Ollaan seurusteltu miehen kanssa yli 4-vuotta ja asutaan tällä hetkellä yhdessä. Meillä oli parisuhde joka oli oikea malliesimerkki siitä minkälainen on hyvä parisuhde. Olin oikeasti tosi onnellinen ja rakastin miestä. Luulin, että ollaan aina yhdessä. Kuukausi sitten minulle tuli ahdistus siitä, että en ole koskaan ollut sinkku. Olen seurustellut taukoamatta 12-vuotiaasta asti vaihtaen miehen aina lennosta toiseen kun jostain syystä suhde kariutunut. Nykyisen miehen tapasin 15-vuotiaana. Olen ollut 100% uskonnollinen miehelle viime kuuhun asti joloin minua alkoi ahdistamaan. Kännissä sitten petin miestä ja siitä asti olen ollut totaallisen holtiton. Juonut ja suudellut eri miesten kanssa. Eilen sitten kerroin miehelle tästä kaikesta ja sanoin, että en ole valmis tälläiseen suhteeseen, koska teen tälläistä. Mies toki ensin suuttui kun olin häntä pettänyt, mutta sanoi kuitenkin että haluaa olla minun kanssa ja hän voi muuttua sellaiseksi kuin minä haluan vaikka sanoin ettei hänessä ole mitään vikaa. Hän sanoi myös, että hän rakastaa minua koko sydämestään ja minun tulisi olla kiitollinen siitä, koska nykyaikana sellaista rakkautta jota hän tuntee minua kohtaan on vaikea löytää.
Sovimme, että olemme yhdessä, mutta en tiedä miten pystyn siihen enää. Rakastan miestä ja pelkkä ajatuskin erosta tuntuu pahalta. Kuitenkin aina kun katson miestä tunnen suurta häpeää ja katumusta. Satutin ihmistä joka on ainut jota olen koskaan rakastunut ja pilasin kaiken. Huomasin tämän kuukauden aikana, että en ole mitään menettänyt vaikka olen ollut nuoresta asti miehen kanssa. Olen vain saanut enemmän kuin voisin ikinä toivoa saavani. Kaikki tämä sotku sai minut arvostamaan miestä paljon enemmän kuin ennen, mutta silti minusta tuntuu, että minun pitäisi jättää mies vain sen takia mitä olen tehnyt. Hän ansaitsi paljon paremman. En vain tiedä miten pystyn elämään ilman miestäni, mutta toisaalta en tiedä pystynkö enää elämään miehen kanssa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sovimme, että olemme yhdessä, mutta en tiedä miten pystyn siihen enää. Rakastan miestä ja pelkkä ajatuskin erosta tuntuu pahalta. Kuitenkin aina kun katson miestä tunnen suurta häpeää ja katumusta. Satutin ihmistä joka on ainut jota olen koskaan rakastunut ja pilasin kaiken. Huomasin tämän kuukauden aikana, että en ole mitään menettänyt vaikka olen ollut nuoresta asti miehen kanssa. Olen vain saanut enemmän kuin voisin ikinä toivoa saavani. Kaikki tämä sotku sai minut arvostamaan miestä paljon enemmän kuin ennen, mutta silti minusta tuntuu, että minun pitäisi jättää mies vain sen takia mitä olen tehnyt. Hän ansaitsi paljon paremman. En vain tiedä miten pystyn elämään ilman miestäni, mutta toisaalta en tiedä pystynkö enää elämään miehen kanssa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No, neitonen. Elä nyt kun nuori oot, ota vastaan se vastuu, jota kaikkien on ennenpitkää opittava kantamaan. Teet sillä palveluksen niin itsellesi kuin rakkaallesi.
ei kyllä ota mistään vastuuta...
..annat anteeksi itsellesi niin voit ymmärtää myös sen, että miehesikään ei ole täydellinen. Kaikki teemme virheitä. Ei yhden virheen vuoksi kannata hyvää suhdetta lopettaa. Ethän ole pettänyt selän takana vuosia, kuten jotkut. SE taas on aivan eri juttu. Kyse on valinnasta: valitsenko oman parisuhteeni edelle kaikkea muuta vai sotkenko suhteeseen kolmannen ja siihen kuulumattoman ihmisen ja samalla loukkaan tietoisesti kumppaniani?
"Meillä oli parisuhde joka oli oikea malliesimerkki siitä minkälainen on hyvä parisuhde."
Mitä pidemmälle luen, sitä varmemmin uskon teidän tai ainakin miehen suorittavan teidän parisuhdetta.
"Mies toki ensin suuttui kun olin häntä pettänyt, mutta sanoi kuitenkin että haluaa olla minun kanssa ja hän voi muuttua sellaiseksi kuin minä haluan vaikka sanoin ettei hänessä ole mitään vikaa."
Hyvässä parisuhteessa molempien pitäisi pystyä olemaan sellaisia kuin ovat, eikä yrittää muuttua toisen toiveita vastaavaksi vain toisen mieliksi.
"Hän sanoi myös, että hän rakastaa minua koko sydämestään ja minun tulisi olla kiitollinen siitä, koska nykyaikana sellaista rakkautta jota hän tuntee minua kohtaan on vaikea löytää."
Kiitollinen siitä että hän rakastaa sinua? Vähän oudolta kuulostaa.
"Olin oikeasti tosi onnellinen ja rakastin miestä."
Huomaatko, kirjoitat menneessä muodossa.
Oikeastaan tässä on pari vaihtoehtoa. Joko mies on ihan tohvelieläin tai hyivn hienovarainen narsisti. Niin tai näin, kumpikaan ei ole hyvä juttu. Tuon tekstin perusteella kallistuisin jälkimmäiseen. Tuo mies yrittää tehdä kaikkensa, ettet jättäisi häntä. Hän on valmis (siis sanoo olevansa, tuskin on) muuttumaan sellaiseksi kuin haluat. Hän kiristää sinua jäämään suhteeseen, koska sinun pitäisi olla hänen rakkaudestaan kiitollisuudenvelassa.
Onhan se ihan totta, että sinä olet nyt mokannut pahan kerran, eikä kelloa saa taaksepäin. Mieti nyt tarkasti rakastatko miestä oikeasti vai vain täydelliseltä vaikuttavaa parisuhdetta. Teidän parisuhteenne ei tule olemaan enää täydellinen, vaikka saisit anteeksi pettämiset, kumpikaan teistä ei voi unohtaa tapahtunutta. Vaikka tosin, ei se kyllä minusta alun perinkään kovin täydelliseltä vaikuta tekstisi perusteella.