Nuolenpäämies, sanoit joku kerta erheellisesti että ihmiselle tai diabeetikoille sopivia makroravinteita ei olisi tunnettu edellisellä vuosisadalla.
Ranskalaista kliinikkoa Apollinaire Bouchardatia pidetään diabeteksen hoidon pioneerina, ja vaikkakin hän 1800-luvun puolivälissä vielä oletti diabeteksen olevan vatsalaukun tauti, hänen suurimpana meriittinään on se, että hän oli ensimmäinen, joka loi täydellisen ravitsemuksellisen "regiimin" diabeetikoille ja sairauden hoitamiseksi. Hänen dieettinsä oli niin yksityiskohtainen, että hänen kontribuutiotaan arvostavat vielä tänä päivänä diabetes-asiantuntijat. Hänen dieettinsä oli nimittäin aikanaan AINOA hoito tätä tautia vastaan.
Hän kielsi "l'assunzione di pane, alcool, latte, frutta, legumi, miele, vino e consigliava di svolgere molta attività fisica in particolare dopo i pasti e di mangiare molta carne, pesce e salumi" eli kielsi diabeetikkoja syömästä leipää, hunajaa, alkoholia, hedelmiä, maitoa, palkokasveja, viiniä, kehotti harjoittamaan liikuntaa, erityisesti aterioiden jälkeen, syömään paljon lihaa, kalaa ja makkaroita (meetvurstin tyyppisiä).
Ranskalaista kliinikkoa Apollinaire Bouchardatia pidetään diabeteksen hoidon pioneerina, ja vaikkakin hän 1800-luvun puolivälissä vielä oletti diabeteksen olevan vatsalaukun tauti, hänen suurimpana meriittinään on se, että hän oli ensimmäinen, joka loi täydellisen ravitsemuksellisen "regiimin" diabeetikoille ja sairauden hoitamiseksi. Hänen dieettinsä oli niin yksityiskohtainen, että hänen kontribuutiotaan arvostavat vielä tänä päivänä diabetes-asiantuntijat. Hänen dieettinsä oli nimittäin aikanaan AINOA hoito tätä tautia vastaan.
Hän kielsi "l'assunzione di pane, alcool, latte, frutta, legumi, miele, vino e consigliava di svolgere molta attività fisica in particolare dopo i pasti e di mangiare molta carne, pesce e salumi" eli kielsi diabeetikkoja syömästä leipää, hunajaa, alkoholia, hedelmiä, maitoa, palkokasveja, viiniä, kehotti harjoittamaan liikuntaa, erityisesti aterioiden jälkeen, syömään paljon lihaa, kalaa ja makkaroita (meetvurstin tyyppisiä).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eli nuolenpäämies, ravintoaineiden sisällöt tunnettiin ehkä paremmin kuin tänä päivänä.
Luin italiankielistä mammuuttihistoriateosta ja siellä oli näitä tekstejä, eli tuhansia lähteitä löytyy ainakin Italian ja Ranskan alueelta.
Pienille ei saa olla paha. Kirjoituksesi menee korkealta yli häirikön hilseen. Ymmärrät kai itsekin että jos ei palikkatesti onnistu niin kaikki selitys ilman kuvia ja sanoilla missä on enemmän kuin kolme kirjainta on turhaa.
ajattelin, että nuolenpään täytyy ymmärtää ja hänen varmaan sitten pakko myöntää, että ei se niin ollut että ennen ei tiedetty mitään ravinnosta. Etelä-Euroopasta löytyi ihan hirveän paljon sellaisia lähteitä kun vähänkin etsi.
Kyllä diabetesta hoidettiin ennekin niillä tiedoilla mitä oli ja näyttäää vakavasti siltä että tieto ennen insuliinin keksimistä oli parempi kuin sen jälkeen. Ei voi olla ajattelematta että joku näki hyvän bisnesraon ja sillä tiellä ollaan.
Valitettavasti "ajalta ennen insuliinia" ei ole luotettavaa tutkimustietoa siitä kuinka moni söi suosituksien mukaan ja mikä oli heidän elinpituus (?) verrattuna heihin jotka eivät noudattaneet suositusta.
Systeemi tänään vaikuttaa epäilyttävästi samalta kuin kolestroolin ympärillä. Ihmisille valehdellaan päin naamaa teollisuusrasvan myynnin kohottamiseksi.
Tässä diabetikon keittokirja vuodelta 1917:
http://www.archive.org/stream/diabeticcookeryr00oppeiala#page/12/mode/2up
elinikä on siis ihmisen elinikä, ei elimen ikä.
Sellaista lääketieteellistä tutkimustietoa ei tosiaan varmaan sitten ole, että miten dieetti vaikutti, mutta mahdollisesti esim. Saksasta alaspäin olevissa kansallisarkistoissa, sairaaloiden arkistoissa, kirjeenvaihdoissa on kuulemma paljon todistetta siitä, mitä potilaille syötettiin ja oliko ne hyödyllisiä, koska heillä on joka asian muistiinmerkitsemisen perinne niin iso. Ne eivät ole sellaista tutkimustietoa mitä nykylääketiede edellyttää, mutta historiallisesti ne ovat evidenssiaineistoa, olen nähnyt journal of history of medicinessa sentyyppisiä tutkimuksia, mutta eivät ole sellaista hoidollista nykytietoa.
Katsoin yksi kerta sitä vanhaa keittokirjaa, se oli todella mielenkiintoinen, se oli ihan sen saman listan mukaista ruokaa, mitä luin siitä ital. lähteestä.
"se oli ihan sen saman listan mukaista ruokaa, mitä luin siitä ital. lähteestä."
Mihinkäpä totuus muuttuisi.
Häiriköille täysin käsittämätön tilanne että toistan samaa viestiä heidän höpinöidensä sekaan.
juu se on notta niin että ei se totuus pala tulessakaan...
**