Näinpä jouduin minäkin tilanteeseen, jossa Ducaton etuiskarin yläpään laakeri tuli tiensä päähän. Raksutus kuului ajaessa ja käännellessä. Epäilin ensin laakeria ja palloniveliä, mutta niistä ei vikaa löytynyt. Siispä ainoa vaihtoehto oli se yläpään laakeri.
Koska VW-liike oli lähellä, käväisin sieltä ostamassa Peugeot Boxerin laakerin ja töihin. Koska ei ollut kiire eikä aivan kaikkia sopivia työkaluja, vei vaihtohomma pari tuntia. Auto pukeille hyvin tuettuna ja jousi kasaan kiristimellä ja muutama pultti pois ja laakerin vaihto ja kasaus. Ja siinäpä se olikin. Ei puolla, ei raksuttele, vaan toimii kuin pitääkin.
Koska VW-liike oli lähellä, käväisin sieltä ostamassa Peugeot Boxerin laakerin ja töihin. Koska ei ollut kiire eikä aivan kaikkia sopivia työkaluja, vei vaihtohomma pari tuntia. Auto pukeille hyvin tuettuna ja jousi kasaan kiristimellä ja muutama pultti pois ja laakerin vaihto ja kasaus. Ja siinäpä se olikin. Ei puolla, ei raksuttele, vaan toimii kuin pitääkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tätä palstaa lukiessa, tuo laakeri pitäisi vaihtaa kaikilta karavaanareilta
Mitähän tuossa oli niin ihmeellistä että piti siitä tänne kirjoittaa.??????????????????
Onhan se ihmeellistä, jos tälle palstalle kirjoittaa joku jolla yläpään vika on autossa eikä kirjoittajassa
No, ehkä se, että kaikki, mikä on ihmisen tekemää, voi myös korjata. Toiset tietenkään eivät korjaa, kun rahat menneet viinaan ja ei ole mitään korjattavaa.
Toisaalta kirjoitin siksi, että osaavat karavaanarit uskaltaisivat itsekin tehdä autolleen jotakin.
Kolmanneksi, ihan kateudesta vain, että juopot pilkkaajat saisivat lisää vettä myllyynsä.
Neljänneksi, varaosia autoon ei aina tarvitse hakea sieltä kalliista Delta-autosta, kun muutkin liikkeet niitä myyvät.
Viidenneksi, jos autossa on kyseisen kaltainen vika, se ei ole fiiatin ominaisuus, vaan kuluneen osan aikaansaama virheellinen toiminto.
Jos tällainen vanha ukkokin osaa jotain vielä, on sekin jo kirjoittamisen arvoista.
Ja jos tekee ahkerasti töitä, että matkailuauto pysyy kunnossa, pysyy viriilinä ja pstyy seuraamaan automaailman kehitystä sieltä Mosse/Ifa/Wartburg-kaudelta asti.
Muitakin syitä löytyy, mutta ei ne enää näin merkittäviä ole.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä,että kaikki mikä liikkuu niin se kuluu.Mutta sellaisessa matkailu-autossakin jolla on ikää 22v ja sillä on kaikkiaan ajettu vain 100000 km ilmenee kulutusosissa vikoja vaikkei ne päällepäin näykkään.Esimerkki,itselläni on just ton ikäinen ja ajettu auto,periaatteessa kaikki kunnossa ja toimii,katsastuksesta aina läpi ilman moitteita.Mutta nyt alkukesästä alkoi kuskinpuoleisesta jarrulevystä aina jarrutuksen jälkeen kuulua pientä kiljuntaa.Otin jarrusatulat pois ja tarkastin mikä siellä oikein kitkuttaa kun pintaakin on vielä puolet jarrupaloissa ja kuluneet tasaisesti kaikki eikä mikään pelivarakaan jumissa eli päällisinpuolin kaikki ok.Mutta sitten paljastui kun otin jarrupalat tarkempaan syyniin että yhdestä oli pinnoite irronnut kokonaan ja kolmesta muusta osittain irronnut niiden iän takia.30€ sai uudet jarrupalat eikä levyt olleet kuluneet eikä naarmuilla.Nyt voi ajella huoleti kun tietää ettei jarruttaessa tule yllätystä että vanhat jarrupalat menee kappaleiksi ja aiheuttaa siinä vaiheessa sitten isomman remontin.Näissä vanhoissa autoissa on se hyvä puoli että osat on alustaan halpoja ja sitten kun ei ole peukalo keskellä kämmentä,niin voi tehdä itse sellaisia remontteja joissa säästää rahaa ja aikaa kun ei aina tarvi teettää jollain merkkikorjaamolla.Uudemman kaluston omistajat ei varmasti kaikki,mutta varmasti suurin osa antaa remontit ja huollot firmojen vastuulle missä osataan laskuttaa valohoidostakin.Sepänpoika kertoi ihan asiaa siitä kuinka etuiskarin kääntölaakeri aiheuttaa ohjaukseen jäykkyyttä ja pauketta ja uskoisin että aika monella on sen ikäistä kalustoa joissa vika ilmenee aika yleisenä.Ennaltaehkäiseviä remontteja kyllä kannattaa tehdä niin säästyy reisussa monelta harmilta.
Kävin eilen katsastuttamassa as.autoni ja meni kiitoksella läpi. Ensimmäisenä kokeili tietenkin ajovalojen korkeussäädön ja yläpuolisen laakerin toiminnan, jotka molemmat olin ihan itse korjannut/ vaihtanut. Laakeri ja ajovalojen säätö (mallia Skoda Felicia) löytyivät VW-liikkeestä ja olivat helpot vaihtaa. Jarrut tietenkin putsasin paineilmalla ja säädin itse. Valojen toiminnot tarkistettiin tyttären pojan kanssa ja tehtiin tarvittavat säädöt ja lampun vaihdot.
Jäähdytysnesteet, jarrunesteet, moottorin ja vaihdelaatikon öljyt ja kaikki suodattimet tietenkin vaihdoin tyttärenpojan kanssa yhdessä. Siinä on hoksaava metallimies kasvamassa.
Vaikka auto onkin jo 145 000 km kulkenut tien päällä, oli katsastusmiehen arvio kaikissa tarkastetuissa kohteissa: 1. luokkaa on auto.
No, miksipä näitä sitten kirjoittelen. Ihan vain rohkaisuksi toisille osaaville ja kiusaksi niille, joilla aika menee pullon kanssa seurustellessa ja toisille irvistellessä eri keskustelupalstoilla. Aikani kulluu rattoisasti, kun pitää huolta kulkuneuvostaan ja siirtää jälkipolville sitä isäin perintöä, josta itsekin on saanut kokemusta ja koulutusta. Samalla on kiva lähteä lastenlasten kanssa yhdessä hyvin huolletulla autolla vaikka Lapin perukoille ja Kunkun vesiliukumäkeen ja kaikkialle siitä väliltä.
Minusta tuntuu leirielämää viettäneenä, että juuri karavaanarit ovat sitä joukkoa, jotka viihtyvät matkoilla jopa lastenlastensakin kanssa ja siirtävät omaa perinnettään tuleville polville. Hienoa.
sepän poika kirjoitti. "juuri karavaanarit ovat sitä joukkoa, jotka viihtyvät matkoilla jopa lastenlastensakin kanssa ja siirtävät omaa perinnettään tuleville polville." Saman voi sanoa myös toisinpäin. Lasten lapset haluaisivat aina päästä meidän mukaan kulkemaan, kun sillä on niin mukavaa. Kaikki eivät yhdellä kerralla mukaan mahdu, mutta 2 lasta kerrallaan menee hyvin. Meille lasten mukana olo on ilo. Varsinkin kun lapset viihtyvät matkassamme. Lasten vanhemmat rajoittavat joskus omien syidensä vuoksi jälkikasvunsa (liian usein tapahtuvaa??) matkalle mukaan haluamista.