Meille tuli ero avokin kannssa jo usieta kuukausia sitten.
Alussa olin ihan shokissa, koska kaiken piti olla hyvin, hän sanoo rakastavansa minua ja siitten
simsalabim, pakkasi kamansa ja häipyi sanomatta muuta kun että ei tästä kannata edes puhua.
Se lähtö tuli pienen riidan päätteeksi jonka en katsonut olevan edes mitenkään merkityksellinen.
Alun valvottujen öiden jälkeen alkoi mennä pikkuhiljaa paremmin ja välillä jopa tuntui helpoltakin
olla mutta nyt iski joku ihme takapakkivaihe, onko tätä sattunut kenelle muulle ?
Huomaan ajattelevani yhä häntä ja varsinkin nyt niitä hyviä aikoja ja hetkiä.
Herään taas aamuisin ihmetellen että miten ihmeessä tässä pääsi näin käymään.
Näen hänestä unia, huomaan muka katuvilinässä ja muutaman kerran nähnyt ihan livenäkin mutta
hän ei edes tervehdi minua vaikka kävellään vastakkain.
En mitenkään pysty ottamaan häneen yhteyttä vaikka numero on tallessa ja osoite tiedossa,
pelkään kai kuulla jonkun satuttavan asian. Mutta asia on alkanut vellomaan päässä, en voi
mitään vaikka yritän keksiä kaikkea muuta ajattelemista ja tekemistä.
Eron lopullinen syy on yhä epäselvä ja tuskin tulen siihen mitään järkevää selitystä koskaan
tulen saamankaan.
Mun on vaikea olla, menisi jo pois tämä asia lopultakin päästä. En tiedä loppuuko se
"ajattelemalla loppuun". Pääsisi elämään eteenpäin, nyt taas tuntuu että jumii paikallaan...
Alussa olin ihan shokissa, koska kaiken piti olla hyvin, hän sanoo rakastavansa minua ja siitten
simsalabim, pakkasi kamansa ja häipyi sanomatta muuta kun että ei tästä kannata edes puhua.
Se lähtö tuli pienen riidan päätteeksi jonka en katsonut olevan edes mitenkään merkityksellinen.
Alun valvottujen öiden jälkeen alkoi mennä pikkuhiljaa paremmin ja välillä jopa tuntui helpoltakin
olla mutta nyt iski joku ihme takapakkivaihe, onko tätä sattunut kenelle muulle ?
Huomaan ajattelevani yhä häntä ja varsinkin nyt niitä hyviä aikoja ja hetkiä.
Herään taas aamuisin ihmetellen että miten ihmeessä tässä pääsi näin käymään.
Näen hänestä unia, huomaan muka katuvilinässä ja muutaman kerran nähnyt ihan livenäkin mutta
hän ei edes tervehdi minua vaikka kävellään vastakkain.
En mitenkään pysty ottamaan häneen yhteyttä vaikka numero on tallessa ja osoite tiedossa,
pelkään kai kuulla jonkun satuttavan asian. Mutta asia on alkanut vellomaan päässä, en voi
mitään vaikka yritän keksiä kaikkea muuta ajattelemista ja tekemistä.
Eron lopullinen syy on yhä epäselvä ja tuskin tulen siihen mitään järkevää selitystä koskaan
tulen saamankaan.
Mun on vaikea olla, menisi jo pois tämä asia lopultakin päästä. En tiedä loppuuko se
"ajattelemalla loppuun". Pääsisi elämään eteenpäin, nyt taas tuntuu että jumii paikallaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
... ja aika kultaa muistoja. Joskus kun luulet jo kaiken unohtuneen, niin asiat vyöryy takaisin mieleen. Aika ja vuodet tekevät lopulta tehtävänsä.
Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee.
En kyllä ite ole koskaan tajunnut tota exien perään haikailua hyvien muistojen takia. Enemmän keskittynyt aina eron jälkeen ajattelemaan niitä negatiivisia asioita, joiden tähen erottiin.
Jos toisen tunteet on kuolleet viimeisen puolen vuoden tahi vuoden sisällä, niin ei mikään hyvä muisto muuta sitä nykyhetkeä entiseen tai tuo niitä tunteita takaisin.
Lue kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, kirjaa käytetään perusteoksena eroseminaareissa. Voit myös osallistua eroseminaariin. Työskenneltyäsi näin läpi eroprosessiin liittyvät tunteet voit aikanaan hyväksyä eron menneisyyteesi kuuluvaksi ja irrottautua jatkamaan eteenpäin. Opit paljon itsestäsi ja parisuhteestasi ja voit erosta eheytyneenä solmia tulevaisuudessa toimivamman parisuhteen. Omasta kokemuksesta voin suositella!