Olen 34 vuotias nainen. Ja aikoinaan menin hyvin nuorena naimisiin ja siitä liitosta kaksi lasta.
Erosimme noin 10 vuotta sitten. Mutta lasteni isä ei ollut renttu vaan ihan kunnon mies. Eron syyt oli ihan toisaalla.
No nyt on vuodet vierineet ja sellaisia parista neljään vuoteen seurustelusuhteita on ollut.
Mutta en tajua, miten osaan ne"helmet" löytää tuolta. Yleensä ravintolasta.
Ei mene yleensä kauaakaan kun mies osottautuu alkoholin suurkuluttajaksi ja joukkoon mahtuu pari väkivaltaistakin tapausta.
Vaikka järki sanoo jo ensi metreillä, että jätä tuo mies, en vaan jätä vaan jään suhteeseen.
Tuota olen itsessäni miettinyt, miksi helkkarissa?
Olen suhteen alussa kovinkin määrätietoinen, mutta eipä mene aikaakaan kun olen kynnysmaton osassa.
Tuntuu, että miehet "haistaa" kilometrien päähän sopevan uhrin. Ja se täytyy mainita, että minulla ei ole mitään hoivasyndroomaa. Olen hoitoalalla tosin töissä, mutta jos jaksais lähteä koulun penkille, niin uus ammatti ja täysin erilainen. Siis en ole hiirulainen, miehen ongelmien kaatopaikka saati niiden parantaja.
Mutta tuntuu oudolta, että aina haksahdan noihin tyyppeihin ja en jostain syystä saa itseäni irti niistä. Ajoissa.
Joku ehdottaa varmasti jotain harrastusta jossa alkon läträäjiä ei ole---että jospa sieltä löytäisin.
Lienee omaa saamattomuutta, että en saa aikaseksi tehdä asioista erilailla. Turha kai tässä on silloin valittaa.
Aika vierii hurjaa vauhtia ja ahdistaa, että näinkö tämä nyt menee..yksin tai onnettomassa parisuhteessa.
Olen jo tän ikäinen nainen ja vieläkään en tajua omaa parastani.
Siskoni tyttö joka jo reilu 20 v, on paljon järkevämpi. Melkein kateeksi käy.
Hän ei mennyt uskis vanhempien painostamana 18v naimisiin(mitä minä aikoinaan) vaan on elänyt nuoruuttaan täysillä. Monesti nauramme, että kumpi tässä on viisauden sanoja sanomassa.
Nyt tätä menetettyä nuoruutta on eletty jo ihan riittämiin ja ihan todella toivoisin saavani jotain muuta juoppomiehiä..tosin käyvät töissä..joten ei ihan horsman seassa nuku :)
Mutta muuten ovat jotenkin tunnekuolleita, aikansa esittävät jotain ja kuten kirjoitin ei aikaakaan kun totuus tulee julki.
Sitten mietin, että onko vika minussa? Olen ihan normaali nainen, muutama kilo ylimäärästä, mutta kauniit silmät, avoin luonne, huumoria tiettyyn rajaan asti.. ammattikin ihan ok (tosin vihaan sitä:/)
Enkö kelpaa kuin rentuille?
Tässä kymmenessä vuodessa on ollut niitä miehiä, jotka ovat musertaneet itsetunnon.. yritän saada sen paremmalle tolalle, mutta hups..taas minä ja joku ei niin sopiva on kuvioissa.
Olen huono olemaan yksin. Olen sosiaalinen ja rakastaisin ihan normaalia perhe elämää.
En odota mitään prinssiä, en tosiaan, mutta kelpo mies..löytäsinkin vielä!
Kertokaas mitä asialle voisi tehdä.
Asiallisista ja kohtalotovereiden vastauksista olisin erittäin kiitollinen!
Erosimme noin 10 vuotta sitten. Mutta lasteni isä ei ollut renttu vaan ihan kunnon mies. Eron syyt oli ihan toisaalla.
No nyt on vuodet vierineet ja sellaisia parista neljään vuoteen seurustelusuhteita on ollut.
Mutta en tajua, miten osaan ne"helmet" löytää tuolta. Yleensä ravintolasta.
Ei mene yleensä kauaakaan kun mies osottautuu alkoholin suurkuluttajaksi ja joukkoon mahtuu pari väkivaltaistakin tapausta.
Vaikka järki sanoo jo ensi metreillä, että jätä tuo mies, en vaan jätä vaan jään suhteeseen.
Tuota olen itsessäni miettinyt, miksi helkkarissa?
Olen suhteen alussa kovinkin määrätietoinen, mutta eipä mene aikaakaan kun olen kynnysmaton osassa.
Tuntuu, että miehet "haistaa" kilometrien päähän sopevan uhrin. Ja se täytyy mainita, että minulla ei ole mitään hoivasyndroomaa. Olen hoitoalalla tosin töissä, mutta jos jaksais lähteä koulun penkille, niin uus ammatti ja täysin erilainen. Siis en ole hiirulainen, miehen ongelmien kaatopaikka saati niiden parantaja.
Mutta tuntuu oudolta, että aina haksahdan noihin tyyppeihin ja en jostain syystä saa itseäni irti niistä. Ajoissa.
Joku ehdottaa varmasti jotain harrastusta jossa alkon läträäjiä ei ole---että jospa sieltä löytäisin.
Lienee omaa saamattomuutta, että en saa aikaseksi tehdä asioista erilailla. Turha kai tässä on silloin valittaa.
Aika vierii hurjaa vauhtia ja ahdistaa, että näinkö tämä nyt menee..yksin tai onnettomassa parisuhteessa.
Olen jo tän ikäinen nainen ja vieläkään en tajua omaa parastani.
Siskoni tyttö joka jo reilu 20 v, on paljon järkevämpi. Melkein kateeksi käy.
Hän ei mennyt uskis vanhempien painostamana 18v naimisiin(mitä minä aikoinaan) vaan on elänyt nuoruuttaan täysillä. Monesti nauramme, että kumpi tässä on viisauden sanoja sanomassa.
Nyt tätä menetettyä nuoruutta on eletty jo ihan riittämiin ja ihan todella toivoisin saavani jotain muuta juoppomiehiä..tosin käyvät töissä..joten ei ihan horsman seassa nuku :)
Mutta muuten ovat jotenkin tunnekuolleita, aikansa esittävät jotain ja kuten kirjoitin ei aikaakaan kun totuus tulee julki.
Sitten mietin, että onko vika minussa? Olen ihan normaali nainen, muutama kilo ylimäärästä, mutta kauniit silmät, avoin luonne, huumoria tiettyyn rajaan asti.. ammattikin ihan ok (tosin vihaan sitä:/)
Enkö kelpaa kuin rentuille?
Tässä kymmenessä vuodessa on ollut niitä miehiä, jotka ovat musertaneet itsetunnon.. yritän saada sen paremmalle tolalle, mutta hups..taas minä ja joku ei niin sopiva on kuvioissa.
Olen huono olemaan yksin. Olen sosiaalinen ja rakastaisin ihan normaalia perhe elämää.
En odota mitään prinssiä, en tosiaan, mutta kelpo mies..löytäsinkin vielä!
Kertokaas mitä asialle voisi tehdä.
Asiallisista ja kohtalotovereiden vastauksista olisin erittäin kiitollinen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet 34 yh äiti ja etsit miestä baarista. Ne miehet jotka ovat siinä 35-45 välillä ja hilluvat yhä baarissa ovat melko todennäköisesti juuri noita juoppo-/väkivalta -renttuja tai muuten vain huonoja ihmisiä. Suurin osa "hyvistä" miehistä tuossa ikäluokassa on joko naimisissa tai sitten eivät paljoa baareissa ja kaljakuppiloissa pyöri.
Turhaan sitä noita menneitä asioita surkuttelet, mennyt mikä mennyt, et niitä enää tekemättömäksi saa. Ala elämään tätä nykypäivää ja etsi sitä miestä jostain muualta kuin sieltä baareista. Nykypäivänä netti tarjoaa hyvät keinot tutustua potentiaalisiin kumppaneihin, toki se vaatii aikaa ja vaivaa, mutta usein se viikon tai parin netissä kirjoittelu karsii ne kaikkein pahimmat ongelmatapaukset pois ja sitten vain treffeille. Netissä naisen kannattaa itse olla se aktiivinen osapuoli, sillä siellä yleensä ne ongelmatapaukset lähettelevät niitä viestejä massakaupalla kaikille naisille, joten jos olet passiivinen ja vastaat vain sinulle lähetettyihin viesteihin, niin todennäköisyys saada taas yksi uusi "ongelmatapaus" kasvaa.
Lapsista et pääse eroon, mutta tuossa iässä niitä alkaa jo olla melkein kaikilla, joten eivät ne mikään iso ongelma ole. Panoon voit sen sijaan itse vaikuttaa, laihduttamalla useammat miehet ovat sinusta kiinnostuneita, joten potentiaalisten kumppanien määrä kasvaa helposti. Samalla kun laihdut myös itsetuntosi kasvaa kilojen kadotessa. Naisten ammatilla ei yleensä ole kovinkaan paljoa miehelle merkitystä, kunhan nyt omillasi tulet toimeen.
tähän nyt muka liittyy?
Älä laihduta vaan ole oma itsesi.. harrasta paljon, matkusta ja ole vapaa uusille elämyksille. Rakkaus tulee kun sitä vähiten odottaa! Anna aikaa itsellesi tutustua ihmisiin! :)
Hyvää kesän jatkoa sinulle.
kun mietit asiaa. Seuraava oivallus voisi olla se, että tietämätön voi olla, mutta ei tyhmä:
Sulla on nyt liuta kokemusta noista k~päistä, eli, jos nyt ottaisit niistä kokemuksista sen opin, mikä on otettavissa: niitten kanssa ei elämästä tule mitään. Ala opettelemaan yksikseksi olemista ja elämistä. Päätä ettei sun ole pakko olla minkään rentun kanssa, kasvata todeksi ajatus, että mielummin yksin kuin huonossa seurassa. Huomio ajatus, että mitä useamman rentun kanssa olet jatkossa, sen vähäisemmät mahdollisuudet sulla on mitään parempaa saadakaan. Tämä on totta jo pelkän ajankäytön suhteen; kaikki renttujen kanssa viettämäsi hetket on pois paremmalta suhteelta. Onko sulla aikaa tuhlata ainoita päiviäsi itsetuntoa nakertavaan tuhoon tuomittuun suhteeseen pelkästeen sen takia, että vaan "pitää olla joku" ? Tyhmyyttä on tarttua samaan koukkuun uudelleen, kun on edellisestä irti päässyt. Onhan sulla silmät, korvat ja aivot alapään värkkien lisäksi.
Ihminen voi opettaa itseään, ja muuttaa vain itseään ja omaa käyttäytymistä. Jos sä etsit kapakoista kumppania, sä mitä todennäköisimmin löydät sieltä miehen, jolle alkoholin käyttö on ominaisuus johon et voi vaikuttaa. Harvoin sieltä muuta tavoittaa, kuin niitä, kelle juoma maistuu. En nyt halua polkea niitten varpaille, jotka käyvät kapakoissa vaikka itse eivät ottaisi lainkaan; heitä on vaan hankalampi havaita, etenkin jos itsekin vetäsee pään täyteen.Miten sä itse käytät alkoholia, onko se sulle kovinkin tärkeää (itsekin hoitajana tiedän, että alallamme on raskaan työn vastapainoksi sangen raskaat ja kosteat huvit).
Jotkut hommaa koiran, minkä kanssa harrastaessa tapaa uusia ihmisiä. Tätä en suosittele kellekään, koska koiraakin pitää hoitaa, vaikka sen kanssa onkin ehkä helpompi lähteä neljän seinän sisältä ulos.
Ehkä jos mun pitäisi yksi keino keksiä miten voi löytää muitakin kuin renttuja, on yleispätevästi sanoa, että vaihda ympyröitä. Itse lopetin kapakoissa keikkumisen ja aloin lintupongauksen. En yhtään yllättynyt, kun eräänä hieman pilvisenä varhaisena sunnuntaiaamuna lintutornissa kiikareineen oli mies, joka oli pongannut minut jo parkkipaikalta, kauan ennen kuin itse hänet edes näin. Nyt reilu vuoden jälkeenkään hänestä ei ole kusipäisyyden tai renttuuden oireita näkynyt, päinvastoin.