Kannattaako?

.......... kirjoitti:

Erosin paripäivää sitten tyttöystävästäni, jonka kanssa tuli vietettyä 2vuotta yhdessä. Ero oli jo alkanut tammikuussa pikku hiljaa kun muutimme erillemme (asuimme siis samassa kämpässä) ja pidimme hieman taukoa tyttöystäväni pyynnöstä. Hän kuitenki pyysi minut takaisin ja hieman myöhemmin minulle selvisi että oli tauon aikana ollut toisen miehen kanssa. Jotenkin annoin sen hänelle anteeksi. Tämän jälkeen meni kuukausi ja hän tunnusti baari iltansa jälkeen "vahingossa" pettäneensä minua ja sanoi katuvansa tekoa suunnattomasti. Olin edelleen täysin rakastunut häneen, enkä voinut luopua hänestä joten annoin itselleni aikaa että voisin antaa anteeksi. tyttöystäväni käyttäytyminen parani huomattavasti keväällä ja hän alkoi tuntumaan aidosti halukkaalta suhteeseemme. Löysimme molemmin puolin uuden kipinän ja yhteinen aika oli todella hauskaa ja kumpiki vaikutti olevan onnellinen. Puhuimme taas pitkästä aikaa yhteisestä tulevaisuudesta. vähän aikaa sitten hän sanoi että hänellä on sitoutumis kammo, mutta lupasi koittaa parantua siitä ja sanoi tarvitsevansa aikaa ja tilaa, lupasi myös mennä terapeutille. Ajattelin asian olevan okei ja lupasin hänelle aikaa. Nyt hän kuitenkin ilmoitti minulle että ei haluakkaan seurustella tai sitoutua vaan haluaa olla täysin vapaa tekemään mitä ikinä tahtookaan. Siinä vaiheessa sydämmeni särkyi aivan totaalisesti. Hän sanoo rakastavansa ja välittävänsä minusta oikeasti ja sanoo olevansa pahoillaan kaikesta ja että ei voi itselleen mitään. Kuitenkin olen erittäin pettynyt että ikinä tuon talven tauon jälkeen edes ehdotti minulle yhteen paluuta ja vielä sanoi olevansa 100% varma että haluaa minut. Itsellä tietenkin erittäin voimakkaat tunteet häntä kohtaan ja en ikinä ole välittänyt kenestäkään samalla tavalla. Tunnen jopa pienoista sääliä häntä kohtaa tuon sitoutumispelon kanssa (jos sitä on edes olemassa). Nyt hän kuitenki tahtoisi olla ystäväni. Ja koska välitän hänestä paljon ja nään hänessä muutakin kuin ilkeän ja tunteilla leikkivän ihmisen tahtoisin suostua. Mutta toisiko se mahdollisesti vain lisää tuskaa? entäs jos kyse ei olekaan sitoutumiskammosta vaan siitä että tahtoo ettiä jotain muuta ja kohta on onnellisesti taas uudessa parisuhteessa ja tietenkin tapaan hänet poikakaverinsa kanssa jossain vaiheessa. asiahan ei siinä vaiheessa ole enää minun asiani mutta satuttaisi silti. Tosin luopuminen hänestä kokonaan tuntuu vain niin tuskallisen vaikealta kaikkien yhteisten kokemuksiemme jälkeen (ennen kuin siis erosimme).

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä