Elämä ja kuolema?

nuka70 kirjoitti:

Elmä ja kuolema mitä minusta muistetaan kuoleman jälkeen ,muistetaanko minut hyvänä vaiko ken ties pahana .Minä en saa sitä tietää ,eikä sen ole väliä ,olen elänyt elämäni niin kuin olen elänyt ,olen varmaan tehnyt virheitä ,joita pyydän anteeksi, mutta toivon mukaan olen myös onnistunut jossain?Minä en saa koskaan vastausta noihin kysymyksiin ! Miksi me synnymme tänne, olemmeko me rakkauden hedelmiä vai vainko vanhempiemme peli nappuloita ,joita sitten rakastetaan silloin kuin se heile sopii ja laitetaan syrjään kun tulee jotain tärkeämpää. Mikä voi olla tärkeämpää kuin tuo pieni hauras lapsi joka on saanut alun kahden ihmisen tahdosta ,vaikka he tietävät että tämä elämä tuo tullessaan niin iloa kuin surua ja valtavasti vastuuta. Onko oma hyvin vointi tärkeempää kuin lapsen hyvin vointi, voitko olla täysipainoinen vanhempi jos itse voit huonosti, voit kyllä antaa rakkautta ,mutta kuinka paljon enempi voisit sitä antaa jos itse olisit ehjä ? Tulisiko lapsestasi ehjempi ja parempi ihminen jos olisit antanut hänelle ennemmän aikaa ,läheisyyttä, rakkautta? En voi vastata tuohon koska itse olen kasvanut ilman riittävää huomiota ja rakkautta perheessä jossa riideltiin ,huudettiin, pidettiin mykkä koulua, uhattiin tappaa itsensä,käytettiin alkoholia joskus jopa niin paljon että olin välillä jopa heitteillä . Oireilin tämän takia koulussa, varastin ,sain ranggaistukseni, söin ja lihoin ,sain näilä huomiota vaikkakin negatiivistä sellaista .olin yksin ilman vanhempia usein sellaisissa tilanteissa jossa heitä kaipasin ,kasvatin itse itseni peri aatteella minä en ainakkaan ikinä sitten kun minulla on lapsia. Mutta silti olen tehnyt samoja virheittä, virheitä joita kadun enkä ole niistä ylpeä. Olen halunnut pois tästä elämästä jo yli 25 vuoden ajan ,kuitenki olen tapellut elämää tuomia haasteita vastaan pian 40 vuotta ,ja vasta nyt olen elämäni ensimmäisen kerran saamassa apua ,mutta onko apu jo myöhässä vai vieläkö minä löydän jostain voima varan jolla pistää hanttiin elämän vaikeuksille.Olen voittanut 90 luvun laman jättämän velka helvetin jonka vanhempani järjestivät minulle. Olen tullut kahden lapsen isäksi. Sain kulkea 13 vuotta vaimoni rinnalla ,kunnes hän löysi toisen .Nyt kaikki yrittävät sanoa että onhan sinulla 2 lasta ! On mutta onko minulla mitään ? Lapset jäävät äidille, velkahelvettiä varten tehty avioehto takaa että talo jää lasteni ja ex vaimoni suojaksi ,ja kaiken tämän minulta odotetaan normaalia avioeroa ja sitä että olen viikonloppu isä lapsilleni. Mitä miä voin enään antaa heile ?hellyyttä, rakkautta, huomiota, hoivaa. Mistä minä muka ammennan sitä ,olen raunio joka on niin hauras että sen korjaaminen on mahdotonta ja purkaminen ja uudelleen rakentaminen on ainut vaihtoehto, mutta se on niin pitkä ja raskas urakka että onko minulla halua ja resursseja siihen? Olen kumminki lupautunut siihen urakkaan mutta mitä saan palkaksi?Eikö se olekkin niin tarkoitettu . Mutta se tahdon tuoda julki että olen tapellut elämäni läpi niin monen asian kanssa että moni muukin olisi väsynyt matkalla niin kuin minäkin tein

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä