mitä olette mieltä naisesta jolla on paljon miehiä ystävinä ja tulee paremmin miesten kanssa toimeen,kun naisten?
nainen ja miesystävät
ime parsaa
30804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Eihän tuo ole ollenkaan harvinaista. Armeijassakin on naisia, kuten poliiseissakin. Monessa muussakin työssä.
Eivät kaikki naiset ole kuraläppä-, legginsi-, korkkarinaisia.
Ehkä naisella on enemmän yhteistä miesten kuin naisten kanssa. Ehkä nainen ei ymmärrä naisten juttuja. Tuohan on hyvin kliseinen toteamus tulla toimeen paremmin miesten kuin naisten kanssa, silloin kun ei arvosta naisia ja heidän tapojaan eli siis itseään vaan haluaa olla jotakin muuta. Olisiko tuollainen nainen enemmän mies kuin nainen? No, tähän usein mielellään vastataan miten naisellisia ollaan jne. mutta kuitenkin miesten kanssa tullaan paremmin juttuun. Kyllä nainen joka ei pärjää toisten naisten kanssa, saa katsoa peiliin ja tarkistaa onko nainen ollenkaan. Siis tätä mieltä eräs nainen kun mielipiteitä kyselit.
Saattaa olla aivan mainio tyyppi, jotkut tällaiset ovat sen verran rempseitä naisia, että tuulettavat fiiliksiään aika miesmäiseen tyyliin eli sekä positiivista että negatiivista palautetta tulee pahemmin sokerikuorruttamana, mutta hyvässä tapauksessa löytyy myös sitä nöyryyttä ottaa itse vastaavaa vastaan loukkaantumatta.
Se ei niin hyvä kakkosvaihtoehto on sitten naiset, joita miehet suosivat koska ovat silmää miellyttäviä ja mukautuvia tai harmittomia, mutta tyyppeinä sellaisia, ettei heillä ole naiskavereille juuri annettavaa.
"...mutta tyyppeinä sellaisia, ettei heillä ole naiskavereille juuri annettavaa."
Eli tarkoittaa varmaan suomeksi sanottuna sitä, että kun on mukautuva ja arvostaa helppoa ja toisia arvostavaa kanssakäymistä, niin ei sitten enää jaksa aikuisiällä ottaa osaa monien naisten harjoittamiin ala-asteelta tuttuihin sosiaalisiin peleihin, bestis-meininkeihin, piilovittuiluihin ja selkäänpuukotuksiin.
Omat rakkaat naispuoliset ystävät ovat ja pysyy, ne joihin on tullut tutustuttua jo vuosia sitten ja joitten kanssa kaikki sosiaaliset kuviot ovat jo selvät, mutta uusiin naisporukoihin liittyminen ei vaan enää jaksa innostaa.
Ymmärsit väärin, koetin vihjata siihen suuntaan, että se annettava, jota näiltä kakkostyypin naisilta löytyy, on enempi siellä silmää miellyttävyyden puolella. Nuo ominaisuudet jotka mainitsit istuvat enemmän sinne ykköstyyppiin, tai sanotaan sitten että ei-nin-rempseä mutta muuten kuvausta vastaava muodostaa kolmostyypin.
tuostahan saa sen käsityksen, että ihmisellä voi olla toiselle annettavaa vain siinä tapauksessa, ettei löydy hienotunteisuutta tai muutenkaan käytöstapoja.
Itse tulen toimeen parhaiten sosiaalisesti taitavien naisten ja miesten kanssa, jotka miellyttävät sekä silmää että sielua. Moukat on olleet elämässäni pieni ja riitaisa, mutta huomionkipeä vähemmistö. matit ja mervit epäilemättä ansaitsevatkin toisensa ;)
Miksi sellaisesta naisesta pitäisi olla jotain mieltä?! Ehkä se vaan kertoo sen, että juuri sillä henkilöllä on helpompi tutustua miehiin ja tulla toimeen heidän kanssaan?
Itselleni tulee mieleen usein, että tällainen nainen tykkää flirttailla jatkuvasti keskustellessaan. Tällöin juttu on luonnollisesti mukavampaa miehen kuin naisen kanssa. Tai vaihtoehtoisesti, että nainen on niin kateellinen muille naisille, että ei tule siitä syystä toimeen muiden naisten kanssa.
Kummassakaan tapauksessa nainen ei ole kovin houkutteleva parisuhteeseen. Toisin on myös naisia, joihin paremmin tutustuessa huomaa heidän harrastuksensa ja ajattelutapansa yksinkertaisesti sopivan paremmin miehiin kuin naisiin.
Minulla on enempi mies- kuin naiskavereita. Ainokainen miesystäväni on tietenkin mies ja taas parhaat ystävät naisia. Ulkoisesti näytän ehdottomasti naiselta, tykkään hoitaa terveyttäni ja ulkonäköäni, meikata sekä pukeutua, en ole "äijä", enkä myöskään ihastele hankalia ukonkuvatuksia. Yleisesti ottaen miesten kanssa on helpompaa toimia ryhmässä, naisten kanssa taas kaksin tai mahdollisimman vähällä väellä.
Pienenä olin ns. poikatyttö. Jo ala-asteella tajusin, että tietyt naiselliset pelit piilo/kaksoisviestintöineen ja näistä seuraavien loputtomien päätelmäketjujen analysointi eivät ole minun juttuni. Tosin niiden pinnanalainen väreily täytyy aina huomioida naisporukoissa toimiessa. En juurikaan jaksa naisten joukolla harrastamaa kälätystä ja juoruamista. On vaikea käsittää niitä naisia, jotka arvostavat toisiaan sen mukaan, onko tällä mies, kissa, koira, kaktus, mitä mies tienaa, montako mukulaa, missä iässä hankittuja ja kuinka pärjääviä. Ikäänkuin naiset toivoisivat kaikkien naisten elävän ja olevan täsmäleen samanlaisesta taustasta ja samassa elämäntilanteessa kuin itse ovat. Muuten alkaa tyttömäinen supatus ja dissaaminen. Arkipäiväistä suvaitsevaisuutta yksilöä kohtaan löytyy miehistä enemmän - siis yleisesti ottaen.
Mulla tuo on ainakin ammatinvalintakysymys. Olen miesvaltaisen työpaikkani osastoni ainoa nainen ja me vietämme vapaa-aikaa yhdessä. Jos joku suomi24mies suuttuu siitä, että puhun työkavereilleni myös vapaa-ajalla niin suuttukoot.
miksei pärjää naisten kanssa?
Toiset naiset pitävät uhkana. On liian kaunis, sinkku, mukava, avoin, omillaan toimeentuleva, hyvässä työssä, hyvällä koulutuksella, itsenäinen... Jossain kulkee jokaisella raja vittuilun kuuntelemisen ja sivuuttamisen suhteen. Miksi sellaista pitäisi sietää?
Ja jos taas MutkuLiisaSanoi ja MirjakinVähänKatsoi ja MitähänSeLeenakin ja EiköSeYhtäänAjatellutEttäSeOliMunKuppiMitäSeSiirsi -paskanjauhannat ei kiinnosta, niin ymmärrän oikein hyvin että miesten seura on leppoisampaa.
Olen kaunis, naisellinen, mukava nuori nainen. Enkä siis ollenkaan mikään mieheen sekoitettava ja kyllä vaan itsellänikin enemmän on miehiä kavereina. Se ei silti tarkoita ettei tulisi muiden naisten kanssa toimeen, ja naisia on myös kavereina.
Usein pääsen myös "miesteni" tyttöystävien tms. tulituslinjalle, koska kokevat uhkaksi. Syyttä.
Henkilökohtaisesti vituttaa naisissa monetkin asiat kuten liika tunteilu ja lässyttäminen. Se kun joku ei huomaa uutta raitaa hiuksissa ja sitten mökötetään.
Mielestäni se on hieman omituista. Itselläni on aina ollut paljon naisystäviä. En voisi kuvitellakaan olevani joidenkin äijämiesten kaveri tai että minulla olisi mieskavereita, joiden kanssa hengaisin muuten vain. Naiset, joilla on paljon miesystäviä, ovat oman kokemukseni perusteella muuten miesmäisiä tai lesboja. Ainakin tunnen muutaman lesbon, joilla on huomattavan paljon mieskavereita.
Miksi sen pitäisi olla ongelma, ihmisethän ovat erilaisia. Jos on kasvanut ympäristössä jossa on paljon poikia, tuntee vanhempana ehkä olonsa luontevammaksi miesten seurassa. Varmaan myös miehinen tapa ajatella on sisäistynyt ja poikamaisuutta on saattanut tarttua. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita useimpien naisten kanssa ei ehkä ole, ja erilaisuus voidaan myös kokea uhkana, joten tutustumista ei siksi tapahdukaan.
sitä mieltä, että juuri tuo elämänpiiri ja se missä on kasvanut muokkaa sosiaalista piiriä vahvasti. Omalla vuosikurssillani oli ehkä 2 tyttöä, samoin nykyisessä työpaikassa tyttöjä ja naisia on todella vähän. Ja kyllä sitä kuitenkin normaali ihminen väkisinkin ystävystyy opiskelukavereiden ja työkavereiden kanssa ellei ole joku erakko.
Mutta parhaat lapsuudenkaverit mullakin on kyllä naisia, enkä mitenkään luule tulevani miesten kanssa paremmin toimeen. Tulen kuitenkin toimeen sekä miesten että naisten kanssa.
Kerrompa vaan teksti oli muuten oikein osuva.
Vaikka hengaa miesten kanssa niin ei se tarkoita automaattisesti muuten sitä, että rassaa autoja kollareissa tai seuraa perse homeessa kaiken maailman formulat ;)
Juu ei ja mitähän eroa sitten siinä on, jos ei kuitenkaan ole kiinnostunut perimiehisistä jutuista?
mulla on ainakin kavereina miehiä jotka eivät niin perimiehisiä olekaan. Kyllä miesten kanssa voi jutella muustakin kun jääkiekosta ja vääntää pieruhuumoria. Kyllä naistenkin kanssa voi jutella muusta kun huulipunasta, eikö vain?
Ihmisiä ne miehetkin yleensä tuppaavat olemaan.
Juurikin näin. Ja iän myötä ihmisyys, persoonien ja arvojen yhteys korostuu samalla, kun sukupuolisuus himmenee taustalle. On aika tavalla eri asian, puhutaanko 17- vai 40-vuotiaiden naisten ja miesten kaveruuksista.
toisaalta esimerkiksi mun nuoremmalla teini-iässä olevalla sisaruksella on kyllä vastakkaisen sukupuolen edustajia ihan vaan kavereina, ja oli muuten minullakin.
Itse siis en ole sen paremmin 17v kun 40v, mutta väitän että iästä riippumatta naiset ja miehet voivat olla kavereita. Ei elämästä tulisi mitään jos aina vaan yrittäisi seksiä tai parisuhdetta kaikkien vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Vaikka on niitäkin jotka niin tekee.
Hyvä, että ystäviä on, kaikilla ei ole yhtään. Sellainen ihminen on onnekas, jolla on ystäviä, katsomatta sukupuoleen. Ei sukupuolella tarvitse joka asiassa olla niin merkitystä, elämän piiri, ammatti, harrastukset ja moni muu asia, jopa ennakkoluulot saattaa ratkaista monta asiaa, mihin on tottunut, on tottunut. Joillekin yksi piiri on se, mikä toimii ja muihin ei osata sopeutua. Ja kenelle se sitten on miesporukka, kenelle pitsinnypläystä, kenelle nörttikerho ja mitä näitä onkaan :) On myös miehiä, jotka tulevat paremmin toimeen naisten kanssa, -eikä he suinkaan kaikki ole homoja!
Ihmisten pitäisi olla enemmän ystäviä, ettei aina olisi taka-ajatuksia, ja joka asiaan tarvitsisi tunkea seksiä, naimista, sukupuolta ja muuta, että joskus voisi tutustua ihmisiin vain ihmisinä, luopua omista ennakkoluuloistaan ja ulkoisen ominaisuuksien vaikutuksista. Olisi tervettä ihan kaikille! Lisäksi olisi hienoa, jos kaikilla olisi ystäviä, ihan sama kumpaa sukupuolta. Olisi oikeasti tervettä naisille kuulla miehiä, tuntea miehiä, ihmisinä, samoin miehille oikeasti tuntea naisia, niin ettei olisikaan rooleja eikä sukupuolella väliä. Se olisi niin hyvä asia molemmille!
