Onko

Tutustuin melkein vuosi sitten erääseen nuoreen mieheen netissä. Älykäs, opiskelunsa juuri päätökseen saanut nuori mies. Olen 35 vuotias, hän 24. Minä olen naimisissa, hän tietty sinkku. Voin jopa aavistaa, kun hän ajattelee minua.

Mieheni - olemme oleet 6 vuotta naimisissa- ei kiinnitä minuun mitän huomiota. Olen kaunis ja hoikka, itsestään huolta pitävä nainen. hän on töissä baarissa, joten tulee kotiin vasta aamutuimaan. Lapsia on 2.

Kun keskustelen nettiystäväni kanssa, tunnen varsinaista sielujen yhteyttä. Tiedän tietysti, ettei tällä suhteella tule olemaan tulevaisuutta, mutta onkotämä pettämistä? Keskustelemme kameran kera, näemme toisemme, ja aiheena on tietty myös ollut seksi.. suuteleminen..jne.

Hän haluaisi tavata, mutta epäröin. vaikka välimatka on pitkä, hän olisi valmis tulemaan luokseni. Jotenkin luonteeni ei anna periksi. mietin vain, olenko jo tehnyt jotain väärin?

En voi kutsua tätä rakkaudeksi tai edes intohimoksi, kaipaan vain _hänen_ seuraansa. Mieheni ei luonnollisesti tiedä hänestä.

Kuka tekee väärin ja kuka oikein?? olenko syyllistytnyt johonkin kamalaan? Voi apua...
0197
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


AT kirjoitti:

Tutustuin melkein vuosi sitten erääseen nuoreen mieheen netissä. Älykäs, opiskelunsa juuri päätökseen saanut nuori mies. Olen 35 vuotias, hän 24. Minä olen naimisissa, hän tietty sinkku. Voin jopa aavistaa, kun hän ajattelee minua.

Mieheni - olemme oleet 6 vuotta naimisissa- ei kiinnitä minuun mitän huomiota. Olen kaunis ja hoikka, itsestään huolta pitävä nainen. hän on töissä baarissa, joten tulee kotiin vasta aamutuimaan. Lapsia on 2.

Kun keskustelen nettiystäväni kanssa, tunnen varsinaista sielujen yhteyttä. Tiedän tietysti, ettei tällä suhteella tule olemaan tulevaisuutta, mutta onkotämä pettämistä? Keskustelemme kameran kera, näemme toisemme, ja aiheena on tietty myös ollut seksi.. suuteleminen..jne.

Hän haluaisi tavata, mutta epäröin. vaikka välimatka on pitkä, hän olisi valmis tulemaan luokseni. Jotenkin luonteeni ei anna periksi. mietin vain, olenko jo tehnyt jotain väärin?

En voi kutsua tätä rakkaudeksi tai edes intohimoksi, kaipaan vain _hänen_ seuraansa. Mieheni ei luonnollisesti tiedä hänestä.

Kuka tekee väärin ja kuka oikein?? olenko syyllistytnyt johonkin kamalaan? Voi apua...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu