hirveä ikävä välillä miestä, joka lähti. Erosta olin puhunut minä aiemmin, ja olin toivonut vähän enemmän huomiota ja yhteen hiileen puhaltamista sekä tukea arjessa. No, se ei vaan sitten toiminut ilmeisesti, kun en jaksanut ja hän siis lähti - ja nyt en oikein tiedä miten aloittaisin uuden elämän. Tekisi mieli rukoilla takaisin, mutta kun se ei tulisi, katsoisi vain nenänvartta pitkin ja saisi voimaa. Mutta miten ihmeessä saa tuon välillä valtaavan raastavan ikävän pois? Yhteisiä lapsiakin on, joten häntä on pakko nähdä. Enkä tajua miten selviän jos hänellä on kohta joku käsipuolessa.
ikävä
mwmwm
8804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos puhuu erosta mutta toivoo huomiota ja hteen hiileen puhaltamista sekä tukea arjessa.
Eli tuntuu että yritit uhkailla erolla..... mutta et tarkoittanut mitä puhuit? Ymmärsinkö oikein....
Itsellä ainakin pelkkä erosta puhuminen vaihtoehtona aiheuttaisi sen että alkaisin sisäisesti valmistaa itseäni siihen että ero on tulossa. Minulta se ainakin veisi kaiken halun edes yrittää kehittää ja kestää arkea.
Eromme johtui pääosin siitä että kun minulle tuli tunne että toinen on miettinyt eroa.... kaikki vain tuntui kuolleelta.... henkiseen irtautumiseen meni hetki. Kun irtautuminen oli omalta puolelta loppu niin lähdin kävelemään, koska olin valmis aloittamaan kaiken uudestaan.
Koskaan ei kannata puhua erosta jos siitä ei ole 100 % varma, toiselle se saattaa olla merkki että suhde vetelee viimeisiä eikä siihen kannata panostaa enää. Ainakin minulle se toimi juuri niin. Jos olisin huomanut että toinen haluaa minun olevan kotona ja panostaa suhteeseen olisi todennäköisesti vielä yhdessä. Vasta kun hyvksyin ettei toinen koskaan ole tyytyväinen minuun ja suhteeseen, luovutin ja lähdin.
On luonnollista että ihminen hakee rinnalleen toista ihmistä ja enemmin tai myöhemmin myös sinun ex-miehesi haluaa / löytää rinnalleen uuden ihmisen.
Jos oikeasti haluat hänet takaisin, kannattaa yrittää niin kauan kun hänellä ei ole uutta. Voit hävitä tai voittaa, mutta jos et yritä tulet kysymään jossain vaiheessa itseltäsi miksi en sitä tehnyt.
Mutta koska sinä puhuit erosta ole loukannut toista ( oli se tarkoitus mikä tahansa) ja se uskooko hän sinun oikeasti haluavan hänet takaisin ( aikaisemminhan viestitit haluavasi hänestä eroon puhumalla erosta) . Viimeistään siinä vaiheessa kun mies ihastuu ja rakastuu niin silloin on peli lopullisesti pelattu loppuun.
Jos yrität on sinulla edes teoreettinen mahdollisuus että miehesi palaa, mutta jos et on sinulla 100 % varmuus että hän ei palaa. Paljonhan riippuu millainen parisuhde teillä oli suhteessa ( paljon moitteita, riitoja, vähäistä seksiä ym ) niin mies ei tunne vetoa palata siihen jos nykyinen elämä on OK. Monet miehet kuvittelevat että suhde äitiin vaikuttaa lapsien ja isän suhteeseen.... mutta erottua sitä huomaa suhde lapsiin jatkuu, mutta vaikea suhde lasten äitiin muuttuu ( vaikeudet on vain tilapäisiä tilanteita) ja yllättävästi ainakin minun elämäni taso parani ( tunnen ettei minun tarvitse olla läsnä missä minua ei arvostettu) vaan minulla on mahdollisuus hakea itselle rinnalle sellainen nainen joka minua arvostaa. Aikaisemmin olisin tehnyt mitä vain kun pelkäsin ihan turhaan että en kestäisi eroa lapsista vaikka tiesin että kumpikaan ei ollut tyytyväinen toiseen ja yhdessä olo ei maistunut kummallekkaan....
ainä taidat olla exäni joka vastasit ...
joo tuolla lailla tuo kuulostaa helpolta mutta kun suhteet ei ihan noin simppeleitä ole - se että puhuin erosta ei ollut mielestäni liiton pahin kompastuskivi, vaan oli mielestäni signaali siitä että jotakin olisi pitänyt muuttaa. Ehkä kompastuskivi se oli sitten se, että perhe ei ollut yhteinen yritys, emmekä arvostaneet kumpikaan tarpeeksi toista - tai minä yritin mutta hän ei pitkään aikaan niin että se olisi tuntunut siltä että olisin ollut ensi sijalla edes joskus-> joka johti riitoihin. Ehkä vähän liikaa elettiin hänen ehdoillaan. Varmaan myös arvomaailmat olivat erilaiset. Eikä hän maailman ihanin ihminen ollut, muidenkaan mielestä, mutta olihan niitä vikoja minussakin - mutta niitä tuntui vain kertyvän iisää molemmille ja hänkin oli muutaman vuoden aika vmäinen. Toisaalta oltiin kuitenkin "me". Enkä oikeasti ymmärrä itsekään mitä tästä kumpikaan kostuisi jos palattaisiin yhteen - kai esim seksiä (jota kaipaan, ihme kyllä, en olisi uskonut) voi joskus tulevaisuudessa saada jostain muualtakin kunnioituksen kera, ja ilmankin voi olla ! parempi yksin kuin huonossa suhteessa? Todellisuutemme olivat erilaiset - joten en siis halua tuntea vain tätä tyhjyyttä ja ikävää kun ei toinenkaan sitä selvästi tunne - miten sen saa pois? Eli miten jatkaa elämää uutena ihmisenä ja ajatukset uuteen kuosiin, jos harrastukset eivät sitä tilaa täytä? Uusi suhde itsellä tuntuu mahdottomalta.
Jaa aivan hyvin voisit olla ex tai sitten vain joku muu...
Kyllä sitä pitäisi puhua sitä mitä tarkoittaa, Miksi et vain ottanut puheeksi suhteen ongelmia. Ei voida olettaa toisen osaavan lukea ajatuksia. Sanon yhtä mutta tarkoitan toista....
Ja et edes halua ex takaisin mutta et myöskään halua että hän on onnellinen kun sinäkään et ole. Joten ei se sinunkaan puolelta rakkautta ole. Kun rakastaa toivoo toisen onnea vaikka se teksi itselle pahanmielen...
Ja tyhtyyttä ei kukaan toinen ihminen täytä etkä koskaan koe olevasi arvostettu jos et viihdy itsesi kanssa tai arvosta itseäsi, ei se kuule mihinkään pitkästi vie jos odotat toisen pönkittävän itsetuntoasi tai olevan vain sinun seuralelu.
Koitahan oppia nauttimaan yksinäisyydestä ja viihtymään olla ihan omassa rauhassa. Kun osaat nauttia yksinäisyydestä ja arvostat itseäsi ( siihen ei muita tarvita) niin löydät rauhan... uusi suhde olisi sinulle vain pakenemista olla yksi ei parisuhde... olet siin hyvin nuori.... aika opettaa...
kuule kyllä otin puheeksi niitä ongelmia, mutta kun toisen mielestä niitä ei ollut kuin sen takia kun niistä puhuin- eli tarvetta muuttua ei ollut. Enkä voi sanoa että nuoruudesta johtuisi, ollaan kolmenkympin päälle ja poika ja tytär alakouluikäisiä.
Turha syyllistyä enempää, ero on tosiasia ja suru ja pettymys ovat tunteistasi päällimmäisiä, samoin pelko siitä, miten selvitä jos/kun toinen löytää uuden kumppanin ja mikä kertoo eronne lopullisuudesta. Hae apua vertaisryhmästä, hakeudu vaikkapa eroseminaariin, voit oppia paljon parisuhteestanne ja itsestäsi, saat myös työkalut eheytyäksesi ja rakentaaksesi toimivampia ihmissuhteita tulevaisuudessa. Voit myös rakentaa toimivamman suhteen poislähteneeseen puolisoosi, kukapa tietää vaikka tienne vielä johtaisi yhteen? Lainaa tai osta kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä käytetään perusteoksena eroseminaareissa. Elämä jatkuu, nouset vielä jaloillesi ja parempaa on vielä tulossa, usko siihen! Hae itsellesi apua että pystyt tukemaan lapsiasi erokriiseissään.
kävi just noin kun kirjoitit.Mä puhuin erosta,kun todellisuudessa en halunnut sitä,vaan hellyyttä ,huomiota jne.Olisin halunnut mieheni panostavan meihin,ehkä jotenkin arvostavan meitä ja vaikka vievänsä minut johonkin.Järjestävänsä lapsille hoidon,ottavansa langat käsiinsä.No toisaalta ottihan hän kun lähti,tavallaan ,mutta en halunnut sitä.Nyt 8kk eron jälkeen olemme ystäviä,jotka yrittävät elää erillään.Lasten ollessa hänellä,me olemme yhdessä koko ajan.Itse haluaisin palata yhteen,mutta en tiedä ehkei niin ikinä tule tapahtumaan.
Sanokaas nyt ihmeessä mikä järki on puhua erosta, jos sitä ei tarkoita? Naisten kanssa on joskus mahdotonta elää ja ilmankaan ei tule toimeen. Jos puhutte toista ja tarkoitatte toista, niin miten ihmeessä kuvittelette meidän miesten osaavan lukea ajatuksianne?
Kun kaksi avioliitossa olevaa henkilöä arvostaa toisiaan, niin puhuminen onnistuu. Silloin kun jompikumpi pyrkii olemaan kaiken yläpuolella, niin homma menee pieleen. Tai voihan tietysti joillekin riittää perinteinen mies/naisroolimalli, jossa miehellä on miesten työt ja naisilla naisten hommat. Parisuhteessa pitäisi mielestäni pyrkiä tasavertaisuuteen ja toisen arvostukseen. Kaikille kuitenkin yhteiseksi ohjeeksi. Puhukaa ja kuunnelkaa. Ja varsinkin naisille se ohje, että puhukaa ja sanokaa mitä tarkoitatte. Oman kokemuksen mukaan yleensä naisen suuttuminen ja reagointi ovat sellaisia, joissa reagointi tapahtuu viikon päästä sattuneesta ja mies ihmettelee, että miten ihmeessä toi nyt jostain mitättömästä asiasta vetä pultit. Naiset, emme ole ajatusten lukijoita.
Erosta toipuminen vie aikaa, jopa pari vuottakin. Itse aikoinaan halusin ja sain eron. Olin onnellinen siitä. Silti ikävä välillä raastoi, oli kova paikka ollakin ainoa aikuinen kotona lasten kanssa ja huolehtia kaikki itse. Siihen sitä toista kai ikävöi, vastuun jakamiseen. Ja seksiinkin, nukkumaan vierelle. Muisteli niitä entisiä hyviä aikoja, niitä kaipasi ja ikävöi - olemista perheenä. Mutta pakotin itseni muistamaan ne huonot hetket, miksi eroon päädyttiin. Tein jopa listaa hyvistä ja huonoista puolista, miinuksia oli enemmän, joten listaa tuijottamalla viimeistään tajusi että ero oli oikeasti oikea ratkaisu.
Lapset voi etävanhemman kanssa vaihtaa toista näkemättä. Minkä ikäiset lapset? Jos kävely ikäisiä niin sinun ei tarvitse mennä näkösille, vaan kun ex ovella lapset pääsee kyllä itse hänen mukaan. Kuin myös jos itse haet niitä voit soittaa tai laittaa tekstaria, että olisit nyt pihalla penskat mukaan. Ei ole pakko nähdä toista ennen kuin sitten kun sen pystyy tekemään. Itsellä ei ollut ongelmaa tuon suhteen, ongelma oli niin päin, että näin exän kaipaavan ja haluavan vielä. Joten ilmoitin, ettei portaita pitemmälle ole asiaa kun en halunnut antaa toiselle turhia toiveita keskustelemalla hänen kanssa.
Se on vain tosiasia, että uusi tulee olemaan käsipuolessa. Itke ja raivoa itseksesi jos tekee mieli sen päästyäsi tietämään. Mutta älä anna sen vaikuttaa lapsiin mitenkään. Äläkä ainakaan kiellä ja estä lapsia näkemästä isäänsä vaikka tällä on uusi. Se on pahin mahdollinen mokasi lapsiasi kohtaan.
Aika auttaa, ikävään ja kaikesta selviämiseen. Anna tunteiden kuohua. Itke ja raivoa, puhu. Onhan sinulla ystäviä joille puhua? Jos ei ole niin jokin eroryhmä olisi sitten paikallaan. Koska puhumalla kaikki ulos niin se helpottaa. Itse aikoinaan varmasti kyllästytin ystäväni erosta jauhamiseen, tosi ystävät jaksaa kuunnella ja olla tukena.
Onnea jaksamiseen! Kyllä sinä selviät ja unohdat.