Akustinen kitara??

jos vedät klassista niin osta klassinen´, jos countrya niin metallikielinen.suosittelen yamahaa.ne on edulisenakin melko laadukkaita.hinta ja laatu suhde on hyvä.

Merkki joka kannattaa omasta mielestäni hankkia on takamine tai yamaha
yamahan klassiset maksaa noin 100-400 erkkiä
takminen klassiset noin 100-300 erkkiä
yamahan teräskieliset noin 300 erkkiä (riippuu mallista)
takamine teräs kieliset 300-1000 erkkiä
jos oot soittanu puolitoista vuotta niin voit hankkia teräskielisen
Täs olis eiku onnee sulle kitaran soittoon istse oon soittanu myös puolitoista vuotta =)

.... on aika varma valinta. Eivät ehkä tunnettuja herkkyydestään, mutta perushyviä soittimia ihan hintahaitarin alkupäässäkin. Akustiset kitarat ovat hyvin moninainen kenttä hyvin erilaisia soittimia ja ideoita soittimesta ja olisi hyvä määritellä itselleen ne hyveet joita on hakemassa.

Jos haluat herkän ja inspiroivan soittimen, niin osta kokopuinen kitara (ne eivät ole useinkaan kovin koreita, mutta soivat hyvin). Kokopuisia kitaroita alkaa saamaan halvimmillaan siinä kuudensadan euron tietämille. Jos haluat preniumlaatua, niin Martin, Gibson, Taylor, Larrivee, etc. ovat suomessa suosittuja. Puhutaan siis jo yli tuhannen euron kitaroista. Aasiasta tuotuja erinomaisia soittimia kannattaa myös katsella, voivat olla ihan todella hyviä. Esim. Blueridge, Farida, etc. Maksavat yleensä alle tonnin, mutta tarjoavat usein vastinetta rahoille.

Puukitaran vahvuus on sen ainutlaatuinen sointi ja herkkyys, mutta huonoja puolia on sen arkuus kosteuden ja lämpötilojen vaihtelulle. Ensimmäiset vuodet ovat kaikkein kriittisimpiä siinä suhteessa ja suomen talvi on puusoittimelle ankara kuivan ilman vuoksi. Hyvä ja herkkä puusoitin on usein hätkähdyttävän kevyt ja tuntuu kuin se oli kananmunan kuoresta tehty.

Moninverroin huolettomamman soittimen saa kun ostaa vanerikitaran tai tutummin laminaattikitaran. Ne nitarat ei ole tokikaan tehty mistään vesivanerista, vaan ihan oikeasta puusta joka on vain puristettu viiluista muotoonsa. Ne ovat kestäviä ja tasalaatuisia, mutta yltävät soinniltaan harvoin kokopuisen kitaran tasolle, mikä ei tarkoita että olisivat huonosointisia. Pikkuisen latteampia ja tasapaksumpia ne tuppaa kuitenkin useinmiten olemaan. Väliin mahtuu sitten kitarat joissa on kokopuinen kansi ja muuten on laminaattia ja niissä on oikein mukavia soittimia mukana. Laminaattikitara on helppo tunnistaa siitä, että ovat usein hiukan huokeampia ja usein hyvin näyttävän näköisiä loimuvaahteraviiluineen, mutta myös hiukan painavampia.

Esim Ibanez on valmistaja jolta löytyy paljon kokolaminoituja (ew-sarja) tai kokopuukannella varustettuja laminoituja aw-sarja. Löytyypä Ibanezilta koko puisiakin soittimia sinne tonnin tietämille. Ibanezin kitarat ovat näyttävän näköisiä ja aika maltillisesti hinnoiteltuja ja mielestäni hyvin soivia useinmiten.

Puukitaroissa kansimateriaalina varmaan suosituin on kuusi, koska kuusi on parhaiten ääntäjohtava puulaji. Seetri on myös suosittu ja etenkin flamenkokitarat ovat seetrikantisia. Kuusikannessa kannattaa hiukan katsella puun syykuviota niin, että sen olisi hyvä olla mahdollisimman suorasyinen ja mieluummin tiheä kuin harva. Pohja ja sivut ovat usein mahonkia tai ruusupuuta. Joissakin Gibsonin malleissa käytetään myös vaahteraa. Puukitarassa käsin sovitettu kansirimoitus on merkittävä asia, mutta laminaattikitarassa se ei ole niin merkittävää koska laminaatti on puuta tasalaatuisempi materiaali.

Sitten perehdyt kopan muotoihin. Jumbokoppaiset ja Drednought koppaiset korostavat alapäätä ja sopivat erituisen hyvin komppaamiseen. Pienemmät kurvikkaammalla kopalla varustetut kitarat ovat toistavat taajuudet ylhäältä alas usen tasaisemmin ja ovat siksi suositumpia näppäilysoitossa.

Tähän mennessä olen puhunut teräskielisistä kitaroista, joissa on tasainen kansi ja kielet kiinnitetty kanteen. Lisäksi vaihtoehtoina on orkesterikitaroina tunnetut kitarat, jotka ovat erityisen suosittuja jazzin soitossa. Nämä ovat usein archtop mallisia eli kansi ei ole tasainen ja niissä on useinmiten f-aukot ääniaukon tilalla. Niissä kielet eivät kiinnity kanteen vaan kulkevat kannella kelluvan tallan yli trapetsiin joka on kiinnitetty kitaran takasivuun.Nämä ovat usein aika kalliita myös laminaattisina ja kokopuiset archtop kitarat ovat jo huomattavan kalliita. Sitten on ne tasakantiset ovaali tai D-aukkoiset jazzkitarat, jotka ovat erityisen suosittuja gybsyswingiä soittavilla jazzkitaristeilla (tunnetuin tämän tyylisuunnan taitaja oli Django Rainhard). Niitä kitaroita saa halvimmillaan siihen tonnin tietämille ja niissäkin on tyypillistä kielten trapetsikiinnitys ja aika pitkä skaala.

Sitten on vielä mainitsematta eräs keskeinen kitaratyyppi, nimittäin resonaattorikitarat tai tutummin Dobrot (erään tunnetun valmistajan ja tämän kitaratyypin keksijän tunnetuksi mukaan nimitetty). Resonaattorikitarat ovat usein rakenteeltaan vaneria tai metallia, mutta niissä se runko ei ole ihan kaikki kaikessa vaan resonaattorimalja on se keskeinen osa äänen tuotannossa. Nämä kitarat ovat suosittuja bluesissa ja soveltuvat erityisesti slidellä soitettavaksi, mutta niitä kyllä soitetaan ilmankin slideä. Resonaattorikitaroita saa alkaen parista sadasta eurosta, mutta hyvän saa jostain neljästäsadasta ylös päin.

Nylon kielisiä kitaroita on lähinnä klassiset kitarat ja flamenko kitarat. Mieleeni ei tule muuta keskeistä kitaratyyppiä, joka käyttäisi nylonkieliä. Nämä kitarat ovat kyllä ihan hyviä yleiskitaroiksi, mutta eivät ihan niin suosittuja kuin teräskieliset.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/2729897