Olemme päätyneet eroon pari viikkoa sitten ja asumme edelleen saman katon alla..(eroon ei liittynyt kolmansia osapuolia). Vaimoni joka halusi eron ja joka on muuttamassa pois on etsinyt kämppää ollut pari vaihtoehtoa,, mut ei ole huolinut joko liian pieni tai liian kallis. Haluaa kuulemma etsiä rauhassa kämppää.. ja toinen asia mikä vaivaa niin ei tee minkään laista aloitetta etä alettais jakamaan tavaroita joita on kertynyt vuosien varrella paljonkin. Olen itse jopa ehdottanut et nyt olisi aikaa sopia, mut vastaa vain vaisusti et pitääs! Ihmetyttää tälläinen käytös. onko jollain mielipidettä tai kokemusta??
Erosta
Ihmettelevä man
5520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meille miehille ero tarkoittaa konkreettisia toimia: aletaan jakamaan tavaroita, järjestämään muuttoa ja sopimaan lasten tapaamisia. Naiset ilmeisesti tekevät ensiksi eroa henkisellä tasolla. Heidän mielestään ei ilmeisesti ole niinkään tärkeää heti päättää, kuka minkäkin kipon erossa saa. Naisten mielestä sen joutaa myöhemminkin.
Näin ainakin kuvittelisin.
itse saman kokeneena naisena se energia menee ensin siihen asunnon hakuun ,koska sen pitää olla just se oikea joka tavalla. Minulla kävi tuuri löysin kerralla tosi hyvän asunnon, josta ei tartte olla heti muuttamassa.
Itselle se oli tosi tärkeää eron ja muuton jälkeen ei nimitäin ollut voimia edes ajatella, että joutuis heti muuttamaan toiseen .
Samalla vaimosi käsittelee eroa ja tulevaa elämää on aika hurja tunne, (vaikka kuinka haluaisi erota)
mennä tyhjään asuntoon ja miettiä,että millä tämän täyttäis.
Itse jätin kaiken entiseen kotiin oli tarve rakentaa elämä ja asunto täysin oman näköiseksi ja sekin kuuluu henkimaailman hommiin;) joten jos vain voit anna aikaa vaimollesi ja myös itsellesi käsitellä erosta aiheutuvia tunteita ja jos pystytte puhumaan eiku parmpi, ettei tartte tehdä niinkuin minun ex mies
kiusata 9kk vittuilu viesteillä poliisilla piti uhata että heitti pois . Nyt sitten ollaan vasta keskusteltu asioista ja minäkin saan elää viimein rauhassa :)
Erosta kulunut muutama viikko, ex-äijä tekstailee, vittuilee, uhkailee minkä kerkiää. Asunto oli jo "valmiina" mihin muutin, mut nyt olen tehnyt kaupat uudesta asunnosta jotta saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Ajatukset on aivan hukassa, ex-äijä ulisee mukamas takaisin ja kuitenkin hänellä oli/on uusia emäntiä valmiina jonossa. Niitä on kuskattu jo jakamattomaan entiseen talooni yms.
Oliskohan äijä havainnut että "lehmä jota voi lypsää" on poistunut totaalisesti kuvioista.
Onneksi olin siinä liitossa niin loppuun saakka, että tunteet kuolivat, jäljellä on vain muistot.
Jos ex-äijä osaisi olla ihmisiksi, eli ei haukkuis ympäri kylää yms. voisin olla vaikka hyvä ystävä. Mutta ei niin ei. "Kansankynttilän" ego ei kestänyt, että akka haki eron. Onneksi ei ole yhteisiä lapsia. Oma tyttäreni on aikuinen ja kertoi odottaneensa milloin ymmärrän lähteä. Kesää ja uutta elämää kohti tässä kuljetaan.
ihmeellistä tuossa sitten on? Muuttaisito itse asuntoon, joka on liian pieni tai liian kallis..? Tuskin! Voi tulla sinulle uutisena, mutta monet asuvat yhdessä eropäätöksen jälkeen vielä em syystä! Itsellä meni nelisen kuukautta ennen kuin löysin kriteerit täyttävän asunnon - miksi muuttaa kämppään, josta tietää jo muuttaessaan, että ei siihen aio jäädä, jos pienellä aikalisällä on löydettävissä parempi?!
Mitä tulee tavaroiden jakamiseen, olisiko yhteydessä siihen asunnon löytämiseen..? Taaskin omakohtaiseen kokemukseen perustuen: mitä järkeä on jakaa mitään, kun ei vielä voi niitä eteenpäin kiikuttaa asunnon puuttuessa..?
on just nyt alkaa jakamaan, eiköhän se tavaroiden jakamisen aika ole sitten vaimosi muuton alla.