin lopettamaan moiset juoksut, mutta omasta mielestään hän ei toiminut mitenkään väärin.
Vanhasta tapauksesta hän sanoi, että mies oli 2-3 eri kerralla yrittänyt suudella häntä, mutta puolisoni ei ollut vastannut siihen vaan työntänyt miehen pois. En jaksanut uskoa tätä selitystä, sillä kuka mies ei parin kerran jälkeen ymmärrä lopettaa lähentelyä ja kuka nainen sietäisi sellaista ja jatkaisi tapailua jos ei ole mukana juonessa?
Tuoreemman tapauksen hän selitti niin, että olivat vain kaveripohjalla pitäneet yhteyttä toisiinsa, eikä mitään kipinää edes ollut. Itse olin tuolloin matkoilla ja puolisoni oli lähtenyt vanhojen ystäviensä kanssa saunomaan ja nauttimaan alkoholia. Viestittelyä oli kuulemma harrastettu ja mies oli kovasti halunnut päästä keskustelemaan puolisoni kanssa kasvotusten hotelliin. Hotelliin he eivät kuitenkaan päätyneet vaan menivät puolisoni ystävän asunnolle, joka oli sillä hetkellä tyhjä. Puolisoni väittää, ettei mitään tapahtunut hänen tahdostaan, vaan mies olisi kuulemma suudellut häntä nukahtamisen jälkeen, eikä puolisoni ehti tajunnut missä tai kenen kanssa on ja "vastasi" suudelmiin. Hän muistaa "varmasti", että oli ristinnyt jalkansa kun mies oli yrittänyt kättänsä jalkojen väliin hivuttaa ja koko homma oli loppunut siihen.
Näin minulle siis viime kesänä kerrottiin. En kuitenkaan usko kumpaakaan tarinaa. Tuoreemmasta tapauksesta ilmeni, että puolisoni oli lähettänyt tälle seuraavana aamuna viestin, ettei kadu heidän tapaamistaan. Luin siis itse tuon viestin, mutta en itse osannut yhdistää sitä tähän tapaukseen, koska ks henkilön nimi oli puolisoni kännykässä nimetty erääksi ystävättäreksi. Puolisoni oli poistanut heti nuo viestit ja kaikki muutkin ks mieheltä tulleet, ennen kuin kertoi minulle kyseessä olleen tämä mies, eikä ystävätär.
Miten joku voi lähettää miehelle viestin, ettei kadu tapaamista jos tilanne on oikeasti mennyt kuten puolisoni väittää ja haluaa ilmeisesti itsekin uskoa. Eli täysin kaveripohjalla olevaa ystävyyttä ja toinen käy käpälöimään ja nuolemaan toista kun se on nukahtanut. Ei mahdu kallooni.
Vanhempaa tapausta kaivelin pari vko sitten ja jankkasin, ettei tuo voi pitää paikkansa. Hän myönsi, että oli ollut mukana toiminnassa. Tapaamisia oli ollut muutama ja kerran he olivat kahdestaan miehen kämpillä (minä kotona hoitamassa lapsia kun puoliso oli "shoppailemassa") Suudeltu oli ihan sängyssä asti, mutta puolisollani oli kuulemma ollut vaatteet päällä. Tilanne oli hänen mukaansa loppunut siihen, kun mies riisui paitansa ja yritti saada puolisoani peiton alle. Viime kesänä tämä tarina meni niin, että puolisoni oli mennyt ystävättären painostuksesta miehen luo ja mies oli jossain vaiheessa suudellut puolisoani, jolloin tämä oli mennyt lievään paniikkiin eikä tiennyt miten toimia. Suutelua kesti kuulemma 5-10 sekuntia, jonka jälkeen puolisoni poistui asunnosta.
Miten helvetissä pääsen tämän tilanteen yli? Puolisoni ei helpota ollenkaan asiaa valehtelemalla ja vähättelemällä tekemisiään. En yksinkertaisesti usko hänen selityksiään, vaan uskon hänen olleen sängyssä kummankin miehen kanssa ja pettäneen minua siinä välissäkin. Tilaisuuksia on ollut, sillä en ole puolisoni menemisiä estänyt, päinvastoin. Koin, että on hyvä olla vähän omaakin elämää, enkä todellakaan uskonut että hän kykenisi pettämään ja valehtelemaan päin näköä. Väärässä olin.
Pyysin häntä alkuviikosta tilaamaan ajan parisuhdeterapiaan. En jaksa uskoa että siitä suurempaa hyötyä on, mutta ehkä hän siellä kertoo totuuden kaikesta.
Oksettaa.
Vanhasta tapauksesta hän sanoi, että mies oli 2-3 eri kerralla yrittänyt suudella häntä, mutta puolisoni ei ollut vastannut siihen vaan työntänyt miehen pois. En jaksanut uskoa tätä selitystä, sillä kuka mies ei parin kerran jälkeen ymmärrä lopettaa lähentelyä ja kuka nainen sietäisi sellaista ja jatkaisi tapailua jos ei ole mukana juonessa?
Tuoreemman tapauksen hän selitti niin, että olivat vain kaveripohjalla pitäneet yhteyttä toisiinsa, eikä mitään kipinää edes ollut. Itse olin tuolloin matkoilla ja puolisoni oli lähtenyt vanhojen ystäviensä kanssa saunomaan ja nauttimaan alkoholia. Viestittelyä oli kuulemma harrastettu ja mies oli kovasti halunnut päästä keskustelemaan puolisoni kanssa kasvotusten hotelliin. Hotelliin he eivät kuitenkaan päätyneet vaan menivät puolisoni ystävän asunnolle, joka oli sillä hetkellä tyhjä. Puolisoni väittää, ettei mitään tapahtunut hänen tahdostaan, vaan mies olisi kuulemma suudellut häntä nukahtamisen jälkeen, eikä puolisoni ehti tajunnut missä tai kenen kanssa on ja "vastasi" suudelmiin. Hän muistaa "varmasti", että oli ristinnyt jalkansa kun mies oli yrittänyt kättänsä jalkojen väliin hivuttaa ja koko homma oli loppunut siihen.
Näin minulle siis viime kesänä kerrottiin. En kuitenkaan usko kumpaakaan tarinaa. Tuoreemmasta tapauksesta ilmeni, että puolisoni oli lähettänyt tälle seuraavana aamuna viestin, ettei kadu heidän tapaamistaan. Luin siis itse tuon viestin, mutta en itse osannut yhdistää sitä tähän tapaukseen, koska ks henkilön nimi oli puolisoni kännykässä nimetty erääksi ystävättäreksi. Puolisoni oli poistanut heti nuo viestit ja kaikki muutkin ks mieheltä tulleet, ennen kuin kertoi minulle kyseessä olleen tämä mies, eikä ystävätär.
Miten joku voi lähettää miehelle viestin, ettei kadu tapaamista jos tilanne on oikeasti mennyt kuten puolisoni väittää ja haluaa ilmeisesti itsekin uskoa. Eli täysin kaveripohjalla olevaa ystävyyttä ja toinen käy käpälöimään ja nuolemaan toista kun se on nukahtanut. Ei mahdu kallooni.
Vanhempaa tapausta kaivelin pari vko sitten ja jankkasin, ettei tuo voi pitää paikkansa. Hän myönsi, että oli ollut mukana toiminnassa. Tapaamisia oli ollut muutama ja kerran he olivat kahdestaan miehen kämpillä (minä kotona hoitamassa lapsia kun puoliso oli "shoppailemassa") Suudeltu oli ihan sängyssä asti, mutta puolisollani oli kuulemma ollut vaatteet päällä. Tilanne oli hänen mukaansa loppunut siihen, kun mies riisui paitansa ja yritti saada puolisoani peiton alle. Viime kesänä tämä tarina meni niin, että puolisoni oli mennyt ystävättären painostuksesta miehen luo ja mies oli jossain vaiheessa suudellut puolisoani, jolloin tämä oli mennyt lievään paniikkiin eikä tiennyt miten toimia. Suutelua kesti kuulemma 5-10 sekuntia, jonka jälkeen puolisoni poistui asunnosta.
Miten helvetissä pääsen tämän tilanteen yli? Puolisoni ei helpota ollenkaan asiaa valehtelemalla ja vähättelemällä tekemisiään. En yksinkertaisesti usko hänen selityksiään, vaan uskon hänen olleen sängyssä kummankin miehen kanssa ja pettäneen minua siinä välissäkin. Tilaisuuksia on ollut, sillä en ole puolisoni menemisiä estänyt, päinvastoin. Koin, että on hyvä olla vähän omaakin elämää, enkä todellakaan uskonut että hän kykenisi pettämään ja valehtelemaan päin näköä. Väärässä olin.
Pyysin häntä alkuviikosta tilaamaan ajan parisuhdeterapiaan. En jaksa uskoa että siitä suurempaa hyötyä on, mutta ehkä hän siellä kertoo totuuden kaikesta.
Oksettaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei kuulosta kovin hyvältä tuollainen. Parisuhdeterapiaan kannattaisi varmaan mennä molempien, ei pelkästään hänen, vaikka itsekään en usko siitä olevan isompaa hyötyä. Tärkeintä olisi, että vaimosi kertoisi sinulle avoimesti, mitä oikeasti haluaa. Ehkä hän kokee kyllästymistä suhteeseenne ja hakee piristystä muualta, mutta sehän ei tietenkään ole oikein. Pettämisen jälkeen luottamuksen palautuminen on mahdotonta tai erittäin vaikeaa. Ensimmäiset vuodet pettämisen jälkeen kuluvat jatkuvan epäilyksen aiheuttamassa tuskassa, joten kovin helppoa elämä ei tule olemaan, jos jatkatte yhdessä. Jo epäily pettämisestä aiheuttaa suuria ristiriitoja suhteeseen. Itselläni on kokemusta sekä pettämisestä että petetyksi tulemisesta, joten omien kokemusteni pohjalta en kannusta suhteen jatkamiseen. Ihmiset ovat kuitenkin niin erilaisia, toinen voi toipua nopeastikin ja antaa anteeksi enemmän kuin toinen, yksiselitteistä oikeaa toimintamallia ei siis ole olemassa. Täytyy vain miettiä, paljonko loukkauksia on itse valmis kestämään tulevaisuudessa ja mikä on todella tärkeää. Rakastaako hän sinua ja katuuko hän tekojaan? Jos ei edes kadu, niin turha yrittää. Pettäminen tulee jatkumaan niin kauan, että hän löytää jonkun uuden, joka on valmis jakamaan elämänsä hänen kanssaan. Siinä vaiheessa sinä viimeistään jäät.
Luottamuksen voi menettää vaan kerran sen jälkeen epäilet aina.
Noilla tiedoilla mitä siulla on en edes epäilisi tieto oisi jo ihan saletti ei nuin typeriä selityksiä anna kukaan tai ainakaan ei des oleta että niihin uskosit.
Kerrankin joku puhuu asiaa!!!
Tuttua huttua. Annat anteeksi yhden kerran ja olet valmis jatkamaan lasten vuoksi tai jollakin muulla selityksellä, niin se onkin sitten melkeen sama kuin kirjallinen lupa ravata vieraissa... Kokemuksesta voin sanoa kun itse näet em. virheen erehdyin tekemään.
Ja kuten alla olevatkin kirjoittavat, niin luottamuksen voi menettää vain kerran, mikään ei palaa sen jälkeen enää ennalleen vaikka kuinka niin toivoisit ja yrittäisit. Mutta jos päätät kuitenkin yrittää niin tsemppiä ja pitkää pinnaa sinulle.
lähes järjestään se vika, että mitään ei myönnetä, ja valehdellaan aivan päin naamaa. Tämä asia koskee aivan samalla tavalla naisia kuin miehiäkin. Täällä monet väittävät, että äijät valehtelevat eivätkä myönnä pettämistään vasta kun ovat puun ja kuoren välissä.
Aloittajan tilanne näyttää aika pahalta. Mitä todennäköisemmin vaimosi pettää sinua, ja antaa vielä koottuja valheita sinun kuultavaksi. Minä nostaisin aloittajan tapauksessa kissan pöydälle, ja vaatisin vaimolta selkeää totuutta asioihin. Jos nyt vaimosi suostuu asiasta puhumaan.
Juu ei ole vain miesten yksinoikeus tuo paskanpuhuminen, kaiken kukkuraksi musta on alkanut vuosien saatossa tuntumaan, että naiset osaa sen homman pirun paljo paremmin. Pitänee nyt kuiteskin sen verran lisätä tuohon lausahdukseen, että ei se nyt kaikkia naisia koske. Ja ei, en ole sovinisti :D
Kiitoksi harvinaisen asiallisista viesteistä. Luottamus on tosiaan mennyt, mutta teinpä myös selväksi viime kesänä, ettei puoliso enää ikinä tule astumaan yhteenkään juottolaan/yökerhoon. Hän ei ole asiaan vastaan pannut. Hän ei ilman lapsen läsnäoloa enää kotoa poistu poikkeuksena töissä käynti. Eikä sielläkään ylitöitä tehdä, ei ikinä ole tehtykään.
Katumusta hän on jossain määrin kyllä osoittanut. Välillä kuitenkin tuntuu, ettei häntä paina ollenkaan miltä minusta tuntuu. Keskustelu on välillä vaikeaa, kun minun on vaikea pitää malttini. Väkivaltaan en ole ikinä sortunut, mutta huutoa irtoaa joskus ja kiihdyn ja saatan sanoa hyvinkin pahasti. Mm olen sanonut, että tulen kostamaan, vaikka pääsisimmekin tämän yli ja tilanne näyttäisi miten hyvältä tahansa. Todennäköisesti kostankin jos tilaisuus koittaa.
Järkihän tässä huutaa melko kovaankin ääneen, että lähde hyvä mies kävelemään äläkä jää kitumaan tähän suhteseen. Historia toistaa varmasti itseään. Ei minussa taida kuitenkaan olla miestä siihen.
Jäät sitten katkeroitumaan pettäjän rinnalle? Onnea vaan valitsemallasi tiellä, varmaan mukavia vuosia edessä vaimokultaa vahtiessa :D Ota nyt jumalauta itteäs niskasta kiini ja lähe vetämään sieltä, ei tuollasta nössykkää voi ollakaan!!!
Että näin vanhanaikaisesti kävi. Kyllähän toi kaikki mitä kerrot on niin selvää pettämistä että. Uskon kyllä, että ihan viime hetkellä voi vielä laittaa kampoihin ja juttu tyssää ennen kuin vaatteet on riisuttu. Jos olisi riisuttukin, niin yhä voi nainenkin kieltäytyä seksistä. Totuus on kuitenkin se, että kaikki tuo on silti pettämistä, jo toisen suutelu ja harkittu valhettelu näistä tapauksista tai menoista.
Jos olette avioliitossa, niin pariterapia minullekin tulee ihan ensin mieleen. Kokeilkaa kaikki keinot ennen kuin eroatte, jos kerta lapsia on kuvioissa. Jos puoliso ei suostu terapiaan, niin sitten otat vaan tylysti eron. Tiedän, aikansa se ottaa että tajuaa mitä se toinen oikeasti tekee rakkauden nimissä. Onko se rakkautta sinua kohtaan, että hän valhettelee, pettää ja jättää sinut yksin huolehtimaan lapsista sen varjolla että shoppaa..? No ei tod.
Olet antanut kerran anteeksi, tätä samaa se tulee olemaan ikuisesti. Puolisosi ei kunnioita sinua pätkääkään, syytä en tiedä. Mieti, hän ei kunnioita sinua, lapsen isää, omaa miestään edes sen vertaa että olisi lopettanut yhteen kertaan..Sinunkin olisi hyvä mennä terapiaan ihan yksin miettimään miksi siedät moista..oletko jotenkin läheisriippuvainen vai rakastatko tosiaan vaimoasi enemmän kuin mitään muuta..?
Olet laittanut vaimon kotiarestiin. Ei sekään hyvää lupaa. Ethän voi oikeasti estää vaimoa elämästä omaa elämäänsä. Sinun pitää itse nyt elää niin, että olet epätietoisuudessa siitä mitä selkäsi takana tapahtuu. Luuletko, että baariin lähteminen estää yhtään mitään? Oletko ollenkaan kuullut näistä työpaikalla tapahtuvista pettämisistä tai että töistä lähdetään panemaan johonkin ruokatunnilla? Et voi pakottaa vaimoasi uskolliseksi, hänen on sitä ihan itse haluttava. Sinuna miettisin nyt, että mikä se on mitä häneltä kotoa puuttuu että pitää olla uskoton?
Puhut kostamisesta. Ei se ole aikuisen toimintaa. Mitä hyötyä siitä on, jos petät myös? Etkö voisi olla iloinen siitä, että sinä elät moraalisi mukaan etkä aio vajota vaimosi tasolle? Voisitko ajatella, että elämänne voisi jatkua yhdessä vaikka et enää voi luottaa vaimoosi? Jos vaadit ehdotonta uskollisuutta niin teillä ei ole oikein jakoja. Mennyt käytös on paras tulevan käytöksen ennuste, eli vaimosi tulee pettämään jatkossakin..vaikka kuinka kävisitte pariterapiassa, niin luonnevialle ja kypsymättömyydelle ei kukaan voi mitään kuin se ihminen itse jonka tulee kasvaa..