Kaikkein onnekkaimpia, miehiä ja naisia, ovat he, ketkä tulevat toimeen lähes kaikkien kanssa, sopeutuvat niin nais- kun miesporukkaankin ja luovat ympärilleen lähes aina hyvää mieltä. Olen muutaman tuntenut molempia sukupuolia. Heillä on taito puhua kaiken maailman asioista, hyvä yleistietämys ja sopeutumiskyky. Yleensä he ovat hyviä kuuntelijoitakin, sekä nähneet hieman edes maailmaa, siis muutakin kun etelän loman ja oman kylän. Ehkä siihen pitää kasvaa. Mutta heillä tuntuu kuitenkin olevan eniten ystäviä, vähiten ennakkoluuloja ja näin. Suosittelen siis sitä :)
Kerrankin joku on samaa mieltä kanssani.
sitä tuut kysymään niin toivottavasti sulla on hyvä itsetunto..
Riippuu tapauksesta, saattaa olla ihmissuhdetaidoton ja käyttäytyy kokemattomuuttaan erikoisesti. Voi silti olla myös homoseksuaali, siis sellainen joka leikkii homomiesten kanssa ja luulee olevansa silti hetero.
Ja voi olla vedättäjäkin viittaan kohtaani a, eli varaa itsellään tapauksia ketkä saattaisi "kelvata" mutta vaara piilee siinä jotta kuinka kauan pidetään varalla, aika julmaa miestä kohtaan joka tällöin jää odottamaan edistymistä jota ei sitten tule milloinkaan.
Ja jos on aidosti kavereita, niin siinä ei sitten juuri lainkaan ole mitään vinkkiä muusta ei keimailua eikä ripustautumista millään tasoa. Ja veikkaan jotta kovin harvinaista, ehkä näytelmällistä seurallisuutta?
Me ei ainakaan keskenämme mistään urheilusta puhuta, kyllä ne asiat on useimminkin vähän syvällisempiä tai sit vaan heitetään läpyskää.
Pari on miestä parhaita kavereitani ja mm. istunut kanssani vessassa kun on oksennettu. Ei mitään eroa naisiin. Kyllä mun elämäni on tuplasti rikkaampaa kun on näin paljon ihania miehiä kavereina niiden naisten lisäksi.
Nuorempana se oli kankeeta ja luonnotonta, mutta näin sitä vaan ymmärtää. Vaikka vieläkin olen nuori, mutta 4 vuodellakin on hurja ero.
mulla on tuossa tuollainen nuori mies jonka tyttöystävä on mustasukkainen lapsuuden tyttikselle jonka kanssa ollaan vain ystäviä, eikä syyttä, sillä toinen oikeasti vehkeilee ja tiedostamatonta flirttiä lentää sekä molemmat likoista kertovat mulle tilanteista kuten sen kokevat paitsi jotta tämä "kaveri" ihan kaveruudella moittii oikeaa tyttöystävää laatusanoin siten jotta nuori mieskin on mennyt jutut uskomaan. Ja tämä tyttönen myös seurustelee. Eli kyllä kaikenaikaa petaa itselleen paikkaa varmuuden vuoksi. Ja kaiken lisäksi on kovin tahditonta "kaverin" puuttua parisuhdeasioihin. Kyllä niistä voi tulla melkoisia sotkuja pahimmillaan.
Eli kyllä silloin kun suhde on varmalla pohjalla se on ainoa seurakunta missä ollaan ja ne kaverit todellakaan eivät puutu siihen millään muotoa.
mut jos on tapana kuitenki ihastua ja antaa *illua niille "kavereille" niin on kyse jostain muusta.
Kyllähän sitä olisi mukava monen miehen kanssa ilotella yhtäaikaa itsekunkin mut niin ei ole tapana..
Minun ympäristööni on hiekkalaatikolta lähtien sattunut poikavaltainen joukko ihmisiä, joten suurin osa tutuistanikin on sitten ollut miespuolisia. En valitse seuraani housujen sisällön perusteella. Onko mielestäsi yhtä huolestuttava ilmiö, että jokaisella minun miespuolisella kaverillani on myös kaverinaan nainen?
Eipä se mua haittais, olen mies mutta suurin osa mun kavereista on naisia. Tulen naisten kanssa toimeen paremmin kun miesten, tosin suurin osa noista on exiä jotka haluaisivat pysyä väleillä ja ehkä toivovat että palaisimme yhteen.