Moniko uskaltaa kertoa seuranhakuilmoituksessa että lievää masennusta ajoittain ilmenee,mut jaksaa käydä töissä ja liikuntaa harrastaa?Pelkääkö naiset sellaista miestä?
masennus
hupsu-71
15228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
oon skitsofreenikko ja suhteessa kauniin naisen kanssa ja meillä on puoli vuotias muksukin. Se on naisesta kiinni ja sun asenteesta elämään ja siihen sairauteen että sen kanssa voi elää mikäli haluaa ja hoitosuhteet, lääkkeet on kunnossa.
Nykyajan naiset näkee vaan narsisteja ja muita hyypiöitä joka puolella että he pelkäävät kun sanoo sana masennus. Totta se on että vaikeasti sairaan ihmisen kanssa ei jaksa elää. Mutta pointti on että sun pitää tutustua sellaisiin naisiin jotka hyväksyvät mt-asiat ja ovat itsekin perillä kuin nämä pintaliitäjät.
Miten ja mistä onnistut löytämään naisia, jotka suvaitsevat mt-ongelmia?
Riittääkö, että itse toteaa, ettei suksi oikein luista eikä ole iloinen siitä, vai miten. Vaikea sellaista on tunnustaa, jos ei tiedä, poteeko sitä.
onko vitutus masennsuta? Onko paha mieli masennusta? Mikä sitä on? Kertokaa!
Masennukseenhan kuuluu vahvasti kieltäminen. Ja juu, sen takia se on miltei mahdotonta tunnustaa, jos ei ole diagnoosia tehty.
Nimimerkillä "Aiemmin olin lievästi depressoitunut"
Vitutus ei ole masennusta. Vitutuksessa on liikaa tunteita, jotta se voisi olla oikein kunnollista kaikesta turruttavaa masennusta.
...ja vielä alkuperäiseen aiheeseen palatakseni:
Kaikenlaiset mt-ongelmat karkoittavat varmasti ihan yhtälailla naisia ja miehiä. Muutaman sellaisen frendin tiedän, jotka taas ovat niin sanotusti vertaistuen kautta taas lähentyneet toisten ihmisten kanssa. Että kai se toisia voi sitten yhdistääkin, kun molemmat ovat käyneet samankaltaisia tilanteita läpi elämässä.
Todella vakavat psyykkiset häiriöt ovat sitten kai asia erikseen. Niin kauan kun ihmisen pitäisi itse "hoitaa" sairauttaan, niin siinä luulisi olevan vaikeaa aloittaa ja pitää yllä parisuhdetta.
Enpä kertoisi, kyllä se karkottaa. Masentumattomienkin ihmisten kanssa on ajoittain hankala elää, ja hakeutuminen tieten tahtoen suhteeseen masentuneisuuteen taipuvaisen ihmisen kanssa on mielestäni vaikeuksien kerjäämistä.
Minulla ei kyllä ole kokemusta lievästä masennuksesta, mutta viitisentoista vuotta sitten kärsin (siis todella kärsin) vaikeasta masennuksesta, johon ajauduin pitkään kestäneiden, äärimmäisen rankkojen kokemusten jälkeen. Olisin ollut surkea kumppani, käytännössä mahdoton. Se masennus on aivokemiaa eikä sitä välttämättä saa vähääkään parannetuksi esimerkiksi rakastamalla tai olemalla lähellä, kuten moni luulee.
Muilla on muut mielipiteet, mutta tämä on minun. Tsemppiä sinulle sieltä masennuksesta ylös kiipeämiseen!
Kyllä minut olisi nainen saanut parannetuksi jopa silloin, kun olin syvimmässä masennuksessa. Naisten ei kannata aliarvioida kuinka parantava vaikutus heillä voi olla mieheen.
Olisi toki reilua kertoa ongelmista, mutta sellainen voi vaikuttaa säälipisteiden keräämiseltä. Naiset eivät tykkää säälittävältä vaikuttavasta miehestä, tai sellainen ei ole muodikasta tätä nykyä.
Tietty kannattaa harkita, kannattaako ensin hoitaa itsensä kuntoon, ennen kuin hakee kumppania. Tunne-elämän vaihtelut eivät kenties tee hyvää masentuneelle. Ja tunne-elämähän voi kokea kovia, jos seurustelee tai hakee kumppania - varsinkin netistä jossa pakkeja saattaa tulla solkenaan.
Noh, jos masentuneena on seuranhakupalvelun asiakas, se ei todellakaan ole tavatonta. Ilmeisesti hyvin suuri osa esim. Suomi24-treffien ihmisistä on masentuneita ja syö lääkkeitä. Näin ainakin omien kokemusteni mukaan...
" Tietty kannattaa harkita, kannattaako ensin hoitaa itsensä kuntoon, ennen kuin hakee kumppania. Tunne-elämän vaihtelut eivät kenties tee hyvää masentuneelle. Ja tunne-elämähän voi kokea kovia, jos seurustelee tai hakee kumppania - varsinkin netistä jossa pakkeja saattaa tulla solkenaan. "
Totta. Itse hain netin kautta seuraa ja kun löysin mielenkiintoisen ihmisen ne pakit ja kaikki sanomiset oli sitten sen verran musertava asia että jouduin olemaan sairaslomalla silloisen työsuhteen loppuun asti, koska en vain enää kyennyt tekemään mitään. Masennuksen kanssa pitää kuitenkin aina olla varovainen, onko liian haavoittuvassa tilassa jotta ei mene taas siihen pisteeseen että syöminen ja vaatteiden pukeminen päällekin on jo liian raskasta.
Ja pitää muistaa ettei pakkien antaminenkaan ole helppoa.
Itse jouduin antamaan pakit nyt myöhemmin ja se meinasi vetää taas aivan pohjalle.
Erona on se, että minulla ei jäänyt nyt kaikesta huolehtiminen vaan huolehdin liikaa. Tahdon pitää todella hyvin huolta hygieniasta ja asunnon siistiydestä, se on sitä yhdenlaista pakenemista koska pahan olon kohtaaminen olisi liian rankkaa.
Taasko sama idiootti jauhaa masennuksestaan. Etkö nyt vosu ymmärrä että jos sä et jaksa enää syödä etkä vaatteita pukea päälle niin kuulut HOITOON?? Ja vähän muutenkin.
Miksi et etsi miestä, joka haluaa rakastaa sinut terveeksi? Pieni vinkki: atm on huomattavasti luultavammin sellainen kuin ytm (arasvilleä ei lasketa).
Yksin täällä loppujen lopuksi ollaan ja pärjätään. Ei toinen sinua rakastele terveeksi, vaikkakin myönnän, että hyvän ja sopivan ihmisen kanssa mieli ja tunne-elämä pääsevät lepäämään. Oma apu on kuitenkin paras apu.
Sen sijaan huonossa suhteessa ihminen on tulla hulluksi.
Ei toista voi rakastaa terveeksi. Parisuhde ei voi olla hoitosuhde. Joka etsii sellaista (joko hoitajana tai hoidettavana), etsii sitä täysin itsekkäistä syistä ja todennäköisesti vain päätyy sairastuttamaan toisen vielä pahemmin. Pätee sekä naisiin, että miehiin.
Hoitaja-roolia etsivällä syy on todennäköisesti oma riittämättömyyden tunne. Ajatellaan, että kun toinen on itsestä riippuvainen, ei ainakaan jätä ja vaikka sattuisi parantumaan, niin on kiitollisuuden velassa eikä saa jättää. Tai sitten ajatellaan, että ei ole riittävän hyvä, jos toisessa ei ole jotain "vikaa", kuten mielenterveysongelmaa. Milloin te ihmiset tajuatte, että toista ei voi omistaa, ihmissuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen, kasvattakaa vähän itsetuntoa niin kyllä se siitä! Ei millään pahalla.
Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen, niin ei minua toisen diagnoosit kiinnosta. Sekaisin täällä on tavalla tai toisella kaikki, varakkaampi voi istua terapiassa ja masentua, nälkää näkevällä ei mahdollisuutta sellaiseen ylellisyyteen ole, kumpaakaan ei tule kuitenkaan tuomita. Kaikki toimivat omista lähtökohdistaan mielestään parhaalla tavalla ja ketä voi siitä syyttää? Ainoastaan, jos ongelmat tekevät yhdessäolosta mahdotonta, niin silloin en suhdetta jaksaisi. Kysymys tosin on kohdallani teoreettinen, koska ylipäätään en parisuhdetta etsi:)
En ottaisi yhteyttä naiseen jolla on mt-ongelmia.
Ja ihan vain siitä syystä että olen tavannut naisen, jolla oli. Toiste en siihen helvettiin lähde, oli nimittäin sen verran vittumaista aikaa.
Aloittajalle kysymys: kumpi on vaarallisempaa, jatkuva teennäinen pusi-pusi-ja-hali-hali, vain normaalit elämään kuuluvat vireystilan muutokset ? Musta ainakin tuntuu, että nykyisin mennään joka asiassa helposti heiluriliikkeen tavoin ääripäästä toiseen. Masennusta todella sairastavat ovat toki oma lukunsa, mutta satunnaista parin päivän ketutusta ei voi siksi laskea.
Sitä paitsi, nykyisin ihmiset eivät tunnu kestävän edes pieniä vastoinkäymisiä, saati sitten isoja.