Kysyisin teiltä petetyksi tulleet vaimot: onko Rakkautenne miestänne kohtaan todellakin niin suurta että pystytte antamaan anteeksi ja unohtamaan jopa vuosia kestäneen sivusuhteen miehellä? Miten uskotte tälläisen sivusuhteen jälkeen enää miehen rakkauteen ja siihen että suhteesta huolimatta tämä olisi kuitenkin aina rakastanut vain vaimoaan?! Ja kuitenkin petikaveri on pitänyt etsiä kodin ulkopuolelta?! Kiitos jos joku haluaa tähän vastata. Tämä on suuri ihmetyksen aihe minulle!
vaimoille
kyselen vain
321378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
vaikeaa... Joskus aiemmin ajattelin, että liittomme kestää melkein mitä vaan - kaikenlaisia vastoinkäymisiä oli koettu, mutta ei uskottomuutta. Ajattelin, että no jos mies vaikka kostean baari-illan jälkeen vieraan naisen mukaan lähtee, liittomme kyllä pysyy pystyssä, vaikkakin kyllä horjuu. Toisaalta uskoin tuntevani mieheni niin hyvin, ettei tuollaiseen haksahtaisi. No, ei haksahtanut, ei... Pari vuotta kestänyt salasuhde työkaverin kanssa paljastui pala palalta menneen kevään aikana. Kyseessä oli vanha tuttu, jonka kanssa sitten vaan "roihahti"... Yhdistelin yhteen palapelin palasia muutaman viikon ennen kuin nostin kissan pöydälle ja kysyin mieheltä asiasta suoraan, nimeltä naisen mainiten. Tottahan se oli... Vakuutteli, että minua ja vain minua rakastaa, mutta että kyllä on ihastunut tähän työkaveriinsakin... Ehkä niin sitten. Jotenkin uskottavampaa kuin se, että olisi haukkunut työkaverin viettelijättäreksi, jonka kanssa häntä ei kiinnosta kuin seksi. Kaipa mies minua edelleen rakastaa, olenhan hänen lapsiensa äiti ja kumppani lähes 15 vuoden ajalta, mutta pikkuhiljaa alan kallistua siihen, etten tässä liitossa jaksa jatkaa. Mies kuulemma on sanonut salarakkaalleen, ettei halua jatkaa suhdetta, mutta pirustako sen tiedän...?! Töissä näkevät päivittäin ja vapaa-ajallakin työporukan riennoissa. En jaksa miettiä, tapahtuuko jotain vai ei. Miestä en aio alkaa jakamaan, jollei sovinnolla yksiavioisuuteen kerran pysty. Kun juhannuksesta on selvitty, aion ilmoittaa miehelle, että meistä tulee nyt "kaksi sakkia" ja mies toivon mukaan muuttaa mökillemme loppukesäksi, ja sitten katsotaan, miten asiat järjestyvät.
aiheeseen sinulle.Kaikki pettämiset on nyt pikkuhiljaa selvinnyt.
Kyllä rakkaus on kuollut, antoihan tuo jo merkkejä liiton aikana mikä on " miehiään ".
Minulle ihmetyksen aihe miksi nainen on ollut mukana pettämisessä ukkomiehen kanssa tietoisesti, pettänyt omaansa myös. Ihmeelliset on nämä elämän polut....
Kaiken lisäksi nämä pettäjät, pettävät myös toisiaan kummallakin useita sivusuhteita.
" Mies " kun pystyy maksamaan osuuteni, olen kahleista vapaa.
Ensimmäinen juhannus yksin, tai yksinäisiähän ne muutkin on olleet.
" Mies" kähminyt aina toisia naisia, järjestellyt vieraatkin niin että on itselle hipelöitävää....
Kaikki ei arvosta vaimoaan, " pelimiehet " itsekkyys huono itsetunto jne....
Onko sinulla jotain tekemistä tällaisen asian kanssa, eli oletko sinä persoona num. 2 ?
huomaa pettämisestähän siinä kerrotaan.
Tuntuis pettäminen olleen pitkäaikaista, ero pian valmis.
Monella vaimolla muuttuu elämä tosi rajusti, jos itse on uskollista luonnetta.
Nähdäkseni rakkaus on loppunut, miten se vaimoon on vaikuttanut, emme tiedä.!!
niin suurta. Eihän kyseessä tarvitse olla mikään vieraaseen petiin hyppääminen. Meillä kyse on ollut henkistä laatua olevasta pettämisestä, eli juuri ihastumisesta rakastumisesta ja sen vuoksi "ystävyyden" nimissä pettämisen jatkamista. Aikani olen täsä mieheni valheita ja peittelemisiä, inhottavaa käyttäytymistä minua kohtaan niin että itse tajuaisin lähteä katsellut, että nyt alkaa rakkaus olla entistä ja antaa uuden tulla tupaan vaan. Eli peruskännipano-baari-illan-jälkeen olisi ollut pieni juttu sietää, mutta vuosia jatkunut kahdessa suhteessa olo niin että olen mieheni joutunut jakamaan ei enää mene läpi niin, että rakkaussuhdettamme voisi noin vain jatkaa. Sen tiedän kyllä siis, että mieheni ei koskaan vastuuta tästä suhteestaan tule ottamaan, eikä eroakaan, joten valitettavasti joudun itse vastuun täysin kantamaan ja salasuhteestansa varmasti alkaa loppuelämän kestävä suhde miehelleni. Sen verta rakastumista tuntui olevan kuvioissa, että tyhmäähän sitä on valojen vannomisen takia avioliittoakaan jatkaa. Toisaalta, kyllähän mies jollain tasolla minuakin rakastaa.
Ei olisi niin suurta, todellakaan! Rakastamaansa ihmistä ei voisi satuttaa niin pahasti.
minä rakastan miestäni niin vähän, etten välitä hänen sivusuhteistaan.
alkuun halusin niin pitää puolison itselläni pettämisestä huolimatta, kuitenkin kun yritimme elää sitä normaalia arkea kalvoi pettäminen aina siellä taustalla. Elikkä en päässyt siitä yli vaikka niin kuvittelin, halusin ehkä kuitenkin pitää kulissimme pystyssä näyttäen muille selviävämme kaikista vastoinkäymisistä. Näin ei kuitenkaan käynyt nyt tiedän ettei tuollaista pysty antamaan anteeksi ei todellakaan turha on itseään huijata uskomalla elämän muuttuvan jotenkin ihanaksi ja paremmaksi pettämisen jälkeen. Lopulta päädyimme eroon ja se onkin ollut elämäni paras ratkaisu, aikaahan siitä toipuminen vei mutta uusi elämä ilman tällaista menneisyyden taakkaa on huomattavasti helpompaa minulle.
Miksi jatkat avioliittoa jos et rakasta, oletko läheisriippuvainen?
On niin monenlaisia. Voi olla , että vaimot katsovat usein läpi sormien vieraita sänkyjä. Perhe on kokonaisuus.. Siinä ajatellaan kaikkien jäsenten hyvinvointia. Jopa perheen koira ajaa ohi salasuhteen. Mutta kun lapset kasvavat aikuisiksi. Vaimo voi nousta ja ottaa ohjakset. Ja silloin omaisuus jaetaan ja mies jää ensin hälmistyneenä haukkomaan henkeä; näinkö tässä kävi?
Tiedän myös näitä vaimoja, joiden miehet ovat ns. tapapettäjiä ja he suunnilleen pieraisevat salasuhdenaisille. Naiset pitävät perheen ohjakset käsissään. Huolehtivat lapsien koulutuksesta heidän taipumusten, kiinostuksen ja lahjojen lisäksi kannustaen ja rakastaen. Mies myös omalta osaltaan mukana. Avioelämä on luultavasti keskimääräistä, suomalaista avioelämää.
Mutta vaimo voi todella, se kilttinä pidetty huushollin pyörittäjä nousta osastaan. Vie puolen omaisuuden ja jatkaa loppuelämänsä luultavasti terveenpänä kuin tämä häntäheikki, joka ei millään sitten voi käsittää, miksi vaimo jätti.
On paljon muitakin asioita, jotka pitävät avioparin yhdessä. Rakkaus ei ole aina tärkein, rakastaminen kylläkin; sen toki tietää myös sivusuhteessa elävä, eihän siinä ole kyse rakastamisesta.
Usein avioliiton rakkkaus tai jatko ei niinkään riipu vaimon tunteista, voihan olla ettei niitä edes ole vaan enemmänkin miehen halusta olla avioliitossa, pitää perhe koossa, talousasiat yhteisinä, koti ehjänä ja muutoinkin arki sellaisena turvallisena ja tuttuna niin kuin se yleensäkin on. Sivusuhde voi olla jotakin miehen omaa yksityistä egon korostamista ja sillä ei välttämästtä ole mitään tekemistä muu elämän kanssa. Jos olisi tai jos se vaikuttaisi liikaa, se joko loppuisi tai sitten tulisi avioero.
Minä pitkässä avioliitossa eläneenä äitinä ja aviopuolisona voisin todeta, että jos mieheni olisi pettänyt, miettisin kaksi kertaa mitä tekisin. Luotan siihen, että olen miehelleni tärkeä, ehkä tärkein nainen maailmassa. Meilla on yhteiset lapset ihana koti, mukavat muistot monesta asiasta ja kivoja suunnitelmia tulevaisuuteen. Meillä on paljon yhteisiä ystävisä, monipuolinen sosiaalinen elämä ja seksielämä yhä edelleen kiihottavaa ja ´nautinnollista. Tästäkö kaikesta luopuisin, jos miehelläni olisi ollut joku satunnainen suhde?
Petikaveri on vain petikaveri mutta avioliitto on aivan toisella tasolla oleva ihmissuhde. Tästä varmasti johtuu, että sitä sivusuhdetta ja sen merkitystä ei noteerata niin tärkeäksi kuin se mahdollisesti on kakkoselle. Se ei vain meille vaimoille ole se juttu.
niin tätä paskanjauhamista., " ja seksielämä yhä edelleen kiihottavaa ja nautinnollista ". Miehenä sanoisin tähän, että vaimollani ja minulla on myös seksielämä tosi hyvin kohdallaan, 27 v avioliitossa. Ei meistä kummankaan ole tarvinnut tehdä syrjähyppyjä, koska saamme toisiltamme mitä tarvitsemme. Ei ole kaipuuta vieraisiin sänkyihin. Cloetta ei hätkähdä miehensä sivusuhteita, vaan haluaa pitää kulissit pystyssä.
Onnea sinulle siinä yrityksessä, toivottavasti ei käy ajan mittaan liian rankaksi kulissien ylläpitämisen pakkomielle.
No joo, minä elin vuosina tällaisessa suhteessa. Mies petti ja jäi kiinni ja joka kerran kun jäi kiinni vannoi, että lopettaa jne. Jonkin aikaa ajattelin ,että lasten vuoksi kestän ja pidän perheen kasassa. Miehen kanssa käytiin "vakavia" keskusteluja asiasta, mies lupasi hakea ammattiauttajan apua. No, sitä ei koskaan tapahtunut. yllätys, yllästys.. Lopulta sain tarpeekseni. Annoin miehelle sen VIIMEIEN MAHDOLLISUUDEN. Ja..... no kaikkihan sen tietää, miten kävi, se mies ryssi sen, ihan täysillä. Päätin, että nyt tämä loppuu, nyt tähän ja just tähän. Erosimme. Se ei ollut helppoa. Mies pisti hanttiin joka ikisessä asissa, mutta en antanut periksi, Kiitos hyville ystävilleni, kestin sen kaiken.
Nyt olen eronnut, ja onnellinen. Niin älyttömän onnelinen, että en vuosien paskankyntämisen jälkeen edes heti tajunnut että ihminen voi olla näin onnellinen.
No, lopputulema on yhä se, että mies, se patologinen valehtelija ja pettäjä, ruikuttaa takaisin. Mutta en anna hänelle mitään, siis oikeasti en mitään vastakaikua, en edes vastaa mihinkään viesteihin.
Kaiken tämän jälkeen olen ajatellut, että jos exäsni olisi piiruakaan tuntenut - saatika itseään - minua, ei olisi leikkiin ryhtynyt. Mutta ei pysty, ei kykene, ei riitä resurssit sellaiseen hänellä.
Ainoa ohje, mitä voin patologisen pettäjien ja valehtelijoiden kanssa eläjille: pistäkää ne ulos elämästänne, oikeesti. Ei kenekään elämä ole tarkoitettu moisten sontakasojen hyysäämiseen.
hävettävää seurata läheltä, erään " pariskunnan " sivusuhdetta ovat aivan julkisesti.
Tunnen ukon ei kyllä häpee kulkee julkisesti naikkosensa kanssa, kerrostalossa pakostakin näkee ulkona lähtemiset ja tulemiset. Mies puhelee joskus niitä näitä, jotain on pielessä mies ei kyllä ole sama jonka tunsin
30- vuotta sitten.Onko tuo joku järjetön haidahdus, naisella käy vielä toisiakin miesystäviä.
Vaimonsa pitää löysässä hirressä tekee säälittävää henkistä väkivaltaa.
Vaimo lähtee kun saa voimansa kerättyä, vaimo asuu jonkun matkan päässä ei onneksi nää kaikkea.
Tämä on pieni paikkakunta kyllähän täällä kaikki toisensa tuntee.
Tuota naistakin ihmettelen ukkomiesten kanssa, vapaitakin kyllä on.
Kun miestä kohtaan ei tunne rakkautta mutta ystävyyttä kylläkin eikä halua erota niin ne sivusuhteet tulevat ja menevät ja harvoin muuttavat miehen halua olla aviossa. Kun seksi oman miehen kanssa ei jaksa kiinostaa hoitaa mies hommat muualla ja perheen arki säilyy onnellisena kun mies saa sen seksin muualta ja jaksaa sen avulla arjen. Sehän vain tuntuu tekevän miehelle hyvää kun saa purkaa paineet muualla.
Rakkautta ei ole odotettu enään vuosiin puolin tai toisin. Olemme realisteja. Avioliitto on paljon muuta kuin himoa tai suurta rakkautta.
Ehkä tilanne olisi toinen jos rakastaisin miestäni niin että se pettäminen tuntuisi pahalta.
pettämisjuttuja ei pidä ajatella liian mustavalkoisesti, että olisi vain ehdottomia ja äärimmäisiä ratkaisuja. Pitkä avioliitto, siihen syystä tai tosiesta johtuvia ongelmia, jotka lähtevät rullaamaan ja viemään liittoa väliaikaisesti huonompaan suuntaan. Siihen saumaan osuu hyvin ulkopuolinen suhde. Mutta kun salasuhde tulee ilmi ja aviopuolisot molemmat haluavat alkaa keriä auki liittonsa solmuja ja jatkaa sitä liittoaan, ei sillä salasuhteella enää ole sitä merkitystä, mitä kakkosnaiset kuvittelevat sillä olevan ja olleen. Se mies on kuitenkin aina rakastanut sitä vaimoaan, olkoonkin että tunteita on ollut myös siihen toiseen. Mutta jos mies tekee valinnan ja haluaa jatkaa vaimonsa kanssa, hän tekee sen koska niin haluaa, koska hänellä on tunteita vaimoaan kohtaan. Tietysti edellytys on että salasuhde päättyy totaalisesti. Ja kyllä, anteeksi antava vaimo rakastaa sitä miestään niin paljon, että on valmis unohtamaan salailut. Tai ensi alkuun sitä katsotaan ja yritetään , onnistuuko se. Helppoa se ei ole, eikä välttämättä onnistu. Mutta ilman muuta kokeilemisen arvoinen asia.
En kuvittele, että kakkosta kohtaan on välttämättä isoja tunteita. mutta en myöskään usko, että aina on vaimoakaan kohtaan suurta rakkautta. Aivan turhaa väittää, että mies on aina rakastanut vain vaimoaan, sitä ei "eukkoliininen" voi tietää. Mies voi rakastaa kokonaistilannetta omaisuuksineen, ainakin se on helpompi ratkaisu, kuin lähteä tyhjän päälle. Jos mies hakee muualta parisuhdetta, se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että juuri se rakkaus ja hellyys puuttuu kotona. Miksi muuten ollaan hakemassa rakkauden tunnetta muualta? Ei miehet niin paatuneita ole, että sivusuhteita vaan leikisti harrastetaan, vaan että kotona ei ole kaikki hyvin vaikka siltä näyttää. Hädän tullen ja kärytessä tietenkin vaimo on tärkein, tottakai..
Kakkoset eivät ole tyhmiä naikkosia, he tietävät kaikenlaista ja ehkä liikaakin, mutta ovat realistisempia varmaan vaimoihin nähden...
hae parisuhdetta, en minä ainakaab vaan helppoa pimperoa. Mieti nyt vähän miten tyhmältä kakkonen näyttää. Siinä sulle realismia. Salassa tehty pano kiihottaa, ei muu.,,
Kyllä minä haen myös läheisyyttä ja hellyyttä sekä ystävyyttä. Kotona kun noi eivät toimi. Jos tilanne olisi toinen, ottaisin eron. Ehkä vielä otankin.
Taitaa tuo viesti olla jonkun vaimon kirjoittama. Ei mies ajattele noin. Tokihan sitä jännitystäkin elämäänsä haluaa, mutta muut asiat siinä ovat tärkeämpiä, vaikkapa vaihtelunhalu ja uutuudenviehätys.
Jos avioliitossa ei seksielämä eikä muukaan pelaa, niin sitä seksiä hakee silloin muualta.
se oli lyhyesti ja miehekkäästi ilmaistu.
Mikä tilanne laittaa sitten miehen - sinutkin - pysymään vaimon kanssa yhdessä, vaikka läheisyys, hellyys ja ystävyys uupuvat liitosta? Riittääkö vaihtelunhaluksi ja uutuudenviehätykseksi aina sama kakkonen? Kun sellaisiakin miehiä on jotka pysyvät liitossa, mutta palaavat aina saman naisen luo kun pöly kärystä laskeutunut...
Niin monta erilaista ihmistä, niin monta parisuhdetta.
Suhteissaan ihmiset ovat erilaisia. toisille riittää vähän, toisille enemmän..
Itse olen joutunut kohtaamaan uskottomuuden viime vuoden aikana ja yhä mietin, lähteä vai jäädä.. Luottamus on se kaiken a, ja en tiedä, miten voin luottaa mieheeni ja rakentamaan tulevaisuutta..
aika parantaa ehkä..
Me olemme lapseton pariskunta ja asumme vuoka-asunnossa. Edes lemmikkiä tai autoa ei ole. Meitä ei siis yhdistä mikään maallinen, vaan yksistään rakkaus. Se sai juuri pahan kolhun, joten eipä tässä ole mitään erityistä motivaatiota pitää kulisseja pystyssä. Ei nyt oikein jaksaisi elää saman katon alla ihmisen kanssa, joka on luvannut minulle kuun ja tähdet taivaalta, mutta antoikin ne salaa toiselle.
Minä kysyisin teiltä naiset, jotka olette tietoisesti lähteneet suhteeseen varatun miehen kanssa, että miten TE jaksatte märehtiä sitä niin hirveesti, että kun suhde sen varatun miehen kanssa päättyy, usein kai juuri siihen kun käry käy? Tai tietysti naisethan ihastuvat helpommin kuin miehet, naisella tunteet pelissä, miehellä fysiikka. Tätä palstaa kun lukee, näyttää että jos tilanne on ongelmallinen vaimoille, on se sitä myös kakkosnaisille.
Mieheni sanoi kiinni jäätyään, kun ihmettelin, kuinka sinä noin vaan sen toisen voit jättää, että kyllähän se toinen tiesi kun varatun miehen kanssa jutuissa oli, että miten siinä käy. Ja ei muka ollut mitenkään vaikea se päätös. Minä uskon sen minkä uskon mieheni puheista, teot nyt ja vastaisuudessa kertovat mihin kannattaa luottaa, kakkosnaiset ovat kuulleet myös valittuja tarinoita, mihin sitten uskoneet?
Meillä miehellä oli kaikki portit auki, ratkaisunsa oli että haluaa lähteä kanssani korjaamaan välillä tuuliajoilla ollutta pitkää suhdettamme, jonka tämä toinen nainen ehkä pelasti. Tai ainakin antoi sysäyksen ja herätyksen, että pitkä liitto erityisesti vaatii paljon enemmän huomiota kuin mitä arjen kiireiden keskellä sen ajattelisi vaativan.
Ei pitkää, perusteiltaan kunnossa olevaa, mutta ongelmakierteeseen ajautunutta avioliittoa yksi sivusuhde kaada, toinen sen voi jo kaataa.
Olen viikon vanha kakkosnainen ja kertoisin oman osani.
Minulla kurja avioliitto takana, pettämistä exän puolelta. Ei jäänyt kiinnin, mutta haistoin valheen. Pettämiset eivät olleet eron syy vaan väkivalta.
Minulla on ollut huono tuuri miesten kanssa ja mietin pidempään, että mulle oikea ratkaisu voisi olla ns. fuckbuddy. Vain seksiä, that's it. No, nettipalstoilla sellaisia edetään ja koska olin siellä ns. tositarkoituksella, niin aloin vaan selailemaan romanssin kaipuussa olevia miehiä. Niitä oli paljon! Oli oikein varaa valita.
Yhden vastaus kiinnosti, vaikka oli vaan yhden lauseen mittainen. Kirjoiteltiin asioista suoraan ja sovittiin seuraavaksi päiväksi tärskyt. Totesin miehen olevan naimisissa ja ns. ekakertalainen, joten tämäkin sopi hyvin. Annoin hänelle kaksi sääntöä: 1. ei saa rakastua minuun 2. ei saa soitella minulle. Pure Sex.
No ihanaahan se oli ja mailailtiin sen jälkeen ahkerasti. Seuraavana iltana tajusin, että mulle alkaakin tulla tunteita miestä kohtaan, koska hän on todella mainio tyyppi, ulkonäkö kohdallaan, samanlainen huumorintaju jne. Ilmoitin, että homma seis, en pystykään tämmöiseen suhteeseen. No jäähyväiset laitettiin, mutta aina jomman kumman piti antaa ns. viimeinen sana. Loppujen lopuksi tapasimme lauantaina ja ihanat kolme tuntia vietettiin
kullakin, omani alkoi 20 v sitten. Olin kakkonen 3 v ja tuli miehelle ero käryn vuoksi. Nyt meillä jo pitkä suhde takana, lapsiakin.Nämä jo aikuisia.Avioliittomme on ollut vaihtelevaa ylös ja alas. Alkuvaiheen huuma jäi huonosti käsitellyn miehen avioeron jalkoihin. Siitä sitten hitaasti noustiin arkeen, hyviä jaksoja ja onneakin on ollut. Mutta kyllä mies osasi minuakin pettää, aika ajoin, lukumäärää en ole laskenut.
Ensimmäinen petos oli raaka, raskausaika lopuillaan itsellä ja mies oli suorastaan ylpeä teoistaan. Selitin sen itselleni kostona, koska minulla oli muita suhteita aikana jolloin hän oli aviossa.
Arki kantaa, menneet on menneitä. En tiedä annoinko anteeksi, koska olen jo unohtanut menneet.
Nyt olen naisena taitekohdassa. Mies jonka sain, on vaikea luonne ja minä itsekin kovin voimakas.
Varmaan pienet paskajutut ja kyllästyminen arjen kiistelyyn ja yhteyden puutteesen puolison kanssa johti minut "löytämään" lohtua. Otollinen tilaisuus ja tunteet ja intohimo on muualla. Siis minä, kunniallinen yhden miehen nainen tässä ja nyt rakastunut toiseen enkä tunne omaa miestäni kohtaan yhtään mitään, korkeintaan surua ja pettymystä ja ärtymystä. Tässä valossa voi sanoa ,että hänen vaihtelevat sivusuhteensa eivät paina mieltä. Saattaa olla kyynisyyttä minusaa. Mutta ydin :tee aina jatkoratkaisut omien tunteiden pohjalta, se on paras. Jos et osaa päättää, anna ajan kulua. Aina ei voi antaa anteeksi, ymmärtämään oppii.
mutta sä oot niin aloittelija noissa hommissa, että uskot kaiken mitä mies sinulle sanoo. Ettäkö olisit ensimmäinen nainen, jonka kanssa mies pettää vaimoaan? Uskotko oikeasti tuon? Niin ne kuule lähes aina sanoo.
En käsitä, miksi ryhdyit kakkosnaiseksi, jos olet omassa avioliitossasi kokenut pettämisen. En lainkaan. Sinuna pysyttelisin nyt ihan takavasemmalla ja antaisin miehen rauhassa miettiä, mitä oikeasti haluaa. Sinänsä en paheksu, jos ukkomiehen kanssa vehtaa. Jokaisen oma asia. Niinhän teen itsekin välillä. Mutta en todellakaan voisi kuvitella meneväni yhteen miehen kanssa, joka aloittaa uuden suhteen salaa. Aivan varmasti pettäisi minuakin. Ja luulempa että niin käy sinullekin ajan myötä. Ei tuo mies ensi kertaa ole asialla, usko vaan. Ei kukaan mukava ja ihana ukkomies ole.
Ei kukaan elämää kokenut usko mihin vain, en minä ainakaan. Hetki vain ja päivä kerrallansa. Olen tavannus pettäjiä, jotka tasan tarkkaan kertoo, minkälaisia ovat. Pelimiehiä ja sadatta kertaa asialla, eivätkä eroa. Se on hyvä lähtökohta valinnoille.Yleensä nämä ovat mukavia ukkomiehiä.
Tiesit millaisen miehen otit. Uskottoman, kylmästi toista pettävän. Aavistelit, että nin tulee sinullekin tapahtumaan, mutta uskottlit itsellesi, että juuri snä olit se oikea miehelle. Pettämisten lukumäärä et omien sanojesi mukaan ole laskenut. miten vositkaan, koska et niistä kaikista edes tiedä. Johan sana kertoo, että pettäminen on asian toiselta pimittämistä ja kukapa sitä nyt ehdoin thdoin kertomaan oikein, että petti. Kerrot olevasi kunniallinen yhden miehen nainen. Olen eri mieltä. Nainen, joka seurustelee naimisissaolevan miehen kanssa on myös omalla tavallaan pettäjä, pettää ensisijass itseään kuvitellessaan olevansa miehelle jotain ainutlaatuista ja toissijaisesti on osallinen valheessa. pettämissuhde ei perustu rehellisyydelle. Joten et voi sanoa olevasi kunniallinen nainen.
Tiesin mitä sain, toki niin. Mutta rakkautta ,joka meidät vei yhteen ,en katso kunniattomaksi. Kristillinen pitkä avioliitto ei sekään ole kunniaton. Mielestäni rakkaus ei katso säätyä, tekojjeni pitäisi olla hallinnassa, sitä kautta lienen kunniaton.
Avioliittoni ei ole hyytymässä uskottomuuteen vaan yhteyden puutteesen. Uskottomuus on seuraus, josta saattaa tulla syy.Negatiivinen noidankehä.
kunniallinen, voi vee!! Kakkosena aloitoit, kunniallista ei sinusta tekemälläkään saa. Uskottele itsellesi mitä haluat. Hyvä esimerkki kaikille kakkosille; SITÄ SAA MITÄ TILAA!
Rakkaus ja rakkaus, jos ukkosi edellinen vaimo olisi miehelleen antanut pettämisen anteeksi, ette olisi avioliitossa. Edellinen kun heitti miehensä pettämisen takia pihalle, sinä otit "rakastuneena" miehen hoiviisi ja mies jatkoi touhujaan, kun annoit itsellesi niin tehdä! Rakkauttako? Tuskin sinua kohtaan. Sinä vaan olit niin yksinkertainen..