Vaadi vaimosi pariterapiaan. Jos ei lähde tai keksii tekosyitä tai jatkaa valheitaan siellä, niin ota ero. Ole mies ja ota ero. Tai sitten päätä elää vaimosi kanssa, mutta tajuten että uskollista et hänestä enää koskaan saa..surullistahan se on, mutta fakta..tai voihan hän oppia, mutta sinä tuskin opit häneen koskaan enää luottamaan.
"Et voi pakottaa vaimoasi uskolliseksi, hänen on sitä ihan itse haluttava." Jos vaimollasi ei ole aikomustakaan jättää pelinpitoa vieraiden miesten kanssa on täysin mahdotonta, että hän muuttuu uskolliseksi. Käy niin kuin minun ex,lle. Vaikka kuinka monta kertaa puhuttiin että vieraiden miesten kanssa ei sitten pelata mitään peliä, niin ei aikaakaan kuin ex,llä oli jo jotain vipinää menossa jonkun luuserin kanssa.
Valitettavasti liian usein pitää paikkansa väite, että kerran petturi, niin aina petturi.
Petä sinäkin, niin että saa siittä tietää siis kerro itse . Anna maistaa omaa lääkettään .totuutta et tule koskaan kuulemaan ölis kertonut jo.
Älä vajoa naisesi tasolle, älä petä. Sinun kaltaisiasi moraalilla varustettuja miehiä tarvitaan tässä maassa. Älä anna paskasakin murtaa sinua, pettäminen on alhaisimpia tekoja mitä kumppanilleen voi tehdä.
On meitä uskollisiakin naisia, me jotka arvostamme rakentamaamme suhdetta ja olemme valmiit tekemään töitä sen eteen puukottamatta toista selkään. Petturit pyrkivät aina murtamaan uhrinsa, älä anna hänen tehdä sitä. Jos alat muuttua samankaltaiseksi, lähde kävelemään. Kunnioita itseäsi, näe että olet arvokas ja että et ole ansainnut tällaista sikamaista kohtelua.
Olen pahoillani kokemasi vääryyden vuoksi, puolisosi on rikkonut arvokkaimman asian mitä hänellä on ollut - perheensä. Meillä kaikilla ei ole onnea omistaa perhettä, miksi nämä ihmiset pitävät sitä itsestäänselvyytenä ja unohtavat myös omat lapsensa tyydyttääkseen omia itsekkäitä halujaan? Pöyristyttävää.
nii että lueppa toi mun juttu otsikolla petturimies??nim. surullinen mamma..jotenki musta tuntuu että tiedän miltä susta tuntuu..petetty..yksin..mutta jos oot lastes kans ollu niin se on tosi iso plussa!!!Hyvä!!meillä ukko ei oo lasten kans ollenkaan..
1) ei koskaan kerro vapaaehtoisesti totuutta, rysänpäältä kiinijäätynä vähättelee tapahtumaa... yleiset selitykset... hetken mielenhäiriöstä.... toinen pakotti.... en oikeasti halunut....se oli vain sellainen kokeilu.... se ei ollut kivaa.... en ainakaan nautinut.... se ei merkinnyt mitään.... tarkoitus ei ollut loukat ym paskaa. Epäily tapauksissa suuttuvat ja haukkuvat luulotautisiksi
2) tiukassa tilanteessa rukoilevat anteeksi antoa.... ei koskaan enää
3) katuvat vain sitä että jäivät kiinni
4) Heille uskollisuus on vain klise jota voidaan heittää ilmaan ilman tarkoitusta
Jos haluat jatkaa mieti haluatko edes oikeasti tietää totuutta, sillä sen selville saamisessa on iso riski. Olet naimisissa naisen kanssa joka välillä haluaa vierasta, mutta pitää siitä mitä tuttu ja turvallinen parisuhde tuo. Haluaa syödä ja säästää kakkua. Vain sinä voit määritellä kuinka tärkeää sinulle on luottamus. Luottamus ei koskaa palaudu - aina siellä selkärangassa on se muisto ja harvoin ( todella harvoin) tämän luontoiset ihmiset jättävät käyttämättä tilaisuuden kun kiinijäämisen riski on suht pieni.
Mitenkään et tule kykenemään vahtimaa toista jokainen hetki.
Parisuhdeterapian tarkoitus ei ole puristaa totuutta toisesta. Jos haluat kuulla totuuden niin kaikki ne ihmiset paikalle ( ystävät ja miehet) joiden aikana vaimosi voi kertoa sitten miten se menikään.... ja kyllä se toinen osapuoli älähtää jos menee jotenkin väärin....